Miten ihmisestä tulee paha?

Ei vain osa pojista, vaan myös osa tytöistä, ovat nykypäivän markkinamekanismin kulutusjuhlatäyteisessä neuvottomuudessa, mitä tekisi huomenna. Markkinakoneisto syytää mainoksia kaikilta "kanavilta" suurentaen ruoka- ja näyttämishalua. Kauppoihin tunkee entistä suurempia pakkauksia, jykevämpiä autoja ja masiivisempia pihagrillejä. Kulutus on "loputtomassa" suurenemiskierteessä kuluttavan silmän ihaillessa vauraampaa ja näyttävämpää ehostusta osoittamaan perheen kykyä osallistua kysyntäkilpailuun.

Vanhempien juostessa ostovoimahankinnan perässä, jäävät useasti perheen lapset, niin pojat kuin tytöt vaille perheosallistumista. Tarjolla on sen sijaan useasti runsaat viikkorahat, joilla itsellistä ja omaehtoista mainosvaikutteista kulutuskäyttäytymistä harjoitellaan vanhempien esimerkin mukaisesti.

Pitkän elämänkokemuksen onnekseen saanut maalaistalon tyttö kertoi nuoruutensa kulutuksen olleen ongelmatonta, koska raha, joka mahdollisesti hankittiin, annettiin äidille ja isälle, niillä he mm. lyhensivät lunastetun torpan vuosimaksuja. Vapaa-ajan ongelmia ei ollut, koska perheen yhteiset työt täyttivät päivittäisen elon. Osallistuminen oli perhe- ja sukukeskeistä. Yhteisöllisyys oli voimaa sekä turvaa mm. kyläyhteisönä, jossa esimerkiksi omat kylähullu-humoristit hoidettiin koko kylän voimin. Nuoruuden tarinoita kertonut, nykypäivää tiiviisti seuraava "maalaistalon tyttö" oli syntynyt tyypillisissä suomalaisissa maaseudun oloissa 1923. Hän ymmärsi muuttuneen maailman, muttei juurettomuutta, joka näkyi suruna ja välinpitämättömyytenä nuorten kasvoilta.

Elettävä vuosi 2006 sisältää nuorillemme vaikutteita mainoksista, kaduilta, näyttämisenhalusta ja katu-uskottavuudesta. Nuorelle useasti oma jengi on samaistumista, hyväksyntää ja yhteenkuuluvuutta. Vanhempien aika menee töissä, ylitöissä, neuvotteluissa, golf-kentillä ja pitkillä työmatkoilla. Isän ja äidin uraputki säilyy tärkeänä, koska ulkoisten näyttämisvälineiden, elämän arkipäivän helpotteina ja vaivattomuutena vaativat lisääntyvää kulutuskykyä. Sitä saadaan "ahkeroimalla ja uutteroimalla" entistä pidempään, työhuoneen valojen palessa vielä yömyöhään. Työ on sitonut tekijänsä työyhteisöön ja oma kotiyhteisö on jäänyt vaille riittävää huomiota. Pelkkä viikkoraha, mopo, PC, kuukausittain vaihtuvat vaatteet ja kahvila- ja elokuvarahat eivät riitä.

Nuoret odottaisivat omien vanhempien esimerkkiä, olemista malleina tulevaan. Mallin annoksi ei riitä levenevä ja nelivetoistuva auto, suurempi vene, rannalle kurkottuva talo, vaan malliksi sopisi elämän kokemusta keränneen "maatalon tytön" muistelo omasta nuoruudesta soveltaen sitä nykypäivään. Ei kulutuskeskittynyt malli, vaan osallistumiskeskeinen yhdessäolo, keskustelu, mielenkiinnon osoitus nuoren omiiin mielipiteisiin ja ajatuksiin. Lisäksi uteliaisuuden osoitus kaikkea ympäröiväänsä kohtaan olisivat esimerkkeinä yhteenkuuluvuudesta.

Nuori on tänään kuin ennenkin epävarma. Ikiaikainen luonnonkiertoon kuuluva vanhempien opastus on se tärkein ominaisuus, joka mm. koko eläinkuntaa pitää pystyssä. Yksikään eläinlaji ei laske "lapsiaan" keskentekoisina vastaamaan elämästänsä ja sen jatkumisesta, vaan kaikki tarvittava on opastettu käpälästä pitäen. Suurin vanhempain rakkaus on luoda täydet edellytykset jatkaa sukua, opastaen kaiken siten, missä osallistumisen riemu on läsnä.

Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.vuodatus.net

Itse pommien asettajat ja henkensä heittäjät ovat vain koneiston pieniä pelinappuloita, joille on onnistuttu iskostamaan päämäärä solisevista lähteistä jossain tuonpuoleisessa. Iskujen takana on huolellinen suunnitelmallisuus ja aatteen palo varustettuna riittävillä rahanlähteillä. Nämä rahanlähteet ovat asian varsinainen muutosvoima, sillä ilman rahaa noita väkivallan tekoja ei suoriteta. Attentaattien rahoittajat on saatava kiinni ja rahalähteet suljettava.

Liialliseen itsekkyyteen ja intohimoiseen ja osin sokeutuneeseen itsensä jopa vääristyneen minäkuvan korostavia henkilöitä esiintyy myös runsaasti "turvallisessa" markkinataloudessa. Maailman sivu on ollut henkilöitä, jotka haluavat jättää kuvansa historiaan mitä ihmeellisimmillä tavoilla ja nuo tavat eivät aina ole olleet niitä hyväksyttävimpiä.

Tiettyä uskontokuntaa syyllistävä kansainvälinen "maaton" siviileihin kohdistuva silmitön vihanpurkaus on ilmiö, jonka aikaansaajana on jokin syy. Tämän syyn tutkiminen on ensiarvoista ja sen eliminoiminen poistaa myös 100 prosenttisesti tuomittavat syyttömien ja osattomien teloitukset.

Toinen merkittävä ongelma on köyhyyden tuoma katkeruus; maailman slummit ovat terrorismin sikiämispesiä itse toiminnan käsikassaroille, joita rajaton raha ohjailee ja manipuloi. Köyhän saamat lupaukset jostain hyvästä saavat epätoivoiset ihmiset toimiin, joita he eivät olisi aluksi edes hyväksyneet. Valitettavasti rahanvalta ja -voima lietsoo tässäkin tarkoitusperiä sangen tehokkaasti. Valtapiirit ovat aina käyttäneet niin luvallisesti kuin luvattomasti hyväkseen alunalkaen viattomia ihmisiä lupaillen joko maallista tai henkistä mammonaa.

Lopuksi on todettava, että vain ne harvat pommi-iskujen takana olevat voivat tahrata rauhaa ja normaalin elämän onnea tavoittelevan uskontokunnan. Pyhää sotaa ei ole turvattomien ja syyttömien siviilien teurastus. Pyhällä sodalla Koraani tarkoittaa aivan muuta. Islamilainen maailma on tuominnut pommiattentaatit. Uskontojen sanomaa voidaan viedä eteenpäin rauhanomaisin keinoin, eikä siten kuten kristityt operoivat muutama sata vuotta sitten mm. espanjalaisten voimin Väli- ja Etelä-Amerikassa Inkojen ja Atsteekkien aikana; tuolloin kristityn miekka sivaltsi yhtä raukkamaisesti turvattomia ja syyttömiä siviileitä. Sekin oli aikakautensa terrorismia.

Mielenkiintoista on se, että me kaikki astumme syntymän hetkellä viattomina ja puhtaina tähän maailmaan, ilman idealismin tavoitteita, ainoastaan valmiina elämään harmoniassa toistemme kanssa jatkaaksemme sukua ja puolustaaksemme itseämme..., mikä on mennyt pieleen?

Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.blogspot.com

Vuosisatoja ja -tuhansia sitten ihmiset ovat rituaalioperaatioissaan lahdanneet eläimiä, neitsyitä ja lapsia. Päämääränä oli tuolloin saada parempi sato tai tulvan nousemaan pelloille oikeaan ajankohtaan. Myös vesisateen eteen on käytetty uhrauksina yksilöitä koko yhteisön "eduksi". Tänä päivänä johdannossa kuvattu toiminta on eläinrääkkäystä ja julmaa raukkamaisuutta puhdasta syyttömyyttä kohtaan. Mikä laittaa luomakunnan "korkeimman maanpäällisen kruunun" toimimaan näin? Haetaanko siinä ylivertaisuutta ja oman henkisen voiman todistetta?

Mielipidepalstoja kirvoittaa keskustelu susista ja Brysselin näkemyksestä, että susia on Suomessa liian vähän ja niitä lahdataan liiaksi kantaan nähden. Susi on yksi luontokappale kuten koirakin ja me ihmiset. Ihmiset, jotka lahtasivat kesyn koiran, eivät olleet nälkäisiä tai heidän "reviiriään" kyseinen karvaturri ei ollut uhkaamassa. Susi tarvitsee reviirin, kuten me ihmisetkin. Susi tarvitsee ruokaa, kuten edelleen me ihmiset ja koiratkin. Koiria on noin 1.000 kertaa enemmän kuin susia.

Koira on ihmisen uskollinen ja alistettu kumppani, joka on tottunut osaansa. Koira on omaksunut saman reviirin kuin isäntänsä. Koira ja ihminen ovat kamuja keskenään. Susi on myös laumaeläin, joka puolustaa ryhmänsä reviiriä hoitaen mm. esimerkillisesti poikasensa ja osoittaen uskomattoman inhimillistä laumakäyttäytymistä. Susi ei ole julma.

Koira, joka on tottunut ihmiseen vuosituhansien saatossa ei voi saada surullisempaa huutavan väärää kohtaloa kuin ihmisen puukosta, joka viiltää veret pihalle koiran koettaessa elämänvoimansa turvin säilyä hengissä osoittaen vahvaa säilymisen viettiä kurkku auki revittynä. Koira ei ole julma (jotkut ihmisten rodunjalostuskokeilut tietyillä koiraroduilla ovat arveluttavia).

Susia vihataan, koska susi tarvitsee ruokansa ja saattaa syödä mustin tai kilin, ehkä poron vasan jopa täysikasvuisenkin. Sudella ei ole riittitarvetta veriseen työhänsä, sen tarve on sama kuin meillä: syö elääksesi. Kesy koira ei osannut pelätä puukkoa, vaan todennäköisesti kieli lipoen haisteli uusia tuttavuuksia, ehkä hiukan varautuneena, muttei odottaen, että puukosta tulee.

Ihminen jättäköön sairaudessaan riittihullaantuneena viattomat eläimet rauhaan; mikäli silpomisviettiä esiintyy, niin voi kokeilla omaa kättä tai jalkaansa. Samoin ihmiset voisivat jättää sudet rauhaan; kaikilla eläinlajeilla on oikeus kokonsa mukaisiin reviireihin ja Suomen noin 200 sutta ei ole paljon meidän 5,3 miljoonan lukumääräämme nähden. Susi ei ole tiettävästi syönyt ihmisiä sitten pimeän ja mielikuvitusrikkaan keskiajan. Koiran lahtaajat linnaan kuten suden salakaatajatkin. Ihminen osaa olla julma.

Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.vuodatus.net

Oma pahuus tulee kielletyksi ja oikeutetuksi sillä että muunlaista ajatus- ja toimintamallia ei yksinkertaisesti käsitetä edes olevan. Ja edelleen oma pahuus, silloinkin kun se tulee ulkopuolisten toimesta ääneen todetuksi koetaan oikeutetuksi toiminnaksi ja ajatteluksi, ja omaan toimintaan ja ajatteluun kohdistuva kritiikki vääryyteen ja ymmärtämättömyyteen perustavaksi panetteluksi.
Valitettavan moni pahuudella kyllästetty kokee olevansa hyvä, normaali ja oikeamielinen. Syytä omaan pahuuteen löydetään kaikkialta muualta paitsi omasta luonteesta, ajattelusta sekä toiminnasta ( esim koettu epäoikeudenmukaisuus, köyhyys, huono kohtelu jne.)

Vaikka pahuus onkin siis jo lapsuuden satoa, ei tämä tosiasia tee pahuutta yhtään hyväksyttävämmäksi. Päinvastoin mitä nuorempana ja voimakkaamin mieli kieroutuu sen toivottamampaa on saattaa tällainen henkilö tajuamaan sekä oma pahuus että tarve irtaantua olemassa olevasta ajattelusta ja toimintamalleista.
Kaiken lisäksi usein oma pahuus siirretään oman ajattelun ja toimintamallien kautta seuraavallekin sukupolvelle, joka joko irtaantuu saamistaan kodin ja kasvuympäristön malleista tai siitten ei. Valitettavan usein ei.

Lopuksi triviaali maininta aiheeseen liittyneistä Columbinen ja Keravan tapauksesta. Kummankin tapahtuman taustalla oli monien muiden yhtäläisyyksien ohella tekijöidensä mieltymys ääripoliittisen ajatteluun, Columbinessa oikealle ja Keravassa vasemmalle, joten sattumaa ei välttämättä liene Columbinen tapauhtamahetki 20.4.1999 eli Adolf Hitlerin syntymäpäivä, ja Keravan tapahtumahetki 7.11.2007 eli Venäjän lokakuun vallankumouksen 90-vuotispäivä. Pahuus on paitsi monikerroksinen asia, niin myös tekijöidensä mielestä oikeutettua - jopa historiallisessa perspektiivissä.

Absoluuttista pahaa ei varsinaisesti ole ellei uskontoon ja sen määrittelemään pahuuteen tyydytä. Ateisteille ja muille hyvän määrittelee perustuslain teksti tai sen sisältö. Uskomme perustuslain olevan hyvän ja aseet kourassa olemme valmiit kuolemaan ja tappamaan niitä jotka sitä uhkaavat. Tai tapattamaan lapsemme. Ne jotka 'patkulimaisesti' kieltäytyvät toteuttamasta tätä perustuslain vaatimusta äärimmäisessä hädässä, tapaavat olla niitä jotka ensimmäisenä ja lujimmin rauhanaikana vaativat itselleen perustuslaillista oikeushyvää yms. Jokatapauksessa perustuslaistakin voi tulla kriisioloissa pahuuden symboli ja toteuttaja.

Esimerkkinä modernista pahuudesta jonka tarkoitus on pyrkimys hyvyyteen, on valtionsyyttäjä Ilman joka haluaa rajoittaa ihmisten mielipiteitä rasismiin ja viharikoksiin vedoten. Rasismista ja viharikoksista vapaa yhteiskunta kuulostaa liian hienolta ollakseen totta. Ja se on. Se on utopia joka kiistää inhimillisen heikkouden yksilöissä ja yhteisöissä. Valtionsyyttäjä Ilman haluaa rikkoa ihmisten oman moraalin ja työntää inhimilliseen yhteiskuntaan oman utopistisen moraalikäsityksensä. Tämä niin lähellä absoluuttista pahuutta ja kommunistien moraalikasvatusta kuin 'länsimaassa pääsee'. Mielipiteenilmaisuvapauden rajoittaminen (absoluuttinen pahuus) rasismin torjumisen (absoluuttinen hyvyys) nimissä on aikamme pahuutta. Pahalla pyritään edistämään hyvää vaikka samalla palvellaan suurempaa pahaa...yllättäen hyvästä on tullut pahuutta. Ja pahuus vaihtunut suurempaan ja toisenlaiseen pahuuteen.

Yksittäisen ihmisen ennakoimattomuus

Yksittäisen ihmisen tekoja on mahdotonta ennakoida. Koulumurhaajat ryhmänä ovat sensijaan melko selkeästi hahmotettava ryhmä samoin koulu jossa veriteot on tehty. Kaikkien tekojen pääasiallisena kohteena näyttää olevan urheilulliset oppilaat ja koulun institutionallinen eriarvoistaminen sekä avoin ja peitelty työpaikkakiusaaminen sekä väkivalta. Väkivalta jota ilmeisesti moni urheilullisilla ansioilla menestynyt vähemmän älykäs opiskelija harjoittaa muita oppilaita kohtaan jää ilman tuomiota.

Se että tiedetään murhaajien olevan luusereita ja yksinäisiä, ei ole mikään ongelma. Ongelma on koululaitos ja yhteiskunta joka ei välitä luusereistaan eikä yksinäisistä ihmisistä. Väitän tähän piittaamattomuuteen olevan syynä maata hallinnut sosialistinen puolue ja sen institutionaalinen piittaamattomuus. Ex-oikeusministerin (sosialisti) yksityisessä vanhustentalossa (luonnollisesti vain sosialistiaatelisella on varaa leikkiä ihmisillä ja verovaroilla) vanhukset jätetään piittaamattomasti heitteille. Moraali ei ole lakannut olemasta. Sitä ei ole ollut ensinkään. Varsinainen ongelma on se että suomea ja suomalaista oikeuskäytäntöä on ohjattu tällaisella moraalilla. Pahuuden synnyssä yksittäiset murhaajat helposti vievät huomiomme samalla kun ylenkatsomme institutionalisoitua välinpitämättömyyttä ja pahuutta.

oho...tulipa pitkä vuodatus...

Pahuutta on kaikissa, enemmän tai vähemmän. Se ilmenee eri tilanteissa eri tavoin. Erilaisia käsityksiä oikeudenmukaisuudestakin on, ja se saa näkemään eri mieltä olevat pahoina. Yhden terroristi on toisen vapaustaistelija.

Maailmassa on kahdenlaista porukkaa. On ensinnäkin The Good Guys, ja sitten on The Bad Guys. Hyvä ja paha ovat tosielämässä tasaväkisempiä kuin elokuvissa! Liian monessa tositarinassa ovat pahikset voittaneet ja rosvot päässeet karkuun.

Kommunismin sanotaan sortuneen väärään ihmiskäsitykseensä. Kaikkialla missä on jaossa rahaa ja/tai valtaa, niin siellä on kaikki keinot käytössä niiden haltuunsa saamiseksi.

Pahoja ihmisiä on paljon. Siitä ei voi muuta päätellä kuin että se kuuluu heidän - eli meidän kaikkien persoonallisuuteen enemmän tai vähemmän. Rajoja ja ennaltaehkäisyjä pitää asettaa, mutta ei vihalla vaan rakkaudella. Vihan tunne on se, mikä vie pahojen jätkien puolelle. Tämä ei tarkoita toisen posken kääntämistä, päinvastoin! On annettava kovempi isku takaisin mutta ilman vihan tunnetta tai raivoa. Vihalla annettu kuritus ajaa perkeleitä sisään eikä ulos.

Kaiken kaikkiaan lasten kasvatuksessa lapsen ehdoilla toimiva taiteen elementti pelkän ylhäältä alas suuntautuvan pedanttisuuden sijasta on oman kokemukseni mukaan erittäin suositeltavaa. Mieleen on omien kokemusten lisäksi jäänyt mm. kertomus opettajasta, joka tehokkaasti käytti ”rangaistuksena” muovailuvahaa muiden rangaistusten sijasta, jos hän kuuli lapsen käyttävän v-alkuista naisten sukupuolielintä tarkoittavaa sanaa, jonka käyttö taitaa arkipuheessa olla nykyisin jo miltei ”maan tapa”.

Opettaja oli antanut lapselle muovailuvahan, josta oli pyytänyt lasta muotoilemaan kyseisen elimen. Sen jälkeen ”taideteos” oli siirretty koulun käytävälle lasikaappiin kaikkien ihailtavaksi ”taiteilijan” nimellä varustettuna. Jostakin syystä asian kokemaan joutuneet ”taiteilijat” olivat lopettaneet kyseisen sanan käytön, eivätkä he joutuneet koskaan toistamaan ”taideteostaan”.

Tuohon aikaan 1968-69, ei TV:stä tullut kuin Kasperia tms. vähäisiä lastenohjelmia, niin mistäpä pikkupoika olisi voinut saada ispiraation moiselle unelle? Voin kertoa sen, että se "uni" jatkuu tänäpäivänäkin ja reaalielämässä! Koin sen olevan varoitusunen, jonka merkityksen olen ymmärtänyt vasta aikuisiällä.

Sanonta "saatana saapuu pohjoisesta" itselleni ei ole vieras, sillä olen tuota pahuutta vastaan joutunut taistelemaan jo yli 30 vuotta ja tiedän siis siitä jotain. Pahuus on niin epämonoliitti, että sitä ei voi yksilöidä yhteen tai kahteen persoonaan ja se on persoonatonta! Aika ja aikamme ei pysty pahuutta vastustamaan, mutta, vastavoima on olemassa ja me jokainen sen tiedämme, että rakkaudella ja vain rakkaudella voi voittaa pahuuden!!!

Elämä on joskus henkien taistelua..

Siksipä jokainen vanhempi on enemmän tai vähemmän pakotettu kodin ulkopuoliseen työssäkäymiseen – vaikka hänellä olisi seitsemän lasta. Miten huolehdit pienistä lapsista, heidän huolenpidostaan ja kasvatuksestaan, jos sinun on pakko olla töissä kodin ulkopuolella kahdeksan tuntia päivässä?
Ennen vanhaan nainen jolla oli lapsia perheessään, oli kotiäiti ja riippuvainen aviomiehen tuloista. Mies ja vaimo päättivät lapsen huolenpidosta ja kasvatuksesta ja myös siitä, kuka hoiti heidän lapsiaan mikäli he päättivät molemmat olla ansiotyössä. Se on mahdotonta tänä päivänä. Kaiken lisäksi isoäidit jotka ennen olivat tärkeä osa perhekokonaisuutta, joutuvat itsekin olemaan ansiotyössä tienatakseen elantonsa.

Aikaisemmin vanhemmat pärjäsivät ansioillaan niin hyvin että pystyivät palkaamaan hoitajan tai au-pairin lastenvahdiksi ja kodinhoitajaksi sillä aikaa kun hän itse olivat töissä. Tavallisilla ihmisillä ei siis ole enää vaihtoehtoja. On pakko jättää pikkulapset kahdeksasta kymmeneen tuntiin päivässä valtion huolehdittavaksi. Tilastollisesti ottaen päivähoidossa olevaa lasta on tämän yhden ja kuuden ikävuoden välisenä aikana hoitanut keskimäärin 275 eri aikuista ihmistä. Ja jos hyvin käy, vanhemmalle jää yhteistä aikaa lapsen kanssa ehkä tunti tai pari päivässä.

Kuinka tällaisissa olosuhteissa olisi edes mahdollista kasvattaa tasapainoisia aikuisia? Sosio-medikalistinen ja totalitaristinen, vaihtoehdoton Suomi-äiti syö lapsensa. Tämä luokin mainion kasvualustan systemaattiselle huostabisnekselle!

Kulttuurierot. Aasialainen kulttuuri eroaa hyvin voimakkaasti amerikkalaisesta. Amerikkalaisessa jokainen puolustaa itseään, ns. hampaat otetaan esille, ja tunkeileville ihmisille saatetaan sanoa pahasti. Kilpailua varmasti löytyy. Kilpailua löytyy myös Aasiasta. Mutta aasialainen kulttuuri korostaa yhteisöä yksilön sijaan. Voimakas yhteisöllisyys on nöyrää, tehdään työtä, palvellaan. Amerikkalainen yhteisöllisyys korostaa taas omaa identiteettiä, omaa paremmuuttaan, lähes aivopesuun saakka. Kun sellainen kohtaa aasialaisen, ja varsinkin, kun näiden yhteiskuntien yksilöt kohtaavat vieraanlaisen kulttuurin, siihen kulttuurishokkiin ja muutokseen varustautumattomana, ns. aseettomana, jonkun tulisi puuttua asiaan ja ottaa ja kantaa vastuuta. Sillä yksilöinä aasialainen muuttaja vieraalla maalla on mielestäni lakitieteellisin termein rikoksissa syyntakeeton. Hän reagoi amerikkalaisen kulttuurin tunnustaman "ase käteen ja menoksi" toimintatavan mukaan, mitä löytyy niin elokuvista kuin todellisesta elämästäkin. Kysyykö joku häneltä, miltä hänestä tuntuu tai mitä hänelle kuuluu, mitä aineksia hänen elämästään puuttuu? Kukaan ei välttämättä tiedä, kuinka henkisesti kylmistä tai alkeellisista oloista hän on kotoisin. Mitä perhettä ja yhteisöä tuekseen hän oikeasti tarvitsisi, jotta elämä kulkisi eteenpäin normaalisti ja onnellisesti.

Ja kun sitä ei kilpailevasta amerikkalaisesta yhteiskunnasta välttämättä löydy, jonka jäsenillä on jo oma sosiaalinen verkostonsa ja paremmat piirinsä, jää aasialainen ulkopuolelle. Tai roikkumaan niihin ihmissuhteisiin, jotka on jotenkin onnistunut saamaan kasaan, kunnes henkin kääntävät selkänsä ns. parempien tyyppien tullessa näköpiiriin.

Henkisen hyvinvoinnin kemialliset parannuskeinot: lääkkeet, masennuslääkkeet ja muut, jotka joissain kokeissa on huomattu aiheuttavan aggressiivisuutta tai muuta, ovat vain piste i:n päälle, tässä kulttuuriero -ongelmassa.