Sotilassairaala herää pakolaisten tarpeisiin

Tbilisi. Entinen sotilassairaala ehti jo rapistua käsiin. Nyt siellä puunaavat ja laastittavat lattioita Gorin ja Tshinvalin pakolaiset. Perheitä on satoja. Huoneissa on sovussa vanhoja rautasänkyjä ja niiden päällä armeijan vihreitä makuupusseja kuten telttavuoteillakin.

Käytävällä leikkivien lasten ilo on aitoa.
-Aikuiset leikkivät sotaa, tokaisee kuusivuotias Mariam Askilashvili. Hän on ollut Tbilisissä kahdeksan päivää. Leikkikaveriksi tuli neljä päivää sitten tuttu Tamuna Geliashvili.

Aikuisten elämästä on leikki kaukana. Entinen autonkuljettaja toi perheensä turvaan kävellen Tshinvalin liepeiltä. Matkaa kertyi toista sataa kilometriä.

- Perheemme lehmät surmattiin venäläisten pommituksessa, suurperheen jäsenet selittävät yhteen ääneen.

20-vuotias Tamar Parkoshvilin nuorin lapsi on kahden kuukauden ikäinen.

- Giorgille on vähän ruokaa. Meillä on ollut nälkä. Syötän hänelle georgialaista jugurttia, vaikka se ei ole paljon, Tamar sanoo.

Käytöstä jo kerran poistettu sotilassairaala saa hieman apua. Georgia yrittää huolehtia uusista pakolaisista niin kuin noin 350 000:sta aiemmin Abhasian levottomuuksia paenneesta. Tarkkoja lukuja avuntarvitsijoista ei ole. Tshinvalin väestömäärääkään eivät pysty edes sieltä paenneet arvioimaan. Viralliset luvut saattavat heittää tuhansissa.

Pakolaiskeskuksen tärkein voima ovat sen asukkaat. Korpraalit Zura Puritshamiasvili ja Zviad Karashili kotiutettiin sen jälkeen kun ilmavoimitta puolustautuva Georgian armeija kävi turhaksi venäläisiä vastaan.

Irakissa seitsemän kuukautta palvellut 32-vuotias Zura ehti jo välillä kadottaa perheensä.

- Meillä on talo Gorissa. On vaikea sanoa, mitä siellä on enää jäljellä, Zura sanoo.

Molemmat miehet ovat kotoisin konfliktialueelta. Heidän lapsuuteensa leikkikavereina ei ollut venäläisiä, koska Etelä-Ossetiassa ei asu venäläisiä.

Kerrosta alempana pitää majaa osseetti Mariam Khokodashvili lapsineen. Hänen miehensä on georgialainen. Tämän äiti Vera Sirukaevna on syntynyt Tshinvalissa.

-Jouduimme jättämään sokean enon jälkeemme. Emme tiedä mitä hänelle on tapahtunut, Mariam kertoo.

Minua sairaalassa opastavat georgialaiset kertovat koko kansallisuuksien välisen ristiriidan olleen alun perinkin kiistanalainen. Neuvostohallinto perusti Ossetian vuonna 1921, vaikka väestöstä vain 13 prosenttia oli etnisesti osseetteja.