- Kuva: evl.fi
Oxfordin yliopiston tutkijat selvittivät oudon tieteellisen kokeen avulla, miten usko Jumalaan voi lieventää fyysistä kipua, kertoo brittilehti Telegraph.
Kokeessa annettiin sähköiskuja 12 roomalaiskatoliselle ja 12 ateistille samaan aikaan, kun he katselivat maalausta Neitsyt Mariasta. Tutkijat huomasivat, että katolilaiset pystyivät eristämään suuren osan kivusta. Aivokuvauksen avulla tutkijat myös huomasivat, että katolilaiset onnistuivat aktivoimaan sellaisen osan aivoista, joka liittyy kivun kokemuksen ehdollistamiseen.
Kokeessa koehenkilöt saivat sähköiskuja katsellessaan kahta eri maalausta, joista toinen esitti Neitsyt Mariaa ja toinen taas oli Leonardo da Vincin aiheeltaan maallinen teos.
Katolilaiset kertoivat, että Neitsyt Marian katseleminen sai heidät tuntemaan olonsa turvalliseksi ja rauhalliseksi. Uskonnollisen maalauksen katseleminen vähensi katolilaisten mukaan kipua 12 prosenttia verrattuna Leonardon maalauksen katselemiseen.
Ateisteilla puolestaan kivun tunteet olivat samat molempien maalausten yhteydessä, eikä heillä näkynyt samanlaista aivotoimintaa kuin katolilaisilla.
Tutkijat uskovat, että myös ateisti kuitenkin voisi tiettyjä aivoalueita aktivoimalla vähentää kivun tunnetta. Se edellyttäisi kenties erilaisen kuvan, jota katsella – sellaisen, jolla olisi ihmiselle itselleen erityinen merkitys.
Tutkimus kuuluu tutkimussarjaan, johon osallistuvat tutkijat, teologit ja filosofit Oxfordin yliopiston eri osastoilta. Tutkimustuloksista raportoi ensimmäisenä Pain-lehti.
Kommentit
Uskonto on valistunut yhteenkuuluvuuden luojaksi
Uskonto on valistunut yhteenkuuluvuuden luojaksi
Ihminen tarvitsee jonkun mihin uskoa, kun mieli ei riitä kaikkea selittämään arkijärkevästi.Markkinatalouden kehdossa, taseiden valtakunnassa, USA:ssa suurin katastrofi-inhimillisyys ja -rahoitus lähtee kirkoilta, vapaaseurakunnilta ja muilta hyveeseen uskovilta tahoilta (mm. New Orleansin pyörremyrskykatastrofin jälkihoidossa 2005-2006).
"Sosiaaliturvattomassa" USA:ssa uskontokuntien vapaaehtoisella avustustoiminnalla on merkittävä asema hädänhetkellä. Suomessa Kirkon Ulkomaanapuun ja Punaiseen Ristiin luotetaan eniten. Meillä lapset kastetaan suurimmalta osin papin läsnäollessa, miksi? Naimisiinkin me haluamme kirkossa, miksi? Kuolinvuoteella moni jumalan kieltäjä nöyrtyy ja kutsuu jatkoelämän toivossa papin paikalla, vähintäänkin sopiakseen maatumisensa tapahtuvan siunatussa mullassa.
Uskonto on hyve ja hyveen tunnustus luo inhimillisyyttä tähän yltiöoptiopublikaanien, massakuponginleikkaajien ja qvartaalien pinnallistamaan maailmanmenoon. Uskonto luo lohdun syrjäytyneelle. Kirkoissa ja seurakuntasaleissa istuu sunnuntaisin moni unohdettu yksinäinen; hänen saadessa avoimien pääsymaksuliputtomien ovien päiviltä huomiota itse sytytettynä ja taivaallisen valon avustamana toivosta kohdata jokin, johon voisi kuulua ja samaistua.
Uskonto on kehittynyt länsimaissa "miekka ja risti" ajoilta suuresti tasapainoittavaksi instituutioksi köyhän ja rikkaan yhteisessä maapallossa. Viimeisessä "yksiössä" eivät taselaput ja avustavat päätösviennit helpota ja tuo huomisen "varmuutta". Rikkainkaan kulutusjuhlija ei tunne turvallisuutta lopullisen lähdön matkalla, meklaroidusta sijoitussalkun pulleudesta huolimatta. Viimeisen option tasearvo määräytyy aivan muilla arvoilla, siihen ei vaikuta maallinen sijoitus, kuin korkeintaan arkun pintamateriaaleihin. Sijoitushaukka ja "tuottoa korolle"-elämänkatsomus kohtaa viimeisen kysymyksen, johon hän ei pörssikurssianalyyseistä lohtua saa, lopullinen "sijoitustieto" jää arvoitukseksi. Henkinen epävarmuus tyydytetään nöyrtymisenä sen ainoan "markkinavoiman" edessä, epätietoisuuden kalvaessa osuuksista, mitä kohtalo on varannut. Uskonto tuo tyyneyttä kysymyksiin, joihin ei ole vastauksia.
Vapaassa maailmassa valinta on ihmisen. Valinnoissamme me olemme kuitenkin yhteisö, jossa tulisi huomioida lähimmäinen. Uskoi ihminen Jumalaan tai ei, niin uskonnon opetus lähimmäisen huomioon ottamisesta luo osallistumista ja oloa yhdessä niin "pakanalle" kuin tosiuskovaiselle. Uskontoa ei voi kyseenalaistaa, koska jos yksikin siihen uskoo, on se hänelle pyhä. Toisen pyhän arvostaminen, kuten itsensä pyhää haluttaisiin arvostettavan, luo kunnioitusta ja helpottaa yhteisissä päätösvalinnoissa. Markkinatalous on maallistanut elon. Arvoasetelmat pohjaavat kykyyn kuluttaa ja ansaita. Kähmintä ähkyilijöistä on tullut itseriittoisia, minkään riittämättä heille. Suuressa Kirjassa opetetaan, kuinka niukkuutta voidaan hyvällä tahdolla jakaa tasaisesti, sen riittäessä kaikille.
Uskonnon merkitys on ihmiskohtainen ja sen valinnan tekee kukin oman tietämys- ja tunnetason mukaisesti. Suurinkin professori tietää kuinka vähän hän itseasiassa tietää. Uskonto ja usko omaan hartauden valintaan antaa helpotuksen tietämättömyyden ja neuvottomuuden edessä.
On sanottu, että Jumala asuu meissä kaikissa, tuo tuntuisi olevan oikeudenmukaisin johtopäätös, koska silloin voimme itse valita herkkyysasteen uskoomme. Lopulta kuitenkin energia, liike ja materia ohjaavat meidät viimein sille kuuluisalle portille antaen lainan takaisin luontoon, jota niin suuresti olemme yrittäneet tuhota. Luonto on me, tiedon täyttymys ja ympäristö.
Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.vuodatus.net
Kivun kokemuksen ehdollistamiseen
Aiemmin ihmeteltyä:
"Hamerin mukaan uskonnollisuutta ohjaa VMAT2-geeni.
Aivosolujen välittäjäaineiden määrän on helppo kuvitella vaikuttavan hengellisiin kokemuksiin. Vaikka henkisyys tai uskonnollisuus voidaan määritellä monella tavalla, useimpien mielestä siihen liittyy tietynlainen ajatusten ja tunteiden normaalia esteettömämpi virtaaminen, jonka vuoksi ihminen ei tarkastele ja tulkitse ympäristöään pelkästään logiikan sanelemista lähtökohdista.
VMAT2-geenin säätelemiin välittäjäaineisiin kuuluvat muun muassa serotoniini ja dopamiini. Serotoniini liittyy esimerkiksi masennuksen, ahdistuksen ja hermostuneisuuden tuntemuksiin mutta myös euforian ja onnen kokemuksiin. Dopamiini puolestaan palkitsee ihmisen onnistuneista suorituksista mielihyvällä. Sitä erittyy muun muassa silloin, kun ihminen saa kehuja tai tyydyttää elimistön tarpeita esimerkiksi syömällä. Mielihyvä voi saada hurmion mittasuhteet."
http://www.tieteenkuvalehti.com/polopoly.jsp?d=157&a=2884
täysin odotusten mukainen tulos, eli
uskonto vaikuttaa aivoissa kuten hypnoosi, mietiskely tai lume. Sehän on uskonnon tarkoituskin.
AY'E A'ITEH!
Tyystin samaa mieltä Dr. Schmidt'n kanssa. AYE-AYE!
Samaa tekniikkaa käyttää suomalainen nomenklatuura
saadakseen itseään tyhmemmän rupusakin raatamaan
itsensä kipeiksi, jotta se voi kansantuotteesta anastaa
siivun omaan lekotteluun, tyhjänpäiväisyyteen sekä
loiselämään.
Kun iniminen puhuu jumalalle, sitä kutsutaan
rukoukseksi, mutta kun jumala puhuu inimiselle,
sitä kutsutaan skitsofreniaksi.
Usko on lahjaksi annettu
Psykologeilla ja kyynikoilla on heti kiire selittää tällaiset asiat pelkillä dopamiineilla, serotoniineilla, yms. selityksillä. Tottakai ne ovat juuri niitä aineita, joista ihminen on rakentunut, joilla Jumala ihmisiä käsittelee. Tämähän on selvästi ilmoitettu jo Raamatussa. Ei henkisyys ja hengellisyys ole kenenkään ulottumattomissa, kyllä se meissä jokaisessa on sisäisesti mukana.
Usko on lahja Jumalalta, jossa ihminen saa kosketuksen sellaisiin sielunvoimiin jo eläessään, joita ei ilman uskoa tiedä olevan olemassakaan. Usko ei ole mikään ideologia, jonka joku vaan valitsee oloaan helpottaakseen, kuten monet epäuskoiset kuvittelevat.