Sarah Palin: Dinosaurukset ja ihmiset elivät yhtä aikaa

Uteliaisuutta pidetään kiusallisena tai innostavana, kuinka milloinkin arvioija haluaa ihmistä määritellä. Lapsi on suunnaattoman utelias ensimmäiset elinvuotensa ja sitä pidetään hauskana ja itsestään selvänä ilmiönä. Vanhemmat ovat ylpeitä kehittyvistä lapsistaan, ja nimenomaan tuo uteliaisuus tai tiedon etsintä generoi tyydyttämään tyhjiä kohtia aivoissamme saaden havainnoinnin, oivaltavuuden ja päätelmänteon mahdolliseksi.

Lapsen kasvaessa meille aikuisille syntyy häveliäisyys mielestämme liiasta uteliaisuudesta, joka rajaa toimiamme ja tekojamme lapsiamme kohtaan. Monilta se tappaa lopullisesti uteliaisuuden ja tuo tilalle staattisen toimijan roolin, jossa tärkeimpinä tekijöinä ovat turvallisuus, perinteen jatkuvuus ja kammo muutoksia kohtaan. Sitä vastoin utelikko, joka jaksaa ihmetellä ja kysyä luonnolta kuin itseltään loputtomasti - miksi?, miten? kuinka se on mahdollista tai ratkaisevasti - mikä sen aiheuttaa? -nämä tietämyksen janoajat ja hermosolujensa kiusaajat löytävät silloin tällöin sen oivalluksen ja idean, josta voi syntyä keksintö.

Miksi toinen on utelias ja toinen ei? Sanotaan, että utelias haluaa tietää, sanotaan myös hänen tyydyttävän aivollista himoaan kuin nälkäinen syödessään ylisuurta annostaan lopputuloksena ravinnelisä vatsan ympärillä. Samanlaisella tiedollisella vararavinnolla utelias tyydyttää aivojansa, jotta aivojen sähköimpulssit voisivat löytää uusia reitityksiä oivaltamaan uutta, siis keksimään jotain sellaista, jota ei ole aiemmin lausuttu.

Lienee tosiasia, että kaikki tieto on jo olemassa, se vain ei ole kaikki tiedostettuna meille ihmisille. Tieto on aina läsnä, kuten sekin tieto, joka on aikojen alusta olemattomuuden räjähdyksenä singonnut maailmojen ääriin, jota nyt kalastelemme suuremmilla ja suuremmilla havaintovälineillä. Tiedon läsnäolo on konkreettinen, se suurempikin kaukoputki on edelleen omassa havaintovälineessämme kiinni eli silmien tai tietokoneen näytön kautta aivoissamme. Tieto konkretisoituu meille vain aivoissamme. Kuinka aistiton henkilö havaitsee ympäristön? Tieto on aina läsnä ja se havaitaan vain kemiallisen prosessin mahdollisesti aikaansaamana ymmärryksenä kunkin oman käsityskyvyn puitteissa.

Utelias on herkempi sieppaamaan tiedon tai vielä meille tuntemattoman ja havaitsemattoman väliaineen tai säteilyn, joka kommunikoi aivojemme kanssa. Ihminen saa paremman tuloksen 100 metrin juoksussa, kun hän treenaa oikeita lihaksia, samoin uteliaisuus treenaa aivoja; se voi synnyttää uusia hermosoluyhteyksiä tai se muodostaa jotain muuta, mitä emme vielä tiedä. Kuitenkin tiedämme toisten olevan herkempiä uteliaisuudelle ja keskittymiselle, joka aikaansaa sopivissa oloissa oivalluksia ja ideoita jäsentelyä varten.

Perusrakenteiltaan meidän aivomme eivät pienimmissä osasissaan atomitasolla eroa toisistaan; ne eivät itse asiassa eroa juurikaan esim. torakan aivoista, tosin aivotilavuutemme kudosmassana on suurempi, käyttöaste jää vielä tuntemattomaksi suureeksi. Erona vuosimiljoonainen kehitys on saattanut kehittää uteliaisuuden pois torakalta, koska sen konseptit ovat jo täydelliset jatkamaan sukua kiistattomalla ylivoimalla. Oliko uteliaisuus vain muinoinen välivaihe harmoniaan ja keskinäissovinnaisuuteen vai olisiko uteliaisuus keskeneräisen ihmisen yksinoikeus, koska meidän kehityksemme on vielä välivaiheessaan? Tosin jotkut eläinlajit ovat ihmisen näkökulmasta vilkkaan uteliaita, varsinkin kasvuvaiheessaan.

Asuuko uteliaisuuden synnyttämä tieto meissä kaikissa aineen häviämättömyydessä vai ristiriitaisessa säieteoriassa, missä olemattomuuden käsitys saa houkuttelevan selityksen maailmankaikkeuteen. Onko tieto kuitenkin vain aivojen harhaa toimeliaalle ihmiselle vai olisiko kytkentöjä olevaisuuden synnyttäjään, joka on on kaikkialla, myös meissä ja luonnossa. Uusmoderni kirkko voisi antaa uuden sille perinteellisen nimityksen tiedosta, tällöin Tiedolle syntyisi ikuisuus. Uteliaisuus tuo hitaasti, mutta varmasti uutta näkemystä, jonka kuitenkin tiedepiirien enemmistön tulee hyväksyä ennenkuin se saa tieteellisen arvon. Itse tieto tai sen merkitys ei ole tekemisissä meidän kuin muidenkaan eliöiden kanssa. Tieto on irrallinen elementti, jolla on merkitystä vain pohdiskelijalleen. Onko ympäröivä luonto liukunut tuohon harmoniaan sisään, joka ei enää tarvitse tiedon janoa, koska kaikki tarpeellinen saadaan jatkumosta mikä ohjaa elonsysteemejä, jää meille vielä mysteeriksi.

Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.vuodatus.net

Jos meille kaikille olisi koko ajan tiedemiesten suusta vakuutettu, että dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon noin kuusi tuhatta vuotta sitten, niin epäilijää pidettäisiin samanlaisena kylähulluna kuin nyt noita kreativisteja. Itse asiassa emme todellakaan tarkkaan tiedä dinosauruksien historiasta. Kaikki päätelmät perustuvat hyvin pieniin löydöksiin ja jonkin verran ristiriitaisiin johtopäätöksiin. Esimerkiksi kiinalaisten lohikäärme on "virallisen" uskomuksen mukaan Kiinassa mytologia, joka tulee dinosauruksista. Joku voisi tästä tehdä sen johtopäätöksen, että ihmisiä on ollut dinosaurusten aikaan. Itse en saamani opin mukaan siihen kuitenkaan usko, mutta liekö sillä niin paljon väliä sen suhteen, missä tilanteessa joku olisi tänä päivänä valmis käyttämään ydinaseita? Eihän niitä dinosauruksia vastaan käytetä!
Raamattu sen sijaan on kirja, johon kukaan ei voi uskoa, sillä se on niin kertomuksiltaan kuin oppisisällöltäänkin täysin ristiriitainen. Korkeintaan siitä voi jokainen valita mihinkä kohtaan mieluiten uskoisi tai mitä oppia noudattaisi. Uskooko Saarnaajaan, jonka mukaan kuoleman jälkeistä elämää ei ole olemassa, vai uskooko Jeesukseen, joka lupasi ryövärille paikan paratiisissa? Uskooko Jumalan lempeyteen, kuten Johannes, vai onko Jumala se Vanhan Testamentin kiivas ja verenhimoinen kostaja, joka kostaa isien teot kolmanteen tai neljänteen polveen? Pitääkö kääntää viholliselle toinen poski vai ajaa ruoskan kanssa kaupustelijat pois temppelistä riehuen ja kaataen heidän pöytiään? Ja pitääkö uskon olla suurempi kuin Jeesuksella, joka ristillä riippuessaan menetti uskonsa kysyen: "Jumalani, miksi minut hylkäsit?" (Itsehän hän aiemmin koko ajan väitti tietävänsä mistä Jumalan suunnitelmassa oli kysymys).

Taysin kasittamattomia kommentteja kuulee esitettavan siita, etta evoluutioteorian kannattajat olisivat samalla tavalla uskovaisia kuin raamattu-uskovat.
Raamattuahan ei koskaan ole julkaistu missaan tieteellisessa julkaisussa eika sita ole asetettu tiedeyhteison kritiikin kohteeksi siina mielessa kuin tieteellisille julkaisuille tehdaan. Paattelyketju tuntuu menevan jotenkin siten, etta koska raamattu on jumalan sana on kaiken muun todellisuuden sovituttava siihen ja kaikki muu on valetta.
Kuitenkin kai raamattu on useiden eri ihmisten (ei siis jumalan) kirjoittama ja sen eri kirjoja ovat alkukielilta kaantaneet useat eri kaantajat, jotka kai hekaan eivat kasittaakseni ole olleet Jeeuksen velipuolia. Kun tasmallinen kaantaminen kielelta toiselle on ilmaisujen erilaisuuden johdosta mahdotonta ei mitenkaan voida puhua jumalan sanasta vaikka alkuperaisen olisi kirjoittanut jeesus itse omin kasin.
Lisaksi raamatun ovat koonneet ihmiset vasta joskus keskiajalla sopiviksi katsomistaan kirjoista.
Ja vaikka olisi kaytettavissa jumalan itsensa kirjoittama kirja, mika takaa sen etta syntinen ihminen sita pystyisi virheetta tulkitsemaan. Ymmarran, etta usko on monille ihmisille voima jota ilman ei tulisi toimeen, mutta ei sotketa sita tieteeseen.
On varmasti olemassa tiedeuskovaisiakin ihmisia, mutta usko tieteen jumalalliseen, kaikki ratkaisut loytavaan voimaan on eri asia kuin uskoa kasin kosketeltavia fossiileita ja naista tehtavia, kritiikille altistettavia, paattelyketjuja. Kannykatkin on tehty samoja periaatteita noudattaen eika kukaan kyseenalaista niiden olemassaoloa.
Evoluutioteorian oikeellisuuden tunnustaminen ja ennenkaikkea ymmartaminen ei sulje jumalaa pois vaan kyseessa on tasmalleen samanlainen uusi oivallus kuin se atta maa ei olekaan pannukakku.

14. Se on Jumalan töiden esikoinen; sen luoja ojentaa sille miekan.

16. Lootuspensaiden alla se makaa, ruovikon ja rämeen kätkössä.

17. Lootuspensaat peittävät sen varjoonsa, puron pajut ympäröivät sitä.

18. Jos virta hätyyttää, ei se säikähdy, se on huoleton, kuohukoon vaikka itse Jordan sen kitaan.

Leviatan on toinen mielenkiintoinen eläin, josta Jobin kirja puhuu. Se mainitaan eläinten kuninkaaksi (Job 41:25), ja viitataan siihen, miten sen suusta lähtee tulisoihtuja (Eläinmaailmassa tunnetaan myös ns. pommittajakuoriainen, joka voi pamauttaa kuumaa, sata-asteista kaasua, suoraan hyökkääjän päälle.). On mahdollista, että juuri näistä eläimistä ovat saaneet alkunsa monet tarinat tultasyöksevistä lohikäärmeistä. Jobin kirjan kuvaus kertoo siitä:

- (Job 40:20,21,28, 41:4-25) 20. Voitko onkia koukulla Leviatanin ja siimaan kietoa sen kielen?

21. Voitko kiinnittää kaislaköyden sen kuonoon ja väkäraudalla lävistää siltä posken?

28. Katso, siinä toivo pettää; jo sen näkemisestä sortuu maahan."

4. Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen kaksinkertaisten purimien väliin?

5. Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen hammasten ympärillä on kauhu.

6. Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla sinetillä.

7. Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa, niin ettei ilma välitse pääse.

8. Ne ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta.

9. Sen aivastus on kuin valon välähdys, sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset.

10. Sen kidasta lähtee tulisoihtuja, sinkoilee säkeniä.

11. Sen sieraimista käy savu niinkuin kihisevästä kattilasta ja kaislatulesta.

12. Sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet, ja sen suusta lähtee liekki.

13. Sen kaulassa asuu voima, ja sen edellä hyppii kauhistus.

14. Sen pahkuraiset lihat ovat kiinteät, ovat kuin valetut, järkkymättömät.

15. Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi, kovaksi valettu kuin alempi jauhinkivi.

16. Kun se nousee, peljästyvät sankarit, kauhusta he tyrmistyvät.

17. Jos sen kimppuun käydään miekoin, ei miekka kestä, ei keihäs, ei heittoase eikä panssari.

18. Sille on rauta kuin oljenkorsi, vaski kuin lahopuu.

19. Ei aja sitä pakoon nuoli, jousen poika, akanoiksi muuttuvat sille linkokivet.
20. Kuin oljenkorsi on sille nuija, keihästen ryskeelle se nauraa.

21. Sen vatsapuolessa on terävät piikit, se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes.

22. Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren voidekattilan kaltaiseksi.

23. Sen jäljessä polku loistaa, syvyydellä on kuin hopeahapset.

24. Ei ole maan päällä sen vertaista; se on luotu pelottomaksi.

25. Se katsoo ylen kaikkea, mikä korkeata on; se on kaikkien ylväitten eläinten kuningas."

Piirrokset. Yksi todiste siitä, että dinosaurukset ja ihminen ovat eläneet samaan aikaan maan päällä, ovat näistä eläimistä ja lohikäärmeistä olevat piirrokset, maalaukset ja patsaat. Niitä esiintyy lähes kaikissa kulttuureissa ja uskonnoissa, aivan kuten tarinat niistä ovat tavallisia.

Mielenkiintoista on, että näistä eläimistä on piirroksia jopa luolien ja kanjonien seinämissä. Näitä löytöjä on tehty ainakin Arizonasta ja entisen Rhodesian alueelta (Wysong. R.L., The Creation-evolution controversy, pp. 378,380). Esim. Arizonassa havaittiin v. 1924, kun tutkittiin korkeata vuoren seinämää, että kiveen oli hakattu kuvia eri eläimistä, mm. norsuista ja vuorikauriista, mutta myös selvä kuva dinosauruksesta (Thoralf Gulbrandsen: Puuttuva rengas, 1957, s. 91). Tämä osoittaa, että ihmisen ja näiden eläinten on täytynyt elää samanaikaisesti. (Aiemmin mainittiin muinaisesta mayojen korkokuvasta, jossa oli Archaeopteryxia eli liskolintua muistuttava lintu. Kehitysopillisen näkemykseen mukaan sen olisi pitänyt elää samaan aikaan dinosaurusten kanssa.)

Niinikään lentoliskoista, joiden siipien kärkiväli saattoi olla toistakymmentä metriä, ja joiden piti kuolla sukupuuttoon jo kymmeniä miljoonia vuosia sitten, on säilynyt todisteita. Seuraava kuvaus viittaa niihin ja miten saviastioissa on kuvattuna pterodactylusta muistuttava lentolisko:

Lentoliskoista suurin oli Pterosaurus, jonka siipien kärkiväli saattoi olla yli 17 metriä… BBC Wildlife -lehdessä (3/1995, Vol. 13) Richard Greenwell spekuloi ajatuksella, voisiko lentoliskoja vielä olla olemassa. Hän siteeraa tutkimusretkeilijä A. Hyatt Verrill'iä koskien joitakin tämän löytämiä perulaisia saviastioita. Saviastioissa on kuvattuna pterodactylusta muistuttava lentolisko.

Verrill arvelee, että taiteilijat ovat käyttäneet fossiileita mallinaan ja kirjoittaa:

"Muinaisuudesta on välitetty tarkkoja kuvauksia, jopa piirroksia pterodactylus-fossiileista sukupolvelta toiselle vuosisatojen ajan, jolloin Cocle-kansan esi-isät ovat asuneet maassa, jossa on ollut hyvin säilyneitä lentoliskon jäännöksiä".

Myös Pohjois-Amerikan intiaanit tunsivat ukkoslinnun, auton merkiksikin lainatun Thunderbirdin. (70)

Dinosaurusten luut nisäkkäiden luiden joukossa. Eräs osoitus siitä, ettei dinosaurusten esiintymisestä maapallolla tarvitse olla pitkä aika, on se, että niiden luita on löydetty hevosen-, lehmän- ja lampaanluita muistuttavien luiden joukosta (Anderson, A., Tourism falls victim to tyrannosaurus, Nature, 1989, 338, 289 / Dinosaurus may have died quietly after all, 1984, New Scientist, 104, 9.). Yleensä on oletettu, että nisäkkäät ilmaantuivat maapallolle vasta dinosaurusten hävittyä, mutta tämänkaltaiset löydöt viittaavat niiden samanaikaiseen olemassaoloon. Se että tällaisia löytöjä tehdään, vain osoittaa, että käsitys geologisesta aikataulusta ja pitkistä aikajaksoista on epävarmalla pohjalla eikä usein pidä lainkaan paikkaansa. Dinosaurukset ja nisäkkäät ovat hyvin saattaneet elää samanaikaisesti maapallolla.

Fossiilien hyväkuntoisuus. Kun on löydetty dinosaurusten fossiileja, on merkillistä, että useat niistä ovat olleet hyvässä kunnossa. Niistä ei ole löydetty vain tavanomaisia huonokuntoisia fossiileja, vaan mukana on kokonaisia luurankoja, säilyneitä pehmytkudoksia, kivettymätöntä luuta että myös nahkaa! (Mammuteista, joiden on oletettu eläneen paljon lähempänä menneisyydessä, on tehty aivan samoja löytöjä.) Hyvänä esimerkkinä on Etelä-Italiasta, Pietraroian kalkkikivikerrostumasta löydetty lähes täydellinen dinosaurusfossiili, jota evoluutionäkemyksen mukaan pidettiin 110 miljoonaa vuotta vanhana, mutta jonka maksa-, suolisto-, lihas-, ja rustokudoksia oli vielä jäljellä. Lisäksi hämmästyttävä yksityiskohta löydössä oli säilynyt suoli, jossa voitiin havaita vielä lihaskudosta. Tutkijoiden mukaan suoli näytti aivan kuin vastaleikatulta! (TREE, August 1998, Vol. 13, No. 8, ss. 303-304)

Mitä sitten tulee dinosaurusten luulöytöihin, on merkillepantavaa, että useat niiden luut ovat vielä kivettymättömiä ja niiden ainepitoisuudet ovat täysin vastanneet tuoreita luita. Se on erikoista, koska luidenhan pitäisi olla kymmeniä miljoonia vuosia vanhoja. Tällaiset luulöydöt osoittavat, että teoriat vuosimiljoonien ikäisistä dinosaurusfossiileista ovat kyseenalaisia:

C. Barreto on työryhmänsä kanssa tutkinut nuorten dinosaurusten luita (Science, 262:2020-2023). On jännittävää todeta, että tutkitut, evoluutioteorian mukaan 72-84 miljoonan vuoden ikäisiksi arvioidut luut eivät ole kivettyneet. Niiden kalsiumin ja fosforin pitoisuuden suhde on samanlainen kuin nykyisissä luissa. Alkuperäinen julkaisu paljastaa luiden hienosti säilyneet mikroskooppiset yksityiskohdat.

... Myös Alaskasta on löydetty dinosaurusten luita (Journal of Paleontology (1987), Vol. 61, No 1, ss. 198-200):

"Vieläkin vaikuttavampi esimerkki löydettiin Alaskan pohjoisrannikolta, missä tuhannet luut ovat lähes täysin kivettymättömiä. Luut näyttävät ja tuntuvat vanhoilta lehmän luilta. Löytäjät eivät kahteenkymmeneen vuoteen raportoineet löytöään, koska he olettivat, että kyseessä ovat biisonien eikä dinosaurusten luut."

Kuinka on mahdollista, että luut olisivat voineet säilyä yli 65 miljoonaa vuotta? Kylmyyskään ei olisi auttanut, koska liskojen elinaikana ilmasto oli lämmin, jolloin mikrobien hajottava toiminta olisi tuhonnut luut. Täysin tuoreelta vaikuttavia dinosaurusten luita on siis kiistatta löydetty. On hyvin vaikea ymmärtää, että ne olisivat säilyneet niin hyväkuntoisina edes yhden miljoonan vuoden ajan. (71)

Yksi merkillinen havainto on, että dinosaurusten fossiileista on voitu eristää verisolujen, valkuaisaineiden ja DNA:n jäänteitä. Merkillistä havainnossa on, että näiden aineiden ei yleensä pitäisi säilyä luonnossa 50 000 vuotta enempää puhumattakaan miljoonista vuosista.

Se, että näitä löytöjä kuitenkin jatkuvasti tehdään, osoittaa vain, että ne eivät voi olla niin vanhoja kuin on oletettu. Pikemminkin ne ja muut havainnot osoittavat dinosaurusten eläneen maapallolla vain joitakin vuosituhansia sitten:

Mikäli havainnot dinosaurusten luista eristetyistä valkuaisaineista kuten albumiinista, kollageenista ja osteokalsiinista sekä DNA:sta pitävät paikkansa, eikä meillä ole mitään syytä epäillä tutkijoiden huolellisuutta, on luut ajoitettava näiden tutkimustulosten perusteella uudelleen korkeintaan 40 000 - 50 000 vuoden ikäisiksi, sillä kyseisten aineiden korkeinta mahdollista säilymisaikaa luonnossa ei voi ylittää. Tämä paradoksaalinen tilanne alleviivaa huippututkimuksessa usein esille tulevia ongelmia. Evoluution vaatimia "vuosimiljoonia" horjuttavia päätöksiä ei tehdä, koska pelätään rahoituksen loppumista ja tiedeyhteisön pilkkaa. (72)

Seuraavassa lainauksessa viitataan edelleen dinosaurusten fossiileihin liittyviin verisolulöytöihin, joita on tehty. Näidenkään löytöjen ei pitäisi olla mahdollisia, jos dinosaurukset olisivat todella kuolleet sukupuuttoon 65 miljoonaa vuotta sitten. Punaisten verisolujen olisi pitänyt hävitä niiden luista jo aikoja sitten:

Kun Mary Schweitzer oli viisivuotias, hän ilmoitti ryhtyvänsä aikuisena dinosaurustutkijaksi. Hänen unelmansa toteutui, ja 38 vuoden ikäisenä hän pääsi tutkimaan miltei täydellisesti säilynyttä Tyrannosaurus rexin luurankoa, joka löytyi Montanasta vuonna 1998 (Journal of American Medical Assosisation, 17 Nov. 1993, Vol. 270, No 19, ss. 2376-2377). Luurangon iäksi arvioitiin "80 miljoonaa vuotta". Peräti 90 % luurangon luista oli tallella ja vielä osittain nivelin toisiinsa liittyneinä. Schweitzer on erikoistunut kudostutkimukseen ja kutsuu itseään molekyylipaleontologiksi. Hän valitsi löydöksen reisi- ja sääriluut ja päätti tutkia luuydintä. Schweitzer havaitsi, että luuydin ei ollut kivettynyt ja että se oli säilynyt käsittämättömän hyvin. Luu oli täysin orgaanista ja erittäin hyvin säilynyttä. Schweitzer tarkasteli sitä mikroskoopilla ja huomasi kummallisia rakenteita. Ne olivat pieniä ja pyöreitä ja niissä oli tuma, aivan kuin punaisia verisoluja verisuonessa. Mutta verisolujen olisi pitänyt hävitä dinosauruksen luista jo aikoja sitten. "Ihoni nousi kananlihalle, aivan kuin olisin tarkastellut modernia luuleikettä", kertoo Schweitzer. "En tietenkään voinut uskoa näkemääni ja sanoin laboratorion teknikolle: "Nämä luuthan ovat 65 miljoonan vuoden ikäisiä, kuinka verisolut voisivat säilyä niin kauan?'" (Science, July 1993, Vol. 261, ss. 160-163). Merkittävää tässä löydössä oli se, että kaikki luut eivät olleet täysin kivettyneet. Luiden erikoistutkija Gayle Callis näytti luunäytteitä tieteellisessä kokouksessa, missä eräs patologi oli sattumalta nähnyt ne. Patologi oli huomauttanut: "Tiedätkö, että tässä luussa on verisoluja?" Tästä sai alkunsa melkoinen jännitysnäytelmä. Mary Schweitzer näytti leikettä kuuluisalle dinosaurusten tutkijalle Jack Hornerille, joka katsoi näytettä ja tokaisi: "Arvelet siis, että tässä on verisoluja?" Tähän Schweitzer vastasi: "En". "No, yritäpä sitten todistaa, että ne eivät ole verisoluja", vastasi Horner (EARTH, 1997, June: 55-57, Schweitzer et al., The Real Jurassic Park). Jack Horner arvelee, että luut ovat niin paksuja, että vesi ja happi eivät olleet päässeet vaikuttamaan niihin. (73)

VIITTAUKSET:

1. Pekka Reinikainen: Unohdettu genesis, s. 25

2. John D. Barrow : Maailmankaikkeuden alku, s. 37

3. Sama, s. 36-37

4. Heikki Oja: Polaris, s.128,129

5. Kari Enqvist ja Jukka Maalampi: Tyhjästä syntynyt, s. 14

6. Pekka Reinikainen: Unohdettu Genesis, s. 24

7. Joseph Silk kirjassaan "Big Bang"

8. Charles Darwin: The origin of species, vol 2, 6 th ed., p. 49 - Sit. kirjasta "Evoluution romahdus", Scott M. Huse.

9. Heribert Nilsson: Synthetische artbildung, 1953, s. 1212 - sit. kirjasta "Evoluutio - tieteen harha-askel?", Mikko Tuuliranta.

10. Sit. kirjasta "Taustaa tekijänoikeudesta maailmaan", Kimmo Pälikkö ja Markku Särelä, s. 19.

11. Thoralf Gulbrandsen: Puuttuva rengas, s. 94

12. H. Enoch. : Evolution or creation, Union of evangelical students of India, Madras, 1965, s. 48 - Sit. teoksesta "Evolutionismi - sattuman uskonto", Matti Leisola, s. 21.

13. G. Hardin. : Nature and man's fate, Rinehart Co., Inc., New York, 1959, s. 260 - Sit. teoksesta "Evolutionismi - sattuman uskonto, Matti Leisola, s. 21.

14. L.H. Matthews.: The origin of Spaces (introduction) by Charles Darwin, J.M.Dent and sons, Ltd., London, 1971, p. 10 - Sit. kirjasta "Evoluution romahdus", Scott M. Huse, s. 112

15. H. Enoch.: Evolution or creation, Unoin of evangelical students of India, Madras, 1965, s. 14,66 - Sit. teoksesta "Evolutionismi - sattuman uskonto, Matti Leisola, s. 29.

16. Mikko Tuuliranta: Evoluutio - tieteen harha-askel?, s. 58

17. Thoralf Gulbrandsen: Puuttuva rengas, s. 72,73

18. Thoralf Gulbrandsen: Puuttuva rengas, s. 64

19. Michael Denton: ”Evolution – a theory in crisis”, 1985, 2. 260.

20. Sit. kirjasta: "Elämä maan päällä - kehityksen vai luomisen tulos?", Jeh. tod., s. 105

21. Thoralf Gulbrandsen: "Puuttuva rengas", s. 46

22. Sit. kirjasta: "Elämä maan päällä - kehityksen vai luomisen tulos?", Jeh. tod., s. 108.

23. Michael Denton: Evolution; A Theory in Crisis, s. 347

24. Pekka Reinikainen: Dinosaurusten arvoitus ja Raamattu, s. 130

25. Sit kirjasta: "Tiede ja luominen", Harold g. Coffin, s. 33.

26. Siegfried Scherer ja Reinhard Junker: Evoluutio, kriittinen analyysi, s. 235

27. E.J.H.Corner, in Contemporary Botanical Thought, by Anna M. Macleod and L. S. Cobley, s. 97

28. Shute, E., "Flaws in the Theory of Evolution", Craig Press, Nutley, New Jersey, 1961, pp. 127-128

29. Lyall Watson: The water people, Science digest, vol 90, may 1982, p. 44 - Sit. kirjasta "Unohdettu Genesis", Pekka Reinikainen, s. 420.

30. Uuras Saarnivaara: Kaikkeuden synty, s. 157

31. E.A. Hooton: Up from the Ape, s. 329

32. Sit kirjasta "Kehitysoppi ja uskon kriisi", Wiljam Aittala, s. 88.

33. Sana, N:o 48, 3.12.1953

34. Robert L. Lehrman: The Long Road to Man, 1961, s. 115

35. Journal of the royal college of surgeons of Edinburgh, tammikuu 1966, s. 93 - sit kirjasta: "Elämä maan päällä - kehityksen vai luomisen tulos?", Jeh. tod. s. 93,94.

36. Solly Zuckerman: Beyond the ivory tower, 1970, s. 90 - sit. kirjasta: "Elämä maan päällä - kehityksen vai luomisen tulos?", Jeh. tod. s. 94.

37. Siegfried Scherer ja Reinhard Junker: Evoluutio, kriittinen analyysi, s. 251, 258

38. W.A. Criswell. :Did man just happen?, Zondervan publishing co., Grand Rapids, Michigan, 1973, p. 85 - Sit. kirjasta "Evoluution romahdus", Scott M. Huse, s. 103

39. S.M. Garn: Human evolution: Readings in physical anthropology holt, Rinehart and Winston, New York, 1967, s. 102-107 - Sit. teoksesta "Evolutionismi - sattuman uskonto", Matti Leisola, s.31,32.

40. David C.C.Watson: "Elämän synty", s. 95

41. Iain Nicolson ja Patriot Moore: Tieteen maailma: aurinkokunta, s. 69, alkuperäisteos The Solar System

42. Pekka Reinikainen: Unohdettu Genesis, s. 382

43. Kimmo Pälikkö / Markku Särelä: Taustaa tekijänoikeudesta maailmaan, s. 86,87

44. Iain Nicolson ja Patriot Moore: Tieteen maailma: aurinkokunta, s. 89, alkuperäisteos The Solar System

45. Kimmo Pälikkö / Markku Särelä: Taustaa tekijänoikeudesta maailmaan, s. 144,145

46. Science, 3.3.1961, s. 624 - Sit. kirjasta: Onko ihmimen kehityksen vai luomisen tulos, Jeh. tod.

47. P.J. Wiseman: New Discoveries in Babylonia About Genesis, 1949, s. 28. Sit. kirjasta Onko ihminen kehityksen vai luomisen tulos, Jeh. tod.

48. Mikko Tuuliranta: Evoluutio – tieteen harha-askel?, s. 118

49. Pekka Reinikainen: Unohdettu Genesis, s. 82

50. Kimmo Pälikkö ja Markku Särelä: Taustaa tekijänoikeudesta maailmaan, s. 102

51. Pekka Reinikainen: Dinosaurusten arvoitus ja Raamattu, s. 126

52. Sylvia Baker: Kehitysoppi ja Raamatun arvovalta, suomeksi toimittanut Pekka Reinikainen, s. 104,105

53. Uuras Saarnivaara: Kaikkeuden synty, s. 122

54. Pekka Reinikainen: Dinosaurusten arvoitus ja Raamattu, s. 103

55. Uuras Saarnivaara: Kaikkeuden synty, s. 125

56. Pekka Reinikainen: Dinosaurusten arvoitus ja Raamattu, s. 111

57. Uuras Saarnivaara: Voiko Raamattuun luottaa?, s. 134

58. Sylvia Baker: Kehitysoppi ja Raamatun arvovalta, s. 121, suomeksi toimittanut Pekka Reinikainen

59. Kimmo Pälikkö ja Markku Särelä: Taustaa tekijänoikeudesta maailmaan, s. 124,125

60. Pekka Reinikainen: Unohdettu Genesis, s. 87,88

61. Kimmo Pälikkö ja Markku Särelä: Taustaa tekijänoikeudesta maailmaan, s. 116 – 119

62. Sit. kirjasta: Kaikkeuden synty, Uuras Saarnivaara, s. 60,61.

63. Toivo Seljavaara: Oliko vedenpaisumus ja Nooan arkki mahdollinen, s. 28.

64. A.M. Rehwinkel: The Flood, Saint Louis, Mo. 1951, s. 265 - Sit. kirjasta "Kehitysoppi ja uskon kriisi", Wiljam Aittala, s. 38

65. Thoralf Gulbrandsen: Puuttuva rengas, s. 80

66. Nils Edelman: Viisaita ja veijareita geologian maailmassa, s. 55,237,238

67. Pekka Reinikainen: Unohdettu Genesis, s. 173, 184

68. Scott M. Huse: Evoluution romahdus, s. 25

69. Siteeraus kirjasta: Pekka Reinikainen: Dinosaurusten arvoitus ja Raamattu, s. 47

70. Pekka Reinikainen: Dinosaurusten arvoitus ja Raamattu, s. 90

71. Sama, s. 63,64

72. Sama, s. 111

73. Sama, s. 114,115

TÄRKEIMMÄT LÄHTEET

- AITTALA, WILJAM: Kehitysoppi ja uskon kriisi

- BAKER, SYLVIA: Kehitysoppi ja Raamatun arvovalta

- COFFIN, HAROLD, G.: Tiede ja luominen

- EDELMAN, NILS: Viisaita ja veihareita geologian maailmassa

- Elämä maan päällä - kehityksen vai luomisen tulos, Jeh. tod.

- GULBRANDSEN, THORALF: Puuttuva rengas

- HUSE, SCOTT, M.: Evoluution romahdus

- Onko ihminen kehityksen vai luomisen tulos?, Jeh. tod.

- PÄLIKKÖ, KIMMO ja SÄRELÄ, MARKKU: Taustaa tekijänoikeudesta maailmaan

- REINIKAINEN, PEKKA: -Dinosaurusten arvoitus ja Raamattu

-Unohdettu genesis

- SAARNIVAARA, UURAS: Voiko Raamattuun luottaa?

- Sama : Kaikkeuden synty

- Siegfried Scherer ja Reinhard Junker: Evoluutio, kriittinen analyysi

- SELJAVAARA, TOIVO: Oliko vedenpaisumus ja Nooan arkki mahdollinen?

- TUULIRANTA, MIKKO: Evoluutio - tieteen harha-askel?

- WATSON, DAVID, C.C.: Elämän synty

Linkki:

http://koti.phnet.fi/elohim/vedenpaisumusji