- Kuva: EPA / All Over Press
Sarah Palin. - Kuva: EPA / All Over Press
Bob Dole.
Mediatietojen mukaan Sarah Palinista leivotaan republikaanien seuraavaa presidenttiehdokasta – mutta historia osoittaa, että Palinilta olisi melkoinen temppu edetä niin pitkälle. Asiasta kertoo MarketWatch.
Palinin tulevaisuus politiikassa näyttä synkältä historian valossa: Amerikan historiassa vain kolme vaalit hävinnyttä varapresidenttiehdokasta on noussut puolueensa presidenttiehdokkaaksi. Ja kaikkien kolmen tarina on poikkeuksellinen, MarketWatch huomauttaa.
Tämän epätodennäköisen tempun teki viimeksi republikaani Bob Dole vuonna 1996. Hän oli aiemmin ollut Gerald Fordin varapresidenttiehdokas vuonna 1976. Dolen kiipeäminen puoleensa ehdokkaaksi maksoi 20 vuotta, kahden hävityt vaalit ja pitkän palveluksen senaatin republikaanijohtajana. Eikä tämäkään ollut tarpeeksi; Bill Clinton päihitti Dolen helposti vuoden 1996 vaaleissa.
Kivisen tien kävi myös Walter Mondale, joka hävisi vaalit Jimmy Carterin kanssa vuonna 1980. Mutta Mondale oli jo palvellut neljä vuotta varapresidenttinä. Tästä syystä ei ollutkaan yllätys, että vuonna 1984 hänestä tuli demokraattien presidenttiehdokas.
Viimeisellä näistä kolmesta oli yhteistä Palinin kanssa pitkän poliittisen kokemuksen puute. Franklin Delano Roosevelt oli varapresidenttiehdokkaana demokraatti James Coxille vuonna 1920. Häviön jälkeen Rooseveltilta kesti 12 vuotta palata poliittiselle areenalle. Hän palveli neljä vuotta maan suurimman osavaltion New Yorkin kuvernöörinä.
Kukaan muu hävinneistä varapresidenttiehdokkaista ei ole yltänyt lähellekään Valkoista taloa. Monet ovat kuitenkin tehneet merkittäviä uria. Palinin pitäisi kuitenkin MarketWatchin mukaan ymmärtää se, että presidentinkampanjan pohjaaminen epäonnistuneeseen varapresidenttikampajaan on huono lähtökohta.
Kommentit
Yhdysvalloissa miehet
Vaikuttaa siltä, että republikaanisen puolueen on ollut pakko ryhtyä tasa-arvohömppään, kun ei poliittista lihasta ole enää riittävästi. Ei Palinista pelkällä vaateavustuksella tule presidenttiä. Toisaalta republikaanit tuskin odottavat voittavansa vielä 2012.
Repulit oppositio-lomalle
Joku vertasi Obamaa Haloseen. Itse vertaisin Obaman voittoa Ahtisaaren valintaan. Kuka Obama on, en tieda, mutta han ei ole Bush, joten aanestan hanta. Obama siis voitti, koska han ei ole Bush ja, koska han on erilainen. Ehka Palin valitaan, koska han ei ole Obama ja on myos erilainen. Lisaksi musta mies sai aanestysoikeuden ennen valkoista naista, joten seuraava looginen askel talla uljaalla progressiivisuuden tiella on valkoinen naispresidentti.
“Toisaalta republikaanit tuskin odottavat voittavansa vielä 2012.” – Olen tassa eri mielta. Vaikka lehdisto tulee jatkamaan Obama love festia, koska valitsi miehen, kansa lopulta kyrvahtaa, kun Obama ei korjaa USA:n ja koko maailman ongelmia ensimmaisen parin kuukauden aikana. Monella Obamaa aanestaneella ei ole hajuakaan kuinka paljon presidentti voi tehda ja odotukset Obamalle ovat korkeammat kuin koskaan, koska han on Messias. Nuoret kannattajat kyllastyvat uuteen Obama-leluunsa hyvin pian. Samaan aikaan maa on ennennakemattomien haasteiden edessa.
Repulit eivat ehka edes halunneet pistaa oikeaa ehdokasta kisaan, koska oli presidenttina kuka tahansa, kansan silmissa han todennakoisesti epaonnistuu. Ehka nyt on repulien aika istua oppositiossa ja raksyttaa demareille kuinka huonosti he maata hoitavat ja saada oma oikea ehdokas lapi seuraavissa vaaleissa ja alkaa hieman paremmista lahtokohdista.
Alkaa myoskaan laskeko Mitt Romneyta pois seuraavasta kisasta, kyllahan pouoleueella on oltava enemman kuin yksi vaihtoehto heittaa kisaan.
Palin ei onnistu takinkäännössä
SIllä takinkääntö hänen olisi tehtävä, että pääsisi edes ehdokaskamppailuun. Sarahin mielipiteet ovat niin jyrkkiä, ettei niille löydy kannatusta. Hän on ehkä pannut kuntoon Alaskan asioita, mutta jyrkät mielipiteet eivät miellytä kansan suurta äänestävää osaa.
Viikon vitsi,
ei muuta.
P-Resepti
Kun nyt Sarah Palinista aletaan leipoa republikaanien seuraavaa presidenttiehdokasta, niin tarvitaan resepti. Se lie jokaiselle leipurille ihan tuttu - löytyy keittokirjasta kirjaimella P - ei niin kuin Palin, eikä Presidentti, vaan niin kuin Pannukakku.
Eiköhän Palin katoa
Eiköhän Palin katoa kaikessa hiljaisuudessa takaisin Alaskaan. Sen verran avuton esitys tällä kertaa.
Ehkäpä amerikkalaiset tietävät
Sarah Palin on toki näkemyksiltään varsin...omintakeinen. Bushan on ajanut myös tätä kreationismia kouluihin ja tuli valituksi peräti kahdesti. Bush tosin kampanjassaan piti suunsa kiinni mahdollisista kreationistisista näkemyksistään, mutta konservatiiveja miellyttääkseen muisti siunata yleisöä, Amerikkaa, jne. riittävän usein. En tiedä tekikö Bush politiikkaa uskonnolla vai onko hänkin oikeasti sitä mieltä, että täällä on oltu muutama tuhat vuotta ja hilluttu dinosaurusten keskellä, kuten tämä Palin vakuuttaa uskovansa ilmeisen tosissaan.
Palin presidenttiehdokkaaksi kuulostaa silti kaukaa haetulta. Rupublikaanit eivät kuitenkaan ole mikään pienpuolue, joten luulisi sieltä uusiakin kasvoja löytyvän ja sellaisia jotka saattaisivat jopa vedotakin ihmisiin. Tosin todellisia mahdollisuuksia ei liene ennen kuin Obama on istunut kaksi kauttaan.
Kerrankin saataisiin
Kerrankin saataisiin jonnekin presidentti, jota jaksaisi myös katsella... Kannattaisi Sarahilta kysyä halukkuutta Suomen presidentin tehtäviin...
Palinko ehdokkaaksi?
Asiasta on käyty keskustelua myös USA:ssa. Johtopäätökseni on se, että "asiantuntijat" pitävät sitä epätodennäköisenä. Esim. Kerry viime vaalien jälkeen oli harkinnut asiaa, mutta parin kuukauden päästä tajunnut ettei se siitä paremmaksi muutu. Voihan olla, että Palinilla on kova halu, mutta se olisi Obaman kannalta onnenpotku jatkoa ajatellen.
Mutta Palin vain koulunpenkille, ehkä oppii perusasiat. McCainin kampanjan työntekijät alkavat tulla esiin kertomaan hurjia juttuja Palinin tietämättömyydestä: tukka pystyssa olivat huomanneet mm. ettei Palin ymmrätänyt Afrikan olevan maanosa vaan luuli sen olevan valtio. Palin ei itse ollut halunnut preppausta esim. Couricin haastatteluun, paha moka, jne.
Itse (miehenä) ajattelisin niin, että Palin on kiinnostava seksuaalisesti, osaa sen leikin ja siksi herätti niin suurta huomiota. Se ei vain välttämättä muunnu (miesten) ääniksi ja naisillehan hän on kilpailija.
Erehdyksiä sattuu, mutta
Erehdyksiä sattuu, mutta erehdysten toistaminen olisi erittäin tyhmää. Joitain erehdyksiä ei saisi kylläkään sattua edes yhtä kertaa, kuten fundamentalistiuskonnollisen ex-missin valintaa varapresidenttiehdokkaaksi.