Äärimmäisellä kouluväkivallalla on Yhdysvalloissa pitkä historia, mutta toisin kuin mediaraportoinnista voisi päätellä, se on vähentynyt 10 viime vuoden aikana.
Apulaisprofessori Joel Dvoskin Arizonan yliopistosta sanoo median sensationalisoivan veritekoja ja keskittyvän uhrien sijaan niiden tekijöihin, mikä on omiaan yllyttämään mieleltään järkkyneitä nuoria, jotka kokevat olevansa väärinymmärrettyjä. Tämä näkyi Dvoskinin mielestä selvästi Virginia Tech -yliopiston joukkomurhaa käsittelevässä raportoinnissa viime keväänä.
– Tyypistä, joka teki tämän julmuuden, tuli joksikin aikaa Yhdysvaltain tunnetuin henkilö. Näistä nuorista, jotka tuntevat itsensä arvottomiksi, tulee kuuluisia tappamalla, Dvoskin sanoo.
Oppilaitoksissa tapahtuneita veritekoja on Yhdysvalloissa ollut niin paljon, että salainen palvelu teki niistä kaksi vuotta kestäneen selvityksen, joka valmistui 2002. Sen mukaan 1974-2002 tapahtui 37 ampumisvälikohtausta 26 eri osavaltiossa.
Suurin osa tapauksista oli ennalta suunniteltuja, joten tekijöiden läheisillä, koululla ja tovereilla olisi ollut aikaa puuttua asiaan ennen tekoa.
– Tärkein varoitusmerkki on, jos nuori sanoo aikovansa tappaa, Dvoskin sanoo.
Vihaa ja epätoivoa hautovan nuoren on nykyään helppo upottautua äärimmäiseen virtuaaliväkivaltaan.
– Vanhempien pitää valvoa lastensa väkivaltaisen mediasisällön käyttöä, Columbinen joukkomurhaa tutkinut Dvoskin sanoo.
Professori Shane Jimerson Kalifornia-Santa Barbaran yliopistosta on toimittanut kouluväkivaltaa ja turvallisuutta koskevan käsikirjan. Hänen mukaansa turvatoimet harvoin estävät väkivallantekoja kouluissa. Sen sijaan on tärkeää, että oppilaita kuunnellaan.
– Tavallisesti nuori kertoo muille tilanteestaan, ja on tärkeää olla herkkä oppilaiden huolenaiheille, Jimerson sanoo.
Tutkimuksissa on Dvoskinin mukaan selvinnyt, että monissa joukkomurhien näyttämöiksi joutuneissa kouluissa katsottiin kiusaamista läpi sormien.
– Kiusaajia suvaittiin, erityisesti, jos heillä oli merkittäviä urheilusuorituksia, Dvoskin sanoo.