- Kuva: EPA / All Over Press
Ainakin 60 ihmistä kuoli Bangkokin yökerhopalossa 1.1.2009. - Kuva: EPA / All Over Press
Thaimaassa Bagkokissa uudenvuoden yönä sattuneessa yökerhon tulipalossa kuoli ainakin 60 ihmistä ja loukkaantui 200. Uhreista ainakin 38 oli ulkomaalaisia turisteja. Baarissa oli kaksi suomalaista juhlijaa, jotka selvisivät tulipalosta Yle Uutisten mukaan pienillä ruhjeilla.
Yökerhossa olleet Petri Vuohenoja ja Pasi Haatainen kertoivat Ylelle, että palo sai alkunsa ilmeisesti katossa olleesta pyrotekniikasta. Suomalaisten mukaan koko tilanne kehittyi nopeasti. Sähköt katkesivat ja ihmiset joutuivat paniikkiin pimeässä yökerhossa savun keskellä.
- Silloin päätin, että tänne en jää. Otin paidan pois päältä ja kastelin sen vedellä vessanpöntössä. Laitoin paidan naaman eteen ja juoksin portaikkoa täysillä ylös suoraan savuun ja tulimereen, ja siitä 5-10 metriä ulko-ovelle, Haatainen kertasi tapahtumia Yle Uutisille.
Haataisen käsityksen mukaan hän oli viimeinen, joka pääsi yökerhosta ulos.
Ulkoministeriö ei löytänyt päivän aikana merkkejä useammista suomalaisista uhreista. Bangkokin-konsulin Pirkko Kaikkosen mukaan kaupungin sairaaloista ei iltaan menneessä ollut löytynyt yhtään hoidettavana olevaa suomalaista.
Hän arveli, että lievästi loukkaantuneet kävivät vain ensiavussa. Loukkaantuneet suomalaiset eivät itse ottaneet yhteyttä suurlähetystöön.
Ulkoministeriö ei voinut kuitenkaan vielä varmasti voinut vahvistaa, ettei muita uhreja ollut, koska palaneiden kuolonuhrien tunnistaminen voi viedä jopa viikkoja.
Kommentit
Markkinatalous vaati jälleen uhrinsa
Markkinatalouden eli heikkojen palomääräysten ja vaarallisten, mutta elämyksellisten esitysten vuoksi tuli kuolonuhreja enemmän kuin monessa kohutussa terrori-iskussa.
Ei vaan kehitysmaa vaatii uhrinsa
Jospa muistetaan että kyseessä on kehitysmaa ja tämä nyt on tyypillistä. Sitäpaitsi markkinatalous on tehnyt tästä meidän Suomen maasta sen mikä se nyt on. Ja meillä on toimivat palomääräykset. Katsotaanpa itään ja verrataan mitä markkinatalous ei ole vielä tehnyt...
Tosi Cool!
Pasi Haatainen toimi uskomattoman coolisti tuossa tilanteessa. Hän oli loukussa, josta ei olisi ollut enää mahdollista päästä pois muuten kuin juuri tuolla kylmäpäisellä tempulla, jonka hän teki kun kasteli paitansa ja itsensä WC-pöntön vedellä ja ryntäsi tulta päin ulos.
Hän osasi tehdä oikean päätöksen oikeaan aikaan, eli sen, että ainoa mahdollisuus oli päästä ulos sieltä tavalla tai toisella ja toinen vaihtoehto olisi ollut luovuttaa ja jäädä liekkien vangiksi.
Kerrassaan upeaa suomalaista toimintaa. Kyllä meillä kasvaa täällä ihan kunnon kansa.
-EP-
Vakaat olot eivät kasvata sankareita
On kuitenkin niin, että kun joka ongelmalle on viisi tiedotusvälieitä varten päivystävää professoria ja työryhmiä sekä komiteoita, ei tilanteen mukaiselle toiminnalle tietenkään ole tarvetta, koska ammattilaiset "tietävät parhaiten".
Kaupungin annisteluluvissa ja palotarkastuksessa on kehittämistä. Kannattaisi kirjoittaa pormestarille ja kysyä, että onko näin toimittu.
Tietenkin ihminen, joka asuu ulkomailla, on jo hylännyt ruotsalaisen turvallisuustason, ja osaa jossain määrin huolehtia myös itsestään.
Epäluotettavissa maissa varauloskäytävät pitää tietenkin lukita, koska sisällä olevat laskisivat lauman kutsumattomia vieraita sisään ilmeiseksi. Palotarkastakaapas huviksenne vaikkapa Tallinnan tasottomimmat paikat niin huomaatte, ettei se palotarkastus Euroopan unionissakaan ole aina niin huimaavaa tasoa eikä eurooppalaisessa NATO:ssakaan.
Yleisesti ottaen kuitenkin Suomenlahden eteläpuolella asiat eivät ole maailmanmitassa epäjärjestyksessä, vaan päinvastoin.
Luovuttaminen
En jaksa uskoa että muut olisivat luovuttaneet, vaan olivat paniikissa ja epätietoisia siitä mitä tilanteessa olisi pitänyt tehdä.
Niin vaan
....jompikumpi pelastuneista suomalaisista sanoi....että olivat luovuttaneet siellä kellarissa, kun oli koko yläkerta tulessa, eikä sieltä alhaalta päässyt suoraan ulos.
-EP-
Tulipalo paratiisissa
Jättibordelli, meidän maallisten ja puoliuskovaisten yhteinen huorahuone Thaimaa on tosin malliesimerkki markkinatalouden toimivuudesta, mutta sitä ohjaavat myös osittain korkeammat voimat.
En nyt tarkoita kuningasta ja sotilasjunttaa, vaan niitä selittämättömiä voimia, jotka saavat meidät haaveilemaan taivaasta maan päällä.
Vasemmistolaiset, sosialistit ja suunnitelmatalouden kannattajat suuntaavat kaipuunsa tähän idän ihmemaahan, jossa herra on vielä herra.
Kapitalismin ja kristillisen mooraalin uuvuttama kermanvalkoinen keskiluokka haluaa päästä päivettymään Thaimaahan, jossa kuusikymmenmiljoonainen näivettyneen näköinen kansa pienestä maksusta tyydyttää kaikki heidän tarpeensa.
Ihme tämä on, ei markkinataloutta.
Venäjällä ennen ja Puolassa ei yökerhoista päästy tulipaloa tai pahaa hajua pakoon kuin ilmanvaihtokanavan kautta.
Sanonko?
Oman muistikuvani mukaan me Neuvostoliitossa pidimme aivan omia kotihippoja, joissa oli vain tuttuja ja turvallisia henkilöitä. Tämä johtui siitä, että ravintoloissa musiikki oli vanhaa, äänentoistolaitteet särisivät ja seura oli 50-60 -vuotiasta, mikä oli melko paljon alle 30-vuotiaalle.
Paras paikka tutustua ihmisiin Neuvostoliitossa vapaasti olivat tavarajonot, jossa saattoi jäädä jopa vartti aikaa ensitutustumiseen.
Minusta ei kannattaisi tehdä kovin vahvaa anakronismia siitä, miten Neuvostoliitossa elettiin, koska ei Neuvostoliitossa ainakaan yksityiselämäänsä voinut elää virallisen suunnitelman mukaan, vaan jokainen kehitti pienimuotoisia omia ratkaisujaan ystäväpiirissä.
Todellinen asiantuntija näissä asioissa voisi olla kauppatieteiden lisensiaatti Pentti Stranius tai tohtori Seppo Remes, jotka ovat kokeilleet neuvostoelämää jo 1970-luvun lopulla, eivät vasta hieman ennen Neuvostoliiton purkautumista.
Toki myös tohtori Ilmari Susiluoto ja maisteri Reino Paasilinnakin ovat eläneet Neuvostoliitossa, mutta he ovat tehneet sitä korkealta ja virallisesta asemastaan käsin.
Köyhyys on kiehtovaa
Jos uhataan, että kaksi tohtoria, lisensiaatti ja maisteri saattavat panna minulle jauhot suuhun, en uskalla inahtaakaan Neuvostoliitosta.
Sen sijaan ehkä jokusen sanan Thaimaasta, joka kiehtoo minua yhtä paljon kuin kaikkia muitakin.
En kuulu niihin, sanon sen varmuuden vuoksi, joiden mielestä demokratia on taikauskoa, mutta tunnustan, että on siitä helpottavaa päästä parin viikon lomalle silloin tällöin.
Thaimaan haittapuolia ovat vain pitkä lentomatka ja sen hinta, mutta kun sen on kestänyt ja maksanut, eteen levittäytyy maailma joka on kuin vanhan kolonialistin kostea uni.
"Kun heität lantin lattialle, ja kun köyhä kumartuu..." kuvailee eräskin kokemuksiaan. "Thaimaassa saa, mitä ei myydä kotipuolessa."
Tavallaan Thaimaan matkat ovat myös kulttuurimatkoja. Päästään kaikenlaisen kulttuurin ahdistavuutta pakoon. Opitaan, miten viehättävän luonnollisina köyhät pysyvät primitiivisissä maissa.
Tärkeintä näin läntisesta näkökulmasta on kuitenkin ehkä se, että Euroopassa itsensä köyhäksi tunteva pääsee katsomaan ja näkee omin silmin köyhempiäkin.
(Thaimaahan ja muihin kehittymättömiin maihin köyhyyttä katsomaan kiirehtijät ovat tällä hetkellä valtaosaltaan vaurastumaan päässeitä työläisiä.)