Obaman taikasana pimensi televisiot Kiinassa

Viimeinen eletty vuosisata oli eurooppalaisten ja amerikkalaisten, jatkuen aina 2020-luvulle saakka. Kiina on ottanut käyttöönsä osin samat menetelmät hyväkseen ja haitakseen kuin millä valkoinen markkinatalousmekanismi imi kehitys- ja öljymaiden raaka-aineet, pilasi ilmakehän, saastutti pohjavedet ja rakensi maailman suurimmat tuloerot. Viimeisen sadan vuoden aikana läntinen markkinatalous on syytänyt ilmakehään, vesistöihin ja maaperään suunnattomat määrät vahingollisuutta, jonka korjausurakat ovat lankeamassa jälkipolvillemme. Me emme mukavuuteen, elintasoon ja elämän helppouteen tottuneina kykene tekemään riittäviä muutoksia.

Kiina otti vastaan länsimaiden investoinnit kiihdyttämään oman tuotantokoneistonsa maailman suurimmaksi luomalla jättiläismarkkinat ja loputtoman halvan työvoiman saannon osinko- ja tuottoherkille länsisijoittajille ja yrityksille. Länsi haki/ hakee voimansa menestymiseen halvoista "liukuhihnoista" ja läsnäolosta maapallon yksillä suurimmista markkinoista.

Nyt USA elää mm. Kiinan rahoittamana. USA saa katettua jättiläismäiset vajeensa osin kiinalaisella työllä, jotta voivat ostaa isänmaattomasti entistä enemmän kiinalaisia halpatuotteita. Nyt vain odotetaan, kun kiinalaiset autot vyöryvät länsimarkkinoille. Kiinassa riittää meihin nähden halpaa työvoimaa, halpaa suunnitteluvoimaa ja halpaa liikkeenjohtovoimaa. Tarkkaan ottaen me emme ole juuri missään tilanteessa tai tuotannon vaiheessa parempia kuin kiinalaiset kolleegamme seuraavien 10 vuoden aikana.

Suurin pelko eurooppalaisille ja amerikkalaisille on Kiinan korkeateknologian valmistuminen kauppakuntoon (5 - 10 vuotta); lentokoneet, erikoislaivat, kulkuvälineet, tietokoneet ja ympäristötekniikkaan liittyvät tuotteet sekä järjestelmät.

YLE:n Maailmannäyttämöllä pohdintaa aiheutti "pörssinotkahdus" Kiinasta - kyseessä ei ollut edes mikään romahdus, vaan testi ja pieni ylilyönti tottumattomilta sijoittajilta, joita Kiinassa kasvaa kuin ansaitsemattomia optioita tekemättömälle työlle. Kiinassa harjoitellaan innokkaasti länsimaalaista spekulaatiopolitiikkaa. Kiina on ottamassa vahingokseen käyttöön juuri sen elementin, millä miltei häviämme pelin - myös kiinalaiset haluavat rikastua tekemättä juuri mitään. Spekulaatioraha on aina toisen työn ja tuottavuuden ulosmittausta, jossa tulonjaon kohdisteellisuus ajaa ostovoimaa sellaisiin taskuihin, joihin se ei oikeudenmukaisuus- ja työnjaollisuusperiaatteella edes kuuluisi.

Kiinan suurin voima on innokkaan utelias kansa. He ovat kiinnostuneita, tarkkoja ja vaativia - he osaavat myös kilpailla. Kiina on yksi vanhimpia teollisuusvaltioita ollen jo 1800-luvulla maailman suurin teollisuusvaltio. Kiinassa on jo nyt uudelleen maapallon suurin teräksen tuotanto.

Kiinassa riittää oppinutta työvoimaa. Suurena voimavarana Kiinalla on miltei mapallon jokaisessa maassa ahkeria, valittamattomia ja vähään tyytyviä kansalaisiaan miljoonittain työssä ja opiskelemassa. Kiina kasvattaa henkistä pääomaa tehokkaasti hyödyntämällä kaikkialla maailmassa parhaiden yliopistojen opit. Kiina koulututtaa ihmisiään kaikkialla. Kiinalaisia tutkijoita on miltei kaikissa yliopistoissa, tutkijoiden yleisin osallistujanimi ei ole enää Smith, nyt se on Li.

Kiinassa valmistuu enemmän insinöreja kuin Euroopassa ja USA:ssa yhteensä. Meillä ei ole syytä luulotella, että meidän insinöörit olisivat parempia - se on harhaluulo. Kiina tuottaa myös muita ammattiosaajia korkeakoulutuksella enemmän kuin koskaan. Voimme vain arvata, mitä tapahtuu, kun tämä maapallon suurin koulutettu tietokeskittymä mobilisoituu.

Kiinassa on eräs merkittävän suuri asia; se on yhteenkuuluvuus, vaikkakin kiinalaisen pahin kilpailija on kiinalainen itse. Kiinassa on keskimäärin voimakas kansallistunne, kuten se on ollut voimatekijänä myös USA:ssa, kun se nousi maapallon veturiksi ja maailmanpoliisiksi [USA:ssa yhtenäistunnetta luo massiivinen isänmaallishenkinen elokuvateollisuus]. Kiinassa joukkovoimaa nostaa vuosisatainen kollektivismi, jolla ei ole juuri mitään tekemistä perinteellisen kommunismin kanssa. Kiinassa perhe ja suku ovat kaikki kaikessa; veri on vettä sakeampaa.

Voimme koettaa löytää myös ongelmia Kiinasta. Saasteet, juomavesi sekä sen löytäminen, raaka-aineiden riittävyys, poikavaltaisuus ja elintasokuilu kaupunkien ja maaseudun välillä. Löydämme myös kymmenet eri kansallisuudet, kielimurteet, eriarvoisen maakuntahengen, keskinäisen kilpailun ja paikallishallinnon korruption kuin myös paikallisviranomaisten osittaisen mielivallan.

Kiinalaisiin ongelmiin on yksi vahva vastavoima; se on Kiinan keskushallinto. USA:ssa vastaava voima on liittovaltio, Euroopassa se voisi olla keskitetympi EU:n ylijohto. Kiinassa keskushallinto on keisareiden Kiinan suora jatko. Keisari edusti voimaa, pyhyyttä ja yhteenkuuluvuutta, mutta ennen kaikkea karismaa ja luottamusta. Keskushallinto on Kiinan viimeinen sana. Kiinan korkein elin - istuva politbyroo, jossa on kommunismia vain tuo nimi. Kiinan kommunismi on nuori ilmiö verrattuna keisareiden keskusvaltaan - kiellettyyn kaupunkiin [rak. 1400-luvun alkupuolella], joka nytkin on käytännössä olemassa korkeimpien puoluejohtajien muureilla suojattuna uutena asuinpaikkana. Kiinaa johtaa yhdeksan miestä, kaikki insinöörejä. Keisaria ei ole, mutta keisarin valtaa käyttää pitkälti Hu Jintao.

Kiina ei pyri selittelemään demokratian kaikkivoipaisuudella. Kiinassa ei meidän kaltainen demokratia toimi, eivätkä he sitä edes tarvitse. Kiina tarvitsee johtajaa, oikeudenmukaisuutta, luottamusta, yhtenäisyyttä ja kansallista keskinäisvoimaa, jota se luo juuri koko ajan omalla tavallansa. Kiinalaiset edelleen muistavat kunnioituksella nykyisen Kiinan luojan ja perustajan Mao Zedong ´in hänen osin epäonnistuneista kokeiluistaan huolimatta. Kiina tarvitsee aina vahvan johtajan; 1325 miljoonaa ihmistä ei ohjata vaalidemokratioilla ja vaalien tyhjillä puheilla. Kiina elää voimakkaista päätöksistä, joihin kansalaiset voisivat luottaa. Kiinassa tehdään myös virheitä, kuten tehdään meilläkin.

Kiinassa kansankokous julistaa aiemmin ryhmissä päätetyt asiat koko kansalle. Nyt 2007 pääministeri julisti yksinkertaisesti, ilman vaalilupausmaisia lauseita mm. seuraavat päämäärät: säästö, toimintatehokkuus, hyötysuhde, koulutus, tuotekehitys, ympäristöhuolehtiminen ja maaseudun tuki. Kiinalaiset pitävät keskushallintoa lukkona, joka on takuumies asioille. Paikallista hallintoa voidaan arvioida, mutta keskushallinto pysyy koskemattomana, kuten keisarit heidän vahvuuden aikoinaan.

Kiina seurailee mielellään länsivirtauksia, he ottivat amerikkalaiset pikaruokalat, yksityisautot ja omakotitalot. Toivottavasti he eivät ota meiltä laitoskulttuuria, vanhainkoteja, individualistista yksinoloamme, yksinäisyyttämme ja puhumattomuuttamme lähimmäisillemme. Me Euroopassa olemme menettämässä yhteishengen, yhteenkuuluvuuden ja kansallisen tunteen omasta osaamisestamme. Kiinassa elää voimakas usko ongelmien ratkaisukykyyn.

Kiina kerää nyt voimavaroja ja toiminnan reservejä varautuen länsimaiden talouslamaan kuin myös omaan pankkikriisiin. Kiina kykenee omalla kulutuksellaan ja kansantaloudellaan estämään todennäköisen länsiromahduksen vaikutuksen itseensä, se saattaa olla pelastus myös monille pienille maille, kuten Suomelle.

Kiinalaisissa on yksi ominaisuus ylitse muiden; heillä on uskomaton odottamisen taito, vaikka aina tuntuu siltä, että he kiiruhtavat hengähdysvauhtia eteen päin - tosin vanhat sanonnat kuuluuvatkin: kiiruhda hitaasti ja puutarhan hoito on maailman tärkein asia, eikä sekään ole niin tärkeää.

Kiinassa puhaltavat nyt uudet tuulet niin ongelmissa, ratkaisuissa kuin valtapelissä, jossa meille kummallisella tavalla järjestys säilyy ja systeemit toimivat [esim. SARS epidemian hoito]. Kun laitamme Kiinan kartan Euroopan päälle, jää alle miltei koko EU. Kiinan hallintomekanismit vertauksena Suomeen on kuin vertaisi Enontekiötä Helsinkiin. Enontekiöläiset eivät kuulemma ole halunneet neuvoa helsinkiläisiä, kuinka pääkaupunkiamme johdetaan. Samoin länsimaat voisivat perehtyä omiin ongelmiin ja kansalaisten hyvinvointiin kuin hakea meidän mielestä niitä kiinalaisia ongelmia, jotka meidän silmäämme paistavat. Ovatko kiinalaiset tulleet meitä neuvomaan; eivät - he ovat tulleet tekemään kauppaa kanssamme, ja siinä piilee mahdollisuutemme.

Lopuksi voisi ottaa teoreettisen, mutta kiinnostavan loppulauseen:

Mikäli jokainen kiinalainen ostaisi meiltä jotain kerran kuukaudessa, kerrallansa 22 eurolla, olisi miltei meidän koko vientitoimintamme katettu. Koko Kiinassa keskipalkka on nyt 65 euroa kuukaudessa. Mutta mitä Deng Xiaoping´in rikastumiskehoitus viime kädessä merkitsi?

Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.vuodatus.net

Kuva 1.

--- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/417814279/ ---

Kuvateksti 1.

Kuvan aukeilla ja kentillä ei näkynyt satoihin vuosiin tavallisia kansalaisia - Kielletty kaupunki sisälsi enimmillään mm. 20.000 eunukkipalvelijaa ja keisarin enimmillään 12.000 naisen haaremin. Nyt kielletty kaupunki on suuri nähtävyys. Kiinan nykyjohto on huolehtinut esikuvansa hyvin ja aluetta korjataan jatkuvasti. Keisari Zhu Di aloitti kielletyn kaupungin rakentamisen 1400-luvun alussa, jolloin Kiina oli maailman vaikutusvaltaisimpia maita maailmassa omaten mm. maailman suurimman kauppalaivaston.

Kuva 2.

--- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/417814284/ ---

Kuvateksti 2.

Kielletyn kaupungin Tienanmenin puoleinen pääportti, jossa vakaasti ja pysyvästi sijaitsee nykyisen Kiinan perustajan Mao Zedong´n kuva. Mao teki kokeiluja ja testasi huomisen systeemejä - tuolloin kokeet suurelta osin epäonnistuivat, mutta jalostettuina nuo, ehkä parhaat niistä, voisivat olla uuden ajan alkua markkinatalouden ajautuessa omiin voittamattoman suuriin ongelmiinsa.
...............................................................
Kuvia saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä. Kuva 1.; B0004494.JPG, 5. marraskuuta 2004, klo 7:58 [FI]. Kuva 2.; B0004508.JPG, 5. marraskuuta 2004, klo 7:39 [FI]. Copyright by Ilkka Luoma 2004.