”Putkisotilaita” juhlitaan Venäjällä

Venäjällä vietetään 14. päivä tammikuuta erityistä putkistosotajoukkojen päivää. Putkistojoukkoja on koeteltu ja kehitetty niin Afganistanin miehityksen aikana kuin Tšernobylin atomivoimalaonnettomuuden jälkeisissä pelastusoperaatioissa.

"Putkisotilaat" ovat kenttäolosuhteissa toimivia vesi- ja polttoaineputkistojen asiantuntijoita.

Vuoden 1951 lopulla ministerineuvoston puheenjohtaja Stalin allekirjoitti asetuksen uuden sukupolven putkistojen valmistamisesta.

Sotaministeriölle ja öljyteollisuusministeriölle annettiin tehtäväksi käynnistää kenttäoloissa tehtävät kokeet eri putkimateriaaleilla.

Tammikuun 14. päivänä 1952 marsalkka A. M. Vasilevski allekirjoitti sotaministeriön asetukseen perustuvan direktiivin, jolla määrättiin perustettavaksi ensimmäinen erillinen polttoaineen pumppupataljoona.

Tämän direktiivin kunniaksi siis juhlaa nyt vietetään.

Muutamassa vuosikymmenessä suunnittelijoiden, insinöörien, polttoaineputkisotilaiden ja työntekijöiden oli onnistunut ankarasti ponnistellen, voimia säästämättä ja työtunteja laskematta toteuttaa jotakin, mille ei maailmassa löydy vertauskohtaa: he olivat luoneet, kehittäneet ja ottaneet käyttöön erilaisia kenttäolosuhteisiin sopivia koottavia polttoainerunkoputkistoja ja kehittäneet niille asennuskoneet ja pumppumekanismit.

Vähitellen ensimmäiset erilliset putkistojoukkoyksiköt muuttuivat tavanomaisiksi sotajoukoiksi, ja 1980-luvun loppuun tultaessa oli saatu tuotetuksi maailman parhaat suuret kenttäolosuhteisiin sopivat koottavat polttoainerunkoputkistot.

Nykyisin putkistojoukot kuuluvat puolustusministeriön alaisen rakettipolttoaine- ja polttoainekeskushallinnon alaisuuteen.

Sen johtajana on vuodesta 2007 toiminut kenraalimajuri V. V. Kauk.

Yksi tunnettu tuli- tai oikeammin vesikoe putkistosotajoukoille oli Tšernobylin atomivoimalaonnettomuus, jossa nämä joukot turvasivat suurten vesimäärien, jopa 4000 m3, keskeytymättömän pumppauksen lähiseudun vesistöistä atomivoimalan alueen betonitehtaan toiminnan tukemiseksi.

Toinen pitkäkestoisempi urakka putkisotajoukoilla oli Afganistanin miehitys, jolloin rintamatehtävissä olleiden sotajoukkojen polttoainetarvetta tyydytettiin kahdella kenttärunkojohtolinjalla, joiden yhteispituus oli 1200 kilometriä.

Yhdeksän vuoden ajan polttoainetta kuljetettiin pumpatuista varastoista kenttätarpeisiin autoilla, ja putkilinjojen ja kuljetuksen yhteispelistä syntyi uusi yhteistyömuoto.

Runkoputkiston kautta kulki kaikkiaan 5,4 miljoonaa tonnia polttoainetta eli 80 prosenttia koko polttoaineen kuljetusmäärästä.

Afganistanin kokemukset osoittivat sen, että tällä aselajilla on tärkeä rooli ja paikka joukkojen huoltojärjestelmässä.