- Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
Ruotsi haluaa terveydenhoitohenkilökunnan auttavan vakavasti sairaita ihmisiä kuolemaan, jos nämä niin haluavat.
Ruotsin terveydenhuoltohenkilökunnan on autettava vakavasti sairasta potilasta kuolemaan, kunhan potilas on psyykkisesti terve, pystyy tekemään itse päätöksiä ja haluaa, että hänen elämää ylläpitävä hoitonsa lopetetaan. Ruotsin sosiaalihallitus julkaisi linjauksensa asiasta maanantaina.
Sosiaalihallituksen mukaan potilaan tulee itse saada päättää, minkälaista hoitoa hänelle annetaan sekä milloin hoito lopetetaan.
32-vuotias vakavasti sairas ruotsalaisnainen oli vedonnut sosiaalihallitukseen, jotta hänen hengityskoneensa sammutettaisiin. Nainen on sairastanut syntymästä lähtien neurofibromatoosia, jonka vuoksi hän ei pysty liikkumaan eikä hengittämään itse.
Sosiaali- ja terveysministeri Göran Hägglund antoi tukensa sosiaalihallituksen päätökselle.
–Linjaus on hyvä sekä ainoa inhimillinen ja viisas, Hägglund sanoi.
Ministerin mukaan sosiaalihallituksen päätöksellä ei näillä näkymin ole vaikutusta lainsäädäntöön.
Kommentit
passiivinen eutanasia?
Yleensä oikeutta kieltäytyä hoidosta, mikä Suomessa on ollut itsestäänselvyys jo vuosia, ei ole luokiteltu eutanasiaksi.
Muistamme G.W.Bushin keskeyttäneen lomansa ...
Ehdottoman passiivinen eutanasia - ei lainkaan, sinne päinkään -julisti George W. Bush, joka väärin perustein tapatti epäsuorasti 100.000 irakilaista valheellisessa sodassa, mutta miten se menikään:
sunnuntai, maaliskuu 27, 2005
Milloin muut voivat päättää toisen elämästä?
USA:n presidentti George W. Bush on valmis keskeyttämään lomansa allekirjoittaakseen lain, jolla ratkaistaan amerikkalaisen naisen 15 vuotta kestänyt "eloton" kohtalo jatkamalla "elämää". Aika-ajoin lisääntyvästi uutisointiin ponnahtaa armomurha eli eutanasia. Tämä kiperä kysymys saa kannattajia ja vastustajia. Taloudellisesti se on säästöelementti ja inhimillisesti se on keino lopettaa ihmisiä. Rajanveto on suurin ongelma; missa kulkee raja, jolloin letkut irroitetaan tai verisuoniin johdetaan tappavaa myrkyä.
Suomessa on julkistettu tutkimuksia, joiden mukaan viimeisten kuukausien hoito on hyvin merkittävä osuus hoitomenoista. Tiedetään myös, että sairaaloissa on paljon tapauksia, joissa uni on kestänyt vuosia. On myös tapauksia, joissa itse potilas täysissä järjissään haluaa pois tästä maailmasta.
Elämän liekki on hyvin varjeltu liekki, vaikka esim. USA:n vankiloissa lopetetaan liekkejä edelleen useissa osavaltioissa. Laki sallii kuolemanrangaistusmaissa hengen viennin; toisaalta ihminen ei saa armolopetusta toivottomassa tilanteessa vaikka todistettavasti täysissä sielunvoimissa sitä haluaa.
Onko kyseessä meidän normaaleina olevien suojakeino, ettei vaan kukaan myöhemmin sallitulla lainsäädännöllä pääse aikaistamaan perinnönjakoa tai muuta operaatiota, jonka esteenä joku ihminen sattuu olemaan. On tiedossa kuinka nokkelia olemme keksimään erilaisia keinoja saavuttaaksemme mm. taloudellista etuutta.
Ihmisen elämä on joko saatu lahja Jumalalta ja/tai vaihe atomien ja molekyylien lähes loputtomassa kiertokulussa. Elämän arviointi on jokaisen ihmisen oma asia ja siihen meillä kaikila on oikeus. Myös kirkkaan ajatuksen ihmisillä on oikeus toivottomissa tilanteissa päättää omastansa. Itsemurha oli vielä viime vuosisadalla rangaistava rikos, nyt ei ole rikos vaikuttaa omaan eloonsa. Me vaikutamme siihen hitaan tappavasti jo muutoinkin omilla valinnoillamme. Onkin visainen kysymys ratkaista ihmisen kohtaloa, joka ei ole vuorovaikuttanut 15 vuoteen; kuka viime kädessä tietää mitä mm. aivoissa tapahtuu; onko potilas vaipunut omaan maanpäälliseen nirvanaan raikkaiden nektaripurojen äärelle vai onko aivollinen toiminta puhdasta molekyyli - ja atomiliikettä ilman meidän ymmärtämää sielullisuutta.
Verovarojen hallinta tulee vaatimaan selkeitä ratkaisuja eutanasiaan niin inhimillisesti kuin taloudellisesti. Ihmisen elämää ei kannata jatkaa suurilla kustannuksilla, jos se on täysin toivotonta. Jälleen kerran törmäämme omaisten ja läheisten päätösongelmiin; vaimo tai mies voi haluta eutanasiaa, koska tuntee oikeasti elämänkumppaninsa ja tietää, että yhteys läheisimpään on katkennut. Tiedossa voi olla myös selväjärkisenä suoritettu keskustelu ennen vaipumista lopulliseen pimeyteen. Omaiset voivat olla eri mieltä esim. perintöasioiden osalta. Lapset saattavat nähdä asian toisin, onhan kyseessä heidän geeniensä lähtökohta. Herää kysymys, kuinka pitkälle lähimmäisten ja omaisten näkemys olisi tutkittava; mikä on oikeudenmukainen tapa päätökselle. Täysin oikeaa ratkaisua ei ole, kyseessä on rajanvedon ongelma.
Eläinkunnassa ei tarvita eutanasiaa, koska luonto hoitaa tehtävänsä niin lajinvalintana kuin elinkelpoisuutena hankkia ravinto. Ihminen on ihmisinhimillinen eläin ja meidän lajinvalintaan on kehittynyt toisesta huolehtiminen; "kohtele häntä niin kuin haluat sinua kohdeltavan".
Eutanasiakeskustelu vaatii kansalaiskeskustelun ja sen jälkeisen päätöksen. Sen pyörittely ei johda oikeudenmukaisuuteen. Demokratioissa laki syntyy enemmistöperiaatteella; jos laki kieltää eutanasian, niin pulinat pois eikä purnausta "turhista" kustannuksista. Jos taas eutanasia sallitaan tietyin tarkoin ehdoin ja varmennejärjestelyin, niin sekin on sitten hyväksyttävä. Viime kädessä me kaikki poistumme toivottavasti hyvän elämän jälkeen omille kullekin sopiville raikkaiden purojen lähteille.
Ilkka Luoma
Suomessa ollaan jo pidemmällä...
Kuolleisuusluvut todistavat: rikas pysyy hengissä - köyhä kuolee.
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/90797-kuolleisuusluvut-todistavat-rikas-...
Passiivinen eutanasia
on täysin tuperä termi. Ei se ole eutanasiaa, että ihminen jätetään kitumalla kuolemaan. Tämä on Suomen sairaaloissa arkipäivää. Kun ylilääkäri on tehnyt hoidon lopettamisesta päätöksen, (potilaan toiveesta ei ole kyse), niin potilas yksinkertaisesti tapetaan hiljaa hivuttamalla ravinnon puutteeseen.
En ymmärrä miksi tästä ei puhuta Suomessa. Eutanasia on jotain ihan muuta kuin kiduttamalla tappaminen. Kun kerran kuolemantuomion on lääkäri antanut, niin miksi ei sitten anneta saman tien niin suurta annosta morfiinia, että kuolema seuraa välittömästi?
Kenellä on oikeus pakottaa toinen elämään ja kärsimykseen?
Terveen aktiivista elämää viettävän voi olla vaikea samaistua sellaisen ihmisen oloon, jonka elämälle etenevä sairaus on tuonut konkreettisen aikarajan.
Kun aikarajan lisäksi ihminen on tietoinen sairauden etenemiseen liittyvistä oireista, itsemääräämis- ja toimintakykynsä heikkenemisestä sekä todennäköisestä kuolintavastaan (esim. tukehtuminen), on kohtuullista, että hänellä on oikeus esittää tahtonsa elämää ylläpitävien hoitojen lopettamisesta ja, että hänen tahtoaan myös kunnioitetaan.
Myös aktiivista eutanasiaa kaivataan!
Minulla on äitini kanssa sopimus, että ketään ei jätetä kitumaan, vaikka siitä linnareissu seuraisikin.
Toivottavasti laki muuttuu, ennen kuin hän vanhuuttaan haluaa lähteä tai minulle sattuu vakava tapaturma tms. -vaikea on kuvitella herttaista mummelia Hämeenlinnaan varkaiden ja narkkareiden kaveriksi lusimaan.
Näkisin, että kun hän on minulle elämän antanut, on viime kädessä juuri hänellä oikeus päättää sen päättymisestä. (Olettaen tietenkin, että minulta itseltäni ei enää voi kysyä.)