Lauantai 25.6.2016

Dopingongelman suuruutta voidaan vain arvuutella

Jaa artikkeli:
Luotu: 
17.1.2016 13:19
  • Kuva: EPA / All Over Press
    Kuva
    Kaisa Varis kärähti kahdesti dopingista. Hänen elinikäinen kilpailukieltonsa kumottiin.
|

Paljastukset kansainvälisen yleisurheiluliiton IAAF:n korruptiosta ja dopingkäryjen salailusta ovat herättäneet keskustelua, miten laajaa dopingin käyttö huippu-urheilussa voikaan olla. Helsingin Sanomien marraskuussa TNS Gallupilla teettämän kyselyn mukaan 89 prosenttia suomalaisista on ainakin jokseenkin samaa mieltä, että doping on yleistä muissakin maissa kuin Venäjällä.

Kyselyyn vastanneista 51 prosenttia uskoo, etteivät suomalaisurheilijat käytä dopingia. 32 prosenttia on jokseenkin samaa mieltä, että suomalaisurheilijat käyttäisivät dopingia.

Suorituskykyä parantavia aineita käytettiin jo antiikin olympialaisissa. Urheilussa on aina ollut mukana kilpailijoita, jotka ovat yrittäneet parantaa tuloksiaan sääntöjenvastaisin keinoin. Vastaavaa tapahtuu yhteiskunnassa kaikilla osa-alueilla, eikä urheilu ole tällaisessa puhdas saareke, vaikka puhtoisena itseään markkinoikin.

HS:n kyselyssä vain 25 prosenttia vastaajista uskoo, että dopingongelma saataisiin kuriin. 55 prosenttia on sitä mieltä, että dopingista kärähtäneelle pitäisi langettaa ikuinen kilpailukielto. 78 prosenttia ilmoittaa, että dopingia vastaan pitäisi taistella entistä kovemmin.

Antidopingtyö on tuottanut viime vuosina tuloksia erityisesti yleisurheilussa ja pyöräilyssä. Yleisurheilussa viime vuosikymmenen tunnetuimmat käryäjät olivat Marion Jones ja Justin Gatlin. On sääntöjenlaatijoiden paha moka, että Gatlin saa yhä kilpailla.

Suomalaishiihtäjien joukkokäry Lahden MM-kisoissa 2001 oli sekin antidopingtyön riemuvoitto. Ongelmaa se ei kuitenkaan kitkenyt. Esimerkiksi Kaisa Varis kärysi 2003 ja uudelleen 2008. Tapaus-Variksen uskomattomin asia oli, että hänen elinikäinen kilpailukieltonsa kumottiin urheilun vetoomustuomioistuimessa CAS:ssä, eikä hän mediahaastatteluissa katunut tekojaan.

Pyöräilijä Lance Armstrongin käry on ehkä antidopingtyön historian merkittävin saavutus. Koko ammattipyöräilyn mädännäisyys tuli karulla tavalla esille. Perusteellista tutkimusta pyöräilyn ja dopingin yhteydestä ei kuitenkaan ole tehty.

Huippu-urheilubisneksessä eniten rahaa pyörii Euroopan jalkapallossa sekä Pohjois-Amerikan ammattilaissarjoissa NFL:ssä, MLB:ssä, NBA:ssa ja NHL:ssä. Näissä sarjoissa dopingtestausta on vähän. Julkisia skandaaleja ei haluta ilmoille, koska silloin menetettäisiin paljon rahaa.

Huippu-urheilubisneksen maksavat viime kädessä kuluttajat. Hyötyjänä on urheilun, seuraomistajien, liigojen ja sponsoreiden ohella media. Dopingpaljastukset toisivat medialle jymyjuttuja, mutta urheilun markkina-arvon pudotessa media häviäisi valtavasti rahaa.

Urheilua seuraavan yleisön olisi oikeus saada tietää totuus. Yleisö maksaa kaiken ja katsojien huijaaminen sääntöjen vastaisilla keinoilla on rinnastettavissa petokseen.

Dopingin sallimisestakin on käyty paljon julkista keskustelua. Dopingia tuskin tullaan kuitenkaan sallimaan, koska sillä toimenpiteellä urheilu ampuisi itseään jalkaan.

Entisillä neuvostoliittolaisilla ja itäsaksalaisilla urheilijoilla on ilmennyt valtavia terveyshaittoja. Anaboliset steroidit kasvattavat lihaksia ja myös sydänlihasta. Dopingin käytöllä sydänkohtauksen riskit moninkertaistuvat.

Dopingin salliminen toisi merkittäviä terveyshaittoja ja negatiivista julkisuutta. Huippu-urheiluviihteen suosio romahtaisi.

Urheilubisnekselle antidopingtyö on kannattavaa. Itseään urheilubisnes ei kykene kuitenkaan valvomaan. Urheilijoiden ja heidän taustavaikuttajiensa ahneus vie voiton.

Linkki HS:n juttuun:
http://www.hs.fi/urheilu/a1452919277589

Yritykset: 
Muut asiasanat: 
Jaa artikkeli: