Luotu:
21.2.2009 18:38
Päivitetty:
21.2.2009 18:52
- Kuva: EPA / All Over Press
Harri Olli.
Harri Ollin toinen hyppy lässähti täysin ja hän menetti taistelun kullasta toisen kierroksen 87 metrin hypyllään. Olli oli lopulta vasta 13:s.
Viimeisenä tornista alas tullut Olli hyppäsi käytännössä tuulettomaan saumaan. Olli johti kisaa ensimmäisen kierroksen jälkeen 104,5 metrin hypyllään.
Kisan voitti Itävallan Wolfgang Loitzl. Itävallan kaksoisvoiton varmisti Gregor Schlierenzauer ja Sveitsin Simon Amman oli kolmas. Olli jäi voittajasta yli 30 pistettä.
Ville Larinto oli parhaana suomalaisena 7:s. Kalle Keituri oli 29:s ja toiselta kierrokselta karsiutunut Matti Hautamäki 36:s.
Henkilöt:
Paikat:
Kommentit
Pää ei kestänyt Ollilla
No tuttu juttu suomalaisille!
SUomipää
ei se vaan kestä
Piiskaraha
loppui
Suomalaiset mäkimiehet
Turha Ollia on moittia. Voihan niitä epäonnistumisia sattua. Matti Hautamäki hyppäsi kuin lapanen. Eikä ollut ensimmäinen kerta.
Psykologi
Onko Hiihtoliitolla urheilupsykologia, jos ei niin potkaiskaa joku tarpeeton johtaja pellolle ja palkatkaa hyvä urheiluterapeutti tilalle ja heti.
Ainaki kaksi parhaistamme tarvitsee juuri nyt jotain "henkistä valmennusta". - Tuolla ylhäälläkin joku tuumii,että "No tuttu juttu suomalaisille!"
Toivon menestystä ja onnea suomalaisille ja tasokasta tuomarityöskentelyä kansainvälisesti.
Saattaa olla ettei pää kestänyt
Tai sitten selitys on oikullisissa tuulissa. Vaikka silti olisi pitänyt tyyneenkin hypätä 95 metriä. Ehkä. Joka tapauksessa mäkihyppy on paljolti oloista kiinni, varsin usein käy näin:
http://helanes.blogit.kauppalehti.fi/2007/02/11/fortuna-fooni
Ratkaisu
Mäkimiesten ja yhdistetyn joukkueen mukaan on otettava Lindén, Karpela ja Sasi. Nämä kolme blondia saavat aikaan tuulitunnelin.
Tuulirako
On se vaan kumma kun Suomi-poika hyppää aina ratkaisevalla hetkellä tyhjään mäkeen. Eilen Anssi Koivuranta ja tänään Harri Olli.
Oliskohan sittenkin korvien väli tyhjä, kun on ratkaisun paikka?
Miksi M Nykänen, T Nieminen jne eivät koskaan hypänneet tyhjään rakoon tiukoissa paikoissa?
Itkettää
Vaikka mäki olisi ollut tyhjä, niin hypyn pituuden olisi pitänyt olla 95 m. ja tyhjiössäkin 90 m. Harri Ollin ja taustajoukkojen pitäisi miettiä seuraavaa: Vertailukohtana on ilman muuta kaikkien aikojen paras mäkihyppääjä Matti Nykänen. Hän sortui nykäsen tippatelineeseen vasta uran jälkeen. Harri Ollilla olisi itsekurilla vielä kaikki mahdollisuudet sijoittua suurten voittajien joukkoon. Lahjoja riittää, mutta...
Olikohan se niin?
Jos oikein muistan, kyllä sillä Nykäs-Matillakin taisi olla muutama harharetki jo hyppyuransa aikana. Eikä avatulla korkilla ollut hänen harharetkillään ihan vähäinen rooli.
Urheilussa on valitettavasti turhan paljon "surullisen hahmon ritareita". Lahjoja kyllä olisi, mutta alttiutta houkutuksille sitäkin enemmän. Liian paljon, liian varhain, minkä Niemisen Tonikin hyvin tietää. Todellisuus hämärtyy ja fokus karkaa urheilullisesta päätavoitteesta viihteen puolelle.
Täytyy nostaa kuitenkin hattua Aikku Saariselle. Hän ilmoitti ykskantaan, että tavoitteena ei ole olla Suomen paras (siis Kuitusen voittaminen), vaan saman tien maailman paras.
Fysiikan lait ratkaisevat (henkisen kantin) ohella
On totta, niinkuin monet kommentoijat toteavat, että "pää" on tärkein mäkihyppääjän onnistumiseen vaikuttava tekijä. Tämä on kuitenkin vain osatekijä, sillä vauhdin, ponnistumisen ajoituksen ja sen ylöspäin suuntautuvan voiman sekä mäessä olevan ilman kantopinnan (tuulen suunta ja voimakkuus) vaikutus on merkittävä. Ei voi verrata Nykästä nykytyyliin: silloin hyppääjän ilman kantopintaan kohdistuva kannatus oli vähemmän merkittävä: hyppyhaalarit ja "klassinen tyyli" eivät olleet niin ratkaisevia, jos ponnistus (ja sen ylöspäin suuntautuva voimakomponentti eli fysikaalisesti ilmaistuna yläresultantti oli riittävän energinen)oli eteenpäin vievä, ilman kantopinnan (hyppääjän pienemmän pinta-alan) takia merkitys oli minimaalinen. Nykyisin (Jan Boklövin loistavan V-tyylin takia)vastatuuli (fysikaalisesti tuulen kantokyky yhdistettynä hyppääjän nopeuteen ja ylöspäin kohdistuvaan resultanttiin) on ainoa (tietysti hyppääjän mahdollisen ponnistusmyöhästymisen ja pelon lisäksi), liito-ominaisuudet huomioonottaen, ainoa pitkälle vievä tekijä
Lopettakaa siis Harri Ollin mollaus!
Ongelma-Olli
toteutti Suomelle hyvinkin riittävää mitali/päivä-ohjelmaa, kuten Koivuranta eilen.
Ja miksi helvetissä toimittajien televisiossa ja lehdissä pitää etukäteen hehkuttaa kultamitaleista. Saamatta jäävät.
Eipä.....
....panetella nuorta Harri Ollia. Kisassa vallinneet tuuliolosuhteet vaikuttivat hyppyihin todella paljon.
En ole yhtään mäkihyppy-expertti, mutta ymmärrän Ollin tilannetta. Minusta hänen ponnistuksensa epäonnistui jossain määrin.
Ei kannata heti "lynkata" nuorta miestä, jos ei hyppy mennyt aivan nappiin. Sitä tapahtuu muillekin aika paljon.
-EP-
DENSO
Japanin hyppääjät ovat rehellisiä. Kypärässä lukee suoraan, että DENSO, niin ei tarvitse pilliä suuhun työntää.