Luotu:
3.2.2010 20:37
Tiistaina julki tulleesta Mika Myllylän epo-tunnustuksesta puhuttiin aluksi ainutlaatuisena Suomen hiihtohistoriassa. Näin asia ei kuitenkaan ole.
MTV3:n mukaan ensimmäisenä epo-hormonin käytön tunnusti aktiiviuransa lopettanut hiihtäjä Sami Heiskanen vuonna 2001.
Heiskanen kertoi MTV3:n mukaan Keskusrikospoliisin esitutkinnassa myös luovuttaneensa hiihtäjä Janne Immoselle hormoneja kahdesti vuosina 1998-99. Immonen kärähti Lahdessa 2001 viiden muun hiihtäjän kanssa plasmanlaajentajien käytöstä.
Heiskanen on maastohiihdon 30 kilometrin Suomen mestari vuodelta 1996.
Henkilöt:
Kommentit
Totta
Ja muutenkin lienee päivänselvää, että hiihtäjät ovat jo ainakin Hakulisen ajoista asti Huhtalan kertoman mukaan käyttäneet suoritusta parantavia aineita. Ja kärynneitäkin on pitkä jono aina Mäntyrannasta, Koivistosta, Teurajärvestä alkaen.
EPOa on varmasti käytetty järjestelmällisesti ja on vaikea kuvitellakaan, että joku Lahden kärynneistä tai käryämättömistäkään ei olisi ollut epoisti. Tarastin työryhmä teki aikanaan loogiset johtopäätöksetkin.
Nyt käy hiihtopiireissä varmaan kova kuhina. Strategiseksi ytimeksi on muodostumassa se, että ennen ehkä mutta ei enää! Itse olen erityisen huolissani tietysti Kuitusen kohdalla. Mutta kauhulla olen katsellut A-K Saarisen lopullista hyppäystä ehdottomalle huipulle.
Käsitykseni on, että hiihtäjät hiihtävät kuten ennenkin. Seurataan sauvan katkeamisia ja sairastumisia.
Eikös joku olympiapainonnostaja myös tunnustanut käyttäneensä
aineita joilla voitti
Onhan noita tiedossa
Eräs hyvin tuntemani nuorten sarjojen mestarihiihtäjä lopetti 70-luvulla koko homman, kun olympiajoukkueen lääkäri yritti väkisin syöttää dopingaineita. Lahjattoman Kari Härkösen "lentävä 15 km" Seefeldin MM-kisoissa 1985 ja kultamitali olivat hämmästyttävää tavaraa. Virenin vaisut vuodet olympiadien välissä aiheuttivat paljon keskustelua. Keskinkertaisen Marja-Liisa Hämäläisen (nyk. Kirvesniemi) raju nousu ällistyttävän suvereeniksi latukoneeksi hakee vertaistaan.
Eero Mäntyrannalla hemoglobiini lähenteli 200:aa luonnostaankin, silti myönsi jotain käyttäneensä. Olympiamitalisti Kaarlo Maaninka myönsi veridopingin käytön ennen Moskovan kisoja, Kaarlo Kangasniemikin tärväsi elämänsä hormoneilla.
Onhan näitä virallisten käryjen ulkopuolisiakin kysymysmerkkejä paljon. Loppuiko Ari Paunosen juoksuhalu jo nuorena siihen, että ei suostunut aineita käyttämään ja junnusarjoissa taakse jääneet "kehittyivät" ohitse? Ei voi tietää.
Urheilu on Suomen epäjumala
Ennen mentiin Sunnuntaina kirkkoon. Nyt katsotaan urheilua. Kyllä näin on.