- Kuva: Creative Commons / c r z
Lapsi tarvitsee vanhemman läheisyyttä.
Lapsen kuljettaminen kasvot menosuuntaan on julmaa, stressaavaa ja pelottavaa lapselle, lasten ja perheiden terveyteen perehtynyt prosessori varoittaa.
Daily Mail -lehden haastattelema professori Cathrine Fowler on sitä mieltä, että kantoliinassa, rintarepussa tai rattaissa kasvot menosuuntaan kulkeva lapsi saa aivan liikaa ärsykkeitä.
Miltä tuntuisi olla vyötettynä johonkuhun toiseen ihmiseen vaikkapa vilkkaassa ostoskeskuksessa niin, että jalat ja käsivarret roikkuisivat ilmassa, ilman valtaa päättää kulkusuunnasta, Fowler kysyy lehden haastattelussa.
"Lapsen perspektiivin huomiotta jättäminen on julmaa", Fowler sanoo.
Kritiikkiä: Ilman ympäristön virikkeitä lapsi tylsistyy
Professori Fowlerin kommentteja ei ole kuitenkaan nielty purematta. Professorin ajatuksia kritisoivat väittävät, että jos lapsi kulkee koko ajan tuijottaen äitinsä tai isänsä rintamusta, hän tylsistyy pian.
Lue lapsen kehityksen virstanpylväistä ensimmäisen vuoden aikana täältä.
Fowlerin väitteet voivat hyvin pitää paikkaansa puhuttaessa vastasyntyneistä, mutta yli kolmen kuukauden ikäinen lapsi haluaa ja tarvitsee virikkeitä myös ympäristöstään, kritisoijat huomauttavat.
Kätilö ja Baby Love -kirjan kirjoittaja Robin Barker sanoo, että jos lapsi vain saa rakkautta ja ruokaa, ei sillä ole merkitystä, miten päin lapsi rattaisiin laitetaan.
Kauaskantoisia seurauksia?
Cathrine Fowlerin väitteet saavat kuitenkin tuekseen tutkimustietoa: Dundeen yliopistossa vuonna 2008 tehdyssä tutkimuksessa huomattiin, että rattaissa kasvot menosuuntaan kulkeneet lapset stressaantuivat ja saattoivat jopa "traumatisoitua".
"Tutkimusaineistomme valossa näyttää siltä, että kasvot menosuuntaan rattaissa kuljetettavien lasten elämä on köyhää ja stressaavaa. Stressaantuneista lapsista kasvaa ahdistuneita aikuisia", kehityspsykologi Suzanne Zeedyk Dundeen yliopistosta sanoo.
Kasvot menosuuntaan kuljetettavien lasten on lisäksi vaikeampi kiinnittää vanhempiensa huomio, ja rattaita lykkivä vanhempi puhuu heille harvoin.
Kasvot vanhempaansa päin kulkevat lapset sen sijaan nauravat enemmän, kuuntelevat enemmän vanhenpaansa ja nukkuvat toisin päin kuljetettavia todennäköisemmin, mikä kaikki viittaa alhaisempaan stressitasoon.
Lue myös: Vanhempi on lapsen paras leikkikaveri.
Kommentit
No just joo
On julmaa joo. Kauheaa kidutusta, jota lapset päivittäin itkevät kauppakeskuksissa.
Mielipiteessä on pientä pointtia, mutta vain ihan pientä. Lapsen naaman suunnan optimi riippuu lapsesta ja lapsen iästä. Pienet katsovat mieluusti äitiä tai isää ja isommat haluavat nähdä minne mennään, mutta ei tästä nyt mitään sääntöä saa.
Haiskahtaa hieman 1970-luvulta ja "edistykselliseltä" huuhaalta.
Hurjaa
Kyllä se lapsi tuntee kantajansa. Siis fyysisesti, hytkyy askelten tahdissa ja kuulee tai tuntee hengityksen siellä selänkin puolella. Joskus jopa kuulee tutun äänenkin puhuvan. Ei se kovin stressaavaa voi olla.
Tosin autossa lapset täytyy sijoittaa turvaistuimeen selkä menosuuntaan. Otsikon perusteella luulin jutunkin käsittelevän automatkustusta. Nimittäin voi olla julmaa joutua kolariin kasvot menosuuntaan, lapselle varsinkin.
Kaikenlaista huuhaata!
Kaikenlaista huuhaata! Meidän poika parin ensimmäisen kk jälkeen vain innostui kun pääsi näkemään maailmaa.
Liika melu tosin stressaa lasta.
Toinen erittäin stressaava tekijä on se kun osa vanhemmista ei reagoi ollenkaan pienen vauvan itkuun vaan shoppailee kaikessa rauhassa.
Silloin joskus 70-luvun lopussa ;)
hah.. rimpuilin itse irti valjaista ja käännyin seisomaan rattaissa että näkisin minne ollaan menossa. ei jaksanu jatkuvasti tiirailla vanhempia.
Sitten ostettiin uus vaunu, jossa pääsin katsomaan minne mentiin.