Yllätys: Nainen on nyt onnettomampi kuin 1950-luvulla

50-luvulla elettiin jenkeissä American Dream aikakautta, jolloin aviovaimot hoitelivat kotia ja koko perheen talousvastuu oli miehen harteilla. Koska Amerikka oli jo silloin kehittynyt ja teknisesti edistynyt, ei naisten enää tarvinnut pestä pyykkiään tai astioitaan käsin ja he pystyivät ajamaan perheen kakkosautolla pari kertaa viikossa shopping mallille täyttämään pakastinta ja jääkaappia. Siinä vaiheessa ei myöskään vielä ollut mitään Women's Lib liiketttä kertomassa heille kuinka huonosti heidän asiansa olivat. Kun Women's Lib alkoi siitä kertoa, putosi amerikkalaisnaisten onnellisuusaste kertaheitolla ja sitten vielä enemmän, kun he alkoivat noudattaa liikkeen ohjeita ja hakeutua työelämään, jolloin easy life meni menojaan, kampaajat ja kauneushoitolat sekä iltapäivien kahvikutsut vaihtuivat stressaaviin kokouksiin ja pomon antamiin dead lineihin. Siinä sivussa miesten palkat alkoivat menettää ostovoimaansa, kun naisiakin oli saatavilla ja nyt ollaan samassa tilanteessa kuin muuallakin maailmassa, missä tavallinen perhe ei enää tule toimeen yhden aikuisen palkalla.

Vaikka moni kotiäitinä viihtyy nykypäivänäkin, niin 50-luvulla se oli standardi. Kun oli "päästy" naimisiin ja muksut pyöräytetty, niin oltiin onnellisia, koska ei juuri ollut odotuksia muusta. Nykyään naisilla on huomattavasti kovemmat tavoitteet elämältä ja niihin pääseminen kovemman työn takana. Tunteehan nainen toki itsensä onnellisemmaksi, kun hänellä oli ne tavoitellut ukko, talo ja 2-3 lasta. Nykyään puolestaan se aivan varmasti laskee onnellisuutta, että tavoite oli yliopistosta valmistuttua päästä johonkin fiksuun hommaan, mutta sitä onkin jämähtänyt konttorirotaksi. On helppo olla onnellinen, jos rima on alhaalla.

nykyään on katsoa oman elämänkumppanin ohi, muita tavoitteita.

Yksinkertainen rakkaudellinen luottamus puuttuu, kun katsotaan kumppanin ohin omia yksilöllisiä tavoitteita kohti.

Kuitenkin syvällisen ja kestävä onnentilan ihminen voi kokea todellisuudessa keskinäisen rakkauden, huolenpidon ja yhteisten tavoitteiden kautta.

Jokainen tietää sisimmässään tämän, mutta toimii ja tavoittelee toisin.

Siinä onnettomuuden syy.

Eye to eye, face to face, mutual goals first.

Hyvinvointi aikaansaa pahoinvointia.

Nykyajan nainen on niin täynnä omaa itseään, eikä hyväksy miehissä minkäälaista heikkoutta.
Kaiken pitää olla täydellistä.
silti heidän hymynsäkin on täysin väkinäistä.

Mies ei saa olla pehmo, vaan miehen pitää olla kova ja armoton, muuten nainen ei kunnioita miestään, vaan dumppaa hänet heti kun se on mahdollista.
Jos mies on vähänkin tunteellinen ja masentunut, nainen heittää hänet menemään.

Tutkimustulos on aivan järkeenkäypä. Tuskinpa naiset Neuvostoliitossakaan olivat onnellisia. Kaikki biologian vastainen vääntö kostautuu jossain vaiheessa ja nyt feminismi on ylittänyt sen rajan. Eihän feminismi itse asiassa aja kuin pienen naisvähemmistön asiaa. Lapset ja normaalit naiset ovat heille vain este vallantavoittelun tiellä.

Hyvä, että tutkijat myöntävät, että 50-luvulla naiset olivat vain subjektiivisesta onnellisia. Muutenhan tuo tutkimus voisi tuntua kiusalliselta. Onneksi me tiedämme, että ne oli vain niitä aivopestyjä alistettuja naisia, jotka luulivat olevansa onnellisia. Nykyään ollaan onneksi objektiivisesti onnellisia ja tätä objektiivista onnellisuutta on hyvä levittää muihinkin kulttuureihin.

Itse asiassa itkien tulin taaskin töistä, lääkärin töistä. Valitettavasti joudun sillä koko perheeni elättämään ja niukin naukin pärjäämme vuokrakolmiossa. Sitä ei uskoisi, ei, ellei itse eläisi todeksi.

Olen samaa mieltä, en haluaisi taistella siellä teidän miesten työelämässä, kovilla arvoilla ja panoksilla, paljon mielummin pitäisin kodista, miehestäni ja lapsistani huolta.

En ole diktaattori (aiempaan viitaten) enkä passiivinen, ajattelenkin kohtalaisen kirkkaasti, mutta en silti ole rakenteeltani tähän luotu.

Kun aikanaan deittaillessa asian ilmaisin, sain kommentteja suomalaisilta miehiltä "ai ootko sä joku parasiitti?" Eli ei sitä ihan korkealle taideta arvostaa, että antautuisi perheelleen... Vai olisiko uudelleen määrittää mieheys ja naiseus ja hyväksyä tasa-arvoisuus ihmisinä, mutta erilaiset roolit?

Totta kai naiset ovat onnettomampia, koska oman uransa lisäksi heidän pitää yhä hoitaa koti ja lapset. Se tarkoittaa sitä, että monella naisella on kolmea kokopäivätyötä vastaava työmäärä, kun monilla miehillä vain yksi. Lisäksi naisia arvostellaan jatkuvasti ulkonäöstä, älykkyydestä, lapsista, miehestä ja siitä onko hän oikeanlainen nainen. Jokainen ihminen on yksilö, ei mikään yleispätevä "nainen" tai "mies". Yhteiskunnan sukupuoliasenteet ja -odotukset ovat vääristyneet, koska niitä ei pitäisi olla ollenkaan.