Muun muassa television, internetin ja muiden tietolähteiden kautta ihmisten aivoihin hyökyy noin 100 000 sanaa joka päivä hereilläoloaikana. Kaikkiaan kohtaamme joka päivä tietomäärän, joka vastaa 34 gigatavua. Se ylikuormittaisi keskiverto kannettavan tietokoneen viikossa, Times Online kirjoittaa.
Tutkijat uskovat, että valtava datamäärä ja tiedon sirpaleisuus vaikuttavat käyttäytymiseemme ja ajatteluumme – ehkä jopa aivojemme rakenteeseen. Tutkija Roger Bohn sanoo, että keskittymisemme jakaantuu entistä lyhyempiin jaksoihin, mikä on haitallista syvällisemmälle ajattelulle.

Sähköinen uutiskirjeemme ilmestyy 12 kertaa viikossa ja sisältää tiiviin paketin päivän uutisia ja puheenaiheita.
Mitähän tarkoittaa
Mitähän tarkoittaa "ylikuormittuisi"? Tietokone käsittelee tuon määrän dataa muutamassa kymmenessä sekunnissa jos sille päälle tulee.
Jos "ylikuormittuminen" tarkoittaa sitä, että läppärin kiintolevy täyttyisi, jos sille tallentaisi 34 gigatavua joka päivä, niin haluaisin nähdä sellaisen ihmisen, joka muistaa jokaisen lukemansa sanan edes minuutin ajalta. Ihmisellä kun on semmoinen aivojen ylikuormittumisen kannalta hyvä, mutta ylipäätään toimimisen kannalta erinomaisen huono ominaisuus kuin tiedon suodattaminen ja unohtaminen.
Muistan
Mä muistan lähes jokaisen lukemani sanan. Järjestys on kuitenkin hieman epäselvä.
Bittejä 11 miljoonaa joka sekunti
Aivojen tietotulva on vielä paljon hurjempi, jos Tiede-lehteen (13/2009 Luota intuitioon) on uskominen. Data on paljon muutakin kuin sanoja, koska aivot tietää koko ajan mm. varpaasi asennon ja lukee keskustelukumppanisi kasvoja kuin avointa kirjaa. Siitä koostuu joka hetki valtaisa määrä tietoa, jopa 11 miljoonaa bittiä sekunnissa, mutta niin kummallinen kapine se aivot on, että käsittelee aktiivisesti vain 40 bittiä sekunnissa, loput alitajunnassa. Nykyinen "tietotulva" ei siis lisää juurikaan saamamme tiedon määrää, koska aivot osaavat erottaa oleellisen epäoleellisesta muitta mutkitta ja antaa elimistölle johdonmukaiset toimintakäskyt. Jokaiselle syntyy asioiden pikalukutaito, jonka avulla toisarvoiset asiat sysätään syrjään. Eri asia on, jos faktatulvaa yrittää koko ajan painaa kestomuistiinsa, silloin voi päänsärky iskeä. Sitähän se opiskelu on.
Onneksi
suurin osa tietotulvasta on roskapostia.
Kapea silmä
Silmän oleellinen näkökentta on vain muutama asteen tarkka läntti edessä, suurin osa vähänkään sivummalla on karkeasti arvioitua hämärää hahmoa. Suuretkin otsikot tuossa vieressä sivustalla jäävät tulkitsematta, jos ei katso kohti. Eli läppärissä jossa pyörii flashit ja animaatiot tai youtubet on enempi tietoa kuin mitä silmä yhdellä katseella koskaan pystyy poimimaan (et voi lukea tuijottamalla vain yhteen pisteeseen keskelle kuvakenttää).