- Kuva: Creative Commons / Diana bella
Miten elimistösi tunnistaa ulkopuoliset mikrobit, bakteerit, virukset ja loiset? Helsinkiläiset tietävät.
Helsingin yliopiston tutkijat ovat selvittäneet mekanismin, jolla ihmisen keho toimii puolustautuessaan taudinaiheuttajia vastaan. Kyseessä on yksi ihmiskehon visaisimmista pulmista, joka on ollut ratkaisematta yli 30 vuoden ajan.
Nyt tutkijat Sakari Jokiranta ja Adrian Goldman tutkimusryhmineen osaavat vihdoin vastata siihen, kuinka elimistön immuunipuolustus erottaa hyvät pahoista, eli tunkeutujat kehon omista rakenteista.
Tutkimuksessa ilmeni, että tunkeutujaa on vastassa ensimmäisenä valkuaisaineista koostuva merkitsemis- ja tuhoamisjärjestelmä, jota kutsutaan komplementiksi.
Ensin komplementti merkitsee "hyökkäyspaikan" ympäristön C3b:ksi ja H-faktoriksi kutsutuilla molekyyleillä. C3b merkitsee tuhottavan kohteen sekä elimistön omat kohdat. Tämän jälkeen H-faktori-molekyyli kerääntyy suojaamaan elimistön omia kohteita.
Lopuksi tuhoajasolut hyökkäävät paljaaksi jääneisiin C3b:llä merkittyihin kohteisiin.
Jokiranta ja Goldman tekivät yhteistyötä kanadalaisen David Isenmanin kanssa huippulöytöä tutkiessaan.
Tutkimus on julkaistu arvostetussa PNAS-tiedelehdessä.
Kommentit
Viruksetkin kilpajuoksevat evoluutiossaan!
Kaikki alkoi pienen pienestä häiriöstä täydellisessä harmoniassa. Lähes olematon painovoimahäiriö synnytti alun maailmalle, jossa jatkamme luonnon ja evoluution muutostaistelua elosta, tasapainosta ja sen järkyttämisestä. Lintuinfluenssa on saanut valtavat mittasuhteet sen muunnosvoimaan nähden. Likainen vesi ja siinä elävät mikrobit tappavat miljoonia ihmisiä. H5N1 saa suhteettoman palstamäärän, koska se lähestyy lintukotoamme ja uhkaa mielenrauhaammme.
Virus on pienin muuntumiskykyinen reagoiva kohde, jolle voidaan tehdä vastatoimenpiteitä. Virukset ilmestyivät ennen monisoluisia eliöitä; virukset ovat harjoitelleet evoluutiota ja ohjailleet tasapainoa vuosituhansien ajan tappaen ympäriltään ollen itse yleensä kaikkein haavoittuvin. Viruksista on tehty elokuvia, se mystisoi, se laitattaa pelkoa, koska emme näe vihollistamme. Millainen vihollinen on elollisen ja elottomuuden rajamailla vaikuttava yksinkertaisen tehokas eliminoija, jota esiintyy joka paikassa. Aiheesta on syntynyt oma tieteenhaara, jossa koulukunnat jakautuvat laidasta laitaan julistaen loputonta sotaa tai hyväksyen taipuneena lopullisen häviön näille olemattoman pienille systemaattiseen työhön kykeneville itsensä säilyttäjille.
Maailmassa malariaan kuolee miljoonia, mutta riittävän etäällä meidän markkinamekanistisesta kulutusyhteiskunnastamme. Ripuli, mikä kuivattaa lapsia kuolemaan myöskin miljoonittain, on ongelma, jota ei kohdata sen kaukaisen etäisyyden vuoksi. Kuolevat joutsenet herättivät meidät täällä pohjolassa; emme olekaan turvassa. Viruksilla lienee myöskin tehtävä, kuten luulemme meillä olevan. Maailmanlopun maalarit ovat ristineet virukset luonnon lähettiläiksi palauttamaan tasapainon, jonka ihminen on kiistatta tuhonnut. Verratkaamme esimerkiksi muurahaispopulaatioiden aikaansaannoksia luonnon tasapainoon versus ihminen. Muurahaisia on biomassaltaan noin saman verran kuin ihmisiä; ne ovat asemoituneet taidokkaasti eläen osana kokonaisuutta aiheuttamatta ylimääräistä kuormaa ympäristölleen.
Virukset tekivät omaa "eloansa" soveltuvaksi ja lisääntymiskykyiseksi eilen, ne tekevät sitä tänään ja vielä huomennakin, kun moni nykyinen eliö on poistunut mahdottomana osasena kokonaisjärjestelmästä. Virus evoloituu kaikin keinoin kuten muutkin; sen tehtävä on jatkaa omaa eloansa sopeutuen ympäristöön. Ihminen on elon väkevyydessään tuhonnut ympäriltään huomattavat määrät elinkelpoisuutta apuvälineillään ja jumalallisella siunauksella lisääntyä ja täyttää maa.
On luonnonmukaista, että ympäristö toimii samankaltaisesti ottaen omaa osuuttaan kasvunvarannoista, joita kierroksi kutsutaan. Ihmiset keskenäänkin ottavat kansallisuuksittain osuutensa. Aika, jossa länsimaat - USA etunenässä, käyttävät, jopa tuhlaavat suurimman osan varannoista on kestämätön. Kehittyvät uudet maat tulevat ottamaan osuutensa yhteisestä elonvarannosta.
Viruksetkaan eivät tule häviämään, ne ottavat osansa ja leviävät sekä kehittyvät. Virus ei ole uhka ihmisyydelle, se on vain uhka hallitsemattomalle kasvullemme. Ihmisen valtakauden päättyessä virukset jatkavat, kuten muurahaisetkin. Kaikilla oli sijansa ja aikansa. Pandemia voi olla varoitus ja opastus arvostukseen, jossa tasapaino on hyväksytty luonnollisena yhtälönä elämän keskipisteessä.
Ilkka Luoma
Viruksen strategiaan ei kuulu tappaa isäntäänsä vaan vain
käyttää häntä kasvualustana.
Viruksia on siksi ymmärretty kauan väärin