Sunnuntai 27.5.2012

Näin turkis saastuttaa: 2 haittaa ja etu

Luotu: 
30.3.2011 14:04
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
    Turkis tuottaa päästöjä.

Yksi turkikseen kasvatettu kettu tuottaa elämänsä aikana hiilidioksidipäästöt, jotka vastaavat kolmen ihmisen päiväpäästöjä. Lukuna päästö on noin 85 kilogrammaa hiilidioksidia.

Turkikseen päätynyt minkki puolestaan päästelee hiilidioksidia yhden ihmisen päiväannoksen verran, eli 28 kilogrammaa hiilidioksidia.

Turkiseläinten ilmastopäästöt selviävät Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen MTT:n tutkimuksesta. Tutkimuksen tilasi turkisalan etujärjestöt.

Minkin päästöt vastaavat ihmisen päiväpäästöä tai noin 150 kilometrin autoilua henkilöautolla. Ketun päästöt ovat kolme ihmisen päivää tai noin 450 kilometriä yksityisautoilua.

Tutkimuksessa selvitettiin myös turkistuotannon vaikutuksia Itämeren ravinnekuormaan. Turkiseläinten rehuksi kalastettu silakka poisti Itämerestä ravinteita yhtä minkkiä kohden noin 18 ihmisen päiväpäästön verran fosforia.

Suurin päästöongelma turkistarhauksella on ympäristöä happamoittavat aineet. Suurin hapanpäästö turkistarhoilla on ammoniakki, jota minkki tuottaa 5 ihmispäivän verran ja kettu 10 ihmispäivän verran.

Esimerkiksi turkisjakkuun kuluu noin 20 minkin nahat. Jakku tuottaa ihmisen keskipäästöihin verrattuna 20 päivän hiilidioksidipäästöt ja 100 päivän ammoniakkipäästöt sekä neutraloi noin vuoden ravinnepäästöt Itämeressä.

Jaa artikkeli: 

Kommentit

jussi vaarala

kuikas se olikaan se asia että turkiseläin ravaa surkean elämänsä vailla mitään toivoa samassa häkissä vapauttavaan hengenottoon saakka

näin ollen tuo tutkimus on todella suuri eettinen mätähajupäästö

T. Arkkailija

Onko lukuihin laskettu mukaan myös välilliset vaikutukset, kuten:

- rehuntuotannon aiheuttama kuormitus ympäristölle. Rehuntuotannossa käytetään pääasiassa fossiilisia polttoaineita.

- logistiikan aiheuttama kuormitus, esimerkiksi rehurekat ja nahkojen kuljetus Pohjanmaalta Vantaalle pääasiassa rekkaliikenteellä

- nahkojen kuivaus ja käsittely, joka vie eniten energiaa koko tuotantoprosessissa

- turkisten käsittelyssä käytetyt lukuisat ympäristömyrkyt ja väriaineet, jotka tekevät turkiksista ongelmajätettä (sen lisäksi että ne vaarantavat turkisten käyttäjien terveyden)

- nahkojen kuljetus lopputuotantopaikkaan eli yleensä Kiinaan johonkin lapsityövoimapajaan, jossa lapset tekevät näistä turkiksista pipojentupsuja tai reunuksia keinokuitutakkeihin

Kokoturkit ovat oikeasti ihan marginaalinen juttu ainakin suomalaisella turkisalalla. Suurin osa turkiksista päätyy joko pipojen tupsuiksi tai koristeiksi keinokuitutakkien reunuksiin. Nykyisin suomalaisten turkistarhojen eläimistä tehdään myös sisustustyynyjä ja pehmoleluja lapsille.

kaijakuopila

Minulla on edesmenneiden äitini ja jopa isoäitini turkit kÄaytössä. Itselleni olen ostanut 15 vuotta sitten ihanan lÄampimÄÖan kettuturkin. Taidan ostaa vielä pari turkkia, kun on noita jälkeläisiä.
MitenkÄahäan paljon yksi VIHREÄ PÄÄSTÖJEN LASKIJA saastuttaa ?

T. Arkkailija

Jep jep, mutta kokoturkki ei ole kovin käytännöllinen vaate. Ei se päällä voi tehdä töitä tai harrastaa muutakaan liikuntaa. Ääriolosuhteisiin taas löytyy lämpimämpiäkin vaatteita. Kokoturkki sopii lähinnä kevyelle shoppailumatkalle ostoskeskukseen tai eliitin iltajuhlissa patsasteluun. Jos siis joku nykyisin vielä kehtaa jossain 20 vuotta vanhassa kapisessa turkissa liikkua julkisilla paikoilla.

Kokoturkithan ovat kuitenkin marginaalinen juttu, kuten jo edellä totesinkin. Kun puhutaan suomalaisesta turkistarhauksesta, kyse on lähes yksinomaan erilaisista koristeista, kuten muotitakkien olkapäillä roikkuvista kauluksista tai pipontupsuista. Täysistä turhakkeista siis, joita ilman me suomalaiset tulemme hyvin toimeen.

Eipä tuo turkisten epäekologisuus kuitenkaan ole se suurin epäkohta turkistarhauksessa, vaan se eläinrääkkäys joka siihen liittyy.