Outo ”Suomi-ilmiö” paljastui myös USA:ssa

Miksi "onnellisimmissa" maissa paradoksaalisesti on keskimääräistä enemmän itsemurhia - seikka joka on yleensä liitetty Pohjoismaihin ja siis myös Suomeen.

Tuoreen tutkimuksen mukaan myös Yhdysvaltain onnellisimmiksi luokitelluissa osavaltioissa on samanaikaisesti eniten itsemurhia.

Tutkija Stephen Wu kuitenkin arvioi että kyse saattaa olla suhteellisen onnellisuuden vertaamisesta itseä lähellä oleviin ihmisiin - että ”onnellisissa maissa” kaikkein onnettomimpien ihmisten tilanne voi vaikuttaa suhteessa huonommalta verrattuna läheisiin ja naapureihin.

Tutkijan näkemys vaikuttaa hyvältä mutta ei kerro mekanismia.

Voisiko mekanismi olla tämä -

1. itsemurha-alttiissa maissa on runsaasti hyvinvointia mutta myös siitä pudonneita tai jopa pudotettuja - usein kun monien hyvinvointi on saavutettu laskelmoimalla toisten hyvinvoinnin mahdollisuus ulos

2. lisäksi maissa vallitsee voimakkaasti "jokainen on oman onnensa seppä" ajattelu julkisten palveluiden merkityksen mitätöimisineen ja voimakkaine pyrkimyksineen niiden alasajoon

3. sen lisäksi media hehkuttaa hyvinvoinnin autuutta suurta enemmistöä ja vallanpitäjiä miellyttääkseen.

Jonka mekanismin seurauksena epäonnistuneet ja hyvinvoinnista pudonneet tai pudotetut tuntevat olevansa ainoita syyllisiä ja että on tuomittavaa että on olemassa julkinen sosiaaliturvaa omaava sektori sen lisäksi että siihen ihminen jopa sortuisi turvautumaan.

Jolloin hyvinvoinnin ulkopuolelle pudonnut tai pudotettu ihminen kokee olevansa aivan varmasti joka suunnasta yksin - etenkin kun vielä ihmisillä on tapana hyljeksiä niitä joilla menee huonosti.

Jussi Vaarala

eettis-realistisen aatteen kehittäjä

Somerniemi

itsemurhan tehneet ovat tilastoista poissa,ei löydy ei-onnellisia. Kaikki ollaan yhtä iloista perhettä ja poikkeavat johdatellaan saunan taakse tai ulkorakennusten orsille.

Pitkäaikaiset päättäjämme ovat ymmärtäneet ongelman ja lisänneet taloudellista eriarvoisuutta. Vertais(tuki)ryhmiä lisäämällä vähennämme itsemurhia. Raha ei tee onnelliseksi, vaan hyväksyvät, saman alhaisen sosiaalisen statuksen omaavat lähimmäiset.

Jos on eniten itsemurhaa hautovia ja kuitenkin keskiarvo huippuonnellinen, mahtaa suomesta löytyä sitten melkoisia onnen kukkuloilla eläviä hannuhanhia vastapainoksi! Niistä haluaisin kuulla lisää. Vaikka tiedänkin, että tässä maassa 'kellä onni on, se onnen kätkeköön'. Kateus on kiimaakin kovempi juttu suomessa, kuten sarasvuo on osuvasti tokaissut.

Onnellisuustutkimukset taitavat olla vähän samanlaisia kuin köyhyystutkimukset. Täysin keinotekoisen ja järjettömän termin "suhteellinen köyhyys" rinnalle pitäisi varmaan tuoda "suhteellinen onnellisuus". Eli jos muut ovat rikkaampia tai onnellisempia, niin minäkään en voi olla onnellinen, vaikka minulla olisi periaatteessa kaikki hyvin.

Kateus vie kalatkin vesistä, ja tässä tapauksessa myös hengen.

Tämä on k.o. käsitteen lähes fantasianomainen visionäärinen lähestymistapa ja ymmärtäminen. Kuin multi-ulottuvuuksilla varustettuna käsitteen tutkailua sisältä-ulkoa-päältä-alta ja yhtäaikaa toinen toisiinsa vaikuttaen ja luoden yhä uusia ulottuvuuksia jan käsitteen muotoja.

Menee psykedelic pohjaiseksi ja kohta joku kysyy "mitä olet nauttinut"....taidan tyytyä aikaisempaan sosilogiseen tutkaluuni asiasta.

Katolisissa maissa ei ole itsemurhia koska niitä ei saa tehdä. Sama lienee lähes kaikkialla muualla maailmassa. Vain pohjoismaissa tilastoidaan itsemurhat totuudenmukaisesti.

Aika moni tekee itsemurhan esimerkiksi siksi, että ympäristö ei suhtaudu suopeasti hänen sukupuoleensa, joka valtaväestön silmissä on väärä suhteessa kehoon.

Lisäksi on paljon rakkaudessa pettyneitä ja yksinäisiä, ja laman aikoihin moni tappoi itsensä ja ainakin yksi koko perheensä taloudellisen toimeentulemattomuuden vuoksi.

Itsemurhia ei ainakaan ehkäise syrjivä ilmapiiri tai kilpailuyhteiskunta. Onnettomien osuus yhteiskunnasta on absoluuttisesti kuitenkin aika suuri, ja heidät helposti unohdetaan, koska juurikaan kukaan ei halua oman onnensa "sairastuvan" jonkun epäonnesta.

Mikään selkääntaputtelu ei todellakaan riitä vaan voi tuntua julmalta välinpitämättömyydeltä, koska ongelmat ovat todellisia ja syviä. Masennuskin on todella vakava häiriö eikä mikään "kyllä se siitä" ja "kyllä sinä jaksat" tyylinen arkipäiväinen väsyminen.

Voidaan vaikkapa miettiä minkä takia valtava määrä suomalaisia syö kipu- tai mielialalääkkeitä. Kouluampumiset ovat oire ja lopulta me kaikki olemme osallisia toistemme onneen.

Ensinnäkin suomalaiset eivät kehtaa edes myöntää olevansa onnettomia tai ovat liian kiireisiä miettiäkseen asiaa.

Pohjoismaat ovat kyllä naiselle paras paikka elää kaikilla mittareilla, miehistä en ole niin varma, (suurin osa itsenmurhan tekevistä on miehiä) tietysti jos homma olisi päin vastoin olisi joku "tutkija" huutamassa miten yhteiskunta voi antaa naisten tehdä itsemurhia.

Mikä sitten ajaa ihmisen itsemurhaan? Siihen voi olla miljoona syytä, joista varmaan 1/3 pystyttäisiin tavalla tai toisella estämään, ihmisellä voi olla vaan paha hetki elämässään, ehkä meidän ei pitäisi liikaa etsiä syitä "uusliberalistisesta yhteiskunnasta" vaan enemmän peilistä. Ketä täällä oikeasti kiinnostaa muiden ongelmat? Vaaditaan aina yhteiskuntaa tekemään jotain, mutta ei kyllä ikinä haluta ITSE tehdä mitään..

Aika karkeaa yleistamista, jos onnellisuuden takana on pienemmat tuloerot. Jos tama todellakin on oikea syy voisin sanoa, etta arvomaailmassa on jotain vikaa ja yhdyn toisiin kirjoittajiin, etta kateus elaa syvalla.

En toki vaita, etteiko rahan puute aiheuta huolta. Vanha sanonta raha ei tee onnelliseksi voi sinallaan pitaa paikkansa, jos raha yksin on ainoa asia elamassa, mutta omalla kohdalla voisin sanoa, etta jonkin verran enemman rahaa voisi poistaa osan paivittaisista huolista. Mutta jos katsotaan yleista onnellisuutta, niin siihen kuuluu ainakin omalla kohdalla lahinna hyva suhde vaimoon, terveet ja tyytyvaiset lapset, kaverit, eli siis lahinna terveys ja ihmissuhteet. Ongelmat ihmisushteissa on usein syyna itsemurhiin, ainakin niihin, jotka itse olen lahipiirissani oppinut.

Taman lisaksi Havaijilaiset ovat aika erilainen kulttuuri verrattuna muuhun Amerikkaan, joten mukana saattaa olla kulttuurillisia ja etnisia syita.

.

että itsemurhien takana on muutama selvä syy:
1) alkoholi tai huumet
2) mielenhäiriö, masennus jne
3) taloudellinen umpikuja, konkurssi ts.

1800-luvulla vielä onneton rakkaus

ajalla sivistyneissä yhteiskunnissa kehittyy ihmiselle mahdollisuus päättää oman elämänsä lopusta laillisesti, avustetusti ja valvonnassa. Täten on täysin luonnollista, että edelläkävijöinä kehityksessä kohti tätä tilannetta kulkevat kaikkein edistyneimmät valtiot, joissa luonnollisesti asuvat nyt onnellisimmat ihmiset.

Itsemurhia on sitä enemmän mitä enemmän on työtä ja teknologiaa. Työ on sairautta ja teknologia vieraannuttaa.

Onnellisuutta mitataan paradoksaalisilla mittareilla. Mitä enemmän työtä ja tekniikkaa, sitä onnellisempia muka olemme. Totuus on päinvastainen, mutta kuka uskaltaa sanoa?

Kyllähän se niin on että ku riittävän kauan pätkäduunia ja työttömyyttä ni järki lähtee. Lyhyet työt kun eivät kannata suomen lain takia. saat sitten juosta luukulta luukulle henkilökohtaisten tilitapahtumien kanssa esittelemässä että kuinka syön päivittäisen makarooni pussini ja mihin kellon aikaan sen ostan, on se jokseenkin ihmisarvoa alentavaa.

Onnellisuutta on näissä tutkimuksissa mitattu sellaisilla mittareilla, että onnellisimmaksi määrittyy se elämä, joka on keskiluokkaisinta. Keskiluokkaisuus tunnetusti korreloi voimakkaasti masennuksen kanssa. Puhutaan jopa "keskiluokkaisesta masennuksesta". Eli ne kännykkäliittymät, nettiyhteydet ja lääkärissä ravaaminen luovat vain onnellisen ja tasapainoisen elämän kulissin (= keskiluokkainen elämä), mutta pinnan alla kuplii kaameita neurooseja.

Keskiluokkaiset rouvat keräilevät ikkunalaudoilleen design-esineitä, syövät innovatiivisia terveysruokia ja säätävät aivojaan mielialalääkkeillä. Lopulta elämän tyhjyys ja merkityksettömyys käy sietämättömäksi ja päässä napsahtaa. Samaan aikaan joku köyhä hippi elää kommuunissaan onnellista ja henkisesti rikasta elämää ilman kännyköitä, nettejä tai vinttilääkkeitä. Tässä ei ole mitään paradoksia, kun ymmärtää ihmisluontoa, mutta keskiluokkaisten linssien läpi katsottuna se toki näyttää ristiriidalta, että köyhempi ja vaatimattomampi voi olla henkisesti täyttävämpää.