Perjantai 28.11.2014

Lapsen menetys tuplaa kuolemanriskin – ”Yhteiskunta on kyvytön”

Jaa artikkeli:
Luotu: 
21.2.2012 13:26

Lapsensa menettäneet vanhemmat kuolevat ennenaikaisesti muita vanhempia todennäköisemmin. Riski on ainakin kaksinkertainen, äitien kohdalla jopa nelinkertainen. Surun läpi on saatava käydä, muistuttaa suruasiantuntija Anders Magnusson.

Vanhemmalla, joka menettää lapsensa tämän ensimmäisen elinvuoden aikana on kaksinkertainen riski kuolla muihin vanhempiin verrattuna lapsen kuolemaa seuraavien 25 vuoden aikana. Riski siis pienenee vuosien saatossa, mutta vielä 25 vuoden jälkeekin se on puolitoistakertainen. Brittitutkimuksesta kerrottiin British Medical Journal –lehdessä.

Tutkimus ei suoraan vastaa kysymykseen, mihin lapsensa menettäneet vanhemmat kuolevat, mutta tutkijat arvelevat taustalta löytyvän muun muassa alkoholin suurkulutusta ja itsemurhia. Lisäksi pitkään jatkuvan surun ajatellaan heikentävän ihmisen vastustuskykyä.

Lue tarina 3-vuotiaana vakavaan sydänsairauteen kuolleen Angelikan viimeisistä tunneista täältä.

Ruotsalaisen suruun erikoistuneen instituutin Svenska Institutet för Sorgbearbetningin johtajan Anders Magnussonin mukaan suurin ongelma on tiedonpuute.

- Tutkimus osoittaa, kuinka kyvytön yhteiskunta on auttamaan ja tukemaan surun kanssa kamppailevia ihmisiä. On hyväksyttävämpää olla kännissä kuin näyttää surunsa, hän sanoo.

Kohtukuoleman kokenut äiti: "Elämän vaikein koettelemus" – Lue lisää täältä.

Ihmiset eivät tiedä, kuinka käsitellä omaa suruaan eivätkä he osaa lohduttaa surevaa läheistä. Mikä tahansa menetys tuo tullessaan valtavat määrät tunne-energiaa, jonka on tavalla tai toisella löydettävä tiensä ulos. Sen purkittamisesta tai eristämisestä ei seuraa mitään hyvää. Surevan ei pitäisi pitää surua sisällään. Läheisen tehtävä puolestaan on ensisijaisesti kuunnella, ei yrittää tarjota käytännön neuvoja.

Kun lapsi syntyy kuolleena – lue lisää täältä.

- Monet surevat ihmiset kokevat tulevansa emotionaalisesti eristetyiksi. Sen sijaan, että heitä autettaisiin surun aikaansaaman tunne-energian käsittelemisessä, heitä yritetään piristää ja rohkaista sanomalla, että surun helpottaa ajan kanssa, Magnusson sanoo.

Suru on normaali reaktio menetykseen. Surua ei ole mieltä käsitellä älyllisesti vaan se on koettava. Tarvitaan puhumista ja kuuntelemista.

- Surutyöhön tarvitaan onnistunutta viestintää. Surevaa auttavan kannattaakin kuvitella olevansa sydän, jolla on kaksi korvaa – eikä suuta!

4-vuotias menehtyi, vanhemmat saivat syytteen. Lue lisää tästä.

Suurimmalla osalla ihmisistä ei ole tarpeeksi tietoa surusta ja siitä, mitä ihminen käy surressaan läpi. Tietämättömyys ja surevan – ja surun – eristäminen ovat kaksi suurinta syytä, miksi suru jää kohtaamatta ja käymättä läpi.

- Toipuminen ei ole mahdollista ilman surutyötä. Tässä on mielestäni pääsyy siihen, miksi lapsensa menettäneet vanhemmat ovat tavallista suuremmassa kuolemanvaarassa, Magnusson sanoo.

Vau.fi-palvelun etusivulle tästä.

Muut asiasanat: 
Jaa artikkeli: