Sunnuntai 27.5.2012

”On siinä selittämistä, kun metsää on hakattava”

Luotu: 
31.10.2008 11:05
  • Kuva: Jarmo Koponen
    Toimittaja Krista Kimmo kuvaamassa Compiègnen metsässä pyökkejä 25.10.2008.
  • Kuva: Jarmo Koponen
    Ranskan valtionmetsien ONF:n aluepäällikkö Jean-Marc Gougis (oik.) ja Cathrine Deck kertovat, että Compiegnen metsässä suositaan tammea metsää uudistettaessa, koska tammen odotetaan pärjäävän ilmastonmuutoksen oloissa pyökkiä paremmin.
  • Kuva: Jarmo Koponen
    Ranskalaiset perivät metsiä. Yksityismetsänomistajien puuhamies metsäinsinööri, paroni Bernard Rocher Barat kertoo, että metsänomistajien kannattaa vuokrata maata metsästäjille, jotka maksavat vuodessa vuokraa jopa 150 euroa hehtaarilta.

Eurooppalaiset veronmaksajat seuraavat teollisuuden ja luonnonsuojelijoiden näkemyserojen kasvamista. Meteliä syntyy, kun teollisuuden lobbarit ja ympäristöjärjestöt toimivat. Maailman finanssikriisi on vakava, eikä siihen liittyviä uhkia tunneta ainakaan sen paremmin kuin tiedetään, kuinka hyvin metsä imee itseensä hiilidioksidia.

– Metsien käytöstä on maksettava, sanoo Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n Euroopan alueenjohtaja Tamas Margbescu.

Kaikilla metsillä on arvo. Sen mittaamiseen ei vain ole yhtenäistä järjestelmää. Kansalliset metsäpolitiikan tavoitteet ovat merkittävässä asemassa, koska EU:lla ei ole omaa metsäohjelmaa vaan strategia, jonka riittävyydestä keskusteltiin seminaarissa Brysselissä lokakuun lopulla.

Kannon päässä istuessa mielessä ovat toiset asiat kuin toimistohuoneessa tai kokoussalissa.

Ranskan Compiègnen valtionmetsässä hakkuita olisi lisättävä. Ongelmatammet ovat jo 450-vuotiaita vanhuksia. On siinä selittämistä, kun kuninkaille kuulunutta metsää on myös hakattava. Luonnontilassa alueen 14 500 hehtaarin metsästä on noin 125 hehtaaria.

– Ihmiset ajattelevat, että metsiä hakataan liikaa, sanoo Jean-Marc Gougis, Ranskan valtionmetsien hoidosta vastaavan ONF (Office National des Forêts) organisaation aluejohtaja.

ONF vastaa suomalaista metsähallitusta, mutta organisaation maisemakuva on käänteinen Suomeen verrattuna. Ranskassa hallitsevat asutus, liikenne ja pellot, Suomessa metsät.

Melkein puolet Euroopan suojelluista metsistä on Suomessa. Metsien suojelu on metsäalan tuntijoiden mielestä Suomessa edistyksellistä ottaen huomioon sen, että metsä on maassamme elinkeino.

– Suomen metsistä on suojeltu jo 8,7 prosenttia, sanoo EU:n asiantuntijana työskentelevä professori Jari Parviainen Metlasta.

Suomessa Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton tavoitetta 10 prosentin suojelualueista on käytännössä mahdotonta toteuttaa. Isoja satsauksia Suomelta odottava IUCN on maailman suurin luonnonsuojelualan järjestö, joka edistää luonnon monimuotoisuuden suojelua ja luonnon ekologisesti kestävää käyttöä sekä on muun muassa luonut luokittelujärjestelmän maailman luonnonsuojelualueille.

Käytä puuta – vähennät päästöjä
Eurooppalaiset metsät ovat valtaosin perheiden omistamia. Veronmaksajat ajattelevat helposti, että he joutuvat korvaamaan muiden tekemät virheet. Kehitysmaissa moni hakee elantonsa metsästä. Painopistealueita on pystyttävä ajattelemaan pitkällä aikavälillä. Euroopassakin on vaikeaa tehdä yhtenäistä politiikkaa.

– Esimerkiksi ”pelastakaa maailma – käyttäkää puuta” -iskulause ei sovi koko Eurooppaan, sanoo komission maatalouspääosaston yksikön päällikkö Hilkka Summa.

Ilmastonmuutos vaikuttaa jo nyt metsien ekosysteemiin. Metsät ovat nielu. Kun puutuotteita käytetään, hyödynnetään koko metsien elinkaari. Metsät ovat hyvin tehokas päästöjen vähentämisen keino. Puustolle voidaan laskea ikä, jolloin ne imevät optimaalisesti hiiltä.

-Talousmetsillä on arvoa. Niiden imemän hiilen määrä ei ehdi täysimääräiseksi, jos ne kaadetaan alle 40-vuotiaina. Toisaalta yli-ikäisenä ne eivät myöskään ole hiilidioksidin kokoamiskyvyltään parhaita, sanoo professori Peter Eliasson Uppsalan yliopiston ekologian laitokselta.

Luonnonmetsien hiilidioksidin sitomiskyky laskee siinä, missä viljellyn metsän kyky varastoida hiilidioksidia pysyy. Ekosysteemin muutokset talousmetsissä eivät ole tiedossa.

Pidetään omat nurkat puhtaana
Ranskassa talousmetsiin ei suhtauduta yhtä myötätuntoisesti kuin pohjoismaissa tai Suomessa, jossa teollisuuden lobbareilla sanotaan olevan valtaa poliitikkoihin enemmän kuin missään muualla.
Vihreydestä on tullut uuden teollisen vallankumouksen ydin. Jokainen Euroopan maa on omalla asiallaan. Puolassa oman teollisuuden riippuvuus hiilestä on aivan toista kuin Suomessa.

Compiègnen metsäyhteenliittymän mailta hakattavista tammista valtaosa menee viinitynnyreiden raaka-aineeksi. Viidestä kuutiometristä puuta saadaan tynnyreiden rakennukseen vain kuution verran puuta. Ranskalaisten ei tarvitse lobata niin kuin suomalaisten, koska viinitynnyrien raaka-aineesta aletaan kilpailla vasta sitten, kun kiinalaiset intoutuvat viinin kittauksessa.

– Ranskassa ei ole markkinoita bioenergialle. Puuta käytetään perinteisesti, sanoo metsäinsinööri Bernard Rocher Barrat.

Ympäristöjärjestöt toimivat Ranskassa paikallisesti. Suomalaiseen metsäkeskusteluun on sanansa sanottavana monilla, jotka tuntevat Suomen todellisuuden vain pintapuolisesti. Suomalaisten ekologinen jalanjälki on WWF:n keskiviikkona julkistaman raportin mukaan maailman kuudenneksitoista suurin. Juuri ekologinen jalanjälki mittaa ihmisen kuluttamien uusiutuvien luonnonvarojen määrää suhteessa niiden uusiutumiskykyyn ja ihmisen aiheuttamien hiilidioksidipäästöjen määrää suhteessa luonnon kykyyn sitoa hiiltä.

Suomalaiset ovat innolla mukana kestävän rakentamisen edistämisessä. Seuraavaksi toivotaan, että Kiina saadaan kiinnostumaan ekokaupungeista. Suomella on viranomaistahojen mielestä tarjota monipuolista ekorakentamisen osaamista vientituotteeksi asti.

Sosialistisesta taloudesta kapitalistiseen suunnitteluun
Päästökauppa on poliittinen väline säästöjen aikaansaamiseksi. Entinen yritysjohtaja on epäilevä puhuessaan ilmastosuojeluseminaarissa. Kaupankäynti hiilidioksidilla on turhaa, koska EU:n jäsenvaltioilta ei vaadita mitään, vaan niitä ainoastaan ohjataan käyttämään vähemmän päästöjä tuottavaa energiaa.

– En ole koskaan nähnyt toimivaa keskitettyä suunnitelmaa. Sosialistisessa suunnitelmataloudessa puhuttiin resursseista. Nykyiset suunnitelmat ovat rahan tuhlausta – kyse on ”vihreästä aivopesusta”, sanoo Josef Zboril, Tshekissä metsäteollisuudessa johtajana työskennellyt EU-edustaja.

– Talouskriisin aikana EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan toteuttaminen monimutkaistuu. Komission tehtävä on viedä eteenpäin viestiä siitä, että 20 prosentin tavoitteista ei olla luopumassa, huomauttaa Paul Skytte Christoffersson EU:n talouskomissaarin esikunnasta.

EU:n ilmastotavoitteisiin kuuluu kasvihuonepäästöjen vähentäminen 20 prosentilla, energian käytön vähentäminen 20 prosentilla ja uusiutuvien energiavarojen käytön lisääminen 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä.

EU:n ilmasto- ja energialakipaketin käsittely on alkanut EU-parlamentin ja neuvoston välisillä neuvotteluilla. EU-parlamentti käsittelee paketin kuluvan vuoden aikana.

Kirjoittaja osallistui Euroopan talous- ja sosiaalikomitean ECOSOC:n Euroopan metsäsektorin keinot ilmastomuutoksen hillinnässä ja siihen sopeutumisessa -seminaariin Brysselissä 23.10.2008. Seminaari oli osa Suomen Metsäyhdistyksen järjestämää toimittajamatkaa.

Jaa artikkeli: 

Kommentit

Matti O Koskela

Seuraavan viikon vanhan tekstini kopioin toisesta hiipuneesta ketjusta, mutta soveltunee aivan hyvin myös tähänkin Jarmo Koposen ansiokkaaseen ja asiantuntevaan näkökulmaan.
................
Ihminen, ihan itse, saastuttaa ympäristöään kiihtyvällä vauhdilla. On jopa synnytetty valtioiden toimesta yhteisesti sopien IPCC elin, ihmisiä ja kansalaisia voimakkaasti syyllistävä massiivinen kampanja, nimikkeellä ilmastonmuutos, -lämpeneminen.
http://icecap.us/images/uploads/ALL_SINCE_2002.jpg
Taustalla lobbaamassa ovat suuryritykset, finanssimaailma ja mediakoneisto. Tällä alueella yksinkertaisista poliitikoista muodostetut yksinkertaiset hallitukset seuraavat kiltisti perässä, jopa niin, että itse muodostetulla IPCC konklaavilla hoidetaan se likainen työ, mitä likainen pääoma havitteleekin. (huom! ei toki kaikki pääoma ole likaista)

Kaikkeen tähän, yllätys yllätys, on keksitty syylliseksi ihmiskunta ja yksittäinen ihminen. Pelottelukampanja lietsoo maailman lopun pelkoa nerokkaalla mallilla, jossa lopputuloksena maalaillaan itkua ja hammasten kiristystä sekä koko maapallon tuhoa ja mullistusta. Tämän tuhon aikatauluksi on sitten päätetty, pelon maksimoimiseksi, ihmisen eliniän aika, jotta pelon vaikutukset kohtaisivat jokaisen ihmisen, omalla eliniällään.

Sitten on edelleenkin viisaasti löydetty pääsyylliseksi kasvihuonekaasu, hiilidioksidi, jota syntyy normaalin elämän lähes kaikissa fossiilisissa vaiheissa, mutta myös laajamittaisemmin teollisuuden tuotoksina ja tuoksinassa. Ja onhan ihminen kiistatta yksi teollisen tuotannon tekijöistä, joten syyllistäminen helposti uppoaa pienen ihmisen tajuntaan kuin veitsi voihin.

Ei ole puutetta kauhukuvista, millä massahysteria varmistetaan aina vaan uusilla ennusteilla. Ennusteita korjataan sitä mukaa kuin entisiltä putoaa pohja pois. Vakavasti otettavat, oikeasta totuudesta huolehtivat tiedemiehet vaiennetaan ja epäilevät tahot leimataan hihhuleiksi taitavalla manipulaatiotekniikalla. IPCC:n kehiin heittämät argumentit ovat niin naiiveja, ettei todellinen / oikea tieto välity enää eteenpäin tämän typeryyden shokkivaikutuksesta.

Tosiasiallisena perusteena on toki massiivinen ilmaston pilaaminen ja myrkyttäminen suurteollisuuden ja finanssikeinottelijoiden voiton maksimoimiseksi. Tämän he myös sanovat ihan suoraankin; ei ole kvarttaaliperiodilla järkeä investoida tuotannon infrastruktuuria kohdalleen, kun se vähentäisi lyhyen aikajakson voittoja ja näkyisi heti nytkin jo pöhöttyneissä osakekursseissa. Utopiatalouden eo. johtuvan vääristymän säätö takaisin tapahtuukin globaalilla, par’aikaa nyt päälle hyökyvällä finanssikriisillä.

Tässäkin tapauksella kaiken maksavat tavalliset työmuurahaiset, eli veronmaksajat. Nyt ei ole enää kyse mistään kylmän sodan aikaisista akseleista länsimaat / kommunismi. Kyse on kiihtyvästä ihmisen alistamisesta kasvottomalle pääoma-moolokille. Kisa päästä etuoikeutetun pörssikuplan sisälle on ankaraa. Tässä rajapinnassa lojuu yhä kasvava kasa unelmatemppeleiden raunioita, joiden lohkareiden lomissa löyhkää köyhyyden matoja kihiseviä äkkirikas-poloisten henkisiä ruumiita.

Tämän kutistuvan rajapinnan vartioita kutsutaan analyytikoiksi ja vastaaviksi ekonomisteiksi. Nämä ovat nyt pikavauhtia muodostaneet uuden enkelikuoron, jotka nyt virittelevät uskomattoman kauniita seireenilaulujaan ennen muuta kaikkialla tutiseville hallitusherroille ja kansallisille kombinaateille turvallisuuden paritituuriansa hermostuneena pläräillen. Ja jälleen kerran yritetään savuverhoksi nostaa ilmastonmuutos / -lämpeneminen.

Kysehän ei ole maapallomme tuhoamisesta, vaan ihmisen itsensä ja omien elinolosuhteittensa myrkyttämisestä. On äärettömän naivia kouhottaa ilmastonmuutoksesta, varsinkin kun mielipiteet vaihtelevat tasan kylmenemisen/lämpenemisen puolesta. Muutos kyllä tapahtuu luonnon universaalilla syklillä kaikissa tapauksissa, ja pienin vaikuttaja siinä on itseään kiihtyvällä vauhdilla saastuttava ihmiskunta. http://fi.wikipedia.org/wiki/Henrik_Svensmark

Vaikka ihmiset, monen muun eliölajin kanssa yhdessä myrkyttäisi ja lopulta sotisi toisensa hengiltä alati vähenevästä elintilasta taistellen, ei telluksella kauaa nokka tuhisisi palauttaa elämä ja luonto takaisin ihmistä edeltävälle, ehken jopa paremmalle tasolleen (muutamia satoja/tuhansia vuosia). On siis, anteeksi vaan, todella suuruuden hullua korostaa ihmisen oman toiminnan kaikkivoipaisuutta universaalissa elinympäristössään sijaitsevalla pikku prinssin plateetallaan.

Ja kun tämä pohjattoman ahne kasvoton globaali markkina-moolokki käyttää ihmisen yksinkertaisuutta yhä härskimmin hyväkseen, tulevat keinot ahneuden tällä tavalla kasvaessa rohkeammaksi ja uhkaavammaksi. Savuverho on sakeampaa, ilma yhä myrkyllisempää, kunnes viimeinenkin koriseva luonnonluoma viimeisenä henkosenaan hönkäisee; ’anna anteeksi ilmastonmuutos’.

Käytettäköön tässä ja nyt sekä jatkossa jo muodostettu mammuttimainen aivopesuverkosto sekä koko siihen satsattu energia ihmisen, itsensä ja hänen terveytensä puolustamiseen saastuttavaa suurteollisuutta ja kasvotonta, kotimaatonta finanssikeinotteluameebaa vastaan. Ihmisestä itsestäänhän tässä on kysymys, hänen terveydestään ja elinolosuhteistaan. Suurin piirtein samaa perusongelmaa, saastuttamista, vaan lähestytään täysin eripuolilta ja tässä tapauksessa ilmastomuutos-mekanismin aivan väärältä puolelta.

Sen pituinen se.

jaska12

Hyvin kirjoitettu Matti, minua ihmetyttää, kuka tästä vouhotuksesta tienaa? Greenpeace? Juuri luin kirjoituksen jossa väitettiin ilmaston olevan kylmenemässä. Ilmaston syklit vaihtelevat tasaisesti vuosisatojen-ja tuhansien kuluessa. Kuinka nyt on huolestuttu niin kauheasti? Ei 1700 luvulla yhtään väitetty ihmisen olevan syypää, kun Hollannin kanavat jäätyivät talvisin.

Matti O Koskela

Kun luonto joka tapauksessa touhuaa ihan omiaan ihmisen ininästä huolimatta, samanlainen luonnonlaki lienee sekin, että aina riittää joukko ihmisiä joihin tuhkatiheään vaihtuvat maailmanlopun psykoosit tarttuvat kuin täi tervaan. En parempaakaan syytä tähän ole keksinyt.

Tämä kettutyttöjen kehuskelu ja kaupunkilaiskakaroiden kettinkien kanssa korvessa hästääminen on kaikenmaailman luonnon-suojeluskuntien varjeluksessa. Samoin tämä rasistinen mamu / moku-liike, siis punavihreät stalinistien perilliset käyvät sotaansa milloin mitäkin normaalia elämään vastaan, vastustaen kaikkea inhimillistä, taloudesta mitään ymmärtämättä.

Nyt kun vihdoin viimein Timo Soini loputtoman ja seikkaperäisen sinnikkään perustelun jälkeen on saanut Suomalaisen Ihmisensuojeluliikkeen aikaiseksi, on tämä tullut kuin taivaan lahjana näille vaahtosuu rasisteille. Näiden maalina on nyt rikoslakia hipoen oikeasti rasistinen masinointi, ajojahti ja kiihotus perussuomalaisten edustamaa kansan vähemmistöryhmää kohtaan.

Vieras

Vielä pahempaa. Hollanti menetti aikoinaan siirtomaansa, koska ei kyennyt vuoteen niitä huoltamaan. Syy; Englannin kanaali oli jäässä. Eikä tuolloin ollut tietenkään jäänmurtajia auttamassa laivoja liikenteeseen.

Pekka Raukko

Ensin pitää määritellä mitä tarkoittaa "sitominen".
Tarkoittaako se että metsä kerää ilmakehästä hiilidioksidia, vai että metsä pitää sitä poissa ilmakehästä.

Kun lunnontilainen metsä hakataan, vapautuu sen sitoma hiili ilmakehään. Kasvava uusi (talous)metsä alkaa sitoa hakkuissa vapautunutta hiiltä ja kun se on sitonut vajaan puolet alkuperäisessä hakkuussa vapautuneesta hiilestä, metsä hakataan uudestaan ja hiili vapautuu jälleen ilmakehään.

Talousmetsä kerää siis tehokkaammin hiiltä ilmakehästä, mutta pitää sitä huomattavasti pienemmän määrän pois ilmakehästä kuin luonnontilainen metsä.
Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kannalta olisi siis parempi että kaikki metsät olisivat luonnontilaisia.

Liike

Kirjoitit mm: "Kun lunnontilainen metsä hakataan, vapautuu sen sitoma hiili ilmakehään".

Tarkoitit varmaankin jotakin muuta kuin kirjoitit. Eihän varsinkaan puiden rakenteeseen sitoutunut hiili missään mielessä vapaudu ilmakehään silloin, kun puu kaadetaan. Jos niin tapahtuisi, sehän tarkoittaisi sitä, että puuta kaadettaessa kuuluisi muhkea suhahdus ja vähintään puolet puusta katoaisi kaasuuntuessaan ilmaan.

Metsän hakkaaminen ei vapauta myöskään aluskasvillisuuteen sitoutunutta hiiltä. Siihen voi päinvastoin sitoutua lisää hiiltä hakkuun jälkeen, koska varvut ja muut matalat kasvit saavat enemmän valoa. Vain metsään maatumaan jätettyjen hakkuutähteiden hiili vapautuu osittain niiden lahoamisen myötä.

Jos kaadetut puut poltetaan, niiden rakenteessa oleva hiili vapautuu ilmaan. Jos puu sen sijaan käytetään sahatavarana esimerkiksi puurunkoisen sekä puulla verhoillun ja sisustetun talon rakentamiseen, puumassan hiili säilyy sitoutuneena siihen asti kun talo puretaan ja sen puuosat poltetaan.

Puutalot, muut puurakenteet ja huonekalut ovat siis käytännöllisiä hiilivarastoja.

Pekka Raukko

"Kirjoitit mm: "Kun lunnontilainen metsä hakataan, vapautuu sen sitoma hiili ilmakehään".

Tarkoitit varmaankin jotakin muuta kuin kirjoitit."

Metsän sitoma hiili ei tietenkään vapaudu ilmakehään aivan välittömästi, mutta kuitenkin niin nopeasti, että esimerkiksi Metsätilastollisessa vuosikirjassa vapautumisen tulkitaan tapahtuvan välittömästi.

Todellisuudessahan vapautumiseen menee muutama vuosi tai vuosikymmen, mutta ilmaston näkökulmasta aika on kuitenkin käytännössä olematon.

ArkToni

Puiden kasvu, so. yhteyttäminen, muuttaa ilman hiilidioksidia puuaineeksi. Tällöin ilman CO2-pitoisuus laskee. Kun metsä hakataan tuossa 40 vuoden iässä niin *tilalle kasvava* metsä sitoo hiiltä seuraavassa 40 vuoden jaksossa enemmän kuin mitä alkuperäinen metsä olisi samassa ajassa sitonut. Siis, "vanhaa" metsää tulisi hakata ja käyttää puuta esimerkiksi rakentamiseen tai paperinvalmistukseen jolloin puussa tallessa oleva hiili pysyy poissa ilmakehästä.

"Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kannalta olisi siis parempi että kaikki metsät olisivat luonnontilaisia."

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kannalta olisi edellä esitetyn tiedon nojalta parasta jos metsien kasvu saadaan maximoitua. Mitä isompi määrä puuta vuosittain kasvaa niin sitä enemmän ilmakehästä poistuu hiilidioksidia.

Pekka Raukko

Puun sisältämän hiilen varastoituminen pitkäikäisiin tuotteisiin on kaunis ajatus, mutta valitettavasti lähes täysin perätön. Tänään hakattavan metsän sisältämästä hiilestä on tallessa paperissa tai jossain pysyvässä rakenteessa sadan vuoden päästä alle 1%. Valtaosa hiilestä vapautuu jo muutamassa vuodessa ilmakehään. Tilastoinnin yksinkertaistamiseksi hakkuu katsotaankin kokonaisuudessaan päästöksi, vaikka tähän sisältyykin pieni periaatteellinen virhe.
http://www.metla.fi/metinfo/tilasto/julkaisut/vsk/2002/vsk02_01.pdf
Katso sivu 37.

Luonnontilaisessa metsässä puuta on hehtaarilla 300 - 400 kuutiota.
Talousmetsissä kuutioita on keskimäärin reipas 100.

Tilannetta voisi havainnollistaa vaikka vertaamalla metsää roskakoriin.

Alkutilanteessa meillä on roskakori, jossa on 400 hiilikokkaretta. Aina kun koriin heitetään yksi kokkare, putoaa sieltä yksi pois. Tilanne on siis tasapainossa.

Hakkuilla kaadamme roskiksen sisällön lattialle.

Nyt meillä on tyhjä kori, jonne voimme heitellä hiilikokkareita ilman että sieltä putoaa mitään pois. Pystymme siis sitomaan hiiltä pois lattialta. Kun kori on puolillaan, kaadamme sen sisällön uudestaan lattialle ja meillä on jälleen käytössä tyhjä varasto roskille. Kaatamalla kokkareet toistuvasti lattialle, voimme siis pitää yllä tehokasta siivoustahtia.

Jos tämä olisi hölmöläistarina, niin nyt paikalle tulisi Matti.
Kun tämä ei ole tarina, vaan todellisuutta, paikalle ei tule ketään, vaan järjetön häärääminen jatkuu loputtomiin...

Liike

Kirjoitit mm: "Tänään hakattavan metsän sisältämästä hiilestä on tallessa paperissa tai jossain pysyvässä rakenteessa sadan vuoden päästä alle 1%".

Ensimmäinen parannus teoriaan olisi metsän ja puuston eron ottaminen huomioon. Voi hyvinkin olla, ettei tänään kaadettujen puiden sisältämästä hiilestä ole tuotteisiin varastoituneena tuon enempää sadan vuoden kuluttua. Metsä kuitenkin sitoo ja kierrättää hiiltä myös aluskasvillisuudessa ja maaperässä. Hiilen sitoutuminen niihin lisääntyy aina, kun varjostavia puita kaadetaan ja aluskasvillisuus pystyy yhteyttämään tehokkaammin.

Vastaavasti voidaan arvioida, ettei tällä hetkellä hakkuukypsiin puihin sitoutunutta hiiltä ole sadan vuoden kuluttua jäljellä yhtä prosenttia enempää, jos puut jätetään kuolemaan ja lahoamaan metsään. Silloinhan niiden hiili vapautuu lahoamisen tahdissa ilmaan.

Jopa paperiin varastoituneen hiilen vapautuminen ilmaan kestää monia vuosia tai vuosikymmeniä, koska suuri osa paperista muutetaan kierrätyksessä pitkäikäisiksi tuotteiksi.

Tarinallasi hiilikokkareilla leikkimisestä ei mielestäni ole mitään tekemistä hiilen puustoon ja metsään sitoutumisen kanssa. Hauska kuvaus sotkuisesta seuraleikistä sinänsä.

Pekka Raukko

Metsämaan sitoman hiilen kokonaismäärästä on todellakin puustossa vain alle viidennes. Suurin osa on maan alla juurissa ja humuksessa.
Aluskasvillisuuden merkitys on pieni.

Ei ole kovin yksiseltteistä, mitä maaperän hiilelle tapahtuu hakkuun seurauksena, mutta maalaisjärjellä ajateltuna puiden juuristo kuolee ja hajoaa hiilidioksidiksi ilmakehään. Mitä suurempi on runkopuun määrä, sitä suurempi on myös juuriston biomassa

"Hiilikokkareleikki" kuvaa minusta hyvin sitä, kuinka PUUSTON hiili tässä metsätalouden imagopelissä oikeasti kulkee. Kokonaisuudesta se on todellakin vain pieni osa.
Jos olet asiasta perustellusti eri mieltä, niin toivoisen että esität perustelusi. Muuten ei keskustelu asiasta etene.

Liike

Tarkoitin edellisessä tekstissäni hiilen varastoitumisella aluskasvillisuuteen ja maaperään esimerkiksi varpujen ja muun aluskasvillisuuden maanpäällisen ja maanpinnan alla olevan runsaan biomassan kykyä sitoa hiiltä. Vaikka aluskasvillisuuden maanpäällinen osa on massaltaan vaatimaton, niiden juuristoon ja varsinkin maaperään vuosikierrossa kertyvään kuolleeseen ainekseen sitoutuu hiiltä hyvinkin merkittäviä määriä.

Esimerkkitaulukko: http://www.oulu.fi/northnature/finnish/Suomi/ekologia4.html#fytomassat

Puuston osalta olen kanssasi eri mieltä siitä, minkä ikäiset puut sitovat hiiltä tehokkaimmin. Pidän loogisena, että nopeimmin kasvava puusto käyttää hiiltä rakennusaineenaan eniten. Koska havupuun kasvu hidastuu selvästi 40-50 vuoden iän jälkeen, siihen sitoutuvan hiilen määrä pienentyy suhteessa nopeammin kasvavaan nuoreen puuhun. Samalla vanha varjostava metsä vähentää aluskasvillisuuden kykyä yhteyttää ja siirtää hiiltä ilmasta maaperään.

Teoriassa vanhojen metsien kykyä sitoa hiiltä voitaisiin ehkä parantaa, mutta sille toiminnalle olisi vaikea löytää kustantajaa; tuskin monikaan haluaa lannoittaa puita, jos ne on tarkoitus jättää lahoamaan metsään.

Yhteyttämistä 30-40% lisäävän rypsiöljyn ja triakontanolin seoksen kehittäminen toi puutarhaneuvokselle Etelä-Pohjanmaan Innosuomi 2008 pääpalkinnnon. Sitäkään ei varmaankaan kukaan ala ruiskuttaa vanhoihin metsiin, joten niiden hiilen nettositominen ei parane.
http://lotta.yle.fi/rswebvsa.nsf/sivut/uutisaihe?opendocument&pageid=Con...

Pekka Raukko

Ei toiminut sosialismissa, eikä tule toimimaan markkinataloudessa.
Jokainenhan voi todeta finanssikriisiä jälleen seuraamalla, että kyse on vähintää yhtä ifantiilista järjestelmästä.