Kova tuomio Itämerelle – syynä turska

Uuden kansainvälisen tutkimuksen mukaan liikakalastus on saatu hallintaan ja kalakannat elpymään, mutta Itämeri saa tutkimukselta kovan tuomion. Itä-ja Pohjanmeri sekä Biskajanlahti ovat tutkimuksessa ainoita alueita, jotka edelleen kärsivät liikapyynnistä.

Tutkimusjohtaja Raimo Parmanne Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta kertoo, että liikapyynti Itämerellä ei ole pääsääntöisesti ongelma.

- Turskaa on tosin pyydetty Itämeren eteläosassa tarpeettoman paljon, mutta viimevuosina lajikanta on soittanut elpymisen merkkejä, kertoo Parmanne Uudelle Suomelle.

Parmanteen mukaan Suomelle merkittävät silakka- ja kilohaulikannat ovat pysynyeet kohtuullisen hyvinä.

Tutkimuksen kovan tuomion Itämeren kalakantojen osalta Parmanne arvioi tulleen turskanpyynnin perusteella.

Vuonna 2008 turskaa pyydettiin Itämereltä 62 300 tonnia, josta Suomen osuus oli 830 tonnia eli 1,3 prosenttia. Ylipyyntiä harjoittavat Ruotsi, Tanska ja Puola, joiden turskasaalis oli viime vuonna 10 000-20 000 tonnia.

Myös kuha, meritaimen ja vaellussiika kärsivät Parmanteen mukaan liiallisesta kalastuksesta, sillä lajeja pyydetään ”tarpeettoman pieninä”.

- Verkkokalastus ei kohdista pyyntiä, vaan saaliiksi tulee mitä tulee, Parmanne kertoo ongelmasta.

Tärkeimpien kalalajien pyynti on kiintiöity, mutta Parmanteen mukaan elinkeinoelämän asettamat vaatimukset ovat usein ajaneet biologien pyyntisuositusten ohi.

Tutkimuksen mukaan kymmenestä tutkitusta kalanpyyntialueesta viidellä on tapahtunut pyynnin laskua. Ainoastaan Alaskan ja Uuden Seelannin kalastusalueilla ei ongelmia pyynnin suhteen.

Liikakalastuksen laskusta huolimatta 63 prosentilla kala-alueista tarvitaan muutoksia pyyntiin, ja harvinaisten kalalajien pyyntiä tulisi vähentää entisestään.