- Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
Kööpenhaminan ilmastokokouksen lopputulos on hyvin löyhä kompromissi, mutta Ulkopoliittisen instituutin erikoistutkijan Anna Korppoon mukaan se oli odotettavissakin.
–Jo pitkään on tiedetty, ettei tällä kierroksella voida saada aikaan paljon tämän enempää. Ei ole ollut poliittista konsensusta eikä poliittista tahtoa.
Sen lisäksi, että maailman maat ovat erimielisiä ilmastopolitiikan perusasioista, Kööpenhaminassa tuli Korppoon mukaan iso kiista siitä, kuinka paljon mikäkin maa saa vaikuttaa kansainväliseen ilmastopolitiikkaan. Monet maat pitivät epäreiluna sitä, miten paljon Yhdysvallat ja Kiina osallistuivat sopimusluonnoksen laatimiseen.
Korppoo ei usko, että kokouksen päätöslauselma saa aikaan mitään ihmeellistä, mutta hän pitää sitä silti parempana kuin tilannetta, jossa kokous olisi jouduttu lopettamaan täysin tuloksetta.
–Paperi on niin avoin, että se tuskin ainakaan haittaa prosessia jatkossa. Toivon, että prosessi jatkuu mahdollisimman pian, vaikka päätöslauselmassa ei olekaan neuvottelujen jatkamiselle takarajaa.
Kommentit
Ei mitään mahdollisuuksia
Onhan näilläkin sivuilla tavallisten ihmisten aivoilla todettu, ettei ilmastokokouksesta tule mitään. Kunhan on propagandaa ja herrojen esiintymistä. Nekin taisivat mennä alakanttiin.
-Tanskan poliisit kait pääsivät eniten esille kansainvälisissä uutisissa. Suomessahan mitään poliiseja ei tiedetty olevankaan. Kiitos Ylen.
Parasta vaan käryttää vielä kotvan aikaa. Ratkotaan ongelmia, kun ensin tulee ongelmia.
Tiedostettu tiedottomuus
Kun on seurannut netti ja kommenttisivuilla kansan tuntemuksia asiasta, niin eipä tuohon monikaan uskonut ja harvat optimistit vain toivoivat.
Näitä "aie/aikomus sopimuksia" on tehty niin pitkään että fraasitkin jo kuluneet. Ei voi mitään että vähinerin alkaa kääntymään pessimistiksi ja kylmäksi kaikille näille "aikeille" ja viimein todettava tämän maailman mahdottomuus taipua ymmärtämään mitään ennenkuin alkaa "omassa lihassa tehdä kipeää".
Mutta toisaalta, miksi maailman "päättäjät" eivät toimi suurenkaan kansanjoukon tahdon mukaisesti vaan sitä vastaan?
Kööpenhaminahan oli suuri onnistuminen
Edelleen poliitikot ja media toistelevat “jääkiekkomailan” retoriikkaa “esiteollinen aika”, “kaksi astetta” ja “ihmiskunnan uhka”, vaikka “epäonnistumisessa” kyse oli siitä, että tuhannet nettikirjoittajat - minä mitättömästi mukaanlukien - ovat osoittaneet IPCC:n mallit ja niihin liitetyt uhkakuvat paikkaansapitämättömiksi. Myös “skeptikoiden” kirjat - kuten Lerouxin Global Warming ja Plimerin Heaven and Earth ja muutama muu - ovat hyviä yhteenvetoja verrattuina “virallisten tutkijoiden” puiseviin raportteihin ja siten polttoainetta nettikirjoittelulle. Monet työelämässsä korkean osaamisen ja kokemuksen hankkineet ihmiset nyt ensi kertaa mobilisoituivat Internetin mahdollisuudesta vaikuttaa politiikkaan ruohonjuuritasolla guerilla-markkinoinnilla, joka levisi viraalisesti palstoilta,
Tässä on asian ydin eikä muuksi muutu.
Kymmenien miljardien eurojen ja 20 vuotta sitten Neuvostoliton hajoamisesta käynnistynyt YK:n epädemokraattisesti ylhäältä-alas johdettu ja 1970-luvun äärivasemmiston metodein pyöritetty propagandakampanja epäonnistui ja kompastui Internetiin ja sananvapauteen. Alvin Toffler kirjoittikin jo samaan aikaan 20 vuotta sitten, että tietämys hajautuu valtapyramidin huipulta syvälle yhteiskunnan verkostoihin.
Propagandistit - Soihdunkantajana valtakunnnan päälehti - voivat mennä peilin eteen etsimään syyllistä. Myös IPCC toteutti heikkotasoisesti YK:n sille antaman mission ”ihmisperäisestä globaalista lämpenemisestä” eli AGW:sta. Useimpien konkurssiin menevien yritysten tavoin syyllistyttiin myös luovaan kirjanpitoon, jonka tutkinta on meneillään. Välitulokset eivät näytä hyvältä. Venäjän “lämpenemisestä” kuulemme vielä paljon. Pysytään kanavalla….
IPCC:n malli oli helppo kyseenalaistaa ja ampua ja vielä enemmän median ilmastokirjoittelu oli matalalla roikkuva hedelmä. Nettikirjoittajat olivat paremmin perehtyneet ja valmistautuneet kuin massamedia tai poliitikot. Tutkijat välttelivät ulostuloja tai jos tulivat leimautuivat dogmaatikoiksi ja lämpimän ilman kauppiaiksi. "Ilmastopoliittisten asiantuntijoiden" katu-uskottavuus on Fahrenheit-asteikolla nolla.
Siitä oli kyse.
Kööpenhamina oli onnistuminen tietoyhteiskunnalle, demokratialle ja Internetille. Voiton Päivä 19.12.2009.
Haluan myös lopuksi kuitenkin kiittää poliitikoita, että näytelmässä oli happy end, että se lässähti pannukakuksi, että duubiot IPCC:tä kohtaa ovat tunkeutuneet myös poliitikkojen teflonaivokuoren sisään, vaikka hyvin harvat ovat tulleet ulos kaapista EU:ta ja YK:ta kyseenalaistamaan.
“Ilmastonmuutos”-kampanjassa oli hyvääkin. Se johti autojen polttoaineen kulutuksen pienenemiseen, joka on deflatorinen ilmiö ja seuraavassa öljykriisissä hyvä asia.
Täyskaasulla kasvihuoneeseen
Kööpenhamina oli katastrofi ja Kiina paljasti karvansa.