Sunnuntai 27.5.2012

Suomalaiset: Tämä on suurin uhka Itämerelle

Uusi Suomi
Luotu: 
26.3.2010 09:06
  • Kuva: Finnlines
    Rahtiliikenteen pelätään olevan suurin ympäristöuhka Itämerelle.
Tiede ja ympäristö

Öljy- ja rahtilaivaliikenne on suomalaisten mielestä suurin ympäristöuhka Itämerelle. Seuraavina kansalaisten huolilistalla ovat teollisuuden päästöt ja yhdyskuntien jätevedet. Tiedot käyvät ilmi Suomenmaan Sentteri -kuukausilehden ja Verkkoapilan TNS Gallupilla teettämästä kyselystä.

Suomalaisista 31 prosenttia pitää Itämeren tilan suurimpana uhkana öljy- ja rahtilaivaliikennettä. Teollisuuden päästöjä ja yhdyskuntien jätevesiä suurimpana uhkana pitää noin viidennes vastaajista.

Sellaisia, joiden mielestä Itämereen ei kohdistu mitään uhkaa, ei juuri löydy.

Naisten mielestä maatalouden uhka Itämerelle on selkeästi pienempi kuin miesten mielestä. Naisista vain kuusi prosenttia nostaa maatalouden ykkösuhaksi. Miehistä 18 prosenttia pitää maataloutta Itämeren suurimpana uhkana.

Vastaajilta kysyttiin, mikä luetelluista on suurin ympäristöuhka Itämerelle. Aineisto on koottu Gallup Kanavalla 26.2.-5.3. välisenä aikana. Yhteensä 1037 vastaajaa edustaa 15-74 vuotta täyttänyttä väestöä Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Tulosten luottamusväli on kolme prosenttiyksikköä suuntaansa.

Paikat: 
Itämeri
Muut asiasanat: 
maatalous, Päästöt, ympäristöuhka, rahtiliikenne
Jaa artikkeli: 

Kommentit

Näytä kommentit (7)
Tynkä-Karjalan Antti

"Itämeren ympärysvaltiot ovat maailman ympäristötietoisimpia maita..."

Voipi myös olla, että presidenttimme arvio on poliittisesti korrekti tavoitetila, muttei vastaa totuutta.

Vieras

Suomi ja Ruotsi ovat varsin ympäristötietoisia ja molemmissa vallitsee liikuttava varmuus siitä että Itämeren saastuminen on juuri ja vain heidän omaa syytään. Venäjä, Puola, Balttian maat ja laskujokien kautta myös Valko-Venäjä ovatkin sitten toista maata. Jopa miljoonakaupunkeja ilman jäteveden puhdistusta, maataloudessa ei mitään ympäristösäädöksiä, jättisikaloiden ja kanaloiden paskat läjätään metsiin... Listaa voisi jatkaa pitkään. Ja niissä tilannetta ei juurikaan edes yritetä korjata ellei maksajaa löydy jostain muualta.

makemäki

Mikä lienee tämänkin kyselytutkimuksen perimmäinen tarkoitus? Lähinnä kai kartoitetaan mielipiteitä kansatieteellisessä mielessä eli siis kansan keskuudessa eläviä luuloja. Miksi sitten sanotaan, että tulosten luottamusväli on kolme prosenttiyksikköä suuntaan tai toiseen? Väitetäänkö , että tulokset poikkeavat tosi-asioista tuon verran?

Itämeren tilasta on varmasti olemassa tutkittuakin tietoa. Olisi hyvä, että sitä kerrottaisiin kaikille ymmärrettävällä tavalla, ettei tosi-asioita tarvitsisi kadulla kulkijoilta udella.

Vieras

Ydinvoimateollisuuden ansiosta Itämeren, Baltian ja Pohjanlahden pohjasedimentit on vaarallisesti säteileviä.
- katso järkyttävät graafit ja kuvaajat.

Total amounts of the artificial radionuclide caesium -137 in Baltic Sea sediments
Author: HELCOM MORS-PRO
Corresponding author: Iisa Outola, STUK - Radiation and Nuclear Safety Authority, Finland

Key message
The most significant source of artificial radioactivity in the Baltic Sea sediments is the fallout from the Chernobyl accident. The distribution pattern of Cs-137, the major radionuclide in the Chernobyl deposition, in the Baltic Sea sediments is scattered due the uneven deposition and the sediment accumulation to the bottoms.
_
http://www.helcom.fi/environment2/ifs/ifs2009/en_GB/Cs137sediments/

---
Liquid discharges of Cs-137, Sr-90 and Co-60 into the Baltic Sea from local nuclear installations
Author: Vesa-Pekka Vartti, STUK – Radiation and Nuclear Safety Authority, Finland

Key message
In general, there has been a decreasing trend in the discharges of caesium-137, strontium-90 and cobalt-60 from the local nuclear power plants into the Baltic Sea during the last decade. In 2008, the total discharges of caesium-137, strontium-90 and cobalt-60 into the Baltic Sea were 1.7, 27 and 3.2 GBq (gigabequerells), respectively.
_
http://www.helcom.fi/environment2/ifs/ifs2009/en_GB/Cs137_discharges/

Vieras

Detta har påvisats av Helsingfors-kommissionens Monitoring for Radioactive Substance, HELCOM MORS. Denna vetenskapliga arbetsgrupp har delegater från Strålskyddscentralen i Finland och Strålskyddsinstitutet i Sverige och uppgiften är att kartlägga den radioaktiva föroreningen.
HELCOM har i sina mätningar som pågått sedan förra halvan av 1970-talet kontinuerligt följt med de radioaktiva utsläppen från kärnkraftverken runt Östersjön.
I dessa mätningar har man kunnat konstatera att Finlands kärnkraftverk bidrar med 1000 gånger mer radioaktiva utsläpp än Rysslands kärnreaktorer, Sveriges reaktorer är ännu värre med radioaktiva utsläpp som är 100 000 gånger värre än Rysslands.
Radioaktiviteten i Östersjön har ökat radikalt, trots att längre tid förflutit från Tjernobyl-olyckan.

Totalförsvarets forskningsinstitut i Sverige (FOI) har mätt upp halterna av Cesium-137 i fisk under förra halvan av
1990-talet, samt klargjort källorna till radioaktiviteten. Mer än 50 % kunde härledas till kärnkraftsanläggningen
Sellafield i England. Endast 10-15 % av cesiumhalten i fiskarna kunde härledas till Tjernobyl-olyckan.

Enligt Hegelund innebär undersökningsresultaten att de rutinmässiga driftutsläppen från ett lands kärnreaktorer kan ha lika stor betydelse för radioaktiviteten i havet och organismerna som den hittills värsta kärnkraftsolyckan i världen, Tjernobyl.
I början av 1990-talet orsakade halten av cesium i fisk en strålning på cirka 20 Bq/kilogram. I slutet av 90-talet
hade innehållet ökat till 50 Bq/kg. De senaste rapporterna från Svenska Strålskyddsinstitutet (motsvarar STUK i Finland) har visat att fisk som fångats utanför de svenska kärnkraftsanläggningarna har en cesiumhalt som ger 220-230 Bq/kg.
I Sverige är gränsvärdet för ätbar fisk 300 Bq/kg.
Även utanför Olkiluoto och i Bottenviken är halterna av cesium i fisk förhöjda.
-
http://sydaby.eget.net/kil/baltic_sea.htm