Viikolla 44 lämmönkulutuksen osuus Helsingin päästöistä oli yli puolet, noin 52%. Lämmityksen päästöt riippuvat paitsi lämmön kulutuksesta, myös tuotantotavasta. Helsingissä suurin osa lämmöstä
tuotetaan tehokkaasti sähkön ja lämmön yhteistuotannolla. Suomessa yhteistuotanto on ollut käytössä jo vuosikymmeniä,
mutta monessa muussa maassa se on vielä uutta teknologiaa. Yhteistuotannosta lisää ympäristösivujen artikkelissa.
Liikenteen päästöt olivat lähes 9% pienemmät kuin viime vuoden vastaavaan aikaan.


Helsingin päästöistä valtaosa aiheutuu kaupungissa asuvien ja työssäkäyvien ihmisten toimista ja valinnoista. Uusisuomi.fi julkaisee joka viikko ainutlaatuista Helsingin kasvihuonekaasupäästöjen tilastoa, jonka tarkoituksena on tuoda jokapäiväisten valintojen merkitys ilmastonmuutokselle kaupunkilaisten tietoisuuteen. Oheisessa kuvassa on viikottaiset tilastot viimeksi kuluneen vuoden ajalta ja tätä tilastoa päivitetään viikoittain.
Viikkotilastossa esitetään kasvihuonekaasupäästöt seuraavista lähteistä: lämmitys, sähkönkulutus ja tieliikenne. Vuonna 2006 nämä päästöt kattoivat yli 90% Helsingin kulutusta vastaavista päästöistä.
Tapoja päästöjen arvioimiseen on monia. Viikkotilastossa käytetään lähtökohtaisesti samoja menetelmiä kuin Helsingin kaupungin julkaisemissa päästötilastoissa (www.helsinginymparistotilasto.fi). Lähtökohtana ovat siis Helsingin kaupungin ympäristötilastossa käytetyt menetelmät: kaupungissa ajetut kilometrit henkilöautoilla, busseilla, rekoilla ja pakettiautoilla, sekä kunkin autotyypin keskimääräiset päästöt. Lämmitysenergian osalta tilastot perustuvat kaupungissa käytössä oleviin lämmitystapoihin (kaukolämpö, sähkölämmitys ja kiinteistökohtainen öljy-/kaasulämmitys) ja niiden kasvihuonekaasupäästöihin. Päästöt ovat ns. kulutusta vastaavia päästöjä. Tämä tarkoittaa sitä, että sähkön- ja lämmön osalta tilastossa ovat mukana Helsingissä kulutetun energian tuotannosta aiheutuvat päästöt, eivät siis esimerkiksi Helsingin Energian tuotannon päästöt.
Monet tekijät kaupungissa eivät vaihtele viikosta toiseen: kiinteistöjen pinta-alat, lämmitystavat ja keskimääräinen autokanta eivät merkittävästi muutu viikosta, eivätkä edes vuodesta toiseen. Näiden tietojen osalta voidaan hyödyntää Helsingin ympäristötilastoa. Toiset tekijät taas vaihtelevat, merkittävimpinä liikennemäärät ja lämmitystarve. Näistä tekijöistä on mitattua tietoa saatavissa viikkotasolla, jota käytetään viikkotilaston perustana. Sähkönkulus vaihtelee myös jonkin verran; sähkönkulutuksen vaihtelua tilastoidaan koko Suomen tasolla viikottain.
Kuten yleensä kaikkeen tilastointiin, tämänkin viikkotilaston arvioihin sisältyy epävarmuutta. Vuositasolla tämän tilaston päästöarviot ovat luotettavuudessa samaa luokkaa kuin Helsingin kaupungin ympäristötilastot. Viikkovaihtelun arviointi tuo omat lisänsä tilaston epävarmuuteen. Menetelmät perustuvat kuitenkin mitattuun tietoon ja tuottavat riittävän luotettavan arvion päästötason vaihtelusta Helsingissä.
Jos ilmastoraportista herää kysymyksiä, niitä voi toimittaa sähköpostitse osoitteeseen toimitus@uusisuomi.fi.