Eduskunnan perustuslakivaliokunnan ja EU-asioiden suuren valiokunnan välinen jännite on herättänyt keskustelua vuoden kenties tärkeimmän huippukokouksen alla. Hallitusta on arvosteltu perustuslakivaliokunnan kannan sivuuttamisesta ja pääministerin mandaattia neuvotella on epäilty.

Erityisesti arvostelua on kuulunut oppositiosta, mutta myös eurooppaoikeuden professori Päivi Leino-Sandberg on kritisoinut asiaa.

Nyt kysymystä pohtii julkisoikeuden apulaisprofessori Pauli Rautiainen Perustuslakiblogissa. Hän huomauttaa, että riippumatta siitä, mitä mandaatti- ja oikeuskysymyksistä sisällöllisesti ajattelee, ”tässä näyttää tulevan esiin joitain suomalaisen perustuslakikontrollin epäterveitä piirteitä”. Keskiössä ovat valiokuntien viime viikon kokoukset.

Rautiainen ihmettelee, miksi suuri valiokunta ei kuullut oikeuskansleri Tuomas Pöystiä ja professori Leino-Sandbergia kuten perustuslakivaliokunta, vaan sen sijaan eurooppaoikeuden professori Jukka Snelliä, jota perustuslakivaliokunta puolestaan ei kuullut.

”Elpymisrahastokeskustelua sekä siihen liittyvää perustuslakivaliokunnan ja suuren valiokunnan välistä institutionaalista erimielisyyttä seurannut ei voi välttyä ajatukselta, että nyt politikoidaan sillä, keitä asiantuntijoina kuullaan. Aiempien asiantuntijalausuntojen ja nyt julkaistujen suuren valiokunnan saamien asiantuntijalausuntojen perusteella on nimittäin otaksuttavaa, että perustuslakivaliokunnan kanta seurailee Tuomas Pöystin ja Päivi Leino-Sandbergin lausuntoja”, Rautiainen huomauttaa ja lisää, ettei voi olla varma asiasta, koska perustuslakivaliokunnalle heinäkuussa annettuja asiantuntijalausuntoja ei ole julkaistu eduskunnan verkkosivuilla.

Valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen katsoo lausunnossaan, etteivät perustuslakivaliokunnan kannanotot EU-oikeudellisissa kysymyksissä sido suurta valiokuntaa. Rautiainen pitää näkemystä vastakkaisena Leino-Sanbergin julkisuudessa esiin tuomalle kannalle. Hän toteaa, että suomalaisessa oikeudellisessa keskustelussa vallitsee erimielisyys siitä, milloin jokin kysymys on EU-oikeudellinen ja milloin valtiosääntöoikeudellinen.

”Ei ole salaisuus, että valtiosääntöoikeudellisissa kysymyksissä asiantuntijoilla on erilaisia näkemyksiä. Se liittyy tulkinnan kohteena olevien valtiosääntökysymysten luonteeseen ja yleisemminkin oikeudellisen tulkinnan olemukseen. Siksi on aina syytä huolestua, kun kuultavien valtiosääntöasiantuntijoiden valinnassa painotetaan jotakin näkemystä edustavia ja sivuutetaan toisenlaisia näkökantoja edustavia. Tähän on kiinnitetty huomio läpi kuluvan vaalikauden”, Rautiainen kirjoittaa.

Taistelupari Ojala-Niemelä–Häkkänen

Rautiainen huomauttaa, että asiantuntijavalinnoissa valiokuntien puheenjohtajilla on merkittävä rooli. Hän pohtii perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan Johanna Ojala-Niemelän (sd) ja varapuheenjohtajan Antti Häkkäsen (kok) välistä dynamiikkaa. He viestivät perustuslakivaliokunnan viime viikon kokouksen jälkeen hyvin eri tavoin lopputuloksesta: Häkkänen korosti valiokunnan pitäneen aiemman lausuntonsa kannat voimassa sellaisenaan, kun Ojala-Niemelä painotti valiokunnan kannan muuttuneen.

”Tällekin näkemykselle saa tavallaan tukea perustuslakivaliokunnan pöytäkirjakannanotosta, mutta samalla pidän jokseenkin ongelmallisena, että Ojala-Niemelä on häivyttänyt valiokunnan kannasta viestiessään sen, kuinka valiokunta pysytti kaikki aiemmin esittämänsä valtiosääntöoikeudelliset reunaehdot Suomen neuvottelijoille”, Rautiainen huomauttaa.

Rautiainen huomauttaa, että pääministeri Sanna Marin (sd) on kommentoinut huippukokousmandaattiaan vedoten Ojala-Niemelän tapaan kehystää perustuslakivaliokunnan viime viikon pöytäkirjakannanotto.

Rautiaisen mukaan Ojala-Niemelä ja Häkkänen ovat jo vaalikauden alusta lähtien puhuneet perustuslakivaliokunnan kannoista julkisuudessa keskenään erilaisin äänenpainoin ja näin tapahtui jopa kevään valmiuslakiasioissa. Hänen mukaansa kaksikko ei muodosta sellaista yhteen hiileen puhaltavaa työparia kuin Annika Lapintie (vas) ja Tapani Tölli (kesk) viime vaalikaudella. Rautiainen pohtii, heijastuuko johtajaparin dynamiikka asiantuntijavalintoihin saakka.

"Suomalainen ennakollinen perustuslakikontrolli lepää eduskunnan ja erityisesti perustuslakivaliokunnan arvovallan vaalimisen varassa. Siitä, mitä tämä elpymisrahaston kaltaisessa EU-kysymyksessä merkitsee, vaikuttaa vallitsevan erilaisia näkemyksiä. Kenties niistä olisi hyvä keskustella vielä nykyistä avoimemmin?”

Mitä merkitsee pois jätetty virke?

Rautiainen kiinnittää huomiota siihen, että perustuslakivaliokunnan muotoilu ”vähentää jonkin verran huolia” on suuren valiokunnan käsittelyssä muuttunut muotoon ”huolet ovat siten väistyneet, että Suomen ei ole syytä pitää näitä huolia esteenä jatkoneuvotteluille”.

Lisäksi suuren valiokunnan tuoreesta lausunnosta puuttuu Rautiaisen mukaan aiempi toteamus siitä, että ”valiokunta kiinnittää huomiota perustuslakivaliokunnan lausunnoista ilmeneviin valtiosääntöisiin arvioihin, jotka sisältävät ehdottomana pidettävän ohjeen valtioneuvoston toiminnalle”.

"Merkitseekö tämän virkkeen pois jättäminen, että suuri valiokunta ei enää samalla tavalla katso, että perustuslakivaliokunnan valtiosääntöoikeudelliset kannat sisältävät ehdottoman ohjeen valtioneuvoston toiminnalle? Voi olla, että näin ei pidä suurta valiokuntaa tulkita. Mutta jos suuri valiokunta todella tarkoittaa tätä, kyse on kaikkea muuta kuin pienestä siirrosta siinä valiokuntien välisessä shakkiottelussa, jota suuri valiokunta ja perustuslakivaliokunta ovat jo pidempään käyneet.”