Torstai 19.7.2018

Kännykän esi-isä käyttöön

Luotu: 
26.9.2008 12:20
Pe, 09/26/2008 - 12:26 -- admin
  • Kuva: Suomen valokuvataiteen museo / Uuden Suomen kokoelma
    Kuva
    Poliisin päivystäjä vastaanottaa raporttia radioautosta. Koekäytössä oleva laitteisto taisi sijaita vielä puolivalmiissa, viileissä tiloissa.
  • Kuva: Suomen valokuvataiteen museo / Uuden Suomen kokoelma
    Kuva
    Helsingin poliisin uusi, hieno radiopuhelinauto 18.3.1937. Antennilaitteisto oli auton takana suuressa laatikossa.
  • Kuva: Suomen valokuvataiteen museo / Uuden Suomen kokoelma
    Kuva
    Puhelin oli tärkeä väline jo 1930-luvulla. F.E. Sillanpää vastaanottaa kodissaan tiedon Nobelin palkinnosta 1939.

Kännykkä-ajan Suomessa ei aina muisteta, miten hankalaa puhelimen käyttö saattoi olla vielä 1980-luvulla. Dekkareissakin etsittiin tuolloin yhtenään kolikkopuhelinta, josta voisi soittaa kiireisen viestin. Uuden Suomen kuvin esittelemä Helsingin poliisin radiopuhelin 1937 toi siis oloihin merkittävän parannuksen.

Puhelin oli silti 1930-luvulla jo osa normaalia elämänmuotoa. Siitä kertoi Uuden Suomen kuva siitä, miten F.E. Sillanpää vastaanotti tiedon Nobelin kirjallisuuspalkinnosta syksyllä 1937.

Kehityksen etujoukossa

Puhelin tuli Helsinkiin 1882 eli vain kymmenisen vuotta Bellin keksinnön jälkeen. Kaikki puhelut oli kuitenkin tilattava keskuksesta ja vähitellen laajenevaa kaukopuhelinverkkoa oli hankala käyttää.

Kaupunkipuhelujen automatisointi alettiin 1921 Töölöstä ja 1929 kaikkialla Helsingissä sai yhteyden numerolevyä pyörittämällä. Helsinki oli tässä ensimmäinen kaupunki Pohjoismaissa. Liittymiä oli 1939 jo lähes 40.000 eli noin joka toisessa asunnossa.

Automatisointi rajoittui aluksi kantakaupunkiin, mutta Puhelinyhdistys eli nykyinen Elisa alkoi 1929 ostaa esikaupunkien puhelinlaitoksia ja liittää niitä verkkoonsa. Tosin vielä 1950-luvun alussa esim. Herttoniemen ja Vartiokylän välillä käytettiin suuntanumeroa.

Kaukopuhelut Suomessa automatisointiin vasta 1960-luvulla ja ulkomaille avautui suora yhteys vasta 1970-luvulla. Esim. Saksaan joutui vielä 1972 odottamaan puhelua usein tunnin verran.

Palokelloista radiopuhelimeen

Poliisille saattoi 1930-luvun Helsingissä siis soittaa hätäpuhelun jo melko helposti. Palohälytystä varten oli myös eri puolilla kaupunkia hälytyskelloja, joiden nappia painamalla palokunta tuli paikalle.

Poliisin omassa toiminnassa tarvittiin kuitenkin suurempaa nopeutta. Koekäyttöön saatiin 1937 radiopuhelin ja radiopuhelinosasto perustettiin seuraavana vuonna. Uuden Suomen kuvaaja lähetettiin tietenkin ikuistamaan tekniikan ihmettä.

Kännykästä ei voinut puhua, sillä laitteisto oli auton peräosassa muhkeassa laatikossa. Tietenkin myös poliisiasemalla tarvittiin iso laitteisto. Toki myös ensimmäiset ARP-matkapuhelimet 1980-luvun alussa painoivat yli neljä kiloa. Kokoa oli "kenkäpuhelimellakin".

Kömpelöt radiolaitteet auttoivat kuitenkin perehtymään teknologiaan -- eli pohjustivat tulevaa Nokian maailmanvalloitusta.

Henkilöt: 
Yritykset: 
Muut asiasanat: