Tiistai 12.12.2017

Politiikkaa olympiakisoissa

Luotu: 
25.4.2008 15:24
Pe, 04/25/2008 - 15:27 -- admin
  • Kuva: Suomen valokuvataiteen museo / Uuden Suomen kokoelma
    Kuva
    Suomessa Saksan natsijohdon suosiossa ollutta ohjaaja Leni Riefenstahlia isännöi joukko poliitikkoja, urheilu- ja filmiväkeä.
  • Kuva: Suomen valokuvataiteen museo / Uuden Suomen kokoelma
    Kuva
    Juhlittu saksalainen elokuvaohjaaja, entinen näyttelijä Leni Riefenstahl saapuu Berliinin olympiakisoista kertovan elokuvansa ensi-iltaan Suomeen.
  • Kuva: Suomen valokuvataiteen museo / Uuden Suomen kokoelma
    Kuva
    Leni Riefenstahl oli vain 34-vuotias ohjatessaan Berliinin olympiakisoista kertovan filmin. Elokuva ensi-ilta oli Suomessa elokuussa 1938.
  • Kuva: Suomen valokuvataiteen museo / Uuden Suomen kokoelma
    Kuva
    Leni Riefenstahlin Olympia-elokuvan ensimmäisen osan ensi-ilta oli Helsingissä elokuvateatteri Rexissä 5.8.1938. Ohjaaja saapui Suomeen samana päivänä ruotsalaisen lentoyhtiön koneella.

Parhaillaan Suomessa väitellään suhtautumisesta Pekingin olympialaisiin. Saman kaltaista keskustelua käytiin Berliinin kisoista 1936 -- ei tosin juuri Suomessa, jossa elettiin urheilun kultakautta. Adolf Hitlerin vieraiksi lähdettiin siis innolla, voitoista riemuittiin ja Leni Riefenstahlin kisaelokuvaa ihailtiin. Ohjaaja itse vastaanotettiin Helsingissä 1938 sankarina.

Uransa näyttelijänä aloittanut Riefenstahl saapui Malmin uudelle lentokentälle 5. elokuuta 1938 häikäisevän tyylikkäänä. Hän käytti SAS:n ruotsalaisen edeltäjän Junkers Ju 52-konetta, joka jo itsessään symboloi metallinhohtoisena tulevaisuutta. Hieman miesmäinen hattu kertoi päättäväisyydestä. Hansikkaat olivat tietenkin itsestäänselvyys.

Hitlerin ja Joseph Goebbelsin suosikkiohjaajaa isännöivät Helsingissä Suomen Urheiluliiton puheenjohtaja, sisäministeri Urho Kekkonen, toinen urheilujohtaja Erik von Frenckell, opetusministeri Uuno Hannula sekä Suomi-Filmin valtias Risto Orko. Riefenstahlin saapuessa Kalevan Kisoihin upouudelle Stadionille kilpailut keskeytettiin ja katsomo esitti hänelle Maamme-laulun.

Kansallissosialismi ja antiikin perinne

Riefenstahlin nelituntinen, ihailtu elokuva sinetöi Berliinin olympiakisojen maineen. Ohjaaja liitti kansallissosialismin antiikin perinteeseen aloittamalla elokuvan soihdun tuomisella Kreikasta kisakaupunkiin. Tällöin keksitty soihtuviesti on nostattanut tunteita myös Pekingin kisojen edellä. Suomessa kaksiosaista elokuvaa ihailtiin, mutta niin tehtiin kaikkialla muuallakin. Teos sai monia johtavia elokuvapalkintoja.

Berliinin kisoista oli kylläkin väitelty lännessä niiden edellä. Kaupungille oli myönnetty kisat jo 1916, mutta niitä ei tietenkään pidetty maailmansodan keskellä. Versaillesin rauhan jälkeen Saksa suljettiin olympialiikkeen ulkopuolelle, mitä hyvitettiin myöntämällä kisat 1931 Berliinille. Samalla perusteella kisat annettiin sittemmin toisen maailmansodan häviäjille eli 1960 Roomalle, 1964 Tokiolle ja 1972 Münchenille.

"Juutalaisilta kielletty"- kyltit peitettiin

Hitler tuli valtaan 1933 ja Nürnbergin rotulait sulkivat 1935 juutalaiset yhteiskunnan reunalle. KOK vaatikin, että kaikkiiin rotuihin ja uskontoihin kuuluvien oli päästävä kisoihin. Hitler lupasi tämän. "Für Juden verboten"- eli "Juutalaisilta kielletty"-kyltitkin peitettiin väliaikaisesti kisakaupungissa.

Saksan joukkueeseen kuului jopa puolijuutalainen, jo Yhdysvaltoihin muuttanut Helena Mayer, joka oli voittanut miekkailussa kultaa 1928. Hän halusi pitää politiikan ja urheilun erossa toisistaan -- ja saattoi Riefenstahlia tämän esitellessä elokuvaansa Yhdysvalloissa 1938.

Yhdysvaltain yleisurheiluliitossa äänestettiin sentään 1935 kisoihin osallistumisesta. "Fair Play Movement" vaati natsivaltion boikotoimista, mutta KOK:n tuleva puheenjohtaja Avery Brundage jyräsi läpi kisoihin lähtemisen äänin 58-56. Yhdysvallat oli tietenkin avainvaltio kisojen onnistumiselle. Tunnetusti Jesse Owensin neljä kultamitalia raivostuttivat Hitleriä -- ja osoittivat väitteet rotujen eriarvoisuudesta taikauskoksi.

Näyttelijästä hoviohjaajaksi

Leni Riefenstahl (1902-2003) oli alun perin suosittu näyttelijä. Jo ennen vuotta 1932 hän kuului Hitlerin ja Goebbelsin lähipiiriin, vaikka sittemmin vähättelikin siteitään natseihin. Toki jopa monet 1920-luvulla kommunisteja myötäilleet taiteilijat tempautuivat ajan hengessä mukaan natsismiin siinä kuin suomalaiset kollegansa 1970-luvulla taistolaisuuteen.

Ohjaajaksi siirtynyt Riefenstahl teki jo 1933 Saksan Kansallissosialistisen Työväenpuolueen (NSDAP) kokouksesta sittemmin kadonneen elokuvan Der Sieg des Glaubens eli Uskon voitto. Se pohjusti seuraavana vuonna Nürnbergin puoluepäivistä tehtyä elokuvaa Triumph des Willens eli Tahdon riemuvoitto. Sitä ei esitetty Suomessa tuoreeltaan kokonaisena, mutta sen osia näkee jatkuvasti natsiajasta kertovissa dokumenteissa.

Komean pateettinen oli myös olympiaelokuva Fest der Völker (Kansojen juhla) ja Fest der Schönheit (Kauneuden juhla). Samasta aineistosta oli esitetty tuoreeltaan myös uutiskatsauksia. Kisaelokuva teki sellaisen vaikutuksen, että Erik von Frenckell pyysi 1949 -- siis keskellä kylmää sotaa ja pian YYA-sopimuksen synnyn jälkeen -- Riefenstahlia kuvaamaan myös Helsingin kisat 1952. Taustalla oli myös Risto Orko.

Muistelmiensa mukaan Riefenstahl kieltäytyi, koska ei katsonut voivansa ylittää edellistä olympiafilmiään "enkä halunnut tehdä huonompaa elokuvaa". Samalla perusteella hän kieltäytyi norjalaisten tarjouksesta elokuvata Oslon talvikisat 1952. Berliinin-filmin 1936 kuvaajia pestattiin kuitenkin Helsinkiin ja Hannu Lemisen myös kaksiosainen kisaelokuva Maailmat kohtaavat sekä Kultaa ja kunniaa sai paljon vaikutteita Riefenstahlilta.

Toisen maailmansodan sytyttyä Riefenstahl kuvasi mm. Hitlerin voitonparaatin Varsovassa 1939, mutta saattoi sitten vetäytyä tekemään muhkeaa näytelmäelokuvaa Tiefland (Alamaa). Se tarjosi toisaalta peitettyä propagandaa, toisaalta pakoa ajan ankeudesta. Elokuva, jonka näyttelijöitä haettiin keskitysleireistä, valmistui 1945 juuri ennen Saksan romahdusta. Riefenstahl viimeisteli sen esityskuntoon 1954, mutta hänen aikansa elokuvaajana oli jo ohi.

Natsisuhteista puhtaat paperit

Riefenstahlin poliittisuudesta kiisteltiin sodan päätyttyä vuosikymmeniä. Hän vakuutti -- osin tosiasioita kaunistellen -- viattomuuttaan ja saikin 1952 puolittain puhtaat paperit. Hänelle ei siis vaadittu rangaistusta. Toisin kuin monet muut natseja myötäilleet taiteilijat Riefenstahl ei saanut kuitenkaan enää tilaisuutta jatkaa aiemmissa tehtävissään, vaan hän siirtyi ihailluksi valokuvaajaksi.

Riefenstahl kuvasi nuba-heimoa Keniassa ja sittemmin vedenalaisia näkymiä opeteltuaan yli 70-vuotiaana sukeltamaan. Väittely hänen toiminnastaan Kolmannessa valtakunnassa jatkui muualla, mutta Suomessa Riefenstahl otettiin innostuneesti vastaan hänen vieraillessaan täällä uudelleen lähes satavuotiaana.