Keskiviikko 16.1.2019

Siirtoväelle omakotialueita

Luotu: 
17.4.2009 13:37
Pe, 04/17/2009 - 13:39 -- admin
  • Kuva: Suomen valokuvataiteen museo / Uuden Suomen kokoelma
    Kuva
    Järvenpäähän Stenbackan tilalle kohosi sotainvalideille tarkoitettuja taloja. Yksi heistä esitteli 14.1.1941 uutta kotiaan Sotainvalidien Veljesliiton edustajille.
  • Kuva: Suomen valokuvataiteen museo / Uuden Suomen kokoelma
    Kuva
    Vierailijoita Järvenpään invalidikylässä. Stenbackan tilalle oli kohonnut jo neljä taloa.
  • Kuva: Suomen valokuvataiteen museo / Uuden Suomen kokoelma
    Kuva
    Puutavaraa Järvenpään invalidikylän rakentamiseen siirrettiin hevosvoimin asemalta . Käytössä näyttää olleen jo puinen elementtitekniikka.
  • Kuva: Suomen valokuvataiteen museo / Uuden Suomen kokoelma
    Kuva
    Talkooväkeä tarvittiin, kun sotainvalidien taloja pystyttiin metsän reunaan Järvenpäässä.
  • Kuva: Suomen valokuvataiteen museo / Uuden Suomen kokoelma
    Kuva
    Invaliditalojen sahatavara näyttää määrämittaiselta, mutta äheltämistä riitti. Sokkeli odottaa valmiina.
  • Kuva: Suomen valokuvataiteen museo / Uuden Suomen kokoelma
    Kuva
    Pirkkolassa nykyisessä Helsingissä asui 8.1.1941 siirtoväkeä jo kahdeksassa talossa Petaksentien varrella. Talot oli saatu lahjaksi Ruotsista. Taustalla Pirjontietä sekä Patterinmäki Suursuon vierellä.
  • Kuva: Suomen valokuvataiteen museo / Uuden Suomen kokoelma
    Kuva
    Pitäjänmäen Marttilan invalidikylä näytti valmiilta 2.5.1941. Nykyinen puusto odotti tietenkin istuttajaansa. Rakentamisesta oli huolehtinut Suomen Punainen Risti.
  • Kuva: Suomen valokuvataiteen museo / Uuden Suomen kokoelma
    Kuva
    Myös Marttilan invalidikylän taloihin oli saatu materiaaleja Ruotsista. Perheet olivat täälläkin lähtöisin Karjalasta.
  • Kuva: Suomen valokuvataiteen museo / Uuden Suomen kokoelma
    Kuva
    Jalkaproteesit saanut sotainvalidi istuskeli Marttilassa uuden kotinsa keinutuolissa.
  • Kuva: Suomen valokuvataiteen museo / Uuden Suomen kokoelma
    Kuva
    Karjalainen isoäiti hoidokkeineen uuden kodin ovella Marttilan invalidikylässä. Taloissa asui usein monta sukupolvea.
  • Kuva: Suomen valokuvataiteen museo / Uuden Suomen kokoelma
    Kuva
    Karjalaisperheen lapset leikkivät uudessa kodissaan Marttilan invalidikylässä. Kirjatkin ovat saanet paikkansa hyllyssä.

Talvisota merkitsi 400.000 suomalaiselle kotiseudun jättämistä -- selväkielellä pakolaisuutta. Asuntoja tuhoutui lisäksi pommituksissa. Jälleenrakennukseen ryhdyttiin kuitenkin hämmästyttävän ripeästi -- myös verrattuna nykyisten lähiöiden rakentamistahtiin. Jo tammikuussa 1941 Uuden Suomen kuvaaja saattoi vierailla monilla uusilla omakotialueilla.

Noin 60 prosenttia evakoista oli maatalousväkeä -- enimmäkseen pientilallisia sekä maatyöläisiä perheineen. Kuitenkin paljon kaupunkilaisiakin joutui pakenemaan ennen muuta Viipurista ja sen tiheään asutusta ympäristöstä. Heitä asettui etenkin Lahteen sekä pääkaupunkiseudulle.

Helsingin kaupunki loppui vuoteen 1946 Kulosaaren ja Munkkiniemen siltoihin sekä Meilahden-Käpylän tasalle, mutta pääkaupunki oli hankkinut jo 1910-luvulla paljon maata lähikunnista. Sitä oli ehditty kaavoittaa ja Oulunkylän kuntaan kuuluneessa Pirkkolassa oli ehditty avata Suomen ensimmäiset asuntomessutkin juuri ennen talvisotaa.

Ruotsista lahjoitustaloja

Pirkkola olikin sopiva kohde jälleenrakennukselle. Ruotsista saatiin lahjoituksena tyyppitaloja, joissa oli uudenlainen rakenne. Hirsien tai sahanpurulla täytetyn kehikon sijaan talon runko tehtiin paksuista lankuista. Keskuslämmityspannu oli liitetty keittiön hellaan.

Tammikuussa 1941 Petaksentien varrella asuttiin jo kahdeksassa talossa. Niiden viereen kohosi pian Viipurista paenneelle perheelle kirjoittajan puolison ensimmäinen kotitalo. Siirtoväkeä olivat useimmat muutkin Pirkkolan "alkuasukkaat". Kaikkiaan ruotsalaistaloja on siellä noin sata.

Uudella alueella oli tietenkin puutteita. Viereisen, Helsingin pitäjään kuuluneen Pakilan asukkaat kadehtivat kuitenkin kauan pirkkolalaisia, joille oli ehditty sentään tehdä kunnolliset kadut ja muu kunnallistekniikka. Sen sijaan Pakilan rintamamiestaloista meni jätevesiä vielä 1970-luvulla saostuskaivon kautta suoraan Haagaan virtaavaan Mätäojaan. Saattaapa mennä vieläkin.

Pirkkolan taloissa oli alun perin vain kaksi pienehköä huonetta ja keittiö. Lisäksi oli kellari. Kuitenkin taloissa saattoi asua jopa monen sukupolven suurperhe. Sittemmin taloja on laajennettu etenkin kuistin suuntaan ja liitetty kaukolämpöön. Alue on ollut jo kauan hyvin suosittu.

Sotainvalidit auttoivat itseään

Pitäjänmäen Marttilaan Huopalahden kunnassa kohosi puolestaan Suomen Punaisen Ristin rakennuttama invalidikylä Talin kartanon maille. Tännekin saatiin rakennusmateriaalia Ruotsista ja monet asukkaat olivat siirtoväkeä. Alue on edelleen suosittu. Huopalahti liitettiin 1946 Haagan kauppalan, Oulunkylän ja Kulosaaren kuntien sekä Helsingin pitäjän eteläosan kanssa pääkaupunkiin.

Invaliditaloja nousi myös Järvenpäähän, joka kuului vielä tuolloin Tuusulaan. Sinne kohosi sittemmin myös invalidien ammattioppilaitos. Suomessa pyrittiin siihen, että sotainvalidit auttavat itse itseään -- kouliintuvat ehkä uuteen ammattiin ja hankkivat oman kodin. Yhteinen Veljesliitto oli keskeinen.

Omatoimisuus saattoi säästää köyhän valtion varoja, mutta ennen muuta se tuki invalidien itsetuntoa. He pärjäsivät itse.

Tietenkin oli niin vaikeasti vammautuneita, että heidän oli jäätävä laitoksiin. On heitä vieläkin. Kuitenkin työpaikoilla näki yleisesti yksikätisiä tai -jalkaisia sotainvalideja ja sokeillekin löytyi töitä. Valtio maksoi vaikeammin vammautuneille elinkorkoa eli eläkettä. Niitä maksetaan yhä -- pian 70 vuotta sodan alkamisesta.

Sodan jälkihoitoon paneuduttiin

Siirtoväen uudelleen sijoittumista auttoi se, että lähes 70.000 nykyeuroon saakka Karjalaan jäänyt omaisuus luvattiin -- kiivaan sisäpoliittisen kiistelyn jälkeen -- korvata kokonaan valtion varoista. Suurempien omaisuuksien kohdalla korvausprosentti aleni jyrkästi. Tilallisille luovutettiin maata ja valmista peltoakin, samoin muodostettiin omakotialueita ja perustettiin asunto-osakeyhtiöitä.

Korvaukset rahoitettiin pääosin omaisuudenluovutusverolla, jota maksoivat niin yritykset kuin tavalliset kansalaiset ("hetekavero"). Mitään korvauksia ei tosin ehditty maksaa ennen jatkosotaa. Sen päätyttyä asutustoiminnan piiriin pääsivät myös perheelliset rintamamiehet muualtakin kuin luovutetulta alueelta-

Kaikkiaan Suomessa pyrittiin välirauhan 1940-41 aikana paneutumaan jälleenrakennukseen ja muuhun talvisodan jälkihoitoon. Poliittinen jännitys kuitenkin jatkui ja maanpuolustusta vahvistettiin. Uusi sota alkoikin jo kesäkuussa 1941.

Yritykset: