Keskiviikko 16.1.2019

Teknologian uranuurtaja

Luotu: 
1.2.2008 10:58
Pe, 02/01/2008 - 11:04 -- admin
  • Kuva: Suomen valokuvataiteen museo / Uuden Suomen kokoelma
    Kuva
  • Kuva: Suomen valokuvataiteen museo / Uuden Suomen kokoelma
    Kuva

Professori Martti Levón katsoo suoraan kameraan Teknillisen Korkeakoulun (TKK) upouudessa mekaanisen puunjalostuksen laboratoriossa 11.9.1935. Hänen päällään on vitivalkoinen työtakki, joita insinöörit tuolloin käyttivät myös yritysten piirustussaleissa. Alta pilkottavat kuitenkin shaketin raitahousut. Levón on siis pistäytynyt juhlavasta tilaisuudesta Uuden Suomen valokuvaajan eteen.

Taustalla on sahojen ja vaneritehtaiden koneita pölyä imevine putkineen. Laudat ja soirot olivat sadan vuoden ajan 1920-luvun lopulle saakka Suomen tärkein vientituote, joten laboratorio oli kansantaloudelle keskeinen. Paperi oli tosin jo noussut vientituotteiden ykköseksi. Siinä asemassa se pysyi Nokian 1990-luvun ihmeeseen saakka.

Martti Levón (1892-1979) vaikuttaa tyytyväiseltä uuteen laboratorioonsa, mutta kovin vahva ei teknologian asema vielä ollut. Siitä hän saarnasi yhtenään toimiessaan TKK:n rehtorina tärkeät vuodet 1940-43 ja 1946-55. Hän oli myös Valtion teknillisen tutkimuslaitoksen (VTT) ensimmäinen ylijohtaja 1942-47 ja sen hallituksen puheenjohtaja 1942-56. Levón oli siis Suomen teknologisen edistyksen avainhahmoja.

Tekninen opetus oli aloitettu vaatimattomasti Helsingin Aleksanterinkadulla Litoniuksen suvun edelleen omistamassa talossa jo 1849. Laitos muutettiin 1879 Polyteknilliseksi Opistoksi, jolle pystytettiin komea päärakennus Hietalahdentorin reunaan. Teknillisen Korkeakoulun nimen opisto sai 1908.

Alkuun TKK vastasi nykyistä ammattikorkeakoulua. Siinä annettiin peruskurssi matematiikassa ja luonnontieteissä, mitä seurasi käytännöllinen ammattiopetus harjoitteluineen. Tohtorin tutkintoa ei aluksi ollut, sillä TKK:sta puuttuivat lähes kaikki laboratoriotkin. Niitä rakennettiin vasta 1920- ja 30-luvuilla, jolloin tekninen tutkimuskin pääsi alkuun. Käytännön sahainsinöörinä aloittanut Levón oli 1935 ymmärrettävästi tyytyväinen tähänkin.

Talonpoikaisessa 1930-luvun Suomessa tyydyttiin kuitenkin keskimäärin siihen, että muualta ostettua teknologiaa pystyttiin ottamaan käyttöön. Paperikoneetkin hankittiin vielä ulkomailta. Vauhtia teknologiseen kehitykseen panivat vasta puolustusvoimien hankinnat, kuten monessa muussakin maassa.

Aseiden osat oli tehtävä tarkkoina, vaihtokelpoisina sarjoina, laivaston rakentaminen elvytti telakat. Valtion lentokonetehdas Tampereella oli tärkein teknologian kehittäjä, siellä kasvoivat tulevat TKK:n professorit monille aloille ja ydinvoimaloiden rakentajat. Lentokonetehtaan insinöörejä oli myös Nesteen luonut Uolevi Raade.

TKK:n laboratorioiden ensimmäinen sukupolvi rakennettiin Hietalahteen, samoin VTT:n rakennus. Levón näki kuitenkin varhain alueen ahtauden ja ajoi Otaniemi-hankkeen läpi. Vasta se teki Suomesta teknologisesti kehittyneen maan.