Maanantai 16.7.2018

Korkein oikeus tylytti vakuutusyhtiötä: ”Yleisen elämänkokemuksen perusteella ei ole syytä varautua siihen, että ajokaistalle kaatuu lyhtypylväs”

Jaa artikkeli:
Luotu: 
8.7.2015 14:23
  • Kuva: Creative Commons / gabesk
    Kuva
    Arkistokuvassa lyhtypylväitä. Korkeimman Oikeuden mukaan autoilijan ei voi olettaa varautuvan siihen, että lyhtypylväs kaatuu yhtäkkiä tielle.
|

Korkein oikeus on määrännyt vakuutusyhtiön maksamaan korvauksia tapauksessa, jossa vakuutettu auto oli kaatanut lyhtypylvään vastaantulevan auton eteen. Vastaantulija oli törmännyt pylvääseen ja hänen autonsa vaurioitui.

KKO:n ratkaisusta uutisoi ensimmäisenä Edilex.

Riidatonta asiassa oli se, mitä tiellä tapahtui onnettomuushetkellä.

Kuljettaja A oli ajanut vakuutusyhtiön vakuuttamalla autolla valtatie 7:ää. Hän törmäsi tien keskipenkalla olleen katuvalon pylvääseen. Törmäyksen seurauksena pylväs kaatui penkalta vastaantulevien kaistalle.

Vain muutamakymmentä sekuntia myöhemmin kuljettaja B:n ajama auto tuli toisesta suunnasta ja törmäsi lyhtypylvääseen. B ajoi nopeusrajoituksen mukaan.

Törmäyksestä aiheutui noin 2 300 euron vahinko B:n autolle. B vaati vakuutusyhtiötä korvaamaan tämän vahingon.

Vakuutusyhtiö ei suostunut maksamaan korvausta vastaantulijalle. Riita syntyi siitä, oliko kuljettajan A ajama auto aiheuttanut toisella kaistalla tapahtuneen törmäyksen.

Käräjäoikeus arvioi, että lyhtypylväs kaatui tielle nimenomaan siksi, että kuljettajan A auto törmäsi siihen. Käräjillä todettiin myös, että vastaantulevan auton ja alkuperäisen kolarin välillä oli selvä fysikaalinen syy-yhteys: vastaantulija ei olisi törmännyt kaatuneeseen pylvääseen, jos A:n auto ei olisi sitä kaatanut.

Vakuutusyhtiö oli siis käräjäoikeuden mukaan velvollinen korvaamaan B:lle aiheutuneen vahingon.

Hovioikeudessa puolestaan todettiin, että lyhtypylvään kaatuminen toki johtui A:n auton törmäyksestä. Pylväs oli kuitenkin jo ehtinyt kaatua maahan B:n tullessa paikalle. Vastaantulijan olisi siis pitänyt kyetä havaitsemaan muutamakymmenen sekuntia sitten kaatunut pylväs ajoradalla.

Hovioikeuden mukaan pylvään olisi siis pitänyt kaatua suoraan auton päälle ja välittömästi sen eteen, jotta törmäys olisi ollut välittömästi A:n aiheuttama. Vakuutusyhtiö ei siten ollut velvollinen korvaamaan B:n vahinkoja.

Korkein oikeus katsoi, ettei vastaantulevien kaistalla ajanut kuljettaja B voinut arvata ennalta, että ajoradalla olisi kaatunut lyhtypylväs.

- Törmäykset ovat sattuneet valtatiellä, jossa vastakkaisten ajokaistojen välissä on kaide. Se, että ajokaistalle päätyisi vastakkaiselta ajokaistalta valopylväs, on yllättävää, eikä kuljettajalla ole yleisen elämänkokemuksen perusteella tarvetta varautua sellaiseen erikseen, Korkein oikeus arvioi.

- Vaikka liikenteessä tulee sinällään varautua myös yllättäviin tilanteisiin ja pystyä reagoimaan niihin riittävän ajoissa, ei B:llä ole ollut vallinneissa liikenneolosuhteissa aihetta alentaa ajonopeuttaan varautuakseen tilanteeseen, joka ei ole ollut ennakoitavissa.

Näin KKO päätyi ratkaisuun, jossa vakuutusyhtiö joutui korvaamaan B:lle vahingon A:n kuljettaman auton vakuutuksesta.

Yleisemmällä tasolla lyhtypylvään kaatumisen aiheuttanut oli siis vastuussa kaatumisen aiheuttamista välittömistä jatko-onnettomuuksista.

Jaa artikkeli:

Kommentit

Elmo Allén

Todella outo tulkinta KKO:lta. Liikenteen yksi tärkeimpiä perussääntöjä on, että ajoneuvo on voitava pysäyttää ajoradan näkyvällä osalla ja kaikissa ennalta arvattavissa tilanteissa. Tämä tilanne ei toki ollut ennalta arvattavissa, mutta kuljettaja ei selvästikään kyennyt pysäyttämään ajoneuvoaan ajoradan näkyvällä osalla. Tuo sääntöhän on juuri sitä varten, jotta ajoneuvon kuljettaja voisi pysäyttää ajoneuvon myös niissä ennalta arvaamattomissa tilanteissa. Kiitos KKO kun nyt nollasit tämän säännön.

Tieliikennelain kokonaisuudistukseen näyttää nyt sitten syntyneen tarve kirjoittaa se pykälä sellaiseen muotoon, ettei KKO enää voi sitä noin tulkita.

Elmo Allén

Tai jos valaisen esimerkillä:

Jos näet tietä 100 m eteenpäin ja se näyttää olevan vapaa, voit ajaa nopeudella, jossa jarrutusmatkasi on 100 m (jos nopeusrajoitus sen sallii muuten). Jos tielle hyppää eteen eläin 50 m päähän autostasi, et ole syyllistynyt tieliikennelain rikkomiseen.

Jos taas näet tietä vain 20 m eteenpäin, mutta ajat nopeudella, jossa jarrutusmatkasi on 100 m, niin syyllistyt tieliikennelain rikkomiseen, jos tiellä on eläin (tai mikä tahansa muu este) 50 metrin päässä ja törmäät siihen, olipa se siihen juuri hypännyt tai viettänyt siinä vartin. Näin, koska et ollut sovittanut ajonopeuttasi siihen, että näkisit ensin, että tie on esteistä vapaa ennen kuin siihen ajat etkä esteen kohdatessasi voikaan siihen reagoida.

Eli kuten jutussa oli: jos autoilija olisi ajanut liikennesääntöjen mukaan, tämä olisi sovittanut ajonopeutensa niin, että kykenee pysäyttämään, mikäli tiellä onkin este, kuten vaikka kaatunut valaisinpylväs. Nyt korkein oikeus käytännössä antoi luvan ajaa sokkona ja luottaa siihen, että tie on vapaa esteistä, koska se tyypillisestikin on vapaa esteistä, vaikka tieliikennelaki nimenomaisesti on kirjoitettu niin, ettei tällaista olettamusta saa tehdä vaan koko ajan pitää olla kyky varautua epätyypillisiinkin esteisiin. Ei tietenkään eteen hyppääviin, vaan nimenomaan jo siellä tiellä oleviin.

Elmo Allén

Ja vielä pieni lisäys: tuo kaikki siis täysin riippumatta siitä, onko niistä eläimistä varoitettu etukäteen liikennemerkillä vai ei. Tuo pysäytysvaatimus tien näkyvällä osalla kun nimenomaan ei ota kantaa siihen, onko sille tullut tyypillisiä vai epätyypillisiä esteitä. Aina pitää ensin varmistua, että se tie on vapaa esteistä ennen kuin sille ajoaan voi jatkaa. Sen _lisäksi_ pitää sitten varautua ennalta arvattaviin juttuihin. Mutta vaikka hirvistä olisi varoitettu liikennemerkein, hirven hyppääminen eteen ei silti ole ennalta arvattava asia. Mutta esimerkiksi edellä olevan ajoneuvon jarrutus olisi.