Lauantai 20.7.2019

Suomen ”vakava tyttöongelma” ihmetyttää – Mikä superresurssi!”

Luotu: 
31.8.2015 17:03
  • Kuva: Petteri Paalasmaa/Uusi Suomi
    Kuva
    - Onhan se nyt kauheaa, jos tytöt menestyvät koulussa siksi, että viitsivät panostaa opintoihinsa enemmän ja käyttäytyä fiksummin kuin pojat, yrittäjä irvailee.
|

Vihreitä edustava yrittäjä Kaisa Hernberg hämmästelee Puheenvuoron blogikirjoituksessaan sitä, että huippulukioiden suuri tyttöjen osuus nähdään ”vakavana ongelmana”.

- Vakavaan huippulukioiden tyttöongelmaan esitetään ratkaisuksi peruskoulun päättöarvioinnin muutosta, koska nykyinen tyyli suosii tyttöjä, jotka ovat “kilttejä ja koulumyönteisiä”, Hernberg kirjoittaa.

Asiasta kertoi Helsingin Sanomat.

- Samaan aikaan meille suomalaisille on ylpeydenaihe, kun pörssiyhtiöidemme hallituspaikoilla on 23 prosenttia naisia, Hernberg huomauttaa.

- Kiteytettynä ongelma siis ilmeisesti on, että yhteiskunnastamme löytyy vielä osa-alue, jolla ei pärjää olemalla hyvä jätkä ja tuntemalla muita hyviä jätkiä. Onhan se nyt kauheaa, jos tytöt menestyvät koulussa siksi, että viitsivät panostaa opintoihinsa enemmän ja käyttäytyä fiksummin kuin pojat, hän irvailee.

Hernbergin mielestä on kuitenkin tärkeää miettiä, miksi pojat menestyvät peruskoulussa tyttöjä heikommin, ja puuttua mahdolliseen vinoumaan. Hernebergin mielestä yhtä tärkeää olisi kuitenkin miettiä myös sitä, miksi  tytöt menestyvät koulussa paremmin, mutta yhteiskunnassa huonommin.

- Onko niin, että poikien ja miesten menestymistä yksinkertaisesti pidetään Suomessa tärkeämpänä? Insinöörien maa ei toimi ilman kansallista Juha-kiintiötä? Hernberg pohtii.

Hän kehottaa näkemään lukiotilanteessa myös positiivisen puolen.

- Se, että tytöiltämme löytyy kunnianhimoa, yhteistyötaitoa ja kykyä työskennellä määrätietoisesti, on Suomelle mieletön mahdollisuus. Mikä superresurssi oppilaitoksissamme kasvaakaan!

Keskustelua aiheesta Uuden Suomen blogeissa: 
            Kaisa Hernberg
Kaisa Hernberg
Jaa artikkeli:

Kommentit

Antti Kettunen

Joka on ihan oikein. Lukio ei olekaan mitään muuta kuin valmistava koulu kolmannen asteen opiskelua varten. Ja jopa DI-tason tutkinnolla joutuu vielä työelämään opiskelemaan (ainakin silloin tällöin) opiskelemaan vielä jatkossakin. Jos ei tunne teoriaa on vaikea kehittää käytäntöä.

Sepetius Kangas

Ilman teoriaa ei tule mitään. Minäkin kuvitteli josku vähän yli kymmenen votiaana osaavani itse opettaa itseni. ja myös sitä että käsistään taitava osaavani vaikka mitä. Se lienee suurin harha eläissäni. Vähän myöhemmin opin, ettei pyörää kannattanut jokaisen keksiä uudestaan. Ekä myöskään jokaisen kannattanut miettia miten radio kootaan. Vaan pelkästään saamalla tämä tieto opetuksen kautta säästetiin aikaa n. 80 % (oma arvioni). Teoria jälkeen sen soveltaminen on helppoa ja nippelitiedon liittäminen sihen on sitten huvia. Työpaikallani huomasin, että uudet insinöörit (70-luku) otettiin tavallaan itseopiskelemaan työtään. He kaikki tekivät samat kokeet ja tutkimukset toinen toisensa jälkeen. Vaikka tietoa asioista oli jo vuosikymmenien osalta. Meni useita vuosia ennen kuin sain esimieheni ymmärtämään miksi näille ei palkattu edes opettajaa ja firman arkistossa oli kymmeniä metrejä tietoa kaikista näistä asioista joita he nyhersivät vuoden aikan joka oli silloinen sisäänajoaika. Siis lähes samanlaisia juttuja joita oisi voinut paljon paljon nopeammin vertailla. No siinä tuli teoria ja tukimuksen yteistyö samalla kertaa. Teoria ei koskaan ole turhaa, eri asia on jos ei opiskella halua vaan jästipäisesti toteuttaa itseään. Tosin teoriaa voi yksinäänkin opiskella mutta se on paljon tehottomampaa kuin ryhmässä. Siksi kyllä jonkinlainen koulumuoto on parasta mitä nykyään on saatavana.

Lauri Furtato

2. asteen jälkeen tulee vielä armeija johon moni lopettaa "pakolliset instituutiot" En pitäisi huonona asiana, että olisi pojille omat koulut tai luokat taikka vaihtoehtoisesti 2 tyyppistä opiskelua. Jo tyttöjen läsnäolo saattaa häiritä viriileimpiä nuoria miehiä :D Stringit kun paistavat edellä olevan pöksyistä niin saattaa matematiikan kaavat tuntua tylsiltä. Niistä opiskelumalleista olisi sellainen idea, että toisessa olisi nykyisen kaltainen pulpettimalli ja toisessa aktiivisempaa opiskelua, jossa ei vain istuttaisi paikallaan. Itse olin suht rauhallinen koulussa teininä, mutta koulussa tuli lähinnä käytyä, kun oli pakko. Koulusta ei paljoa päähän jäänytkään pahaa makua lukuunottamatta. Odotti että päivä päättyisi ja kellot soivat. Kokeisiin sitten tuli panostettua hieman enemmän, mutta sen minkä oppi niin oppi lähinnä kotona lukemalla. Kaikille ei sovi nykyinen malli ja vielä vähemmän pojille, että opettaja saattaa samaan aikaan pölpöttää, vihkoon on kirjoitettava ylös ja vielä yritettävä seurata taululta mitä opettaja sinne kirjoittaa. Yksi asia kerrallaan on tehokkaampaa henk. koht. tasolla. Lienkö sitten vain niin putkiaivoinen ettei 10 asiaa suju samalla kertaa? Parhaimmillaan sitten vasta painona kiinnostavaan asiaan jaksaakin keskittyä täydellä teholla. Pienemmät ryhmäkoot olisivat myös avain luokan aktiivisuuteen. Edes osa teoreettisista aineista voitaisiin järjestää niin että uuden aihealueen käsittelyt tehtäisi vaikkapa 10 hengen ryhmissä joissa voisi vapaammin ottaa osaa ja keskustella eikä olisi istumispakkoa. Oppilailta vaadittaisiin ja annettaisiin mahdollisuus osallistua tuntiin nykyistä enemmän. On vanhanaikaista että ylhäältä päin sanellaan ja painetaan muistiin asioita edes sen enempää ymmärtämättä tai käsittelemättä niitä. Nykyisin tiedon saatavuus on toista kuin vaikkapa 20v sitten, mutta tiedonkäsittelyä vaaditaan jopa enemmän.

Matti Loikkanen

Se hevonpaska, jota opin koulussa, on auttanut minua ymmrtämään paremmin maailmaa ympärilläni, jossa elän.

Myös di-koulutuksestakin suuri osa on hevonpaskaa. En ole tyäelämässä koskaan tarvinnut kuin korkeintaa 10% tiedoista ja taidoista, joita insinööriksi valmistumiseen tarvittin. Mutta kyllä se antaa vahvemman pohjan tarkastella mailman menoa näistä suunnista. Ja jos joskus tarvitsen paneutua uuteen asiaan, hyvin todennäköisesti opinnoitsa on valmis pohja asialle, josta voi jatkaa. Tytöt ovat tajunneet asiat oikein ja opiskelevat (hevonpaskaakin) ahkerammin kuin pojat, eivätkä hukkaa aikaa kaljanjuontiin ym jätkäilyyn.

On aika noloa, että suomipojista ei ole enää mihinkään. Urheilussakin naiset tuovat kotiin kaikki mitallit, mutta pojilla on aina hyvä syy miksi "täällä kertaa ei mitallia tullut".

Jari Martikainen

Kiteytettynä ongelma siis ilmeisesti on, että yhteiskunnastamme löytyy vielä osa-alue, jolla ei pärjää vain olemalla nainen. Onhan se nyt kauheaa, jos miehet menestyvät kilpailussa johtopaikoista siksi, että viitsivät panostaa työhönsä enemmän ja käyttäytyä fiksummin kuin naiset, hän irvailee.

Sepetius Kangas

Opetusmalleja olisi hyvä kehittää, paljon on muuttunut aikanani. Silloin kun opiskelin pääpaino olikin luetun osaamisella eikä suinkaan sen ymmärtämisellä. Ehkä se on vieläkin lisäämässä teorian vastaisuutta. Sillä tieto ilman että ymärtää niin teoria on silloin täysin turhaa. Vaikea on uskoa että jos lukemisen ja muunlaisen päähän pänttämisen muistaa niin ymmärrys voi tulla myöhemmin. Tosi ehkä pienemmässä määrin ainoastaan.

Jukka Sarjanen

Vaikka naisten osuuden korkeakouluissa annettaisiin vapaasti kasvaa, en usko sen jurikaan vaikuttavan heidän osuuteen pörssiyhtiöiden hallituksissa. Suuri osa naisista asettaa kuitenkin perhe-elämän uran edelle...

Meneekö korkea koulutus sitten "hukkaan" ja viekö se mahdollisuuden vähemmän älykkäiltä mutta kunnianhimoisemmilta miehiltä?...

Pirjo Hokkanen

Minä opin kaikki hevonpaskat italiaksi ulkomaalaisessa yliopistossa. Onni taisi olla ettei kaikkea ymmärtänyt. Onneksi en suunnitellut arkkitehtinä yhtään taloa täällä Suomessa vaan keskityin kaavoitukseen. Olisivatko talot pysyneet pystyssä tiedä häntä, kun tiili tiilen päälle opetettiin suunnittelemaan. Työelämässä koin aina itseni tasavertaiseksi miesvaltaisella alalla. Nykyjään suurin osa kaavoittajista taitaakin olla naisia.