Keskiviikko 24.7.2019

Tutkija: Jussi Halla-ahon ja populistien ryhmittymä on sivuseikka – valtava murros tulee toisaalta

  • Kuva: EPA/All over press
    Kuva
|

Faktakulma

EU-ryhmät ja Suomen puolueet

EPP: Kokoomus ja kristillisdemokraatit

S&D: Sdp

ALDE: Keskusta ja rkp

ECR: Perussuomalaiset

GUE/NGL: Vasemmistoliitto

GREENS/EFA: Vihreät

Käsillä ovat historialliset europarlamenttivaalit, mutta syy on toinen kuin julkisesta keskustelusta voisi päätellä. Vaalien alla on kohuttu etenkin oikeistopopulistien ja euroskeptikkojen noususta. Se ei kuitenkaan ole vaalien suurin muutos, huomauttaa Ulkopoliittisen instituutin tutkija Tuomas Iso-Markku.

”Populistisista radikaalioikeistopuolueista on puhuttu vaalien alla aivan liikaa. Ihan kuin ne olisivat ainoita puolueita, jotka ylipäätään osallistuvat näihin vaaleihin! Tulee vääristynyt kuva, koska loppujen lopuksi suurimmat muutokset eivät tapahdu niinkään siinä osassa puoluekenttää”, Iso-Markku arvioi.

LUE MYÖS: Järisyttävä keikahdus tulossa Eurooppaan – ”EU-myönteisen sinipunan kuolema”

Hän huomauttaa, että oikeistopopulistit saavuttivat suuren voiton jo viime europarlamenttivaaleissa vuonna 2014 ja vaikka kannatus on hiukan kasvamassa myös tänä vuonna, suurin nousu lienee jo nähty.

Viime vaaleissa sellaiset populistipuolueet kuin Ranskan kansallinen rintama, brittiläinen Ukip ja Tanskan kansanpuolue olivat maansa suurimpia. Tällä kertaa ei ole luvassa massiivista nousua.

”Näissä vaaleissa tullaan näkemään, että kannatus osittain vielä kasvaa, mutta kasvupotentiaalia tulee vain muutamista jäsenmaista, joissa ei vielä ollut yhtä merkittävää radikaalioikeistopuoluetta vuonna 2014.”

Ennen kaikkea kasvupotentiaali liittyy Iso-Markun mukaan Italian Lega-puolueen suureen kasvuun. Myös Vaihtoehto Saksalle (AfD) -puolue on kasvattanut suosiotaan jonkin verran. Lisäksi monet viime vaaleissa menestyneet populistipuolueet ovat säilyttäneet asemansa melko hyvin.

Oikeistopopulistit puuhaavatkin uutta isoa ryhmää europarlamenttiin vaalien jälkeen.

LUE MYÖS: ”No nyt pomppasi!” – Laura Huhtasaaren sanat ihmisoikeuksista räjäyttivät äläkän SAK:n vaalipaneelissa

Kaksi suurta tulee murtumaan

Iso-Markun mukaan tulevan parlamentin toiminnan kannalta kaikkein keskeisin muutos liittyy kahden suurimman ryhmittymän heikentymiseen: keskustaoikeistolaisen EPP:n ja keskustavasemmistolaisen S&D:n yhteenlaskettu enemmistö murtuu näissä vaaleissa.

Muutos on valtava. Kaksi suurinta on muodostanut Euroopan parlamentin enemmistön aina ensimmäisistä vaaleista saakka. Nyt EPP ja S&D joutuvat yhteistyöhön pienempien ryhmien kanssa.

”Se on se keskeisin dynamiikka näissä vaaleissa.”

LUE MYÖS: Synkkä ennuste Suomesta: EU voi murtua ensi vuonna – ”Syntyy kaaos”

Kaksikon todennäköisin tuleva kumppani on keskiryhmä Alde, joka on usein ollut äänestyksissä kahden suuren linjoilla.

Alden kokoonpanoon on tulossa muutoksia, sillä Ranskan presidentin Emmanuel Macronin Tasavalta liikkeessä -puolue aikoo yhdistää voimansa sen kanssa, jolloin tuloksena olisi selvästi aiempaa suurempi ryhmä. Iso-Markun mukaan myös vihreät ja vasemmisto voivat olla relevantteja kumppaneita kahdelle suurelle.

Määräenemmistö Euroopan parlamenttiin löytyy siis jostakin muualta kuin oikeistopopulistien joukosta. Siinäkin mielessä puhe oikeistopopulistien noususta on ollut ylimitoitettua. Vaikutusmahdollisuudet jäävät vähemmistössä rajallisiksi.

LUE MYÖS: Varoitus koko Euroopalle: Matteo Salvini harkitsee temppua, josta seuraisi iso rytinä

Esimerkiksi Euroopan komission puheenjohtaja tarvitsee taakseen Euroopan parlamentin enemmistön.

”Vaikka mitä todennäköisimmin euroskeptiset voimat lisäävät painoarvoaan Euroopan parlamentissa, heillä ei ole mahdollisuuksia nousta kovin ratkaisevaan rooliin.”

Tämä on euroskeptikoiden suurin vaikutusmahdollisuus

Suurin vaikuttamisen paikka oikeistopopulisteilla on komissaarivalinnoissa. Kun jäsenmaat ehdottavat omia komissaariehdokkaitaan, euroskeptiset hallituspuolueet pystyvät vaikuttamaan valintoihin tietyissä maissa, kuten Puolassa ja Unkarissa.

LUE MYÖS: Yhteisöverolle koko EU:n laajuinen minimi? – ”Suomessa ei koskaan nähdä Googlea, Amazonia tai Facebookia”

Unkarin Fidesz tosin on kuulunut EPP-ryhmään, joka on jäädyttänyt Fideszin jäsenyyden väliaikaisesti. Fidesz saattaa liittyä vaalien jälkeen johonkin euroskeptikkojen ryhmistä.

Oman mausteensa kuvioon tuo se, että Euroopan parlamentin on siunattava koko komission kokoonpano. Aiemmin parlamentti on painostanut tiettyjä jäsenmaita miettimään uudelleen omia komissaarivalintojaan. Jos läpi yritetään ajaa hyvin radikaalia ehdokasta, Euroopan parlamentti voi hyvinkin ilmoittaa, ettei se tue komissiota.

Iso-Markun mukaan turhan suuri julkisuus on satanut oikeistopopulistien laariin ja luonut vaikutelman siitä, että kyse olisi suuremmasta noususta kuin todellisuudessa onkaan.

Gallupeiden mukaan euroskeptikot ovat saamassa parikymmentä lisäpaikkaa. Kaksi suurinta ryhmittymää sitä vastoin ovat molemmat menettämässä paikkoja vielä tuotakin enemmän. Yhteensä paikkoja on jaossa 751.

Viime aikoina gallupit eivät ole aina osanneet ennustaa vaalituloksia oikein, mutta Iso-Markku ei usko, että EU-tason luvut muuttuisivat radikaalisti ennusteista. Samalla hän painottaa, että tarkka ennustaminen on vaikeaa, kun kyse on käytännössä 28 erillisestä vaalista ja äänestysaktiivisuus on usein jäänyt alhaiseksi.

LUE MYÖS: Jussi Halla-aho veti esiin Antti Rinteen ja Alexander Stubbin vanhat Venäjä-lausunnot HS-tentissä

Faktakulma

EU-ryhmät ja Suomen puolueet

EPP: Kokoomus ja kristillisdemokraatit

S&D: Sdp

ALDE: Keskusta ja rkp

ECR: Perussuomalaiset

GUE/NGL: Vasemmistoliitto

GREENS/EFA: Vihreät

Henkilöt: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Jaakko Aalto

”Populistisista radikaalioikeistopuolueista on puhuttu vaalien alla aivan liikaa. Ihan kuin ne olisivat ainoita puolueita, jotka ylipäätään osallistuvat näihin vaaleihin! Tulee vääristynyt kuva, koska loppujen lopuksi suurimmat muutokset eivät tapahdu niinkään siinä osassa puoluekenttää”
Katsopas kummaa. Tutkija, joka on perehtynyt asiaansa ja sitä analysoinutkin. Tämä on harvinaista herkkua tänä aikana, jolloin tutkijan tittelin takaa esitetään enimmäkseen fraasien toistelua ja pelkkien mielipiteiden kauppaamista.

Tapio Meriluoto

On kyllä aika avutonta selittelyä "tutkija" Iso-Markulta.

Ensin hän julistaa, että "populistien" kannatus ei tule enää muka merkittävästi nousemaan - mutta heti perään kuitenkin myöntää, että kahden perinteisesti suurimman ryhmän yhteenlaskettu enemmistöasema tulee nyt katoamaan! Ja tämä katoaminenhan tapahtuu juuri siksi, koska näiden "populistien" kannatus lisääntyy selvästi.

Iso-Markun esiintymisestä paistaa selvästi läpi, että kyseessä ei ole mikään aito tutkija, vaan käytännössä pelkkä lobbari.

Juuri lobbareistahan on silloin kyse, kun puhumme Ulkopoliittisesta instituutista ja sen väestä. Koko laitoshan on perustettu nimenomaan tällaisia tarkoitusperiä varten, eikä suinkaan mitään riippumatonta tutkimusta tekemään. Riippumatonta tutkimusta vartenhan meillä jo on yliopistolaitos. Poliittinen johtomme halusi kuitenkin saada myös oman näennäistieteellisen äänitorvensa, ja tätä tarvetta täyttämään perustettiin sitten Ulkopoliittinen instituutti.

Timo-Pekka Mustakallio

UPI:n linjauskollinen tutkija Iso-Markku ei ilmeisesti vieläkään halua ymmärtää (tai edes ajatella) uhkaa, että poliittiset muutosvirrat vievät kohti ulkoparlamientaarisia ratkaisuja EU:n kriisiin. Siinä mielessä Europarlamentin vaalien tuloksilla ei lopulta ole merkitystä unionin tilaan. Merkitys on sen sijaan sillä miten EU itse reagoi mahdollisesti hankalaan ja epätoivottuun vaalitulokseen: poliitisen tasapainon horjahtamiseen saatetaan vastata hedelmättömästi - ohittaa muutossignaali, ryhtyä pikkumaiseen haitantekoon (ks. kotimaiset tapahtumat PS:n vahvistuttua) - mikä vain lisäisi kansalaisten painetta tuoda kritiikkinsä esiin kaduilla ja toreilla, radikalisoitua.

Esimerkiksi Ranskan "Gilets Jaunes"-liikkeen hiipuminen alkuperäisen laajapohjaisen kansansuosionsa jälkeen ei ole "vaara ohi"-signaali. Pikemminkin liike muuntui alun legitiimistä kansalaisprotestista rauhattomaksi räyhäämiseksi, kun "kaootit" (radikaalit, väkivaltaa kaihtamattomat, yhteiskunnan ulkopuolelle jo ajautuneet joukot) kaappasivat sen hallintaansa. Tyly ja tarkoitukseton mellakointi - silkka tuhovimma - ei tietenkään ole kenenkään työssä käyvän, yhä tolkullista elämää viettävän kansalaisen/äänestäjän mieleen. Voisi kuvitella, että liikkeen laaja kannattajapohja (alkuaikoina jopa 60-70%) etsii vieläkin järjestäytynyttä parlamentaarista vaihtoehtoa: vaikkapa äänestämällä Mélenchonin "La France Insoumise":a pikemminkin kuin kamalan Marine Le Penin joukkoja. Voisi myös olettaa syöksyvistä kannatuslukemista, että kiiltokuva- ja outopoika Macronin "La France en Marche" kohtaa laajan tyrmäyksen sunnuntain vaaleissa. "Euroopan johtaja ja suunnan näyttäjä"... no more.

Jos taas EU erehtyy tukkimaan parlamentaarisen kanavan toimimattomaksi, syrjimällä esimerkiksi Mélenchonin LFI:tä ja muita sopimattomia muutospuolueita, se samalla avaa portit poliittisen paineen muuttumiselle aidosti vaaralliseksi. Kansalaisten sympatiathan (sympatia ja äänestyskäyttäytyminen ovat eri asia!) siirtyisivät luonnollisesti epäoikeudenmukaisesti kohdeltujen muutosvoimien taakse, eivätkä paineet enää voisi purkautua järjestäytyneesti. Saatamme siis hyvinkin kulkea kohti vihan vuoden 1968 kaltaisia tapahtumia, joihin epävakaaksi muuttuneella EU:lla ei enää ole varalaitaa.

Tarkoitukseni ei suinkaan ole leikkiä Kassandraa, "povailla" mitään - emme voi tietää tulevasta! - vaan kuvailla mekaniikkaa millä tapahtumat saattaisivat edetä. Tämä siis ennen maailmantalouden eli myös EU:n taantumaa tai -kriisiä, toimeentulovaikeuksien eli tyytymättömyyden jyrkkää lisääntymistä, mikä ampuisi EU:ta ehkä vuoden-kahden horisontilla vääjäämättä pohjan pois. Pitäisiköhän Suomen poliittisen johdon alkaa jo miettiä kontingenssisuunnitelmia EU:n/Euron kaputin varalta?!?

Arvi Hagelin

EU:n hallintokommunistinen kokeilu ei ole lähtöisin kansallisvaltioiden piiristä, vaan ulkoparlamentaaristen unioniutopistien suunnittelupöydältä. Kun finanssikommunismi, rahojen yhteisomistus, ei tule ikinä realisoitumaan edes valtioiden kesken, niin parempi olisi purkaa EU:n yltiöliberalistista kansallisvaltioiden itsenäistä lainsäädäntöä ohjaavaa direktiivisäännöstöä.