Lauantai 20.7.2019

Jyrki Katainen hakee Sitran johtoon

  • Kuva: EPA / STEPHANIE LECOCQ
    Kuva

EU-komissaari Jyrki Katainen kertoo hakeneensa Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran yliasiamieheksi.

”Lähetin eilen hakemuksen Sitran yliasiamiehen paikalle. Pidän tehtävää kiinnostavana ja innostavana”, Katainen sanoo maanantaina.

Haku Sitran johtoon päättyy tänään maanantaina kello 16. Sitran hallintoneuvosto tekee päätöksen, eikä Katainen halua sen työhön kummemmin puuttua.

Katainen aikoo istua vielä komissiossa niin kauan kuin se vaatii. Uuden komission pitäisi aloittaa marraskuussa, mutta sen startti voi viivästyä.

Talouselämä ounasteli Kataista Sitran johtoon jo viime vuoden kesäkuussa.

Katainen pääsi eduskuntaan vuonna 1999 ja toimi sen jälkeen kokoomuksen puheenjohtajana, valtiovarainministerinä ja pääministerinä. Vuonna 2014 Katainen hyppäsi kesken vaalikauden puoluepuheenjohtajan ja pääministerin pesteistä pois noustakseen Euroopan komissioon.

Brysselissä Kataista pidetään pidättyväisenä, mutta aikaansaavana komissaarina. Tuoreen konsulttiyhtiö Burson Cohn & Wolfen kyselyn mukaan Katainen nousi sijalle seitsemän, kun komissaarien suoriutumista arvioitiin.

Katainen toimii komission varapuheenjohtajana, eli hän koordinoi muiden sektorikomissaarien työtä siltä osin kuin se koskee työllisyyttä, talouskasvua, investointeja ja kilpailukykyä. Näkyvin pesti on ollut Euroopan strategisten investointien rahaston ESIRIn vetäminen, joka on osa komission investointiohjelmaa.

Kataisen työnjälki jää elämään, koska investointirahasto saa jatkoa InvestEU-ohjelmalla, jonka tarkoitus on saada vielä suuremmat, 650 miljardin euron investoinnit liikkeelle.

Henkilöt: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Jukka Mikkola

Tähän velkaantumiseen liittyen on todettava, että Katainen toimi valtiovarainministerinä neljä vuotta ja pääministerinä kolme vuotta. Tänä aikana Suomen valtionvelka kasvoi siis 47 miljardia euroa.

Vertailun vuoksi on mainittava, että Suomen maksamat sotakorvaukset itänaapurille olisivat nykyrahassa mitattuna 4 miljardia euroa. Siis velkaa otettiin yli 11 x sotakorvaukset.

Mikko Toivonen

Ei voi olla totta, että Sitraa yhtään henkilöä enempää käytettäisiin Ahojen ja Kataisten korkeapalkkaiseen toimistotyöhön vailla mitään vastuuta.
Parempi lakkauttaa koko Sitra ennenkuin siitä muodostuu omansalainen vakiintunut "maakuntahallinto" = turha hallintokerros palkkiovirkoja varten

Tiina Ison

Hyvä Jyrki Katainen,

Edellytys Sitra johtotehtävään on vastuunkanto Kansa- ja EU Visioista ja strategioista, joiden keskiöissä on tieteen- ja teknologian syväosaaminen ja ymmärtäminen.

Mitä, mm tarkoittaa digitalisaatio ja tiedolla johtaminen eli tietojohtaminen; massatietojen hallinta ja käsittely, quantum tietojen ja pontentiaalien laskenta ja/tai kaikkien granulaatiotasojen ja tietojen hallinta päätöksentekoketjuissa, SmartWall, SmartHome, IoT, 5G, HF/MF/EMF/EMP/MMW ja fotoni teknologiaa hyödyntäen vaikuttaen biofyysisiin kehoihin ja ympräistöihin elinkaaria hallinnoiden femt tasolle asti?

Koska olet EU Visio2020 puitteissa tutustunut yllä olevaan kehitykseen ja syventänyt oppiasi, mitä tarkoittaa yllä olevan lauseen kontekstista "third party secondary and dual use of sensitive personal data and information" saatettuna laiksi ja jopa sisällyttäen mm momentin "kaupallistamisesta" ?

Sitra jatkanee samaa tuotantoaan, koska Sitran johto ottaa vastaan hallitukselta toimeksiantoina "tutkimus-aihioita", joilla se tuottaa hallitukselle, hallituksen haluamia tuotoksia linjassa EU:n visioiden kanssa. Prosessin nimeke ei ole "tutkimus" eikä "luotettava tutkimus" vaan "tuotoksia" eli "jotain muuta kuin tutkimusta".

Suomessa, odotamme valaistumista nimenomaan Sitran johtotasolta, joiden tavoitteena on "suomalaiset ja Suomen ympäristöt ensimmäisenä valaistukseen" - vallan valonjuhlaa viisaudentynnyrinpohjalukemaa, sinne ja siihen joukkoon kuulut toki !

Tiina Ison
tietojohtamisen asiantuntija

Jukka Mattsson

Valitettavasti EKP:n paikka oli varattu Rehn:lle.

Nyt Kataisella on tullut kotiin ikävä? Pitäähän tälle joku palkinto antaa kun hoiti kotimaan asiat aikanaan kuntoon?

Käsittämätöntä kuinka joku voi kärkkyä jotain jota vielä ei ole edes olemassa. Kertoo henkilön röyhkeydestä ja kunnioituksen puutteesta Suomen kansaa kohtaan.

Valitettavasti myös siitä kuinka korruptoitunut ja röyhkeä maamme eliitti on.

Jukka Mattsson

No Jyrki Katainen tietysti. Eihän sinne muita tuohon tehtävään valita kun Jyrki sen päätti...

”Lähetin eilen hakemuksen Sitran yliasiamiehen paikalle. Pidän tehtävää kiinnostavana ja innostavana”

Hemmetin työn hakeminen ja saaminen vaan paljon helpompaa tuolle Suomen miljardivelat synnyttäneelle euroopan eliittihemmolle.

Eipä tarvitse työvoimatoimiston soitella aktiivimallin toteutumiseksi.

Erkki Malinen

Toivottavasti Antti saa kupattua sen Sitran rahat, niillä voi vaihdattaa vanhuksien vaipat. On sekin järkevämpää kun näitten pölvästien suojatyöpaikan pitäminen. Sillä rahamassilla ei ole mitään järkevää saatu aikaan.

Raimo Tulkki

Jyrki Kataisen pääministeriprofiili
Posted on 05/03/2012 by Observer
Pääministeri Jyrki Kataisen toimien arvioinnille alkaa olla sopiva aika; näyttöjä on ja niitä puuttuu. Profiloikaamme siis hieman sitä, millainen Jyrki Katainen on kokoomuspuoluetta edustavana pääministerinä. Onko hän kansallinen esimerkki, onko hän omiensa etujen ajaja vai profiloituuko hän jo suorastaan valtiomiesluokkaan?

Lyhyitä vastauksia ei ole toistaiseksi. Perusteita arvioinneille kyllä löytyy. Hallitus on Kataiselle osaava eikä sen arvostelu ole vielä tarpeen eikä aiheellista, kuinka ollakaan, esityksiä ja keskustelualoitteita odotellessa. Oletettavaa on ympäristön muutoksessa, että osa niistä jää tulemattakin hallitusohjelmasta riippumatta. Se voi olla vain hyväksi kansalaisille.

Päällimmäinen vaikutelma on pääministerille asioiden sisältöjen hallinnan vaikeus ja niiden puolustamisen äärimmäisen suuri hankaluus, minkä Katainen yrittää välttää kaikin keinoin erinomaisen tylsää fraseologiaa toistamalla. Kansan hyvinvointi vaatii ja työllisyys on turvattava ovat palanneet taas vaikeiden talouspäätösten edessä sanastoon: niiden konkreettinen sisältö on jäänyt kyllä auki.

Pääministeri onkin profiloinut jankkaavaksi saarnamieheksi ja luennoitsijaksi aika tylsin sanakääntein: parasta on vain vakuuttaa, puhua kansan suulla vastoin tämä tahtoa, selitellä kansakunnan parhaita tarpeita ja olla puuttumatta jo päätettyihin sisältöihin, joita ei muuteta.

Puheiden keskeinen viesti on torjua asiakeskustelu ja siirtää se pelkojen torjuntaan. Kansalaisten tuen houkuttelu on melkein feromonien levittämiseen rinnastuvaa; se viittaa vastakkaisen sukupuolen houkutteluun tarvittavaan luonnon ilmiöön.

Pääministeri Kataisen puheet ovat aika tyhjiä siitä, mitä on todella päätetty tai päätetään. Hän haluaa kuvata vain poliittisen päätöksentekijän prosesseja; onpa hän houkutellut esiin ihmisten sääliäkin, kun vetosi siihen, ettei hän halua kuluttaa aikaansa tällaisiin kansakunnan etuja koskeviin asioihin, elleivät ne vaikuta. Niin hänellä olisi jotakin enemmän tai parempaa tiedossa. Vai oliko se vain lapsenmielisyyttä keski-ikäisen miehen mielestä. Sallittakoon se.

Joka tapauksessa tajuamatta on jäänyt, ettei ketään kiinnosta sillä tavoin Jyrkin rooli. Ei hän ole ensi sijassa ihminen ja kaveri vaan poliitikko, maan pääministeri. Hän on ottanut tämän tehtävän vastaan, ja siinä on kyse vallan käytöstä.

Siksi voitaisiin olettaa ja vaatia, että hän lopettaa indoktrinaation eli piilovaikuttamisen ja vastaa myös sisällöistä ja alkaa kiinnostumaan keskustelusta ja avoimuudesta kansalaisia koskevissa asioissa osana kansalaisdemokratiaa. Sitä on, jos sen ajoitus on oikea.

Mutta onko pääministerin johtamalla kokoomuksella enää omaa sisältöpolitiikkaa? Siitäkin on keskusteltu monella suunnalla.

Sosialidemokratialle tunnetusti kansalaisten oikeudet ja perusoikeuksien vahva suoja ovat ikävä este keskitetyn vallan käytölle, este keskityksen ja valtion pöhöttämiselle ja valitettava arviointikriteeri viranomaisvallan kasvattamiselle.

Sen jälkiä kokoomuksen mahtiasemaan noussut Jyrki Katainen nyt näyttää seuraavan. Eikä siinä kaikki. Kunnon sosialidemokraattiseen tyyliin kuuluu, että kaikki antaa periksi perustuslaissa, jos tarve sitä vaatii. Muutaman vahvasti vasemmistolaisen valtiosääntötuntijan tuella ylläpidetään tällaista kansalaisten perusoikeuksien kaventamislinjaa ja -tulkintaa. Hallitus toimii näihin nähden kuin Suomen Kuntaliitto kuntien kanssa: sitä saa mitä tilaa.

Missä majailee nykyajan lainalaisuus, Suomen perinteinen vahva ominaisuus, missä säästäväisyys ja missä tarkoituksenmukaisuus hallitsemisessa. Sitä kautta voisi kysyä, millainen on pääministerin ja valittujen oikeustaju ja missä oikeudentunto.

Sosialidemokraattinen edustaja Mikael Jungner vahvisti jo ennen omaa poliittista uppoamistaan puoluesihteerinä sosialidemokraattien saaneen kaiken tavoitellun hallitusneuvotteluissa. Kuka sitä voi mennä kiistämään. Jospa Jungner olisi kerrankin puhunut uskottavan totta sooloilevan satuilun sijaan.

Jos Jyrki Katainen oli valmis maksamaan melkein mitä tahansa pääministerin tehtävästä, mikä on loppulasku kansakunnalle. Jos hänelle avautuu vielä vaikkapa euroryhmän johtajuus tai vastaava muu tehtävä, mikä on hinta sitten Suomelle ja Euroopan unionin jäsenvaltioille. Tekeekö hän van Rompuyt?

Tämä belgialainen, eläkeiässä oleva unionin presidentti Hermann van Rompay on nyt ilmoittanut eurokriisin olevan ohi. Voi vain hämmästellä, mitä silmälaseja ja kieltä hän käyttää ymmärrykseensä. Sellaisia Eurooppa ei kaivanne lisää.

Jo pitempään on ollut tiedossa, että euroryhmä saanee uuden puheenjohtajan hollantilaisen Jean-Claude Junckerin tilalle kenenkään jäämättä kaipaamaan tätä eurojohtajaa. Hän on tahrannut itsensä kunnolla euroalueen johtamisessa.

Puheenjohtaja vaihtuu ensi kesänä. Valinnan suurimpia kysymyksiä on vaatimus ehdottomasta euromyönteisyydestä ja euroismin kannattamisesta. Juncker viittasi tuoreesti, ettei fanaattinen kanta velkakriisin voi tulla kysymykseen viitaten sillä kriittisyyteen.

Tätä taustaa ajatellen ei ole ollut ihmeteltävää, että viime vuoden ajan pääministeri Katainen oli aika piilossa, varovainen, etäinen ja sosialidemokraateille sijaa antanut. Hän varoi erehtymästä, jotta saisi konservatiivien kannatuksen tehtävään.

Tässä suhteessahan tilanne on muuttunut hallituskumppani sosialidemokraattien upottua kannatusluvuissa, presidentinvaaleissa ja puolueen puheenjohtajan ollessa henkisesti ilmeisen uupunut jo nyt. Pääministeri joutuu ottamaan vastuun käytännössä yksin säästöistä. Se tulee myös näkymään.

Se korostaa samalla piirrettä, jota pääministeri Katainen on yrittänyt kovasti välttää: hän ei ole halunnut puhua tulevaisuudesta. Hän viittaa mieluummin aina vain hyvinvointivaltion säilyttämiseen. Se on huono ohjelma muuttuvassa maailmassa; se on sitä heikentyvälle suomalaiselle taloudelle ja tuotantokyvylle sekä älyttömästi kasvaneelle velkaantumiselle.

Suomalainen huoli eurokriisin hoidosta saadun kokemuksen jälkeen on, mitä kaikkea pääministeri ja valtiovarainministeriö ovat luvanneet tulevaisuutta ajatellen. Onko kaikki todella käsitelty eduskunnassa ja kansalaisten tiedostamana? Tämä huoli nousee siitä yksinkertaisesta asiasta, että vaakalaudalla on edelleen koko euroalueen kyky selvitä, valtioiden siitä antama avoin valtakirja ja kriisimaiden velkojen maksupiikki ja yleinen tapa historiallisen kokemuksen mukaan siitä, että huippukokouksissa aina on sovittu vähän muutakin.

Palattakoon vielä demokratian arkeen. Kuntauudistus teetettiin pääministerin suojeleman kuntaministerin johtamalla virkamiesjohdolla kaukana kansalaisten osallistumisesta. Muistettakoon, että tärkein vaihe enemmistödemokratiassa on vaikuttaa jo valmisteluvaiheessa, muu on sitten melkein vain legitimiteetin eli hankkeen hyväksyttävyyden hankkimista politiikalla; kuuleminenkin voi kääntyä vain muodolliseksi vailla sisältöä. On suorataan hupaisaa joidenkin poliitikkotahojen hulvattomuus viitata siihen, että kuntauudistus oli mainittu jo edellisen hallituksen ohjelmassa. Entäpä sitten?

Tämän mukaan ensin räväytetään laaja kokonaisesitys pöydälle, ja sitten sille haetaan tukea. Tai ei saa keskustella siitä, mitä tehdään lähes 200 miljoonaa maksavilla lentokoneista ammuttavilla ohjuksilla, vaikka kansalaiset maksavat ne. Sen erinomainen jatke on suora toteamus, ettei hallitus muuta varuskuntien lakkauttamista koskevaa päätöstä. Se kertoo demokratiasta, oikeudesta olla eri mieltä ja sen merkityksestä ja niin ylipäänsä siitä, miten hallitusvaltaa on suojattava kansalaisilta.

Sen jatketta on pääministerin yllättävä tapa suojata hänelle vanhastaan niin läheistä naiskuntaministeriä, joka jo ensimmäisen kuntauudistuskuulemisessa sai tarpeekseen ja vetäytyi ilmeisesti moisesta ikävyydestä.

Pääministerillä ei ole kansalaisten koulutus, asioiden tuntemus ja hyvinvoinnin nykyaste huomion ottaen oikein käsitystä siitä, että kansalaiset ymmärtävät, he tietävät ja osaavat yhdistää eivätkä siedä pitkään toimintatapaa, joka vähät välittää heistä ja suojaa sanomattomia asioita. Kansalaiset ei luota korkeaan virkamiesjohtoon niin kuin tekevät aika monet poliitikot oman tiedon puuttuessa.

Valtiomiesluokka on alemman keskiluokan piiristä sosiaalisesti jo korkealle ponnistaneelle Jyrkille vielä kaukana, se on vain unelma. Mutta tuleeko siitä totta kuten tuli pääministeriydestä. Ja mikä hinta siitä on maksettava. Hänen jo maksamansa hinta pääministeriydestä tarkoittaa kansalaisille rasitteita; moni vanhan linjan kokoomuslainen on mieltänyt sen perusarvoista, kodista moraalista ja isänmaasta luopumiseksi. Mutta onko näinkään vielä pääteltävissä?

Kansalaisten on ensiksi opittava täysin luottamaan siihen, ettei pääministeri valehtele tai kerro muunnettua totuutta poliittisista sopimuksista. Ruotsinkielisen varuskunnan säilyttämisestä ei ole sovittu aiemmin erikseen tai hallitusneuvottelujen yhteydessä. Huhu kertoo, että ennen lopullista päätöstä asiasta vielä keskusteltiin epävirallisesti asian kiistanalaisuuden vuoksi.

Veroista on sovittu hallitusohjelmissa. Säästöohjelmien lähestyessä kaikki on vielä linjalla: katsotaan, ei manata, odotetaan valtiovarainministeriön talousennustetta vielä, hyvinvointia on säilytettävä jne. Yhtä tyhjän kanssa koko uskottavuus ja asioiden kertominen, kunnes asiat konkretisoituvat.

Kokoomuksen kansallinen linja on hukkunut viime vaalikaudella vallan syövereihin. Taitaa vain olla niin, että se palaa eturiviin, kun nämä kansakunnan vaikeudet sälyttyvät pääministerin harteille, jossa niillä voi olla vaikeuksia pysytellä hartioiden hentouden vuoksi, mutta kyllä ne sinne kuuluvat.

Kokoomuksen nykyisen johdon tapana on ollut siirtää takariviin vähemmän toivotut edustajat ja kannattajat. Asemia ja tehtäviä heille ei suoda. Sen verran on pääministerillä herkkä hipiä. Taitaa olla myös sietämättömästi savolaista komeljanttarin vikaa. Nämä edustajat saavat kyllä kannattaa, mutta heille suodaan muutoin paikka takarivissä. Moni heistä on jo unohdettukin.

Yhteisöllisyys ei ole suinkaan aina voimaa; koko käsite on tunnettu kansallissosialistien tiukasta vaatimuksesta samaistua kotitapoja myöten, nyt koko käsite on saanut aivan uusia ulottuvuuksia arkikäytössä.

Moni on arvuutellut, mikä on oikein Salen, nyt siis tasavallan presidentin ja etnisen kokoomusjohtajan ja nykyisen suhde politiikassa. Se tiedetään ja sen pääministeri on ilmaissut, etteivät he ole seura- tai metsästyskavereita. Eikä kukaan sitä vaatisikaan. Tasavallan presidentille näin on vain pahempi. Etäisyys luo riippumattomuutta.

Mutta miksi valtamedian toimittajia riivaa tämä kysymys; samalla on jätetty vähälle se asiallinen suhde, joka entisellä presidentillä rouva Halosella ja tasavallan presidentti Sauli Niinistöllä on ollut kuusi vuotta sitten käydyn tasaisen kamppailun jälkeen. He ovat kyenneet toistensa kunnioitukseen riittävästi; muuta se ei ole vaatinut.

Onko niin, että pääministerille on samalla sekä kokoomushuumaa saada vuosikymmenten jälkeen omista joukoista presidentti vai onko yhteenotto vasta tulossa. On oletettavaa, ettei se tule tasavallan presidentin piiristä, sillä kansan tuki on jo pysyy siellä.

Käytännössä tasavallan presidentti on kokenut poliitikko, ja hän on luvannut eduskunnalle kunnioittaa perustuslakia tuoreine muutoksineen. Toisaalta hän tuli presidentin toimeen astumisen yhteydessä pitämissään puheessa leimautuneeksi suoraan arvojohtajaksi monellakin tavalla. Juuri tässä suhteessa pääministerin eväät ovat olleet hennonlaiset. Ja kykeneekö valtapaineiden kasvaessa vielä kokematon pääministeri pitämään kurissa tavoitteensa.

Tasavallan presidentti Niinistö on tullut urallaan tunnetuksi siitä, että hän pitää perustellut mielipiteensä. Miten toisenlainen päällepäsmäri kykenee omaksumaan roolin itseään kokeneemman ja valistuneemman tasavallan presidentin kantojen ja linjausten yhteydessä kutinsa ja hermonsa.

Arvojohtajuuden rinnalla on suuri kysymys, miten tasavallan presidentiltä odotettava talouskeskustelu, maailmantalouden kysymysten siirtäminen kansalliseen viitekehykseen ja eurokriisin holtittomuuksien arviointi soveltuvat hallituksen avoimien ovien linjauksiin. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on tunnettu säästäväisyydestään ja taloudellisesta tarkoituksenmukaisuudesta, mitä hallitukselta on odotettu kohta vuoden ajan.

Pääministerin kyky nähdä Suomen tämän vuosikymmenen tulevaisuus ei ole tällä hetkellä uskottava. Hän pyörii päivän ongelmien parissa. Hänen kirjallinen tuotantonsa on olematon sen osoittamiseksi, että hänellä olisi siihen kykyjä.

Kansakunnan toiveet kallistuvat kyllä pohtijana ja fundeerajanakin tunnetuksi tulleen, ilmeisen valistuneen tasavallan presidentin puolelle ja harteille. Siten näyttäisi siltä, että koko jännite tai suhde pääministerin ja tasavallan presidentin välillä henkilöityy enemmän henkilö- kuin poliittisiksi kysymyksiksi.

Matka kansakunnan laajan enemmistön arvostamaksi valtiomieheksi on pitkä. Se ei ole riittänyt edes eduskunnan entisille puhemiehille titteleistä ja arvomerkeistä huolimatta. Yhtä vähän se on viime aikoina riittänyt pitkäaikaisten pääministerienkään kunniaksi, jos nykysuomalaiset nyt ylipäänsä tällaista tasa-arvon aikakauden aikana arvostavat. Nämä pääministerit ovat, jollei muuta ole ollut, itse pilanneet maineensa, toheloineet maineensa, he ovat osoittaneet huonon häviäjän mainetta ja he ovat muutenkin kieltäneet uskomattomalla tavalla tosiasiat, joita on pidetty kansallisesti valtiollisen elämän viisauden alkuna.

Voidaan kuitenkin todeta, että pääsy valtiomiesluokkaan vaatii henkilöltä korkeita sivistys- ja tutkinto-ominaisuuksia, jotka on hankittu näytöillä, kansakunnan eturivissä olemalla ja suomalaisella suoraselkäisyydellä ja itsellisellä riippumattomuudella. Pääministeriksi voi päästä nykyisin aika vaatimattomilla kirjallisilla ja tutkinnollisilla ansioilla pätevöitymällä yhä pienempien piirien hallitsemassa puolue-elämässä.

Valtiollisesti valtiomiestaitoa on pitänyt hankkia kansainvälisesti, osoittamalla laajaa kielitaitoa ja kokemusta tältäkin saralta. Sisäpolitiikassa se edellyttää pitkäaikaista edustaja- ja ministerirupeamaa osoitetuin ansioin. Siinä ei auta omien valtaan huutaminen yhtään mitään. Ansioiden pitää olla aidosti kansakunnan parhaaksi, ei minkään kansaosan parhaaksi.

Näitä näyttöjä ei ole ollut viime aikojen pääministereillä. Muutenkin on aika huolestuttavia esimerkkejä siitä, etteivät viime vaalikausien monetkaan ministerit ole olleet kyvykkäitä lainsäädäntövalmistelun johtamiseen, perusoikeuksien hallintaan osana kansalaisyhteiskuntaa taikka Euroopan unionin asioiden minkäänlaiseen hallintaan ilman kasvavaa virkamiesarmeijaa. Se on valitettava totuus nimiä erittelemättä. Sen näkee aika pian. Se on kaikkein surullisinta, kun asianomainen ministeri ei itse tajua olevansa tehtävässä, joka ylittää hänen kykynsä monin verroin.

Mutta suurin moka on kuitenkin itse järjestelmässä ja pääministerissä, joka hyväksyy tällaisen kaikille tarjokkaille avoimen mahdollisuuden. Kansalaiset eivät ansaitse tätä. Myös pääministeri Kataisella on paljon petraamisen varaa suosikkiensa ja lemmikkiensä suosimisessa; sille on vaihtoehtoja kuten tasavallan presidentti osoitti oman kabinettinsa valinnoilla. Ei kokoomus ole mikään kykypuolue kahden viime vaalikauden perusteella. Olisi aihetta pohdiskeluun, joka ei taida olla Jyrki Kataisen vahvoja puolia.

Poliittinen järjestelmä on aina yllätyksellinen: mistä jokaiseen hallitukseen löytyy niinkin monta tunaria ahkerien, kokonaisuuksia sentään jonkin verran hallitsevia ja muuta kuin omien hyödyttämistä ajavien, johtamiskykyisten ministereiden rinnalle.

Tietenkin pääministerillä on aina periaatteessa eduskunnan tuki takanaan, muta sen käyttö voi olla Pyrrhoksen (Kreikan erään alueen hallitsija kuoli 272 eaa) voitto.

Pääministeri joutuu nykyisin varmuudella vastaamaan jo epäsuorasti kuntavaaleissa ja sitten koittavissa eduskuntavaaleissa kansalle ainakin seuraavista asioista:
-yleisesti yhteiskunnan ja hyvinvoinnin kehittyminen sekä elämisen ratkaiseva kallistuminen ja niihin liittyvä kasvava turvattomuuden tunteen leviäminen
-hallitusvallan kyvyttömyys nostaa uudenlaista kansalaisajattelua tulevasta selviämiseen perinteisten, vaurauden uusjakoon keskittyneen politiikan sijaan
-Suomen kaikkinaiset vastuut euroalueelle ja sen jäsenvaltioille
-Suomen talouden rakenteen selvä taantuminen ja vientiä hankaloittava pysyvän luonteinen kauppa- ja vaihtotaseenkin alijäämäisyys
-Suomen raju velkaantuminen ja valtionlainojen kulujen merkittävä kasvu liian myöhään tehtyjen säästöjen laskiessa ja laskettua Suomen luottoluokitusta
-perinteisten kokoomusarvojen sivuuttaminen liian perusteellisesti ja laajalti mukaan lukien kansallisen edun hallituskaudella saama sisältö
-verojen ja leikkausten yhteisvaikutus ja reaalielinlasku kansalaisten elämässä
-ylikorostuneen vihreän politiikan aiheuttamat kustannusten nousut ja työllisyyden paranemiselle aiheuttamat esteet
-hallitsemistapa, joka muuttuu askel askeleelta käskevän keskitetyksi ja sanelevaksi ja sitä myötä hallitusvallan väsyminen ja tunteettomuus suhteessa kansalaisiin.

Valtiosäännön ja poliittisen kentän muutokset sekä euroalueen ja Euroopan unionin kehitys ovat johtaneet siihen, että edustajavaalit ovat jatkossa entistä selvemmin pääministerivaalit. Se on linjaamassa myös sitä, että pääministerin on entistä vaikeampi uusia oma mandaattinsa. Juuri tällaisen ongelma-asettelun kanssa painii Suomen keskusta. Asiat ovat mitä ovat kunakin aikana. Pääministerin vallan kasvu tarvitsee vastuumekanismin suoraan kansalta.

Kevät koittaa, jolloin kaikki näkyy todellisena ennen kuin kesän sulot peittävät ruman. Mutta voidaanko talven raskaat vastuut unohtaa ja peittää. Vastaus demokratiassa on yksiselitteisesti ei. Silloin nähdään myös, miten Jyrki Kataisen koulun välttävän arvosanan saanut matematiikan taito yhdessä peruskoulunopettaja Jutta Urpilaisen laskutaidon kanssa on toiminut. Kaatuuko ja katoaako velalla hankittu rahapino, euromaat vai tämänkin maan talous?

Näkyviin tulevat entistä paremmin myös johtavien poliitikkojen kasvojen uurteet, jotka kertovat kait jotakin vallan käytön ankaruudesta – ei niinkään ihanuudesta. Uurteet syvenevät, jos huolet kasvavat tai toisia pettää, mutta voiko kukaan pettää ketään kaiken aikaa? Silloin on vaara, että julkisivu pettää.
Nii että tuollainen valehtelija sitten mukamas ns. yliasiamieheksi, voi sanoisinko perskulles.

Risto Mäkinen

Kommentit vaikuttavat siltä,että harva kommentoijista oli lukenut edes Sitran viime vuosien toimintakertomuksia puhumattakaan Sitran pääteemojen tuloksista. Sääli ! Katson Sitran toimintaa puolueellisesti oltuani siellä 1970-80 luvulla eri tehtävissä lähes 9 vuotta. Edelleen tunnistan yrityselämän tai yhteiskunnan toimissa silloisen Sitran tuotekehitysrahoituksen tai selvitysten etten sanoisi tutkimusten tuloksia.Sitra on edelleen tarpeellinen tulevaisuutta ja Suomen selviytymistä globaalissa maailmassa selvittävä organisaatio. Yliasiamiehellä tulee olla laaja kokemus joko yrityselämässä tai yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. En osaa sanoa mikä on Jyrki Kataisen asema 51:n muun hakijan joukossa.

Risto Mäkinen

Yksi sää yliasiamiehen homman viideksi vuodeksi. Muut 50 saavat kiitospuheen mielenkiinnosta Surraa kohtaa. Esim. Suvi- Anne Siimes jatkaa nykyisessä työssään. Ehdollepanon kai tekee Hallituksen ja hallintoneuvoston pj:T Hetemäki ja Matti Vanhanen. Jos Orpo olisi pääministeri olisi Kataisen nimitys aika todennäköinen. Nyt on kisa tasaisempi. Esko Aho oli 1. poliitikko Sitran johdossa. Enemmistö on ollut yrityselämän puolelta. Ensimmäinen v 1977 oli Klaus Waris Suomen Pankin pääjohtaja. Nykyinen Kosonen yksi Nokian johtajista. Kun vielä Rinne haluaisi vähentää Sitran pääoman puoleen niin onkin edessä mielenkiintoinen tilanne