Torstai 18.7.2019

Uusi työministeri Harakka hämmensi vuonna 2016: ”Sosiaalidemokraatitkaan eivät pysty takaamaan työtä – työväen ainut liike on ovesta ulos”

Luotu: 
6.6.2019 13:11
  • Kuva: Lauri Olander / Alma Talent arkisto
    Kuva
    ”Tuleva yhteiskunta ei ole palkkatyön yhteiskunta”, Timo Harakka kirjoitti vuonna 2016 hahmotellessaan tulevaisuuden työelämää. Arkistokuva.
|

Yhteiskunta perustuu työhön, mutta ei voi nykymaailmassa taata työtä suomalaisille. ”Siihen eivät sosiaalidemokraatitkaan pysty.” Näin kirjoitti tänään torstaina työministeriksi nimitettävä kansanedustaja Timo Harakka (sd) manifestissaan vuonna 2016.

Liike 2020 -manifesti oli Harakan ehdotus sdp:n uudistamiseksi. Harakka teki sdp:stä yrittäjäpuoluetta, joka pyrkisi fiksun valtion avulla sosiaaliseen, toimivampaan markkinatalouteen. Lopulta manifesti ja siihen liittyvän liikkeen perustaminen oli myös alustusta Harakan puheenjohtajakampanjalle, kun tämä haastoi Antti Rinteen puheenjohtajavaalissa vuonna 2017.

Harakka joutui vuonna 2016 kiistämään väitteitä, että hänen perustamansa Liike 2020 -yhdistys olisi ollut kampanjaorganisaatio puheenjohtajavaalia varten. Myös Harakan manifestissaan esittämät ajatukset herättivät huomiota ja hänen katsottiin muun muassa uhmanneen ay-liikettä. Samassa puoluelehti Demokraatin analyysissa hämmästeltiin myös Harakan tulkintaa työstä ja sdp:n arvoista.

Lue myös arkistojuttu: SDP:n puheenjohtajapeli sai kierroksia – Timo Harakka selittää yhdistystään

Ennen kaikkea Harakka kirjoittikin manifestissaan työstä, työn tulevaisuudesta ja jo nykyisyydestä. Hänen näkemyksensä perinteisen palkkatyön tulevaisuudesta oli synkkä. Oikeastaan Harakka katsoi, että jo vuonna 2016 digitalisaatio oli vienyt Suomesta työpaikat.

”Digitaalinen maailmantalous on vapauttanut pääomat, mutta ei ihmisiä. Sadat miljoonat ihmiset ovat vapaita vastoin tahtoaan, vapaita työstä. 300 000 suomalaista on vaikeuksissa yhteiskunnassa, joka perustuu työhön, mutta ei voi taata työtä. Siihen eivät sosiaalidemokraatitkaan pysty”, Harakka kirjoitti.

Esimerkiksi ekonomisti Heikki Pursiainen kiisti myöhemmin, että Suomen silloinen huono työllisyystilanne olisi johtunut Harakan teorian mukaisesti digitalisaatiosta ja työn katoamisesta. Pursiainen totesi arviossaan, että Harakka kieltää manifestissaan työmarkkinoiden toimivuusongelmat lähes tyystin.

Harakan pääpointti oli kuitenkin sdp:n suhde työhön. Hänen mielestään sdp:n arvot olivat pielessä, ja se esti sdp:tä olemasta tulevaisuuspuolue.

”Jos kysyt SDP:n jäsenkirjan omistajalta puolueen tärkeintä arvoa, hän vastaa todennäköisesti: työ. Mutta työ on resurssi, eikä arvo. Myös raha on resurssi. On hyvä, jos on rahaa, mutta rikkaus ei ole arvo. On onnellista olla työssä, mutta työ ei ole arvo”, Harakka kirjoitti.

Harakka totesi manifestissa, että ”karu totuus on, että tavallinen työ katoaa”.

”Ei kerralla, vaan hitaasti. Se työ, joka ei ole huippuammattilaisten korvaamatonta aherrusta tai palvelualan matalapalkkatyötä, ulkoistetaan, siirretään ulkomaille, automatisoidaan tai robotisoidaan.”

”Tuleva yhteiskunta ei ole palkkatyön yhteiskunta. Kaikki merkit näyttävät, että digitaalisessa maailmantaloudessa ainut työväen liike on ovesta ulos. ”

”Työllisen ja työttömän jyrkkää rajaa on syytä entisestään hälventää”

Harakka todisteli, että talouskasvu ja työllisyys ”ovat erkaantuneet toisistaan jo vuosia sitten”.

”Tuore kysely antaa karun kuvan todellisuudesta. Suomen 250 suurinta yritystä kertoi supistaneensa kolmessa vuodessa työvoimaansa 60 000 hengellä – ja ilmoittivat supistavansa lisää. Samalla yritykset ovat paremmassa tuloskunnossa kuin koskaan: voitot ovat kasvaneet samassa ajassa yli 50 prosenttia”, toimittajataustainen kirjailija ja kansanedustaja kirjoitti.

”Entä jos epämiellyttävä totuus on, että nämä asiat eivät vain tapahdu yhtä aikaa, vaan liittyvät toisiinsa – jopa syy-seuraussuhteessa? Entä jos yritysten tulos paranee työn tuottavuutta parantamalla, väkeä vähentämällä? Epäilemättä työväenliikkeelle on ongelma, jos työväkeä vähentämällä talous kasvaa.”

Tänään nimitettävän Rinteen hallituksen ohjelmassa talouskasvu ja työllisyys linkittyvät tiukasti toisiinsa. Hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikan tärkeimpänä tavoitteena on, että ”normaalin kansainvälisen ja siitä heijastuvan kotimaisen talouskehityksen oloissa” työllisyysaste nousee 75 prosenttiin vuonna 2023. Toisaalta ohjelmassa todetaan, että kestävä talouskasvu nojaa ”paitsi työllisyysasteen nostamiseen, myös työn tuottavuuden vahvistumiseen”.

Tuottavuutta Harakkakin korosti ohjelmassaan. Hänen mukaansa olemme siirtyneet käsittämättömien tuottavuuserojen maailmaan.

”Tuottavuus kasvaa työpaikkojen kustannuksella. Monien tutkimusten mukaan Suomesta ovat kadonneet ja katoavat keskitasoiset, keskipalkkaiset, keskituottavat työt. Kysyntää on korkeimman tuottavuuden ja matalimman tuottavuuden töihin, eli sellaisiin, joihin suomalaisten enemmistö ei joko pysty tai halua.”

Harakka suositti koulutukseen panostamista keinona lievittää tuottavuusjakaumaa. Koulutukseen panostaa myös Rinteen hallitus.

Hänen yleisnäkemyksensä oli silti synkkä.

”Jos on utopiaa, että 300 000 ihmistä voi saada hyviä töitä – niin eikö silloin ole hyväksyttävä huonot työt”, hän kysyi.

Huonoilla töillä Harakka tarkoitti sitä, että osa työllisistä ei voi saada työstään riittävää toimeentuloa, ja että julkisen vallan tehtävänä on tämän vuoksi ”tarjota palkkatuettua työvoimaa yrityksiin, järjestää kunnallisia kunnossapitotehtäviä, harjoittelua ja kesätyöpaikkoja”.

”Erityinen vastuu on nuorista. Työllisen ja työttömän jyrkkää rajaa on syytä entisestään hälventää”, Harakka kirjoitti.

”Talouskasvu ja työllisyys pitää erottaa toisistaan myös ohjelman tasolla, kuten ne ovat erkaantuneet jo todellisuuden tasolla. Se tarkoittaa, että suurelle osalle suomalaisista syntyy työpaikkoja vain sinne, missä liiketaloudellinen tulos ei ole tärkein. 2020-luvun työ ei ole markkinaehtoista työtä, vaan markkinoita täydentävää ja mahdollistavaa työtä. Uudessa tehtävänjaossa yhteiskunta hyväksyy, että yritykset tavoittelevat voittoa, eivät työpaikkoja. Vastikkeeksi liike-elämä hyväksyy, että yhteiskunta rahoittaa työllisyyttä, jolla ei ole markkina-arvoa.”

Harakan mukaan aktiivinen työllisyyspolitiikka on julkisen vallan perustehtäviä. Hän kuulutti muun muassa uudelleenkouluttamista, osa-aikatyön lisäämistä ja niin sanottujen välityömarkkinoiden tukemista.

Harakka lähtee työministerinä johtamaan hallituksen pyrkimyksiä nostaa työllisten määrää 60 000 hengellä hallituskauden loppuun mennessä.

LUE MYÖS ARKISTOJUTTU:

Supercell-sosialisti Timo Harakka puolustaa Suomen ay-liikettä: ”Ranskassa olisi yleislakko, autot palaisivat Roomassa”

Henkilöt: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Jussi Keinonen

Harakka oli oppositiolaitakautensa alussa ärsyttävästi räksyttävä, mutta tuosta Liike 2020 -manifestin sisällöstä olen täälläkin ollut (tuohon perehtymättä) aikoinaan samaa mieltä: ainoa tapa hyötytyöllistää heikosti tuottavia tulevaisuudessa on tukea heitä yhteiskunnan avulla lisäpalkalla.

Tämä taas on suuressa ristiriidassa ay-liikkeen inttämän "työstä pitää saada elämiseen riittävä palkka".

Reaalimaailmassa yksityinen työnantaja ei voi maksaa kuin korkeintaan työn tuottavuuden verran.

Tämä on ratkaistava, eikä se ole vaikeaa.

Jussi Keinonen

Minua lähinnä kiinnostaa, miten tulevaisuudessa ihmiset pidetään riittävästi hyödyksi yhteiskunnalle ja miten he vastavuoroisesti pärjäävät.

Parempaan toki mennään vuosi vuodelta, mutta tietyt vastavuoroisuusmekanismit (tulot/panos) on soviteltava uudelleen.

Esa Toppinen

Totta - se on kovin selkeää matematiikkaa..
Jos AY joutuisi ottamaan siitä vastuun, saamatta mitään tukia, verovapauksia tms. = työnantaja - ei taitaisi onnistua ?
Tottakai työntuottavuudella ja sen kasvulla nämä voi ratkaista - tuskin keskusjohtoisesti (vrt. AY), koska joka työpaikalla on eri tilanne... siksi se paikallissopiminen pitäs saada kuntoon... Toki AY voi olla tukena... mutta vastuutas se ei ota - johan se sanoi sen nyt Rinteen - mallissa (hallituksen valinta)...