Lauantai 20.7.2019

Suomen sairaaloiden käytäntö pöyristyttää

Luotu: 
4.11.2011 06:13
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
    Kuva
    Tutkija on pöyristynyt siitä, että tärkeää tietoa vaihdetaan paperilapuilla. Arkistokuva.

Tutkija kritisoi voimakkaasti potilastietojärjestelmien tilaa Lääkärilehden nettisivuilla.

– On katastrofaalista, miten epäsopivia työvälineitä järjestelmät ovat käyttötilanteisiin ja käyttäjien tarpeisiin nähden, sanoo terveydenhuollon tietojärjestelmien käytettävyydestä väittelevä tutkija, tekniikan lisensiaatti Johanna Kaipio Aalto-yliopiston käytettävyystutkimuksen ryhmästä.

Kaipio on tutkinut tietojärjestelmien käyttöä muun muassa kyselytutkimuksella. Hänen väitöstutkimuksensa keskeinen tulos on, ettei käyttäjän näkökulmaa ole otettu tarpeeksi huomioon terveydenhuollon tietojärjestelmiä kehitettäessä. Puutteet järjestelmien käytettävyydessä vaikeuttavat ja hidastavat ammattilaisten työtä.

– Minusta on myös pöyristyttävää, että sairaaloissa vaihdetaan tärkeää tietoa paperilapuilla tai vihkoissa ja organisaatioiden välillä fakseilla, koska sähköinen tiedonvaihto ei onnistu, Kaipio sanoo.

Kaipion mukaan järjestelmätoimittajat ovat nyt ymmärtäneet, että kritiikki potilastietojärjestelmiä kohtaan on laajaa. Avoinna on kysymys siitä, mitä ongelmille pitäisi tehdä.

Henkilöt: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

muuan

Olisikohan osasyynä vanha tuttu tekijä eli käyttäjien muutosvastarinta liittyneenä vanhaan tapaan tottumiseen. Ei vain tule ryhdyttyä paneutumaan uuteen menettelyyn, kun on muutakin tekemistä. Onhan muutos aina vähän pelottavakin.

Järjestelmän rakentajat taas pitävät itseään tässä asiassa viisaimpina ja siksi puurtavat sen kokoon omista, lähinnä teknisistä lähtökohdistaan. Mutta onhan selvää, että ensisijaisena näkökohtana pitäisi olla käyttötilanteet.

Lieneekö ollut halua, aikaa ja kykyä järjestää ensin yhteydet ja tiedonkulku näiden kahden pääosapuolen välille?

Mila F

Toki suurissa uudistuksissa muutosvastarinta on aina merkittävää, mutta tunnen nämä sairaalajärjestelmät ja niiden tilan 20 vuoden ajalta ja ongelma on ollut koko ajan sama: Käyttäjää ei pidetä tarpeellisena - onneksi parannusta on tapahtunut alkuaikoihin verrattuna.

Sairaalabyrokratian mukaisesti kehitystyöryhmiin on nimetty esimiehet eli sellaiset henkilöt, jotka itse eivät käytä järjestelmiä päätyössään kuin satunnaisesti. Perustyöntekijöiden kohtelu hankkeissa on ollut poikkeuksetta karmivaa: Jos työntekijä on ollut eri mieltä jostakin yksityiskohdasta, hänet on leimattu muutosvastarintaiseksi ja oppimiskyvyttömäksi ja jätetty ongelmineen yksin. Työntekijä on sitten kehittänyt itselleen ruutupapereita tai excel-taulukoita, joilla ongelmista on selvitty yli eli tehnyt kaksinkertaista työtä.

Jostakin syystä sairaalajärjestelmissä ja laajemminkin kuntajärjestelmissä pääkäyttäjäksi nimetyn henkilön asema on muuttunut työntekijöiden alistamiseksi tai jopa henkilökohtaisen vallan välineeksi. Tilastollisesti voidaan varmaan nähdä sairastumis- ja sairauslomapiikkejä noilta ajoilta.

Olen vuosien varrella koettanut monessakin yhteydessä pitää käytettävyydestä meteliä, koska se vaikuttaa suoraan toiminnan laatuun ja työpaikan henkiseen ilmapiiriin. Jostain syystä käytettävyys ihmisen ja koneen välisenä todellisena haasteena on ollut mediaseksitöntä. Oikeastaan koko asia on noussut suunnittelun lähtökohdaksi vasta reilusti 2000-luvun puolella. Joissakin ohjelmistotoimittajakulttuureissa se ei ole edelleenkään voimassa.

Nyt tehtävän väitöksen sisällön pitäisi olla jo viimeinen herätys kaikille. Valtio, joka on herännyt vain ylisuuriin kustannuksiin, tekisi palveluksen kaikille kyseisen ongelman kanssa tekemisiin joutuneille, jos avaisi oman tiedonkeruu- ja keskustelupalstan asialle. Ihmiset saisivat kertoa tosielämän kokemuksistaan ja purkaa mieltään. Siten saataisiin myös arvokasta tietoa siitä, missä kohdissa ohjelmistokehitys on lähtenyt väärään suuntaan.

Edelleenkin tilanne kunnissa ja valtiolla on se, ettei ole asiantuntijoita, jotka ymmärtäisivät, minkä verran valmis ja toimiva koodi saa maksaa ja minkä verran järjestelmistä koituu ylläpitokuluja.