Torstai 23.5.2019

Kova syytös tv:ssä – näin Niinistö todella sanoi 14.5.1991

Luotu: 
12.1.2012 12:45
  • Kuva: Petteri Paalasmaa/Uusi Suomi
    Kuva
    Sauli Niinistö katsoi vuonna 1991, että aviopuolison tekemän raiskauksen uhrilla tulee olla anteeksi antamisen mahdollisuus. Alakuvassa kuvakaappaus eduskunnan pöytäkirjasta. Koko pöytäkirja ladattavissa uutisen alta (PDF).
  • Kuva: Ruutukaappaus
    Kuva

Faktakulma

Avioliitossa tehty raiskaus kriminalisoitiin vuonna 1994. Virallisen syytteen alainen rikos – siis ei-asianomistajarikos – raiskauksesta tuli kuitenkin vasta vuonna 1999. Tällöin muutosta perusteltiin pyrkimyksellä korostaa yhteiskunnan reagointia vakaviin rikoksiin ja helpottaa asianomistajan asemaa. Nykylain mukaan syyttäjällä on oikeus nostaa syyte uhrin vastustuksesta huolimatta, mikäli tärkeä yleinen tai yksityinen etu sitä vaatii.

Presidenttiehdokas Sauli Niinistö (kok.) joutui eilisessä tv-tentissä vastaamaan syytöksiin 20 vuoden takaisesta raiskauslausunnostaan. Uuden Suomen hankkimasta eduskunnan pöytäkirjasta selviää, mitä Niinistö todella sanoi täysistunnon keskustelussa 14. toukokuuta vuonna 1991.

Ylen toimittaja Pirjo Auvinen yllätti Niinistön kiusallisella kysymyksellä tentin loppuvaiheessa.

–20 vuotta sitten eduskuntakeskustelussa näitte ongelmallisena perheen sisäisen raiskauksen kriminalisoinnin. Vieläkö olette samaa mieltä? Auvinen kysyi.

Niinistö totesi, ettei muista lausuntoa. Hän epäili, että olisi sanonut ”nimenomaisesti noin”. Auvinen tarkensi Niinistön sanoneen, että ”pitäisi olla tämä anteeksiantamisen mahdollisuus”.

–Olen edelleenkin vähän sitä mieltä, että ylipäätään anteeksiantaminen on aika hieno tapa. En usko, että olisin raiskauksesta sanonut, että se kuitataan anteeksiannolla, sanoi Niinistö.

Toukokuussa 1991 eduskunnan täysistunnossa käsiteltiin lakialoitetta avioliitossa tapahtuvan raiskauksen kriminalisoinnista. Sen aikaisen lainsäädännön mukaan aviopuolison väkisinmakaamista ei voitu tuomita raiskauksena, vaan vain pahoinpitelynä.

Eduskunnan pöytäkirjasta selviää, että Niinistö ei vastustanut perheen sisäisen raiskauksen kriminalisointia, kuten Auvisen ensimmäinen syytös antaa ymmärtää. Sen sijaan, kuten Auvinen tarkentaa, Niinistö vastusti muutosta, joka olisi poistanut avioliiton sisäisen raiskauksen uhrilta ”anteeksiannon” mahdollisuuden eli mahdollisuuden keskeyttää ilmoittamansa rikoksen viemisen oikeuden tuomittavaksi.

”Luulen, että me jokainen olemme joskus tulleet kolhituiksi ja huomanneet myöhemmin, että ei se ihan niin pahaa ollutkaan”

Vuoden 1991 lain mukaan väkisinmakaaminen oli asianomistajarikos, jolloin raiskauksen uhrin piti päättää, halusiko hän saattaa tekijän rikosoikeudelliseen vastuuseen teostaan.

Näin Niinistö sanoi 14.5.1991:

–Arvoisa puhemies! Tässä lakiehdotuksessa puuttuisin lähinnä eräiden rikosten säätämistä asianomistajarikoksiksi koskevaan kohtaan. Jos ajatellaan nykytilannetta, niin asianomistajarikoksessa tietysti aloite on asianomistajalla itsellään, mutta niinpä se taitaa olla silloinkin, kun virallisen syytteen alaisista rikoksista puhutaan. --- Tässä suhteessa itse asiassa ei siis tapahtuisi kovin paljon muutosta nykytilanteeseen, mutta eräs olennainen muutos tapahtuu ja se on se, että anteeksi antamisen mahdollisuus häviäisi, sanoi Niinistö.

–Luulen, että me jokainen olemme joskus jollain tavalla tulleet kolhituiksi ja huomanneet yllättäen muutaman päivän päästä, että ei se ihan niin pahaa ollutkaan, haluan antaa anteeksi sen pahan, joka minuun kohdistui.

Niinistön mielestä lakialoitteessa oli vaara, että muodostuu ”yhteiskunnallinen ylivalta, joka rullaa ja panee perheet esimerkiksi oikeussaliin vastakkain, vaikka kumpikaan ei todella sitä enää haluaisi”.

–On minusta aika tarkkaan ajateltava asia, kannattaako lähteä siihen, viedä mahdollisuus antaa rehellisesti ja avoimesti anteeksi, hän lopetti.

Vasemmistoliiton edustaja Marjatta Stenius-Kaukonen kuvaili seuraavassa puheenvuorossa Niinistön näkemystä erikoiseksi. Stenius-Kaukonen katsoi, että rikosilmoituksia puolisoista tuskin tehdään ”ikään kuin pikaistuksissaan”, kuten Niinistö antoi ymmärtää.

Avioliitossa tehty raiskaus kriminalisoitiin vuonna 1994 hallituksen esityksen pohjalta. Alkuperäinen lakialoite, jota edellä mainitussa keskustelussa käsiteltiin, sen sijaan hylättiin eduskunnan lakivaliokunnassa.

Virallisen syytteen alainen rikos – siis ei-asianomistajarikos – raiskauksesta tuli vasta vuonna 1999. Tällöin muutosta perusteltiin pyrkimyksellä korostaa yhteiskunnan reagointia vakaviin rikoksiin ja helpottaa asianomistajan asemaa. Nykylain mukaan syyttäjällä on oikeus nostaa syyte uhrin vastustuksesta huolimatta, mikäli tärkeä yleinen tai yksityinen etu sitä vaatii.

Faktakulma

Avioliitossa tehty raiskaus kriminalisoitiin vuonna 1994. Virallisen syytteen alainen rikos – siis ei-asianomistajarikos – raiskauksesta tuli kuitenkin vasta vuonna 1999. Tällöin muutosta perusteltiin pyrkimyksellä korostaa yhteiskunnan reagointia vakaviin rikoksiin ja helpottaa asianomistajan asemaa. Nykylain mukaan syyttäjällä on oikeus nostaa syyte uhrin vastustuksesta huolimatta, mikäli tärkeä yleinen tai yksityinen etu sitä vaatii.

Liitetiedostot: 
Henkilöt: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Positroni

Älä anna väärää todistusta! Niinistöhän on nimenomaan vaatinut, että Kreikkaa ja muita riskivaltioita rahoittaneet tahot (pankit ym.) vastaavat omista teoistaan. Eli euromaiden kollektiivista vastuuta toistensa veloista ei ole, eikä saa tulla.

Appi

Olisi mielenkiintoista pohtia, minkälaiseen asemaan eduskunnassa ja valiokunnissa käytävä keskustelu laitetaan. Missä tahansa muussa yhteisössä jopa yllytetään avoimeen ja pohdiskelevaan keskusteluun ennen kun lyödään lukkoon lopullinen päätös ja linjaus. Hyvin tyypillistä on myös se, että keskustelun jatkuessa siihen tulee uusia vivahteita ja painotuksia. Näin tulisi varmasti olla myös eduskunnassa ja ehkä näin onkin. Loppujen lopuksi laki on kuitenkin lähes aina jonkinlainen kompromissi. Lakitekstillä on myös tapana aikojen saatossa kehittyä olipa kehityksen syynä sitten EU:n tiukentuneet linjaukset tai lain soveltamisen yhteydessä esiin tulleet ongelmat tai puutteet. Usein vaikkapa yhden asian korjaaminen laissa saattaa aiheuttaa ongelmia toisaalla. On hyvä, että vanhoja kantoja tutkitaan, mutta mielenkiintoisempaa olisi tietää myös miten henkilö on lopulta käyttäytynyt äänestyksessä ja onko siihen perusteluita. Minua kiinnostaisi myös missä laeissa ehdokkaiden mielestä eniten tarvittaisiin muutoksia?

Htalk

"Nykylain mukaan syyttäjällä on oikeus nostaa syyte uhrin vastustuksesta huolimatta, mikäli tärkeä yleinen tai yksityinen etu sitä vaatii."

Syyttäjän harkinta koskee siis yleistä etua ja yksityistä etua, kun uhri vastustaa syytettä. Syytteen nostaminen edellyttää aina siis yleistä tai yksityistä etua syytteen nostamisen tueksi uhrin vastustaessa. Miten laajalle yleinen etu voi yletty avioliiton sisälle tälaisissa tapauksissa ilman mitään poikkeuksia?

Marjatta Stenius-Kaukosen mukaan yleinen etu menee aina poikkeuksetta avioliiton edelle tässä asiassa ja asia pitää ratkaista tuomioistuimessa poikkeuksetta vaikka asianoimistaja ei yhdy viralliseen syyyteeseen ja vastustaa sitä...

Voi olla että parempi on silti että raiskaus on yleisen syyteen alalainen...

Toisaalta tuskinpa kukaan haluaan antaa anteeksi tuollaista tekoa puolisolta kovinkaan helposti ja perusteettomasti anteeksi... kysymyksessä on erittäin vakava rikos.

Se että kyse ei ole asianomistajarikoksesta niin kuka tahansa rikosta epäilevä naapuri tai ulkopuolinen voi tehdä tästä syystä rikosilmoituksen toisen perheen sisällä tapahtuneesta raiskauksesta syytä epäillä perusteella... Tämä voi johtaa myös ulkopuolisten perheeseen kohdistamaan kiusantekoon.

Nykylainsäädäntö on silti hyvä, mutta ei yksiselitteinen.

Positroni

Yksityisellä edulla laissa tarkoitetaan varmasti sitä, että syyte nostetaan, jos näyttää siltä, että raiskattu ei pelosta uskalla olla asianomistajana.

Mutta mikä on raiskaus avioliitossa - tai suhteessa? Ja miten se näytetään toteen? Raiskaajan varmaan pitää käyttää sellaista väkivaltaa, että siitä jää jälkiä. Muutoin näyttö on vaikea. Sana sanaa vastaan, riittääkö?

joonathan

Raiskaus on aina rikos siitäkin huolimatta etteivät asianomistajat halua sitä rikoksena pitää vaan kohteeksi joutunut on antanut toiselle anteeksi. Ja haluaa tilanteen jatkuvan samanlaisen kuin se nyt on, Siis jos joku sivullinen tietää , että rikos on taphatunut niin syyte nostetaan. Esim vaimo kertoo ystävättärelleen että hänen miehensä rakastelei viime vuonna häntä humalassa vaikka hän ei sitä halunnut. Avioelämä on kuitenkin jatkunut hyvänä siitä asti. Niin ystävätär ilmoittaa asian ja mies tuomitaan raiskauksesta linnaan. Eli raikauksessa ei voi olla anteeksiantoa.

Selvitysmies

Kun hutkivat journalistit kaivelevat menneitä, olen hieman ihmetellyt ettei Väyrysen huikeaa vehkeilyä hänen ulkoministerikaudeltaan muisteta.

Kenties nykytoimittajat ovat siihen liian nuoria.

Väyrynen kirjoitti Ahti Karjalaiselle 19.9.1981 päivätyn kirjeen, jossa hän avoimesti kertoo neuvotteluistaan Victor Vladimirovin kanssa toimenpiteistä, joilla voitaisiin estää Koiviston pääsy presidentiksi.

Suomen Kuvalehti julkaisi kirjeen kokonaisuudessaan 6.10.1989 numerossa 40.

Tämä pienenä vihjeenä mainittakoon.

Jos esimerkisi jossakin länsimaassa vastaavaa olisi tullut ilmi, olisi vehkeilystä joko häkki heilahtanut tai ainakin seurauksena olisi ollut ns. poiliittinen ruumis.

Metu

Väyrynen ennusti Neuvostokaupan romahtamisen. Ja hän myös paheksui vahvan markan politiikkaa. Mauno Koivisto julkisesti lausui, että Väyrynen pitäisi haastaa valtakunnanoikeuteen. Mutta kukapas olikaan oikeassa? Paavo Väyrynen.

Harri Holkeri kerran lausui ilman tippaakaan huumoria, että hankala mies tuo Väyrynen, kun se jollain ihmeen konstilla on aina oikeassa.

Positroni

Tuo Suomen Kuvalehdessä julkaistu kirje ilmeisesti paljastaa, kuinka Väyrynen vehkeili Neuvosto-Venäjän KGB-kenraalin kanssa Koiviston päänmenoksi eli muistaakseni ehdotti, että Neuvostoliitto lähettäisi Suomelle nootin ja vaikeuttaisi idänkauppaa, mistä suomalaisille yrityksille ja niiden työntekijöille olisi koitunut aikamoisesti hallaa. Tämä oli seikka, miksi Koivisto valtakunnanoikeuteen Väyrystä halusi.

joonathan

Paavolla on paha tapa ollut, että on aina vaikeissa tilanteissa ollut oikeassa. Väyrynen olisi hirtetty monesti siksi suuria ja voimakkaita hänen vihamiehensä on olleet. Mutta hän on jaksnut puolustaa itseään ja totuutta niin kauan että venkoilijoiden on lopulta ollut annettava peräksi. Siksi häntä monet vihaavat. Totuutta usein on vaikeä hyväksyä. Ja vielä vähemmän Väyrysen suusta. Tämän vuoksi on hänet monasti syrjäytetty tämän valehtelijoiden kerhon toimesta. jopa pahimmat vihamiehetkin ovat liittyneet yhteen saadakseen Väyrysen pois pelistä. Mielenkiintoista on nähdä millä tavoin Paavoa nyt estetään pääsemästä toiselle kierrokselle. liittyykö osa kristityistä ja demareiista niinistön taakse että saadaan presidentin vaali ratkaistua eka kierroksella. Tai sitten vihreät vasemmistosta ja perussuomalaisista osa Haaviston taakse. ensinmainittu lienee helpompi tapa.

Jukka Mikkola

Näistä asioista Ahti Karjalainen itse kertoo kirjassaan ”Presidentin ministeri” sen luvussa Kriisi sivuilla 235 – 238. Kannattaa lukea. Sieltä löytyy tarkkaa ja merkittävää asiatietoa. Toinen kirjan kirjoittajista on tohtori Jukka Tarkka. Kirja julkaistiin vuonna 1989.

isovaari

Jopas nyt jotakin...!!! Mikäli -siis edellyttäen, että sanoja on ollut täydessä ymmärryksessa¨- asia olisi sellainen, mikä
estäisi "lyöjä" lyömästä tietäen sen, että pyytämällä anteeksi (!!!!!) asiaa votaisiin katsoa lainsäädännöllisesti pois kuitatuksi. Ehdotan, että samaa sovelletaan autovarkauksiin
(esimerkiksi), jotta kun varas jää kiinni, pyytämällä anteeksi
asiaa saataisiin kuitatuksi. Vai onko auto tärkeämpi kuin ihminen/puoliso? Olenko minä tullut hulluksi, vaiko en ymmärrä tästä asiasta/lausmasta yhtään mitään.

Positroni

Anteeksi annossa on aina kaksi puolta, on anteeksi pyytäjä ja se, jolta pyydetään anteeksi. Sovelletaanhan sitä nykyisin pikkurikoksiin, eli anteeksi voi saada ja rangaistuksetta selvitä, jos vahingon kärsinyt anteeksi antaa.

sikaekonomi

Lehtitietojen mukaan Somalialaiset 'uskonsoturit'
kiduttavat kuoliaaksi naisia ja tyttöjä,
jotka eivät suostu heille sotasaalisvaimoiksi.
Riittääkö Stenius & Kaukonen & Co:illa rohkeus puolustaa
todellisia uhreja, noin niinkuin käytännössä?
Meilläpäin suurimpia uhreja taitavat olla perättämien ilmiantojen kohteet.

Ray

Tuolloin käydyn keskustelun aikaan eivät sen ajan persut vielä edes tajunneet, että avioliitossakin voidaan raiskata. Moni muukin haki oikeata linjaa. Sellaista yksiselitteistä lakia ei voida kirjoittaakaan, että se olisi aina hyvä. On tärkeätä, että mahdollimman tarkkaan eliminoidaan uhrin painostaminen. Yhteiskunnan signaalin on oltava täysin kirkas ja nyt se on.

Niinistö tuolloin pyrki varmasti pohtimaan tarkasti asiaa ja omaa linjaansa. Anteeksianto-ajatus on kaunis ja on mahdotonta väittää käsitystään muodostaneen Niinistön olleen avioliiton sisäisen raiskauksen kriminalisointia vastaan. Hän tarkasteli asiaa eri puolilta ja varmaan on nykylain takana.

Täyspäinen

YLE:n demaritoimittajat ovat paniikissa ja etsivät urakalla loanheittoon syitä. Miten voi eduskunnan alainen laitos olla näin yksipuolinen ja hyökätä kaikin mahdollisin keinoin Niinistön kimppuun. Onko Jungner vielä painostamassa taustalla.

sepsaa

pitäisi pyrkiä "huoneentaluunsa" nojaten tekemään kaikille ehdokkaille ns. kiperiä kysymyksiä merkittävistä asioista, joiden perusteella voi arvioida mm. ehdokkaiden arvostelukykyä, rehellisyyttä, integriteettiä ja perusperiaatteita.

Näin eivät toimittajat Suomessa yleensä toimi, valitettavasti. Meillähän löytyy ehdikkaita, jotka korostavat eurooppalaisen sivistyksen, demokratian, yksilön vapauden, kokoontumis- ja sanavapauden periaatteita TÄNÄÄN.
Mutta nämä asiat olivat joillekin ehdokkaille vain tyhjiä sanoja sukupolvi sitten diktatuurien jyllätessä Euroopassa.
Tämä kaupankäynti demokratialla ja ihmisoikeuksilla olisi hyvä haastatteluaihe.

Metu

Paavoa hakataan kuin vierasta sikaa. Eräs toimittaja väitti hänen olleen kolmesti presidenttiehdokkaana. Paavo vaatimattomasti korjasi, etten minä sentään ole ollut kuin kahdesti.

Muuten, kun 45 minuuttia tutki, kuka keskeytti toisen puheen useimmin, se oli tämä kukkahatturouvamme. Ja arvatkaapatten, kuka vähiten. Paavo Väyrynen.

simomakela

Eikö Suomen oikeuskäytäntö ole rikollisia kohtaan "uusitestamentillinen" eli anteeeksi antava. Ja tätä linjaa toimittajatkin kautta median pääasiassa suosivat, kun vaikkapa rangaistuskäytäntöjä pohditaan. Miksi anteeksiannosta juuri nyt on tullut paheksuttava, että Niinistöä siitä tilille vaaditaan? No se sopii tietysti punavihreän media agendaan.

Metu

Niin myös Suomen oikeusjärjestelmä, joka perustuu 1734-säännöksiin armahtaa vaikkapa ensikertalaisen murhaajan tuomiosta puolet ja jos muutama vuosi on edellisestä murhasta mennyt, taas armahdetaan.

Onneksi presidentti ei ole armahdusautomaatti. Periaate taitaa olla kuin T Halmeella: Jumala armahtaa, minä en.

Verraton

Komppaan ustk:ta. Aika outoja ansoja sitä viritellään.

Lisäksi tosiasiassa avioliitossa tapahtuvaa raiskausta ei edes kriminalisoitu tämän lakialoitteen perusteella, vaan hallituksen esitykseen HE 365/1992 pohjalta. Päätös tehtiin eduskunnassa 29.4.1994 ja laki tuli voimaan 1.6.1994.NAvioliitossa tapahtuva raiskaus siirtyi yleisen syytteen alaiseksi rikokseksi kuitenkin vasta 1.1.1999 kun 24.7.1998 hyväksytty hallituksen esityksen HE 6/1997 tuli voimaan.

Niinistö äänesti molempien lakien puolesta.

iirisiines

Sauli Niinistö kuuluu suomen Illuminati eliittiin ja on myynyt meidän kansan jo kauan aikaa sitten ulkomaiseen omistukseen. Olemme kaikki kirjaimellisesti pankkiirieliitin orjia ja meidän on nyt aika toimia. Valitaan Timo Soini Presidentiksi ja viedään suomi kohti uutta nousua. Herätys kansalaiset!

Negatiivinen Eliitti (Illuminati) http://hallituksenkorruptio.blogspot.com/p/negatiivinen-eliitti-illumina...

Suomen Illuminati - Hallituksen korruptio http://hallituksenkorruptio.blogspot.com/p/suomen-illuminati-hallituksen...

2012 Maailma Muuttuu: Tietoisuuden Laajentuminen http://www.youtube.com/watch?v=0Dvo07tQeBw

Veronmaksajien rahoja tuhlataan surutta muiden maiden velkojen maksuun ja oma kansa kärsii. Ettei vain menisi nämäkin kreikalle luvatut ja kertaalleen jo myönnetyt rahat suoraan eliitin taskuun ja maanalaisten bunkkereiden rakentamiseen? Maassamme etenkin nuorten aikuisten työttömyys jatkaa kasvuaan ja köyhät köyhtyy samaa vauhtia kuin rikkaat rikastuu. Tasoerot kasvavat jatkuvasti ja väestöämme vaivaa alati kiihtyvä masennuksen, ahdistuksen ja henkisen pahoinvoinnin kierre.

Tiesitkö, että ainoastaan vain reilu 1% maailman miltei 7 miljardista ihmisestä omistaa 95% kaikesta maailmassa olevasta varallisuudesta ja sitä käytetään hallitsemaan suuria massoja. Miten tämä hallinta manifestoituu? Pääasiassa massamedian, politiikan ja erilaisten massalle suunnattujen uskomusjärjestelmien avulla.

Näitä tahoja rahoittaa tuo 1%, jota voimme kutsua myös negatiiviseksi eliitiksi. Tämä johtaa siihen, että massalle kerrotaan mitä heidän halutaan tietävän, oli se sitten valhetta tai totuutta. Ikävä kyllä esimerkiksi virallisten tahojen kertomista uutisista suurin osa on negatiivista energiaa sisältävää ja pelkoa lietsovaa propagandaa.

Olisiko meidänkin aika ottaa kansalaisina vastuu itsestämme ja valita meille sellaiset päättäjät, jotka oikeasti hoitavat meidän asioitamme kuten kuuluisi: By the People, For the People, With the People. Timo Soini presidentiksi ja rosvoeliitille kenkää.

Siirrytään yhdessä kohti suurempaa tietoisuutta ja muistetaan, että me kaikki olemme yhtä ja samaa kosmista energiaa. Luodaan tästä maailmasta meidänlaisemme - ilman pankkiirien ja eliitin valtaa. Vapaa maailma, jossa ei ole sotia ja väkivaltaisuutta. Korvataan se rakkaudella ja ilolla.

Filemon

että kun esimerkiksi vaimo saa kunnolla köniin aviosiipaltaan, niin usein lääkärissä käynninkään jälkeen asiasta ei nosteta syytettä.

On kompuroitu portaissa ja halutaan antaa anteeksi:-(

Ja höpö, höpö! Ainoa syy useimmiten syytteen nostamatta jättämiseen, on pelko! Pelko siitä, että käy vielä pahemmin!

Tämän takia tuo anteeksiantoon vetoaminen avioliiton sisällä tapahtuneen niin raiskauksen kuin pahoinpitelynkin jälkeen on vähintäänkin kyseenalainen.

Toki moni lyövä mies toivoo tätä!

Metu

On toimittajalta aika törkeätä väittää 20 vuoden takaisia puheita, jota tietenkään kukaan ei pysty muistamaan. Ja väittää vielä virheellisesti.

Toinen törkeys tuli tämän toimittajanaisihmisen suusta: syytti Niinistöä, että hän olisi ollut äärioikeistolainen. Raukkamaista.

Tällaista moraalia ylläpidetään ja ruokitaan Ylessä pakkomaksujen voimalla. Tämä on toisaalta jatkumo Kepu-vainolle, joka meni myös valheellisuuksiin. Onneksi sieltä on moni toimittaja joutunut lähtemään, ehdottaisin myös tälle toimittajalle työpaikkaa vaikkapa keltaiseen lehdistöön.

-56

Avioliitto on kahden ihmisen liitto jossa he ovat sopineet elää yhdessä lopun elämää.Anteeksiannon pitää olla myös avoiliitossa.Raiskaus on asia joka ei kuulu avioliittoon.Mutta pohdittaessa milloin raiskaus tapahtuu on hiukan erikoista.Esim.Eropaperit saa Vaimo, kun vaan mainitsee että sukupuolielämä ei suju nykyisen kumppanin kanssa tai toinen esimerkki on kun mies haluaisi, mutta vaimo kieltäytyy sukupuoliyhdynnästä.Olisiko aika hyväksyä Bordellit Suomeen niin päästään samalla monesta ongelmasta...

laurimunkisto

"Uuden Suomen hankkimasta eduskunnan pöytäkirjasta selviää"

Siinä olikin varmaan iso työ hankkia, kun ne on jokaisen saatavilla Eduskunnan kirjastossa ja Kansalliskirjastossa.

Avioliitossa tapahtuvien väkisinmakaamisten kriminalisointia yritettiin jo 70-luvun alussa samassa uudistuksessa, jossa vasemmisto poisti homoseksuaalisuuden rangaistavuuden rikoslaista. Silloinkin molempia uudistuksia – avioraiskausten kriminalisointia ja homoseksuaalisuuden dekriminalisointia – vastusti yllättäen juurikin kokoomus. Jälkimmäisessä kokoomus silloin epäonnistui, edellisessä onnistui.

Kokoomuksen Juuso Häikiö mm. sanoi että raiskauksiin puuttuminen olisi vapaan lännen oikeusjärjestelmän vastaista.

Tätä ei nykyinen stubbikokoomus juurikaan enää muista. Nykyoikeistolla ei tunnu olevan minkäänlaista käsitystä siitä, että 70-luvulla vasemmisto oli käytännössä kaikissa arvokysymyksissä vapaamielinen ja uudistushenkinen voima verrattuna sen ajan tiukkapipoisiin uskovaisiin porvareihin. Vääristyneellä "suomettumiskeskustelulla" ja muulla 70-luvun demonisoinnilla on luotu uusille sukupolville täysin päinvastainen kuva siitä, millaisia olivat eri poliittisten ryhmien edustajat 40 vuotta sitten.

Selvitysmies

Jatketaan vanhojen muistelua.

Paavo Väyrysen kirje Ahti Karjalaiselle 19.9.1981, lähde Suomen Kuvalehti nro 40 6.10.1989:
-----------------------------------------------------
Kotona 19.9.1981

Tohtori Ahti Karjalainen
Munkkiniemi

H.V.

Tapasin eilen illalla ministerineuvos Vladimirovin. Seuraavassa selostan lyhyesti keskustelumme.

Vladimirovin linja on muuttumaton. Hän tulee tekemään lujasti työtä Sinun valitsemisesi puolesta. Tällä kertaa Neuvostoliitto toimii kuitenkin selvästi varovaisemmin kuin vuonna 1956, jolloin Kekkosen vastaehdokkaana oli ”Neuvostoliittoon vihamielisesti suhtautuvan

puolueen ehdokas”. Hän korosti sitä, että sosialidemokraatit nykyään kannattavat hyviä suhteita Neuvostoliiton kanssa ja puolue puheenjohtaja Sorsaa myöten tukee Koivistoa.

Henkilönä he asettavat Sinut selvästi Koiviston yläpuolelle ja katsovat, että keskustalainen presidentti on parempi vaihtoehto kuin sosalidemokraattinen presidentti. Vladimirov ja hänen ystävänsä tulevat vaikuttamaan erityisesti kommunisteihin, mutta myös muihin puolueisiin Sinun valintasi hyväksi.

Victor kysyi minulta, mitä Neuvostoliito voisi muutoin tehdä Karjalaisen valinnan hyväksi. Hän itse ajatteli, että Suomen ja Neuvostoliiton suhteissa tulisi nyt olla hiljaisempi vaihe, jolloin Koivisto ei saisi sellaista julkisuutta, joka voitaisiin tulkita tueksi hänelle. Sen lisäksi hän ajatteli, että taloudellisessa yhteistyössä saattaisi olla jokin tilanne, jossa Sinun vaikutusvaltasi voisi korostua.

Minä esitin hänelle sen ajatuksen, että ensi vuoden tavaranvaihtopöytäkirjassa syntyvät vientiongelmat voisivat olla sopiva kohde, löytäisimme jonkin keinon, esim. öljyntuonnin lisäämisen, tämän ongelman hoitamiseen. Lupasin harkita tätä asiaa.

Tässä yhteydessä tuli jälleen esille minun mahdollinen vierailuni Neuvostoliittoon, joka, kuten tiedät, on ollut vireillä jo viime toukokuusta lähtien, jolloin presidentti Kekkonen päätti asiasta. Totesin Victorille uudelleen, että vierailun toteuttaminen olisi sopivaa tukea Karjalaisen presidentiksi valinnan puolesta.
Minulla tulisi olla puolueen puheenjohtajana riittävä arvovalta Sinun tukemiseksi, kun Koiviston puolestapuhujana on puheenjohtaja Sorsa, kaksinkertainen pää- ja ulkoministeri, joka on tehnyt virallisen vierailun Neuvostoliittoon molemmissa ominaisuuksissa.

Minä ollut jo yli neljä vuotta yhtä mittaa ulkoministerinä vierailematta kertaakaan tässä ominaisuudessa Moskovassa. Lisäksi olen yhteisten päätösten perusteella joutunut esiintymään keskusta-vasemmistoyhteistyön rikkojana, josta etenkin kommunistit pyrkivät vetämään yleispoliittisia johtopäätöksiä. Uskottavuus ei ole paras mahdollinen, kun minä näistä asemista käsin käyn ajamaan Sinun valintaasi nimenomaan ulkopolitiikan merkitystä korostaen.

Vladimirov esitti edelleen epäilyjä, mutta hyvin lieviä epäilyjä, sen suhteen, olisiko vierailu joka suhteessa tarkoituksenmukainen. Painavampana seikkana hän totesi, että asiasta olisi sovittava nyt presidentin sairastaessa vielä Sinun ja Uusitalon kanssa.
Kerroin Sinun tukevan vierailun toteuttamista.

Uusitalosta sanoin Victorille sen, minkä totean Sinullekin vasta tässä, etten oikein tiedä, missä Eino nyt liikkuu. Olet ehkä pannut merkille, ettei Eino ole ollut mukana useassa keskeisessä palaverissa, joissa presidenttiasiaa on käsitelty. Lisäksi hän oli merkillisen vaisu budjettiriihessä ja antoi minun taistella yksin. Minä suoraan sanoen suuresti ihmettelen, mitä Einon päässä liikkuu. Tämä ehdottomasti vain meidän kesken.

Toivon vakavasti, että ottaisit mitä pikimmin yhteyden Vladimiroviin ja kertoisit hänelle kantasi. Tapaan Gromykon torstaina, jolloin kutsu olisi luontevaa toteuttaa. Itse vierailu olisi mielestäni pyrittävä toteuttamaan – varmuuden vuoksi – jo lokakuussa tai viimeistään marraskuussa.

Lähden iltapäivällä New Yorkiin missä toivoakseni lauantaina tapaamme.

Parhain terveisin, Sinun

Paavo Väyrynen

muuan

"Minä esitin hänelle sen ajatuksen, että ensi vuoden tavaranvaihtopöytäkirjassa syntyvät vientiongelmat voisivat olla sopiva kohde, löytäisimme jonkin keinon, esim. öljyntuonnin lisäämisen, tämän ongelman hoitamiseen."

Tämähän on kirjeen ydinkohta kyseisessä mielessä.

"Seitsemän vuotta jälkikäteen nousi kohu Väyrysen menettelystä vuoden 1982 presidentinvaalia edeltäneissä tapahtumissa. Suomen Kuvalehti julkaisi syksyllä 1989 valtiotieteen tohtori Jukka Tarkan kirjoittaman jutun, jossa Väyrysen väitettiin syyllistyneen maanpetokseen keskusteltuaan Neuvostoliiton Helsingin suurlähetystössä työskennelleen ministerineuvos Viktor Vladimirovin kanssa siitä mahdollisuudesta, että Neuvostoliitto lisäisi ns. välitysöljyn myymistä Suomelle, jolloin Suomen vienti voisi vastaavasti lisääntyä. Tämä toisi myönteistä julkisuutta talouskomission puheenjohtajana toimineelle Ahti Karjalaiselle. ---
Viisi kansanedustajaa kokoomuksen Kimmo Sasin johdolla teki eduskunnan perustuslakivaliokunnalle selvityspyynnön Väyrysen toiminnasta. Eduskunnan perustusvaliokunta totesi Väyrysen toimineen varomattomasti, mutta ei lain vastaisesti ja eduskunta hylkäsi ehdotuksen kanteen nostamiseksi häntä vastaan."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Paavo_V%C3%A4yrynen

Lienee siis selvää, että Väyrynen vain haki joka tapauksessa syntyviin vientiongelmiin maallemme myönteisiä ratkaisuja. Mutta tuollainen juonittelu on myöhemmin katsoen enempääkin kuin varomattomuutta, tuskin kuitenkaan maanpetoksellisuutta.

joonathan

Kun totuuksia puhuu joutuu monasti niistä kärsimään. Jäättenmäkikin joutui jättämään pääminiteriytensäkkin siitä totuuden puhumisesta. Kertoi totuuden mitä Lipponen oli amerikassa puhunut. Ainoastaan siksi että se paperi josta hän sen tiedon otti oli hänelle luvatta lähetetty. Saman tiedon hän olisi saanut jos olisi sitä pääministerinä pyytänyt. Kuinka monasti Väyrystäkin on syytetty mitä erikoisemmin keinoin milloin mistäkin, Mutta virhettä niissä ei ole ollut. Niinkuin tuossa edellämainitussakin. Vain varomattomuudesta syytetteiin sillä totuuden kertuminen suomessa usein on varomatonta. Valehdella kyllä saa vaikka miten totuuden puhujat naulataan seinälle muille varoitukseksi.