Maanantai 24.7.2017

Suomen sokea piste: ”Laillinen voi olla eettisesti väärin”

Jaa artikkeli:
Luotu: 
16.2.2012 19:04
  • Kuva: Creative Commons - KeithBurtis
    Kuva
    Laillisuusperiaate on Suomessa perinteisesti vahva, joten eettinen pohdinta jää vähemmälle.

”Lakipykälien tuijottaminen” ajaa Suomessa usein eettisen pohdiskelun edelle, kirjoittaa Vaasan yliopiston tutkijaryhmä Transparency Finland -järjestön teettämässä raportissa. Tämä selittää osaltaan Suomessa ilmenevää korruptiota ja etenkin sitä, miksi suomalainen johtaja eroaa tehtävästään harvoin edes toimittuaan kyseenalaisesti.

– Laillisuusperiaate ja vahva juristitaustainen virkamieshallinto selittävät osin sitä, että muunlainen eettinen punninta tai niin sanottu pehmeä sääntely jää usein vähemmälle huomiolle. Tuijottaminen lain pykäliin aiheuttaa käytännössä sen, että väärinkäytösten tapahtuessa esimerkiksi julkisista viroista ja tehtävistä erotaan harvoin, koska juridisesti pienet rikkeet eivät luo ulkoapäin tulevaa painetta irtisanoutumisiin, raportissa todetaan.

Tutkimusryhmää johtaneen professori Ari Salmisen mielestä juridisten pykälien lisääminen ei ole ratkaisu korruption estämisessä, vaan etiikan ja moraalin kehittäminen.

– Suomessa asiat on hyvin järjestetty lain tasolla, mutta käytännön toiminnassa on arvosteltavaa, Salminen sanoo.

– Se mikä on juridisesti oikein, voi olla eettisesti väärin. Vaikka lainsäädäntö ei jotain kiellä, yhteistyökumppanien luottamus voi romuttua, Vaasan yliopiston tutkija Venla Mäntysalo kertoo.

Salmisen mielestä Suomessa vallitsevaa hyvä veli -verkostoa pitäisi tutkia.

”Verkostot voivat myös muuttua irvikuviksi”

– Kaikki puhuvat hyvä veli -verkostoista, mutta kukaan ei tunnu tietävän mikä se on.

Ongelmana Salminen näkee, että terveiden verkostojen rinnalle tulee muita verkostoja.

– Se on hyvä, että yhteiskunta verkostoituu, mutta verkostot voivat myös muuttua irvikuviksi, joilla yritetään saada hyötyä itselle ja kaverille.

Transparency Suomi ry:n jäsen, diplomi-insinööri Pekka Vainikka kritisoi puheenvuorossaan järjestönsä tutkimusta puutteelliseksi.

Vainikan mielestä Suomessa on monia ongelmia, jotka antavat mahdollisuuden korruprtion syntymiseen. Hänen mielestään Suomen korruptioalttiita alueita ovat muiden muassa poliittiset virkanimitykset, harmaa talous yritystoiminnassa, kaavoitus, Työeläkelaitoksen yksityinen hallintomalli, monopolien ja säätiöiden hallinnointi sekä vähittäiskaupan keskittyneisyys.

Kansanedustaja Tuija Brax (vihr.) totesi uskovansa, että suomalaisten luottamus politiikan suhteen on palautunut vaalirahakohun jäljiltä.

– Kun rakennettiin riippumaton ulkoinen tilintarkastus tarkistamaan eduskunnan rahankäyttöä, ihmisten luottamus saatiin takaisin.

Uusi Suomi kysyi tilaisuudessa Braxilta, miten tämä suhtautuu väitteisiin poliittisista virkanimityksistä "korruptiona". Brax, joka hakee Helsingin sivistystoimen apulaiskaupunginjohtajan paikkaa, pitää Helsingin virantäyttökäytäntöä hyvin läpinäkyvänä. Lue lisää tästä Uuden Suomen jutusta.

Muut asiasanat: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

luuserius

Jo tiedossa olevat faktat kuvaavat poliitikkojen riippuvuutta työmarkkinajärjestöjen ja vakuutuskonsernien rahoituksesta. Rahoitusta ja tukea puolueille voidaan kanavoida hyvin monenlaisten kanavien kautta. Vakuutusyhtiöiden palkkalistalla saattaa olla henkilöitä, jotka työajalla tekevät vaalityötä. Tällaisesta käytännöstä tiedetään esim. ay-liikkeen piiristä. Puolueen puolesta voidaan maksaa matkakuluja, bensalaskuja, kopiointi ja postituskuluja. Poliitikoille, heidän apulaisilleen tai sidoksilleen voidaan järjestää työpaikkoja ym. Vain inhimillinen mielikuvitus on rajana tässä.
Syyskuussa 2009 Suomen Asumisoikeusasukkaat ry syytti, että työeläkevakuutusyhtiöt ja niiden rakennuttajaorganisaatiot ovat onnistuneet puolueita lahjomalla ja poliitikkoja painostamalla saamaan haltuunsa miljardien arvoiset asuinkiinteistöt, jotka oikeasti kuuluisivat talot maksaville asukkaille. Asiaan perehtymätön voi vain ihmetellä, mistä on kyse. Pinnan alla tuntuu kuitenkin kuohuvan voimakkaasti.
Eläkkeistä kiinnostuneet poliitikot havaitsevat pian, että he saavat pyytämällä ja usein pyytämättäkin vaalitilaisuuksiinsa Työeläkevakuuttajat TELA:n lähettämän avustajan. Joidenkin mielestä kyse on todellisuudessa vahtikoirasta, jonka tehtävänä on huolehtia, että eläkkeistä keskustellaan ”oikeassa” hengessä.
Kuten hyvin tiedetään, ei ole olemassa ilmaisia lounaita. Varmaankin Liisa Hyssälä tiesi hyvin, että jos hän puuttuu ministerinä työeläkealan vallankäyttöön, hänen mahdollisuutensa päästä Kelan pääjohtajaksi menevät. Hyssälän kaudella koko hajautettua työeläkejärjestelmän perustaa murennettiin tuhoamalla eläkesäätiö- ja kassakentän toimintaedellytyksiä. Ei siis ole ilmaisia lounaita.

http://www.pusa.fi/Renkien%20kaappaus.pdf

luuserius

Työeläkejärjestelmä lupailee auliisti etuja, joiden rahoitus perustuu siihen, että joskus myöhemmin joltakulta peritään maksuja näiden lupausten katteeksi. Käytännössä yksityisten vakuutusyhtiöiden valmistelun perusteella päätetään asioista, jotka vaikuttavat vuosikymmenien kuluttua suomalaiseen yhteiskuntaan ratkaisevalla tavalla. Valtio on käytännössä sivussa Suomen tulevaisuuden suunnittelusta.
Kun ymmärtää tämän yksityisille vakuutusyhtiöille annetun rajoittamattoman vallan päättää tosiasiassa verotukseen kuuluvista asioista, ei olekaan ihme että halutaan hämärtää se, että maksut ovat osa veroastetta. Asia on arkaluonteinen jo lainsäädännöllisestä näkökulmasta. Julkista valtaa saa luovuttaa yksityiselle vain lainsäädännöllä ja merkittävää julkista valtaa ei ollenkaan. Onkohan tästä käytännöstä olemassa pätevää lainsäädäntöä?
Työeläkevakuutusyhtiöiden perimät maksut vaikuttavat monella tapaa nykyiseenkin talouspolitiikkaan. Niissä vaikutetaan esimerkiksi siihen, miten eri ikäisiä ihmisiä kohdellaan työmarkkinoilla ja miten he työllistyvät. Asia kiinnostaa suuresti valtiota.
Perusteissa vakuutusyhtiöt voivat mm. päättää että 20 vuotiailta peritään enemmän rahaa jo maksussa olevien eläkkeiden maksuun eli yhteiseen kassaan kuin 50 vuotiailta. Tällaisesta vallasta voisivat esimerkiksi maan viralliset verottajat eli eduskunta ja kunnanvaltuustot vain haaveilla.

http://www.pusa.fi/Renkien%20kaappaus.pdf

Dejavu

Suomen kielipolitiikka on malliesimerkki siitä, miten "lainmukainen" ON eettisesti väärin. 95 % kansasta ei ole ruotsinkielistä, mutta silti ruotsin kieli ajaa lainsäädännössä kaikkien muiden perusoikeuksien ohi ja yli. Maassamme siis vallitsee 5 %:n suuruisen kielen privilegio, jota perustellaan lainsäädännöllä. On eettisesti väärin, että enemmistön pitää sopeutua vähemmistön vaatimuksiin, esim. pakkoruotsin muodossa. Samalla vähemmistön "turvana" on lakeja, joilla vähemmistölle annetaan etuoikeuksia esim. korkeakoulujen kielikiintiöiden muodossa.
Räikein esimerkki tulee kuntauudistuksessa, jossa 1,3 %:n takia suunnitellaan uutta kuntaa kaksikieliseksi..
RKP on ollut hallituksissa yhtäjaksoisesti 40 vuotta ja onnistunut lobbaamaan epäeettisiä lakeja toisensa jälkeen- poliittisten lehmänkauppojen ja hyvä veli-järjestelmien avulla.
http://www.kymensanomat.fi/Online/2012/02/08/Ruotsin+kielest%C3%A4+lis%C...

J. Mikkola

Taas elävä esimerkki politiikkojen todellisuuden tajun katoamisesta.

"Kansanedustaja Tuija Brax (vihr.) totesi uskovansa, että suomalaisten luottamus politiikan suhteen on palautunut vaalirahakohun jäljiltä."

Hah hah! Unen näit. Siellä sitä tornissa taas kuvitellaan, että kun vähän lässytetään niin asia on sillä selvä, ja kusetus voi taas jatkua.

Mädässä systeemissä vaaliraha sotkut näyttelevät hyvin pientä osaa kokonaisuudessa, arvon Brax.

Vierailija

Alkoi tosiaan hymyilyttää juuri tuossa kohtaa lukiessa uutista,

"Kansanedustaja Tuija Brax (vihr.) totesi uskovansa, että suomalaisten luottamus politiikan suhteen on palautunut vaalirahakohun jäljiltä."

Eiköhän se ole mennyt luottamus aivan toiseen suuntaan...

Penttijuhani

Ja tuo iso pulma, joka siis on tutkimuksesta ulkona, on viranomaisten harkitut väärät "raportit" tai "tutkimusten tulokset." Jos se olisi tullut mukaan, siitä olisi saanut tosi suuria uutisia. Niitä ei ole näkynyt, ei vieläkään, tulisi sanoa.

Kyse ei ole suurista salaisuuksista vaan siitä, että eri hallinnot tekevät - ainakin ennen - itse omiin vääryyksiin kohdistuvat tutkimuksensa. Esimerkiksi "rahan avoin" kähmiminen itäblokin lähetystöissä Kylmän Sodan aikana ns. mustan pörssin vaihtokurssien avulla oli suuri pulma. Sitä ei käytännössä voinut tehdä ilman KGB:n tai sen alaisten apua. Supo ei saanut tutkia asiaa, joka sitten julistettiin "menestyksekkääksi säästötoimeksi" virallisissa historioissa.

Eri hallintojen, ml PlM:n ja sisäministeriön "viralliset totuudet" olivat usein muuta kuin ns. kova fakta, vaikka se oli maan ulkopuolella tunnettu. Olisikohan tilanne yhä sama, kun uutisia noista jutuista ei ole ollut?

Pentti Perusinssi

Meillä hallinto tutkii omat mokansa. Lisäksi jankataan ettei ole korruptiota ollenkaan koska ketkuilut eivät sattumalta kuulu arvosteluperusteisiin. Kuinka voidaan sanoa että joku työ (virka) on "korvamerkitty" jollekin taholle (puolueelle)? Virat ovat julkisesti haettavissa ja näin pätevät hakijat jättäytyvät pois jo hakuprosessista elleivät satu olemaan koneiston (jonkun puolueen) jäseniä.
Tässä ihmettelen nyt tätä höpöttämistä "laillisuudesta" mikä muka pyhittää kähminnän. Se ei pyhitä mitään ainoastaan takaa että voi kähmiä ilman rangaistusta. Sitäpaitsi laillisuus sinänsä ei voi olla peruste. Keskitysleiritkin olivat laillisia!

Appi

Lainsäädännön muutoksia on aina osattu hyödyntää. On täysin selvää, että jotkut tahot ovat kovasti kiinnostuneita kaikesta EU-sääntelystä sekä lobbaamismielessä että myös ylipäätään direktiivien sisällöstä. Se jolla tiedossa direktiivien sisältö ensimmäisenä omaa parhaan mahdollisuuden sen hyödyntämiseen. Tästä on lukuisia esimerkkejä vaikkapa puhelinsääntelyn vapautuksen aikoihin. On toinen asia sitten arvioida, onko direktiivien ennakkotiedon hyväksikäyttö jollakin tavoin väärin vai onko kyseessä vain markkinahaistelijan kultakuja. Ei firmoja voi kauheasti asiasta syytelläkään, jos ne ovat tehneet kotiläksynsä, mutta sen sijaan voidaan kysyä, miksi tai kuka tietoa panttaa? Kuka luo joillekin parempia edellytyksiä direktiivien sisältöjen hyödyntämiseen? Onko toiminta systemaattista ja ohjailtua? Miksi kaikille ei voida taata samanlaista tiedon saantia?

Jukka Mikkola

”Se tekee lakia vastaan, joka tekee lain tarkoitusta vastaan, vaikka hän näyttäisikin tekevän lain sanain mukaan” (Olaus Petrin tuomarinohjeet).

http://fi.wikipedia.org/wiki/Olaus_Petri

Toivottavasti Sauli Niinistön myötä saadaan tähän ”sokeaan pisteeseen” parannusta niillä rajoitetuilla oikeuksilla, mitkä hänellä on käytössään uuden perustuslain ja sen muutosten myötä. Toivon häneltä etiikan ja moraalin esiin tuomista ja kehittämistä tässä maassa. Viimeiset 12 vuotta on ollut ”hiljaiseloa” näissä asioissa. ”Unilukkaria” tarvitaan.