Torstai 21.9.2017

Harvard-professorin neuvo Suomelle: ”Katsokaa itään”

Jaa artikkeli:
Luotu: 
3.10.2015 15:45
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
    Kuva
    Harvardin yliopiston yhteiskuntatieteiden professori Robert D. Putnamin mukaan Suomi ja muut Pohjoismaat ovat ainutlaatuisia maailmassa, sillä niillä on huomattava määrä sosiaalista pääomaa.

Kun Harvardin yliopiston yhteiskuntatieteiden professori Robert D. Putnam vieraili Valkoisessa talossa, pyysi silloinen presidentti George W. Bush venyttämään heidän yhteistä tapaamista vielä puoli tuntia.

– En ollut uskoa korviani! Että konservatiivi-republikaani Bush pyytäisi tällaista liberaali-demokraatiksi tunnustautunutta professoria viettämään vielä ylimääräisen puolituntisen kanssaan.

– Hän halusi tietää kaiken ”Putnamin kuilusta”. ”Kertokaa minulle, miten Putnamin kuilut syntyvät ja miten ne korjataan”, Bush kyseli ympäriinsä, Putnam muistelee nyt Helsingissä.

Putnamin kuilut ovat rikkaiden ja köyhien välinen mahdollisuuksien kuilu. Tänä vuonna julkaistussa kirjassaan Our Kids – The American Dream in Crisis (Simon & Schuster) hän osoittaa, kuinka kuilu on kasvanut, ja kuinka Yhdysvallat on yhteiskuntana yhä eriytyneempi ja tiukemmin lokeroitunut; sanalla sanoen segregoitunut.

Torstaina Helsingin Ritarihuoneella Putnam kertoi, kuinka hän on omakohtaisesti havainnut kuilun kasvavan. Varttuessaan Port Clintonin viiden tuhannen asukkaan pikkukaupungissa Ohiossa 1940-luvulla kuntalaiset päättivät yksissä tuumin hankkia varusteet nuorten baseball-joukkueella ja koulun orkesterille. Eri perheiden lapsilla oli lähestulkoon samat mahdollisuudet edetä elämässä riippumatta perheen luokkataustasta.

2010-luvulle tultaessa tilanne on muuttunut täysin. Putnamin oma tyttärentytär, Miriam, opiskelee Pariisissa Ranskan taidehistoriaa ja ruokakulttuuria. Samaan aikaan Putnamin Port Clintonin koulun luokkatoverin, joka jäi kaupunkiin ja sai koulun jälkeen vakituisen työn paikallisesta tehtaasta, lapsenlapsi, Mary Sue julistaa Facebookissa, että “rakkaus sattuu, luottamus tappaa”. Hän on teiniäiti, joka sai ensimmäisen huumetuomionsa 16-vuotiaana.

– He eivät millään kykene ymmärtämään toistensa maailmoja. Mary Sue ei pysty edes kuvittelemaan niitä mahdollisuuksia, joita Miriamilla on, Putnam sanoo.

Miriamin ja Mary Suen maailmojen ympärille syntynyttä kuilua Putnam konkretisoi erilaisella tilastotiedolla. Yhdysvaltalaisista köyhin 30 prosenttia käyttää lapsiinsa noin tuhat dollaria vuodessa, eikä inflaatiokorjattu summa ole muuttunut juuri miksikään 50 vuodessa. Samaan aikaan varakkain kymmenys kuluttaa lapsiinsa nyt vuosittain yli kuusi tuhatta dollaria, kun luku oli vielä 1960-luvulla alle kolme tuhatta.

– Se on kesäleirejä, tietokonepelejä, jääkiekkoharjoituksia, soittotunteja, Putnam havainnollistaa.

Eikä Port Clintonissakaan kustanneta enää lasten harrastuksia yhteisestä pussissta ja yhdysvaltalaisten koulujen harrastus- ja kerhotoiminnassa on mukana selvästi harvempi joukko matalatuloisimpien perheiden lapsia kuin vielä 30 vuotta sitten.

Yksi hätkähdyttävimmistä tilastoista koskee lasten kouluttautumista. Koulutuspolkuja valittaessa koulumenestys on muuttunut vaikutukseltaan vähäisemmäksi kuin luokkatausta. Middle Schoolin, eli alakoulun ylimmät luokat, päättävistä, erinomaisesti matematiikassa pärjäävistä 13-vuotiaista 74 prosenttia saa todennäköisesti alemman korkeakoulututkinnon, jos he tulevat rikkaimmasta neljänneksestä. Yhteiskunnan matalatuloisimmasta neljänneksestä tulevista matikkapäistä tutkinnon saa 29 prosenttia, kun rikkaimman neljänneksen huonoimmin matematiikkaa osaavistakin 30 prosenttia saa korkeakoulututkinnon.

Kärjistäen voi siis sanoa, että yhdysvaltalaisen koulupolun kannalta on yhdentekevää, oletko rikas ja tyhmä vai fiksu ja köyhä.

– Tämä on yksinkertaisesti väärin. Toisekseen tämä on karmeaa kykyjen haaskausta, Putnam totesi Ritarihuoneella.

Lisäksi Putnam katsoo, että mahdollisuuksien kuilu uhkaa Yhdysvaltoja syvemmällä tasolla. Tähän viittaa myös kirjan alaotsikko Amerikkalainen unelma kriisissä ja siksi myös presidentti Bush oli niin kiinnostunut kuilusta.

– Hän ymmärsi, että jos minä olen oikeassa, osoitin särön juuri siinä kohdassa, millä Yhdysvaltain valtio oikeuttaa itsensä, sillä koko amerikkalainen systeemi on rakennettu sen varaan, että kaikki saavat tasaveroisen mahdollisuuden. Ja jos minä olisin oikeassa, tämä ei enää pidä paikkaansa.

Bushin jälkeen Putnam on puhunut mahdollisuuksien kuilusta nykyiselle presidentille Barack Obamalle sekä nyt vaalien alla republikaanien ja demokraattien presidenttiehdokkaille. Hän toivoo, että mahdollisuuksien kuilusta tulisi ensi vuoden presidentinvaalien yksi keskeisistä teemoista.

– Osa ehdokkaista on vastaanottavaisempia kuin toiset, Putnam kertoo.

”Katsokaa itään”

Yhdysvaltojen ja Suomen välille ei voi laittaa yhtäläisyysmerkkejä, Putnam painottaa. Mutta viikon vierailun jälkeen hän ei halua kokonaan kieltäytyä kommentoimasta Suomea.

– Tulin juuri tapaamasta suomalaisen liike-elämän johtajia ja me puhuimme näistä asioita. He olivat kaikki sitä mieltä, että samansuuntaisia trendejä on myös Suomessa. Se totta puhuen yllätti minut, hän kertoo Uudelle Suomelle seuraavana aamuna.

Putnamin yllätystä saattoi laimentaa se, että luennoituaan kirjastaan eri puolilla Suomea hän sai kulloiseltakin yleisöltä joka kerta saman viestin: merkkejä on jo Suomessa. Harvardin professori ei ole Suomen asiantuntija, eikä halua lähteä suomalaisia neuvomaan. Silti hän vinkkaa, mistä suomalaisten kannattaisi pitää kiinni.

– Sanoisin näin, että Suomi ja muut Pohjoismaat ovat ainutlaatuisia maailmassa, sillä niillä on huomattava määrä sosiaalista pääomaa. Täällä on korkea luottamus muihin ihmisiin, vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta, korkea osallistumisaste eri järjestöihin ja kaikki tutkimukset osoittavat, että Pohjoismailla on paljon sosiaalista pääomaa. Se on suuri etu, ja siksi nämä maat ovat kaikki niin menestyneitä.

– Jos kuvittelette, että sillä ei ole mitään merkitystä, niin katsokaa itään. Itärajanne toisella puolella on esimerkki valtiosta, missä on vähän sosiaalista pääomaa. Venäjän talous kärsii, kun kukaan ei luota muihin, eivätkä ihmiset koe yhteenkuuluvuutta.

Putnam kuitenkin arvioi, että globaalit trendit tulevat haastamaan Suomen korkean sosiaalisen pääoman.

– Suomessa ja muissa maissa korkeaan sosiaalisen pääoman tasoon on osaltaan vaikuttanut väestön etninen samankaltaisuus ja matalat tuloerot. Mutta molemmat tulevat muuttumaan Suomessa seuraavan 30 vuoden aikana. Väistämättä. Aivan väistämättä. Ja kysymys kuuluu, että jos Pohjoismaista tulee etnisesti moninaisempia ja tuloerot kasvavat, niin miten ne pystyvät ylläpitämään korkean sosiaalisen pääoman tason.

– En ole ollenkaan pessimistinen Suomen suhteen enkä yritä sanoa, että te olisitte nyt jotenkin huonossa jamassa. Haluan sanoa vain, että nämä globaalit trendit tulevat haastamaan Suomea ja uhkaavat myös jonkun verran teidän merkittävää voimavaraanne: sosiaalista pääomaa.

Entä mikä on pessimistinen näkymä Suomelle?

– Katsokaa itään.

Henkilöt: 
Muut asiasanat: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Niemi Seppo

Arvoisa herra professori, niinhän kansa koettaa leipänsä edestä katsoa. Itämarkkinoilla pieni siivu riittää pitämään suomalaiset, kokonaisvaltaisesti työn ja leivän ääressä. Katsantokanta pitää yhteiskunnan oikeassa asennossa. Vaikeutena maassamme oleva äärioikeistolainen ilmapiiri, sekä myös lännen liittoutumien asettamat idän kauppasaarrot, Protestanttinen katsantokanta, että Suomi seisoo vaikka viimeisenä linnakkeena, puolustaen omien vaikeuksiensa uhmallakin asiaa, josta isommat, kuten Saksa, Britannia ja Ranska ovat livenneet, energia sopimuksen,
idänjättiläisen kanssa on heille edullinen.

Mika Peltokorpi

Suomessa tästä jaosta on ollut viitteitä jo vuoden 2003 tulotilastossa. Tuloloukkuun ovat joutuneet pääasiassa nuoret miehet ja eläkeläis-rouvat. Oleellista on myös se, että tämä tulokuilu myös syveni ja leveni muutaman seuraavan vuoden aikana näiden edellämainittujen ryhmien osalta.

Pitäisi saada kaikki tulo- ja varallisuustaulukot käsiin, että tietäisin onko tämä kehitys jatkunut.

Sepetius Kangas

Kyllä suomessakin on tällaisten kuilujen syntyminen havaittaviassa mielestäni Suomen ikärakennekkin on osa syy. Mutta tilastojen valossa jotka ei oikestaan ikään perustu on kyllä huomattaviaa kuilun suutentuminen, Nyt on kuilu hyvin paljon suurempi kuin 50 luvulla. Aikaisemman kuilun rakenteesta ei omakohtaisia muistoja. Ja varsin kuilunsivut eivät ole lainkaan yhtä korkeat vaan toiselle muolelle on muodostumassa yhä kapeneva harjanne Eli koko kuilun rakenne muuttuu. ero kuilun molemmin puolin kasvaa kiihtyvällä vauhdilla. Rikkaat rikastuva entistä enemmä ja kyhät köyhtyvä. 80 luvun jälkeen tämä kasvu on hyvin rajusti noussut. Ei tarvi kuin opiskelijoita seurata niin siinä eron huomaa paljon surempana(muistaa).

Ulla-Kristiina Salmi

Eläkeläismummona yhdyn arvioosi. Jouduin menemään töihin pärjätäkseni, vaikka olen 65. Nuoret on työttöminä, mutta ei heille riittäisi elinkustannuksiin tämä minun 30tuntia kuussa. Koska kulutustottumukset on niin paljo muuttunut. Kerron esimerkin. Nettikirpparilla yksi 16v tyttö olisi ostaniut meikkilaukkua, ja pyysi ehdotuksia ja kuvia, kun ei mikään kelvannut, niin hältä kysyttiin, millaista hän haluaa. Hän lähetti kuvan Louis Vuittonin meikkilaukusta. Kun hälle kerrottiin, ettei niitä kirppareilta saa, vaan kaupasta ja ne maksaa, niin hän vastasi, ettei se rahasta kiinni jää.

Timothy Kestrel

Yksi asia, joka vaikuttaa Yhdysvalloissa on myös väestön nopea kasvu. Vuonna 1980 väestön määrä oli 226 miljoonaa ja vuonna 2015 se on jo 321 miljoonaa asukasta. Kasvutahti jatkuu niin, että arvioiden mukaan 2050 tienoilla USA:n väestömäärä on noin 400 miljoonaa. Mielenkiintoisinta on se, että arvioiden mukaan silloin 350 miljoonaa on alle 65 vuotiaita. Yhdysvalloista tulee myös latinovoittoinen maa väestöltään.

Sauli Harju

Väestön liiallinen kasvaminen on ongelma, mutta samalla myös pakko. Tässä on iso ongelma. Pitäs tulla maailmanlaajuinen laki että väestön syntyvyyttä rajoitetaan. Tämä maapallo ei enään pitkään kestä tätä väkimäärää. Ihminen tuhoaa kaiken, ja luonnon mukana tuhoutuu ihminen ja tämä on varma.

Pasi Harjamäki

Talouseliitti ja porvaristo sanoo, että tämä kehitys on vääjäämätöntä. Globaali markkinatalous on luonnonvoima, jolle me emme voi tehdä mitään. Jotta jäämme ylipäätään henkiin, täytyy hyvinvointivaltion rakenteet täytyy ajaa alas. Talouden sääntelyä purkaa, ay-liike lakkauttaa, koulut ja terveydehuolto yksityistää, jne. jne.

Sauli Harju

Talouseliitti ja porvarit on ne ahneimmat jolle ei mikään riitä. Ne voi sanoa ihan mitä tahtoo, ja tietävät että se on täysin ahneudesta johtuva tämä ongelma.

Veroja kiertävät järjettömiä määriä vuosittain. Poliitikot ei verojenkiertoa lopeta, ja veroja joutuu jatkuvasti enemmän maksamaan ne jotka ei mitään voittoja ole tekemässä, ja jotka joutuu nuiden ahneiden voittojen tekijöiden takia leikkaamaan omia palkkojaan.

Yritykset tekee miljardeja rahaa ja piilottaa rahat ulkomaille. Tämä on täysin ahneutta eikä mitään muuta. Monella yrityksellä on niin paljon rahaa että ne ei ikinä pysty sitä rahaa kuluttamaan.

Lumira Lumus

Tämä on totta ja olen itse lapsena käynyt yksityisen koulun ja ei silloin ollut yliopisto opiskelijalle mitään opintorahioja tai tukia eikä lapseni koskaan olleet yhteiskunnan päivähoidossa eikä niitä myöskään nykyiseen tyyliin ollut tarjolla. Lapsen terveyttä ei hoidettu yhteiskunnan varoilla, onneksi lapset eivät koskaan sairastaneet mitään. Silloin lapset kävivät yksityisessä leikki- ja muussa harraste toiminnassa. Ei silloin yleisesti käytetty julkista hoitoa tms.
Ei ollut leipäjonoja ja tuki- ja hoitojonoja.

Timo-Pekka Mustakallio

Viittaavatko globaalit trendit kohti amerikkalaistyylistä saalistuskapitalismia? Miten periamerikkalaisen ylimielinen näkemys!

Tulevan 30 vuoden aikana - kunhan nykyinen USA-vetoinen hillitön ylikulutus ja liukastelu kansainvälisellä areenalla ovat päättyneet odotettavissa olevaan valtavaan kaputtiin - pikemminkin Pohjoismaiden perinteinen, laajoille kansalaispiireille rauhaa ja hyvinvointia tuonut malli on haluttavin. Se on hyvinvointitilastojen valossa kaikkein onnistunein tapa järjestää yhteiskunta: vakaa, käytännöllinen ja edistyksellinen.

Yhdysvalloilla ei ole vastausta suuriin haasteisiin joita maapallolla on edessä: sen syöksy viimeisen reilun neljännesvuosisadan eli Reaganin vuosien vapautusvimmasta lähtien, on ollut järkyttävä. "Amerikkalainen vuosisata" ei ole edessäpäin kuten jotkut harhaiset neokonservatiivit kuvittelevat - vaan vajaa vuosisata on jo kulunut umpeen, ja se on takanapäin. Sen sylikoira EU taas on kuolemansairas, "endgame" meneillään. Kenties nyt Euroopan housut kintuissa yllättänyt pakolaiskriisi on juuri teräväpäisen Anders Borgin alkukesästä mainitsema havaitsematta jäänyt tekijä, mikä kaataa jo ennestään hyvin huteran Brysselin korttitalon.

Pohjoismaat ovat luonteva yhteistoiminta-alue: meidän ei kannata hakea mallia paljon meitä huonommista, vaan tehdä omien viisaiden päidemme mukaisesti.

Kaarlo Kaikkonen

Epäilemättä pohjoismainen hyvinvointi on jatkossakin haluttu. Ikävä kyllä se vaatii rahaa ja mistä se raha tulee? Kärjistettynä se on miten paljon valtioon tulee ja menee rahaa. Se tilanne ei näytä kovin hyvältä, mutta ehkä siihen jokin vippaskonsti löydetään - itse en siihen suhtaudu optimistisesti.
Nykyteknologia ikävästi hämärtää tätäkin, koska globaalit markkinat\pelurit ja verotuksen kiemurat "ottavat kymmenyksensä" aina rahan liikkuessa.

Jani Miettinen
Vastaus kommenttiin #15

Nytten tuo sinun päättelysi ei oikein aukea minulle? Miten 100 miljardin velka pelkästään vaikuttaisi Suomen luottoluokitus tasoon?

Se on vain yksi osatekijä, myös valtion vakaus, yhteiskuntarauha, koulutus, talouden näkymät, oikeuslaitos jne. Vaikuttavat.

Eikä länsimaissa 60% velkasuhde bkt:hen ole vielä edes suuri, kun monilla se lähentelee 90% ja 100%.

Timo-Pekka Mustakallio

"Ikävä kyllä se vaatii rahaa ja mistä se raha tulee?"

Perinteisellä "ei suuret tulot vaan pienet menot"-tyylillä. Suomen hallintokoneisto on yksinkertaisesti liian suuri kansantalouden kantokykyyn nähden, eikä mikään puolue ole vielä uskaltanut koskea tähän kuumaan perunaan. Toistaiseksi meillä on vielä EU:n tarpeeton ja kallis ylimääräinen hallintokerros - mikä on osoittautunut kyvyttömäksi hallitsemaan Eurooppaa koettelevia kriisejä, ja mielestäni siksi tuomittu hajoamaan. Mikä ei voi jatkua... loppuu.

Toisaalta näkisin, että talouselämässä nyt harjoitettu amerikkalaistyylinen kova ellei saalistava tunnuslukujohtaminen on ollut hirvittävä erehdys: tosiasiassa työt tehdään ihmisten kautta, ja organisaatioiden vaikeasti mitattavat aineettomat arvot - jotka ovat kuitenkin keskeisiä hyvinvoivan ja innovatiivisen työyhteisön rakentamisessa - ovat jääneet vaille huomiota. Nykykriisi taloudessa, alta katoavat markkinat ja huono teho, on oire tästä arvojen vinoutumisesta. Taitavasti johdetut organisaatiot voivat kuitenkin tervehtyä varsin nopeasti, ja ne ovat paitsi tehokkaampia myös terveempiä (väkeä ei polteta loppuun) pidemmällä tähtäyksellä - tosin niistä ei voi eikä pidäkään puristaa ulos tuottoja niin kuin kvartaalitalous nyt tekee hyvin lyhytnäköisesti.

Pohjoismaisen mallin menestys onkin juuri perustunut rajojen asettamiseen (verot, velvoitteet) joiden avulla on rakennettu humaanimpaa, suorituskykyisempää yhteisöä pitkällä tähtäyksellä - tämän päivän ratkaisujen satoahan korjataan vasta kenties kymmenien vuosien päästä (koulutus, terveys). Yhteiskunta on "going concern", sen täytyy siis rakentaa tulevaisuuttaan paljon kaukonäköisemmin kuin kvartaalitalous nyt tekee: se tupakoi itse asiassa pohjoismaisella mallilla kerrytettyjä yhteiskunnallisia voimavaroja, ja Suomen nykykriisi johtuukin mielestäni näiden voimavarojen ehtymisestä viimeisen kahden vuosikymmenen ylikulutuksen ja riittämättömän huoltamisen vuoksi. Rikastuvat yritykset tai eliitit eivät viitsi tehdä näitä huoltotöitä, "trickle down" ei tosiasiassa toimi, kuten me näemme USA:n hyvinvointiluvuista.

Kyse ei ole politiikasta: amerikkalainen malli on yksiselitteisesti "bad business":ia.

Daniel Malinen

Talkoo ja vapaaehtoistyö on ilmaista paitsi silloin monen muunkin pitäisis olla ilmaista. Tietysti voisi olla perustulo mutta sitten se jouduttaisiin verottamaan yrityksistä, osingoista ja voitoista ei kulutuksesta ja ruaasta niinkuin porvarisällit haluavat.

Veikko Nironen

Hieman huvittavaa lukea noin negatiivista USA näkemystä, kun kaikki nähdään vain "punaisten" lasien läpi ja väännetään vasurien propagandan mukaiseksi...

Todellinen henkilö kohtaiseen varallisuuteensa satsaava henkilö löytyy ihan rajan takaa ja joka tähtää kaikin tavoin oman itsensä palvomiseen, jättämällä kansansa puille paljaille köyhyytteen ja jopa näkemään nälkää...

Tämä vasurien palvoma henkilö hyökkäilee naapuriensa kimppuun ja nämä "vasurivekkulit" ja jopa omat kansalaiset näkevät, vaan suuren "jalomielisen johtajan", joka kuitenkin toivottavasti jättää Suomen rauhaan...

On surkeeta / hupaisaa nähdä kuinka nämä "vasemmistoevankeliumin" imaisseet jaksavat jatkuvasti kääntää kaikki huonot asiat Amerikkalaisten viaksi ja "putsaavat pulmuseksi vastaavasti naapurin Putinin, heidän "epäjumalansa" ...

Ja sitten vielä kaapivat samanmielisten kirjoituksia ympäri maailmaa, muka todisteeksi jostakin...
Sanoisin, että turhaa vaivaa, ei niitä muut usko, kuin "punaherätyksen" saaneet, jos nekään...

Jari-Jukka Annala

Paskan heitit. Kukaan ei palvo Putinia tai kaipaa Stalinia. Toisella puolella puolella maailmaa johtavat pankit ja sijoittajat. Suomeen ei kaivata sitäkään yhteiskuntaa. Meillä on pohjoismainen hyvinvointivaltion malli, jota ei arvosteta ja jonka ansiot halutaan kieltää sekä hedelmät tuhota. Harvinaisen typerää toimintaa.

Daniel Malinen

Ei ole vaan ihan ihmisluontoa että kulttuurin samankaltaisuus luo rauhaa. Ihminen on ihan lauma eläin, sekin haluaa määrittää itselleen heimon, sitä sitoo verisukulaisuus jabse hahuaa määrätä ryhmälleen reviirin. Reviiri voi olla tontti, kunta, maakunta tai valtio. Mutta onneksi se rauha sitten palaa kun geenipooli viimein sekoittuu tasaiseksi.

Ari-Vesa Parviainen

Ei USA:n väestömäärää voi tietää. Laittomat, ehkä paperittomatkin, eivät näy missään tilastoissa.

Eivät voi nostaa tukia eivätkä äänestää, mutta ovat osa käteiskansataloutta, tilastojen ulkopuolella.

Osuuttaan hyvinvoinnista lie mahdoton arvioida. Osa siitä on rikollista liikevaihtoa, isoin osa varmaan vain osin "pimeää", mutta kulutukseen heidänkin setelinsä valtaosin päätynevät.

Kysymys onkin: halutaanko tuo lisä yrittää karsia, vai hyväksytäänkö se hiljaisesti tervetulleena lisäpiristyksenä? Tältä nyt näyttäisi.

Ei tuolla laittoman statuksella hyväpalkkaisia vakiduuneja voine saada, ainoastaan niitä lapsenvahdin ja puutarhurin puuhia, joista kantaväestö ehkä kieltäytyy? Lisä se on rikkakin rokassa, eivätkä kuluta verotaaloja.

Juhani Saarinen

Kirjoitus oli paikkansapitävä ja yhtenevä monien sosiologisten tutkimusten kanssa. Olemme menossa Suomessakin kohti vanhakantaista luokkayhteiakuntaa, ellei jopa sääty-yhteiskuntaa. Kirjoituksen loppupuolella oli kuitenkin asiayhteyteen tuotu suurvaltapolittista indoktrinaatiota eli Venäjällä pelottelua. Venäjä on ollut niillä sijoillaan jo 1000 vuotta ja on siinä vielä EU :n luhistuttua. Elintasoltaan Suomi saattaa nykypolitiikalla olla Venäjän tasolla jo parissa kymmenessä vuodessa.