Torstai 17.1.2019

Psykiatri käytännöstä: Väkivaltaiset ja muut ”ikävät” avohoitoon

Jaa artikkeli:
Luotu: 
27.4.2012 14:56
Päivitetty: 
27.4.2012 15:06
  • Ylilääkäri ehdottaa psykiatreille laajempia valtuuksia velvoittaa potilaansa käyttämään avohoidon palveluita. Arkisto kuva.

Psykiatreilla pitäisi olla suuremmat oikeudet velvoittaa mielenterveyspotilaat osallistumaan avohoitoon, sanoo rikosseuraamusviraston johtava ylilääkäri Heikki Vartiainen.

Vartiaisen mukaan psykiatrian suljetun ja avohoidon resurssien puute on johtanut tilanteeseen, jossa hoito keskitetään hoitoa haluaviin potilaisiin ja "ikävät ihmiset" laitetaan avohoitoon.

- Ongelmalliset potilaat pannaan helposti pois. Tällaisia ovat esimerkiksi vakivaltaiset, psykoottiset, paranoidiset ja alkoholiongelmaiset ihmiset, Vartiainen sanoo Uudelle Suomelle.

- Avohoidossa potilas ei välttämättä kiinnity hoitoon, jos omaa tahtoa ei ole. Ennen kaikkea tämä koskee kriminaalipotilaita.

Vartiaisen mukaan Suomessa lääkärit ottavat huomioon sen, onko ihminen vaaraksi ympäristölleen. Puuttuminen mielenterveyspotilaan käyttäytymiseen tapahtuu kuitenkin vasta, kun tilanne on jo hyvin huono, Vartiainen huolehtii.

- Varkauden tapaus on poikkeuksellinen siitä, että hyökättiin ohikulkijan kimppuun. Tällaisia on ollut pääkaupunkiseudulla: metrossa hillui joku kirveen kanssa, [Helsingin] Karhupuistossa mies oli rautaputken kanssa, Vartiainen ottaa esimerkkejä viime vuosilta.

- Lääkärillä on rajalliset mahdollisuudet velvoittaa hoitoon. Kriminaalipotilaille velvoite voidaan antaa, mutta muita on vaikea velvoittaa osallistumaan avohoitoon.

Vartiaisen mukaan Suomessa mielenterveyspotilaan itsemääräämisoikeus ja intimiteettisuoja ovat korkeita. Hoitoon velvoittaminen koetaan vapauden loukkaamisena, "vaikka se olisi hyväksi ihmiselle itselleen".

- Sairautta ei katsota sellaiseksi seikaksi, jonka perusteella tätä vapautta voisi loukata, Vartiainen kuvailee nykyistä politiikkaa.

Ennakkotapaus 1980-luvulta

Tätä politiikkaa on sovellettu 1980-luvulta, jolloin lääketieteen lisensiaatti, ex-kansanedustaja Riitta Kauppinen voitti oikeustaistelun. Kauppinen vietiin psykiatriseen hoitoon vasten tahtoaan kesken hoitokäynnin. Oikeus totesi pakkohoidon tapahtuneen laittomasti.

Kauppinen kärsi neurologisesta vammasta. Hän uskoi itsensä ja lääkärinä hoitamiensa potilaiden saaneen Savon ilmasta ja vedestä elimistöönsä myrkkyjä. Kauppisen lääkärinoikeuksia rajoitettiin 2000-luvulla.

Rikosseuraamusviraston Heikki Vartiainen arvioi, että Kauppisen tapaus vaikutta liian voimakkaasti nykykäytäntöön.

- Puuttumisoikeutta voisi laajentaa eellyttäen, että avohoito olisi riittävästi resursoitu ja organisoitu. Avohoitoon pitäisi voida velvoittaa, ettei lääkäri olisi niin kädetön, Heikki Vartiainen sanoo.

Keskustelua aiheesta Uuden Suomen blogeissa: 
Arja Wallenius
Arja Wallenius
Jaa artikkeli:

Kommentit

Jouko Heyno

"Vartiaisen mukaan psykiatrian suljetun ja avohoidon resurssien puute on johtanut tilanteeseen, jossa hoito keskitetään hoitoa haluaviin potilaisiin ja "ikävät ihmiset" laitetaan avohoitoon."

Vartiainen ei kuitenkaan uskalla ottaa kantaa siihen, miksi resurssipula on iskenyt. Syynä tilanteeseen on kansan vaatimus verojen leikkaamisesta seurauksista piittaamatta.

Nyt sattunut masentava puukotustapaus oli vain ajan kysymys. Se, että tällaista tapahtuu kun mielenterveyspotilaita ei hoideta, ei kai ollut kellekään yllätys - paitsi Siilinjärven Tonavalle, joka totesi, että tapahtunut murha on "käsittämätön". Uskon että hän on ainoa koko maassa, jolle termi "murha" on käsittämätön.

On olemassa vain ja ainoastaan kaksi vaihtoehtoa: Tehtyjen veroleikkausten tunnustaminen virheeksi, verotuksen uudistaminen ja progression kiristäminen ja sitä myötä resurssien lisääminen

TAI

nykyisen tilanteen hyväksyminen, lisäleikkaukset ja toteamus, että "tällaista nyt sattuu".

Vox populi, vox dei

eli

sitä saa, mitä tilaa.

Blackjack

Hmm.. Tottahan tuo. Kansan ääni, jumalan ääni.

Ongelmiahan siinä on aina tullut kun papit ovat puhuneet muulla kuin kansan äänellä, ennemmin tai myöhemmin.

Ehkä tässä on jotain vertauskuvallisuutta silti, ovathan psykologit, sosiologit ja muut vastaavat humanistit nykyajan aktuaalinen papisto..

Ola

"..., jossa hoito keskitetään hoitoa haluaviin potilaisiin ja "ikävät ihmiset" laitetaan avohoitoon."
...ja sitten veitset heiluvat ja aseet laulavat. Tämäkö on suomalaista mielenterveydeltään sairaiden ja ympäristölleen vaarallisten hoitoa.

Mikko J.

Kolumnissa kylläkin painotetaan tämän oikeustapauksen ennakkoluonnetta: "Tätä politiikkaa on sovellettu 1980-luvulta, jolloin lääketieteen lisensiaatti, ex-kansanedustaja Riitta Kauppinen voitti oikeustaistelun. Kauppinen vietiin psykiatriseen hoitoon vasten tahtoaan kesken hoitokäynnin. Oikeus totesi pakkohoidon tapahtuneen laittomasti."

Siinä mainitaan että pakkohoitopäätös on tapahtunut laittomasti, ei sitä oliko hoitopäätös oikea vai ei ja oliko Kauppinen hullu kuin ilokaasua vetänyt käki. Kyse on siis pakkohoitopäätöksen lainvoimaisuudesta ja siinä on ilmeisesti viilaamista. Jos ette osaa erottaa tätä kaasukammioista, pitäkää turpanne kiinni. Tämän mainitsi jo aikoinaan eräs eurooppalainen filosofi, Ludwig Josef Johann Wittgenstein

Masa Lahti

Pääministeri Katainen totesi eduskunnan kyselytunnilla "miten tämä olisi voitu
estää" viitaten Varkauden surmaan. Alan ammattilaiset (mielenterveys) ovat viestineet vuosia kovien yhteiskunnan kilpailuarvojen tuomista mielenterveysriskeistä.
Heikki Vartiaisen näkemys on ymmärretty mielestäni väärin. Resurssien puute
aiheuttaa laitoshoidossa jatkuvasti kriisitilanteita. "Ongelmatapaukset" siirretään avohoitoon. Näin helpotetaan tilannetta sairaaloissa. Avohoito luo ei puitteita ihmisen paranemiselle, koska hoitovastuu siirtyy oikeastaan potilaalle.
Miksi mielisairaalat lopetettiin? Useat mielenterveyden menettäneet eivät pärjää oikeasti koskaan avohoidossa. Reseptit uusitaan, mutta harvalla on tukena välittävää ihmistä tai hoitajaa. Tilanne on verrattavissa vanhusten hoidon nykytilaan.

Ilkka Luoma

[2006]
http://ilkkaluoma.blogspot.com/2006/01/promille-suomalaisista-mahtuu.html
...

1950- ja 60-luvuilla oli runsaasti työpaikkoja, joihin pääsi yksinkertaisellakin osaamisella työhön. Työt olivat teollisuuden ja palveluiden aputöitä, jotka olivat osana kokonaisuutta välttämättömiä, mutta joiden tekijäksi kelpasi yhteiskunnallisesti "lahjattomampikin" ihminen. 40% mielisairaaloiden asiakkaista hakeutuu vapaaehtoisesti hoitoon. Työtehtävien vaativuus kasvaa nykyaikana entisestään.

Suomi on sairaanhoidossa vielä maailman huippumaita. Suomessa huolehditaan myös mielisairaista kapasiteetilla promille koko kansakunnasta. Säästö- ja juustohöyläpolitiikka vie kuntia, kuntainliittoja ja sairaanhoitopiirejä ahtaalle, jolloin kotiinlähetyksistä kohoaa uutisoinnin aihetta traagisina otsikoina.

Nykymallisessa markkinataloudessa myös mielisairaanhoito on hinnoiteltu ja pelissä on tavoiteasetanta. Veronmaksajat vähenevät Suomessa ja eliniänodote kasvaa entisestään. Ihmiset ikääntyessään yksinäistyvät ja erakoituvat kaupunkikaksioihinsa. Hoitotarve kasvaa psykiatriassa.

Yleislääketieteen hoitopäivän (somatiikka) hinnaksi on määrätty 1150 euroa per päivä. Psykiatriassa se on 630 euroa. Mielisairaaloissamme vuodepaikoista on n. 75% aina käytössä.

Ihmiset tarvitsevat stressin, burn-out -ilmiöiden, yleisen jatkuvan huolen ja kiristyneen perhe-elämän vuoksi enemmmän päivystyskäyntejä hinnalla 110-273 euroa per käynti. Sairaidemme joukossa on myös "lopullisesti menetettyjä" ja yhteiskunta joutuu vakavimman toden eteen, koska päätökset on tehtävä myös heidän osaltaan.

Sukulaiset ovat etääntyneet iän myötä, kunnes yksinäisyys kohtaa ja ainoaksi elämän helpotukseksi koituvat mm. mielisairaalat. Samalla tavalla "normaalit" ihmiset hakeutuvat apteekkiin, pankkiin ja lääkärin vastaanotolle puhekaverin puutteen vuoksi. Monet "mielisairaiden" kontaktiotot olisi voitu välttää vastuullisemmalla sukulaishuolehdinnalla. Kaukoidässä kolmannen polven lapset saavat arvokasta elämänkokemusta isoäideiltään ja -isiltään.

Työ vaatii tai halutaan vaativan nykypäivänä yhä enemmän; miltei tehtävä kuin tehtävä, niin kolmen kielen osaaminen, kansainvälinen businesskokemus, 15 vuoden työkokemus ja alle 35 vuoden ikä; näitä tavoitteita ei monikaan täytä ja kummallinen dilemma: työvoimapulan ja työttömyyden yhdistelmä on tosiasiaa.

Me ihmiset emme ole samasta puusta, vaan olemme yksilöitä ja kaikki eivät jaksa ponnistella, pyrkyröidä, taistella ja kyynärkikkailla itseään nykymaailman markkinamekanismimenestyjien joukkoon. Osa "palaa henkisesti loppuun" ja hakeutuu hoitoon pettyen omaan "osaamattomuuteen".

Arkipäivän arvostus voisi kohdentua myös kädentaitoihin, jolloin "business- ja virkamieskikkailua" osaamattomat hiljaisemmatkin itseään vähemmän tyrkyttävät saavat tehtäväkuvan, josta saa osallistumisen ja yhteisöllisyyden tyydykettä. On muitakin mittausmenetelmiä kuin optiolauenta, urakkakorvaus ja nuolaisulisä.

Tänä päivänä uudet psyykelääkkeet palauttavat veronmaksajiksi akuuttipotilaita 2-4 viikon "hoitokierrolla", rivakammin kuin ennen. Pitäisi olla muitakin keinoja kuin lääkepumppaus. Yhteiskunnalle olisi edullisempaa järjestää osallistuvaa työtä, miltei mitä tahansa, kunhan ihmiset pääsevät takaisin yhteiskuntaamme tuoden hyödylliseksi kokemisen tunteen tekijöilleen.

Mielenkiinto on liiaksi kohdistunut henkilökohtaisen tulon valvontaan, huomaamatta, että ympärillä hätä ja tarve kasvaa heikentäen pitkällä aikavälillä myös "terveiden" elinoloja. Tänä päivänä kansalaisille tuputetaan lennä Matti, lennä -elokuvaa muistutuksena ihmisen julkihädästä unohtaen kaiken sen glamourin ja kansallistunteen mitä nuori Matti Nykänen aikoinaan Suomen kansalle antoi maailman kautta-aikojen parhaana mäkihyppääjänä. On tekojen aika.

Ilkka Luoma

http://ilkkaluoma.blogspot.com/2006/01/promille-suomalaisista-mahtuu.html

Raussi_Ve

Täytyy muistaa että avohoito on aina vapaaehtoista hoitoa, mikään ei pakota menemään vastaanotolle.
Eduskunnan rattaissa on ollut jo vuosia velvoitettu avohoito, jossa henkilö on pakkohoidossa kotonaan. Tällöin pystytään valvomaan paremmin hänen lääkkeiten käyttöään ja ylipäätään hoitotapaamisia.
Kysymys onkin miksi tuota velvoitettua avohoitoa eduskunta on miettinyt jo vuosia???

Ihminen jonka on psyykisesti hauras ei myöskään aina kestä niitä velvoitteita joita avohoito tuo tullessaan. Tässä Varkauden tapauksessa tuntuu että kyseinen henkilö hankki itselleen nyt sen hoitopaikan jossa saa olla rauhassa.

Solina

joka vie psykiatriseen sairaalaan. Ei auta aina lääkärin kirjoittama lähetekään. Monesti potilaan palauttaa sairaalan vastaanotosta päivystävä psykiatri, joka toteaa, ettei osastohoidon tarvetta ole. Potilas raahustaa takaisin yön selkään bussipysäkille ihmetellen liiallista terveyttään. Avohoidon työntekijä tiivistää kalenteriaan, jättää vähemman aikaa eväiden syöntiin ja puukkaa puhelinajallekin potilaan, sen jota ahdistaa niin sietämättömästi, mutta ei riittävästi osastolle päästäkseen.
Avohoito ei aina riitä, kontakti on vain tunnin mittainen eikä edes jokapäiväinen. Monesti poliklinikalla tai mielenterveystoimistossa käyntien väli on pakosta pari, kolme viikkoa, kun tulijoita on paljon. Pitäisi uskaltaa antaa enemmäna arvoa potilaan omalle tahdolle. Aika harva tuppautuu psykiatriselle osastolle huvikseen.

Jouko Heyno

Ja tätähän kansa on jo parikymmentä vuotta vaaleissa kertonut haluavansa: verot alas seurauksista piittaamatta. Ja sama laulu jatkuu edelleen. Varkauden "hoitokatastrofi" oikeastaan vain odotti tekijäänsä, ja tällä menolla lisää samaa on tulossa, se on varmaa.

Sitä saa, mitä tilaa, ja toisinkin voisivat asiat olla.

On olemassa kaksi mahdollisuutta: Palataan vanhaan ja rahoitetaan terveydenhuolto kunnolla, so. uusitaan verojärjestelmä ja kiristetään veroprogressiota voimakkaasti

TAI

jatketaan veroleikkauksia ja sitä myötä julkisten menojen leikkauksia ja todetaan, että tällaista nyt vain sattuu.

Kolmatta vaihtoehtoa ei ole.

Tuttu

"On olemassa kaksi mahdollisuutta: Palataan vanhaan ja rahoitetaan terveydenhuolto kunnolla, so. uusitaan verojärjestelmä ja kiristetään veroprogressiota voimakkaasti"

Resurssien tarkoituksenmukaisella käytöllä vanhaan voitaisiin palata huomattavasti vähäisemmillä veronkorotuksilla kuin ilman.

Tätä nykyä terveydenhuollon rahat katoavat suurelta osin erilaisten toimimattomia järjestelmiä ja turhia laitepäivityksiä kauppaavien atk-firmojen taskuihin; tämä on automaatti, sillä kyseisten firmojen omistajat tuppaavat olemaan yliopistosairaaloiden ylilääkäreitä, ja kytkentöjä poliittisiin päätöksentekijöihin löytyy myös.

Mihin helvettiin tarvitaan esimerkiksi sähköistä reseptiä, joka on järkyttävän kallis eikä toimi, ja vaikka toimisi, ei tuo kenellekään mitään lisäarvoa paperiresepteihin verrattuna, paitsi kassavirtaa teknisten ratkaisujen toimittajille.

(Ainoa teoreettinen syy sähköiselle reseptille on sen tarjoama mahdollisuus ehkäistä tiettyjen psyykenlääkkeiden haalimista useammalta lääkäriltä yms., jota addiktit eli jokunen promille terveydenhuollon asiakkaista harjoittavat, mutta tämäkin tarkoitus vesittyy niin kauan kuin potilaalla on oikeus kieltäytyä sähköisen reseptin käyttämisestä.)

DolbyC

että työvoimahallinnossa työttömiä ohjataan mielenterveyspalvelujen piiriin siinä toivossa, että heistä päästäisiin eroon ja heidät saataisiin pois työttömien tilastoista. Jos on vähänkään jotain masennukseksi tulkittavaa havaittavissa, niin heti löytyy lähete mielenterveystoimistoon. Työtön ei voi kieltäytyä, koska pelkää työmarkkinatuen menetystä.

Tässä mielessä on irvokasta, että he, jotka ihan oikeasti tarvitsevat apua ja jotka eivät enää edes viitsi käydä työvoimatoimiston kaltaisissa turhissa paikoissa, eivät saa apua. Tässä maassa hukataan luultavasti paljon resursseja psyykkisesti terveiden tai lieviä oireita osoittavien arviointiin.

v.i.p.

Jos hoivapaikkoja (vanhainkodeissa, hoivakodeissa) on paikkakunnalla niukasti, eikä enää kotona meinaa pärjätä, kannattaa varoa telomasta itseään sairaalahoitoon. Sieltä pikakuntoutetaan harvoille hoivapaikoille vain "ikävät ihmiset", muille ei kannata tehdä edes kuntoutussuunnitelmaa vaan laitostetaan sängyn pohjalle.

Jouko Heyno

Ja asiasta on aivan turha syyttää hallitusta tai eduskuntaa. Kehitys on jatkunut saman suuntaisena jo Mauno Koiiston kruunaamisesta lähtien, ja kansa on vapaissa vaaleissa ilmoittanut olevansa tyytyväinen kehitykseen.

Sitä saa, mitä tilaa.

Nebuchanezzar

"Psykiatreilla pitäisi olla suuremmat oikeudet velvoittaa mielenterveyspotilaat osallistumaan avohoitoon, sanoo rikosseuraamusviraston johtava ylilääkäri Heikki Vartiainen."

Psykiatreilla on jo paljon valtaa. Hehän voivat päättää, keitä pidetään pakkohoidossa. Onko nyt kuitenkin niin, että he eivät tiedä keitä kannattaisi pitää pakkohoidossa ja keitä ei? Sen takiako pitäisi olla lisää oikeuksia?

Breivikin tapaus antaa ajattelemisen aihetta. Psykiatrit eivät osanneet velvoittaa häntä hoitoon ennen murhia. Murhien jälkeen Breivikiä pidettiin joidenkin psykiatrien mielestä murhien tekohetkellä psykoottisena ja hetken päästä ei taas pidettykään.

Psykiatria ei vaikuta kovin eksakstilta tieteeltä.