Perjantai 19.10.2018

Professori vaatii Suomen vapauttamista: ”Missä ne kaikki Pisa-oppilaat nyt ovat?”

Jaa artikkeli:
Luotu: 
12.10.2015 17:18
  • Kuva: EPA / All Over Press
    Kuva
    Aalto-yliopiston professori Paul Lillrank perkasi Maailman talousfoorumin kilpailukykyrankingin Suomi-luvut ja selittää, miksi Pisa-menestyksestä ei seuraa suoraan taloudellista menestystä.
|

Suomi on Maailman talousfoorumin tuoreen raportin mukaan maailman 8. kilpailukykyisin maa. Silti Suomi kyntää pitkäkestoisessa taantumassa, työttömyys kasvaa kohisten ja matala investointiaste saa kysymään, uskovatko edes suomalaiset Suomeen.

Mistä tämä johtuu?

– Jaa-a, istun tässä juuri kirjoittamassa artikkelia aiheesta ja tämä on hyvä kysymys. Onko sinulla aikaa ja tilaa pohdinnalle? kysyy Aalto-yliopiston tuotantotalouden laitoksen professori Paul Lillrank.

Uuden Suomen haastattelussa Lillrank perkaa Maailman talousfoorumin rankingin, lyttää köyhyyttä aiheuttavat asuntomarkkinat ja antaa pääministeri Juha Sipilälle (kesk.) anteeksi sen, ettei tämä aio puuttua maatalouden rakenteeseen.

Suomen 8. sija Maailman talousfoorumin WEF:n kilpailukykyrankingissa kertoo Lillrankin mukaan siitä, että täällä tehdään monia asioita oikein. WEF:n rankkaus perustuu 12-kohtaiseen mittariin, joista Suomi on maailman kärkimaa terveyden ja peruskoulutuksen sekä julkisia instituutioita ja korruptiota kuvaavissa pilareissa. Maailman kakkoseksikin Suomi yltää korkeakoulutuksessa ja innovaatioissa.

– Mutta jos nämä ovat merkittäviä tekijöitä, niin miksi erinomainen Suomi on nyt niin suurissa taloudellisissa vaikeuksissa? Eikö tässä infrassa ole vääntömomenttia? professori kysyy retorisesti.

Ne toiset asiat, joita WEF:n rankingissa mitataan – ja joissa Suomi menestyy huonosti – ovat sitten Lillrankin mukaan täsmällisimpiin sääntöihin, regulaatioihin, sopimuksiin ja järjestelmiin perustuvia tekijöitä.

– Vaikutus investointihalukkuuteen: tällä mittarilla mitattuna Suomi on WEFin tilastoissa sijalla 70. Tai miten kauan kestää perustaa yritys, missä Suomen sijoitus on 79. Tai miten verot ja tukiaiset kannustavat työntekoon: sija 109. Kotimarkkinoiden kilpailun intensiivisyys: sija 89. Ja sitten palkkojen joustavuus, jossa Suomi on hännän huippu, sijalla 140, listaa Lillrank Suomen huonoja sijoituksia.

Hän korostaa, että lopputuloksen eli Suomen kilpailukyvyn kannalta verotuksen kannustavuus tai se, miten kauan kestää perustaa yritys eivät ole merkityksellisempiä kuin terveydenhuoltojärjestelmä tai koulutus. Mutta toisenlaiseen järjestykseen nämä tekijät voidaan silti muuttaa.

– Kun mietitään, miten asioita tieteessä selitetään, on kaukaisia ja läheisiä selittäjiä - latinaksi: causa remota ja causa proxima.

– Tässä jatkumossa koulutus on aika kaukana. Sote tulee ehkä vähän lähemmäksi, koska kun ihmiset ovat terveitä ja pääsevät nopeasti hoitoon, he pystyvät tekemään paremmin töitä. Kaikkein läheisin seikka on tehokas oikeuslaitos, eli sopimusoikeus takaa sitovat sopimukset. Eihän kukaan halua bisnestä tehdä, jos sopimuksia pitää vahvistaa mafialla ja polvilumpioita murskaamalla!

Lillrankin pääteesi onkin, että ne asiat, joissa Suomi pärjää WEF:n rankingissa huonosti, ovat itse asiassa läheisiä selittäjiä. Jähmeää järjestelmää Lillrank kuvaa “raskaaksi kanneksi” tai “märäksi viltiksi”, joka lannistaa taloudellista toimeliaisuutta. Selkein esimerkki on Lillrankin mukaan juuri palkkojen joustavuus.

– On aika helppo nähdä, että jos palkat eivät jousta tai joustavat vain ylöspäin, niin pk-yritykset saavat pitkään miettiä, että palkkaavatko. Vaikutus on suora, sitä ei tarvitse arvuutella samalla tavalla kuin koulutuksen ja taloudellisen menestyksen välillä olevaa monimutkaista mekanismia.

”Yleissitovuus on Gordionin solmu”

Lillrank katsookin, että Suomessa luodaan aivan poikkeuksellisen hyvät edellytykset, mutta jäykkä järjestelmä tukahduttaa  menestymisen.

– Meillä on erinomaiset mahdollisuudet, mutta se ei riitä. Sen osoittaa se, että meillä näitä mahdollisuuksia on ollut jo kauan. Miksi nämä syyt eivät ole ehkäisseet Suomen joutumista tällaiseen taloudelliseen kurimukseen? Missä ne kaikki Pisa-tutkimusten menestysoppilaat nyt ovat?

Lillrank kaipaakin radikaaleja uudistuksia Suomeen. WEF:n rankingin huonot tulokset osoittavat hänen mukaansa, minne uudistuksia tulisi kohdistaa.

– Jos kysytään, mitä Suomen tulisi tehdä, niin ilmiselvä johtopäätös on se, että pitää aloittaa niistä tekijöistä, joissa menee huonosti ja niistä, jotka ovat causa proxima -syitä, läheisiä selittäjiä. Kun WEF:n tuloksia katsotaan kääntäen, niin poliittisen ohjelmanhan näistä saa!

Uudistamisen Lillrank aloittaisi itse yleissitovuuden lopettamisesta. Yleissitovuus on professorin mukaan keskeisin syy sille, miksi Suomi on palkkajoustavuudelle mitattuna WEF:n kilpailukykyrankingissa maailman surkein. Samaa esitti Uuden Suomen haastattelussa hiljattain kokoomuslainen kansanedustaja Juhana Vartiainen.

– Yleissitovuus on Gordionin solmu, joka pitäisi Aleksanteri Suuren miekalla katkaista yhdellä sivalluksella, Lillrank sanoo.

Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallituksen Lillrank arvioi etenevän oikeaan suuntaan ja tukee hallitusta, vaikka ei ole eläessään äänestänyt Keskustaa. Hallituksen poukkoilu yhteiskuntasopimuksen ja pakkolakien välillä on herättänyt arvostelua, mutta niistä professori ei piittaa.

– Kun en ole poliitikko, en anna tyylipisteitä. Joku voi sanoa, että hallitus toimii kömpelösti ja tyylittömästi, mutta so what. Voin antaa Sipilälle jopa anteeksi, jos neljän seuraavan vuoden aikana ei kajota maatalouteen. Sen aika on sitten joskus.

Historia opettaa – ”Kirjoitus on seinällä”

”Poliittista jätinää” Lillrank sanoo kuitenkin seuranneensa kasvavalla ahdistuksella. Hän epäilee, että Suomen on ensin upottava syvemmälle suohon ennen kuin merkittäviä uudistuksia ryhdytään tekemään. Hän viittaa Ruotsiin, Intiaan ja Kiinaan, jotka kaikki tekivät suuria talousuudistuksia vaikeissa historiantilanteissa.

Ruotsia kohtasi 1800-luvun alkupuolella poikkeuksellinen maastamuutto, jonka aikana 1,5 miljoonaa ruotsalaista pakkasi tavaransa laivoihin ja lähti Pohjois-Amerikkaan paremman elämän perässä. Tähän reagoitiin taloutta vapauttamalla.

– 1864 ammattikuntalaitos purettiin, säätyjen ja kirkon etuoikeudet ja muu regulaatio purettiin ja yrittäjät saivat vapauden yrittää. Parin vuosikymmenen jälkeen Ruotsissa oli pari tusinaa globaalin tason yritystä kuten Nobel dynamiiteissa, L M Ericsson puhelimissa ja Volvo autoissa. Kohta Ruotsi oli yksi maailman rikkaimmista maista. Tämä on aivan ekstraordinäärinen menestystarina, jonka alkukohta oli 1864 talouden vapauttaminen.

Vastaavanlainen käännekohta Kiinalle oli hänen mukaansa vuonna 1990, kun maan silloinen johtaja Deng Xiaoping sanoi, että rikastuminen on kunniakasta. Samoihin aikoihin Intia joutui panttaamaan koko valtiollisen kultavarantonsa, jotta maa saisi rahoitusta.

– Manmohan Singh tuli valtiovarainministeriksi ja sittemmin pääministeriksi, joka isolla luudalla lakaisi pois taloudellisen toimeliaisuuden esteitä pois häiritsemästä. The rest is history, Lillrank toteaa.

– On hyvä muistaa, että kun 2008 Lehman Brothersista alkanut finanssikriisi iski, kaikki huusivat, että miksei tästä varoitettu. No nyt voi sanoa, että on varoitettu. Vielä pääministeriä myöten. Monet ekonomisti esittivät varoituksia, mutta reaktio oli: ”Öö, ei tässä mitään vielä… Kasvu hoitaa”. Kirjoitus on seinällä, niin kuin Raamatussa sanotaan. Mutta kuka haluaa sen lukea?

”Ei mitään järkeä että räystäskorkeutta mietitään kaksi vuotta”

Toinen asia mistä Lillrank on erityisen huolestunut, on asuntomarkkinatilanne. Erityisen vaikutuksen häneen teki köyhyystutkija, hyvinvointisosiologian professori Juho Saaren löydös asuntojen hintojen vaikutuksesta suomalaiseen köyhyyteen.

– Olin vain, että ohoh! Mutta kun sitä tarkemmin ajattelee, niin näinhän se on. Ihmiset saavat sossusta sen verran rahaa, että sillä pitäisi pärjätä. Mutta jos kämpästä joutuu maksamaan 600–700 vuokraa, he joutuvat leipäjonoon, koska vuokran jälkeen eivät enää rahat riitä.

Lillrank viittilöi suoraan VTT:n toteuttamaan tutkimukseen, jonka mukaan uuden asunnon hinnasta verojen ja muiden veroluonteisten maksujen osuus on 40–45 prosenttia. Kaavoituksen pikkutarkat säädökset saavat nekin professorin puheen tahdin kiihtymään. 

– Ei mitään järkeä, että joku virkamies miettii kaksi vuotta, mikä olisi sopiva räystäskorkeus ja mitä pintamateriaalia saa käyttää. Ihmisten pitäisi saada rakentaa, miten he haluavat. Yleiskaava pitää tietysti olla, missä menee putket ja tiet.

Asuntomarkkinoihin puuttuminen on tärkeää siksikin, että Suomi on jälleen kaupungistumassa. Syrjäseudut tyhjenevät isompiin kaupunkikeskuksiin. Lillrankin mukaan kehitys on sinänsä myönteistä, että se mahdollistaa uudella tavalla palvelumarkkinoiden kehittymisen ja luo uusia innovaatioita.

– Ja jos ei saada kämppiä ihmisille, niin eihän palvelumarkkinoiden syntyminen tule tapahtumaan. Nyt Sipilälle sellaisia terveisiä, että laita ensiksi työmarkkina-asia kuntoon, koska ihmisille pitää olla duunia ja sitten seuraavaksi asuntopolitiikka, koska ihmisten pitää asua siellä, missä on töitä. Siinäkin pitäisi olla jokin iso leka hommissa. Kertarysäyksellä pitäisi siivota kartellit ja kaavoitus pitäisi muuttaa kokonaan.

Henkilöt: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Juhani Svenske

2008-kriisiä ennen, 2007 keväällä Vanhanen 1:sen hallitus oli sopinut 5 miljardin tuloveroaleet, valtiovarainministeri Katainen johti valtiovarainministeriötä.

2008-kriisi alkoi, Kataisen puheet muuttuivat että veroaleet ovatkin elvytystä.

Akuutti rahapula 2008-kriisin seurauksena muuttui Kataisen 5--10 miljardin veroaleiden takia krooniseksi rahapulaksi.

Veroaleet ovat valtion tulojen alentamista, mutta uusliberalistit uskovat niiden olevan varmoja tuottavia investointeja: mekanismi on se että valtio leikataan pois täten kansantalous alkaa kukoistamaan.

Janne Pohjala

Keskeisimmissä kilpailijamaissammekin on uusimman WEF:in 2014-2015 raportin mukaan palkkauksen joustavuus samassa luokassa. Saksa on sijalla 136 Ruotsi 143 ja Suomi 143.

Varsinaista professoritason tutkimusta, kun unohtaa sanoa missä muut hyvinvointivaltiot ovat. Saksan paljon hypetetty malli ei ole paljoa kummallisempi.

Saksaa sanotaan Euroopan kilpailukyvyn veturiksi ja Ruotsillakin menee kohtuullisesti. Taatusti eroa ei näin pienellä erolla ole niin suurta vaikutusta ja etenkin koska Suomi ja Ruotsi ovat samalla indeksillä.

Eli terveisiä EK:lle, ei ihan mennyt läpi.

Suomen ongelma on se että meiltä puuttuu innovaatioita joita kaupata, joista maksettaisiin sen verran että niiden valmistaminen Suomessa olisi kannattavaa.

Ja jos onkin niin ahneet patruunat siirtävät innovaation valmistamisen suurempien voittojen perässä Suomesta ulos. Mitä ikinä keksimme se ei tuota työtä Suomeen koska meillä on huonoimmat ja ahneimmat yritysjohtajat kuin juuri missään muussa valtiossa yhdistettynä poliittisiin päättäjiin joilla ei ole mitään käsitystä siitä miten Suomen kansatalous saadaan pysymään pystyssä.

Oikea vastaus ei ole EU:n ja NATON ovimattona ja laskujen maksajana oleminen, valuutassa roikkuminen joka ei jousta ja maan patruunoiden langoissa nykiminen.

Sipilällekin tiedoksi, Suomi ei ole yritys, vaan kansa jolla on talous. Toisin kuin yrityksessäsi, kun potkit sieltä ihmisiä ulos pääset maksamasta. Mieti Suomea mikä täällä on elintaso, sitten kun elinkustannukset ovat samat kuin nyt, mutta palkat keskimäärin 450€ kuussa, eli Kiinan tasolla.

Tosin sielläkään ei ole parhaita ja joustavimpia palkkauksia, kun Kiinan indeksi on 84.

Tuure Nyqvist

Niinpä ja: Joku aika sitten joku vastaavanlainen ilmeisen hyväpalkkainen "asiantuntija" haki "neuvoja" vain muutaman vuosikymmenen takaa, jolloin puuttui lähes kaikkea.

Nyt Aalto-yliopiston professori Paul Lillrank näkee Ruotsin menestyksen johtuvan jo 1800-luvun ratkaisuista.

Kannattanee ensisijaisesti huomioida, että jo nyt tuotetaan riittävästi ja suurelta osin liikaakin lähes kaikkea.

Valistuneilla ja edelleen valistuvilla ihmisillä eivät tarpeet todellakaan lisäänny, vaan päinvastoin vähenevät.

Nykyisen talousmeiningin ylläpitäjä, jatkuva materiaalinen kasvu on tullut tiensä päähän.

Nykyisellä talousmeiningillä jatkaaksemme "meidät" kuluttajat pitää saada kiinnostumaan aineettomista ja samalla energiaa kuluttamattomista hyödykkeistä, jotka kuitenkin työllistävät.

Järkevämpää on kuitenkin kehittää talousjärjestelmää erinäisin glonaalein sopimuksin vastaamaan nykyajan ja tulevaisuuden vaatimuksia.

Ja sitten, varsinkin iso "raha" saa tienata hyvin veroja maksamatta, mutta enemmistöä, juuri toimeentulevia ja köyhempiä vaaditaan tyytymään entistä vähempään.

Vesa Huhtanen

Lillrank kyntää syvältä ja kääntää siistiä viilua. Valistunut ja analyyttinen proffa, jonka ajatuksiin on helppo yhtyä. Eikö häntä, Soininvaaraa, Vartiaista ja Korkmania saisi keskustelemaan Ylen ohjelmiin. He nostaisivat sitä päällepuhumisen ja matalaotsaisuuden tasoa, jota saamme A-studioissa, Talk:ssa, Pressi-klubeissa, A-kakkosissa ym. kuunnella.

Tuure Nyqvist

Eipä, vaan: Joku aika sitten joku vastaavanlainen ilmeisen hyväpalkkainen "asiantuntija" haki "neuvoja" vain muutaman vuosikymmenen takaa, jolloin puuttui lähes kaikkea.

Nyt Aalto-yliopiston professori Paul Lillrank näkee Ruotsin menestyksen johtuvan jo 1800-luvun ratkaisuista.

Kannattanee ensisijaisesti huomioida, että jo nyt tuotetaan riittävästi ja suurelta osin liikaakin lähes kaikkea.

Valistuneilla ja edelleen valistuvilla ihmisillä eivät tarpeet todellakaan lisäänny, vaan päinvastoin vähenevät.

Nykyisen talousmeiningin ylläpitäjä, jatkuva materiaalinen kasvu on tullut tiensä päähän.

Nykyisellä talousmeiningillä jatkaaksemme "meidät" kuluttajat pitää saada kiinnostumaan aineettomista ja samalla energiaa kuluttamattomista hyödykkeistä, jotka kuitenkin työllistävät.

Järkevämpää on kuitenkin kehittää talousjärjestelmää erinäisin glonaalein sopimuksin vastaamaan nykyajan ja tulevaisuuden vaatimuksia.

Ja sitten, varsinkin iso "raha" saa tienata hyvin veroja maksamatta, mutta enemmistöä, juuri toimeentulevia ja köyhempiä vaaditaan tyytymään entistä vähempään.

Vesa Huhtanen

Lillrank kyntää syvältä ja kääntää siistiä viilua. Valistunut ja analyyttinen proffa, jonka ajatuksiin on helppo yhtyä. Eikö häntä, Soininvaaraa, Vartiaista ja Korkmania saisi keskustelemaan Ylen ohjelmiin. He nostaisivat sitä päällepuhumisen ja matalaotsaisuuden tasoa, jota saamme A-studioissa, Talk:ssa, Pressi-klubeissa, A-kakkosissa ym. kuunnella.

Tuure Nyqvist

Eipä, vaan: Joku aika sitten joku vastaavanlainen ilmeisen hyväpalkkainen "asiantuntija" haki "neuvoja" vain muutaman vuosikymmenen takaa, jolloin puuttui lähes kaikkea.

Nyt Aalto-yliopiston professori Paul Lillrank näkee Ruotsin menestyksen johtuvan jo 1800-luvun ratkaisuista.

Kannattanee ensisijaisesti huomioida, että jo nyt tuotetaan riittävästi ja suurelta osin liikaakin lähes kaikkea.

Valistuneilla ja edelleen valistuvilla ihmisillä eivät tarpeet todellakaan lisäänny, vaan päinvastoin vähenevät.

Nykyisen talousmeiningin ylläpitäjä, jatkuva materiaalinen kasvu on tullut tiensä päähän.

Nykyisellä talousmeiningillä jatkaaksemme "meidät" kuluttajat pitää saada kiinnostumaan aineettomista ja samalla energiaa kuluttamattomista hyödykkeistä, jotka kuitenkin työllistävät.

Järkevämpää on kuitenkin kehittää talousjärjestelmää erinäisin glonaalein sopimuksin vastaamaan nykyajan ja tulevaisuuden vaatimuksia.

Ja sitten, varsinkin iso "raha" saa tienata hyvin veroja maksamatta, mutta enemmistöä, juuri toimeentulevia ja köyhempiä vaaditaan tyytymään entistä vähempään.

Mark Andersson

Olisikohan niin että maailman talousfoorumi ottaa huomioon myös ihan ne todelliset asiat eikä pelkästään rahaa ja numeroita, kuten kotimaiset talous"viisaat"?

Ja tietysti myös maan hallitus tukeutuu mieluummin fiktiivisiin kuin todellisiin seikkoihin.

Ilkka Korkalainen

Näillä talousfoorumin kilpailukyky rankkauksilla ei ole mitään tekemistä Suomen hintakilpailukyvyn kanssa. Usein tämä hyvä sijoitus otetaan kuitenkin tarkoitushakuisesti esille kun halutaan puolustella suomalaista palkkatasoa ja vastustaa leikkauksia.

Teemu Terava

On kilpailukykyä ja kilpailukykyä.
Suomen kansallinen kilpailukyky, eli kyky luoda hyvinvointia kansalaisille ... koulutus, terveydenhuolto, eläkejärjestelmä jne ... saattaa ollakin ihan kohtuullinen. Ainakin meillä on korkea veroaste ja käytämme paljon rahaa ns hyvinvointipalveluihin.
Suomen taloudellinen tai kansainvälinen kilpailukyky ei ole kummoinen. Teollisuuden rakenne on väärä ja sen tuotteet eivät käy kaupaksi maailmalla. Tuotanto, vienti ja kotimainen kysyntä laskevat. Yritykset eivät investoi Suomeen.

Olavi A Honka

Eiköhän nuo ongelmat tule tuossa aika selvästi esiin

- miten kauan kestää perustaa yritys, missä Suomen sijoitus on 79.
- miten verot ja tukiaiset kannustavat työntekoon: sija 109.
- kotimarkkinoiden kilpailun intensiivisyys: sija 89.
- palkkojen joustavuus, jossa Suomi on hännän huippu, sijalla 140,

Jos edes näihin osaisimme puuttua, voisi jotain tapahtuakin. Tällä hetkellä Suomi ei ole kiinnostava investointi kohde. Ei ulkolaisille eikä suomalaisille. Rakenteita on muutettava jos haluamme pärjätä.

Osmo Marttila

Suomella on organisaatiot - varsinkin kunnalliset ja valtiolliset - väärällään ties mitä, turhia datafrakmetteja ulkoa päntänneitä, tutkintoja suorittaneita paperitiikereitä, jotka eivät tosielämässä saa mitään järkevää aikaiseksi jauhaessaan ajallamme ja rahoillamme täyttä roskaa.

Me tarvitsemme kyvykkäitä suuria koknaisuuksia hallitsevia tekijöitä, aikaansaajia - myös käskemään edellisille toteuttajille mitä, milloin, mille ja miten he tekevät.

Osmo Marttila

Veroalet ovat olleet ja ovat lahjuksia osinkojen nostajille usein ulkomailla. Kaikki Suomessa johtuu siitä että täällä kannattavan terveen liiketoiminan tuotot ohjataan siivelläeläjille eikä elvyttämään maan taloutta luomaan työtä tekijöille.

www.taloussanomat.fi/porssi/2015/10/11/~/201513206/170

www.taloussanomat.fi/porssi/2015/02/24/~/20152378/170
www.taloussanomat.fi/yritykset/2015/01/17/~/2015645/12

Loisten myötä syöpä leviää.

Iiro Koppinen

Märkä viltti on palkkojen joustamattomuus ja tehoton ylisuuri julkissektori ml maatalous; kapitalistin ahneudesta ei hyödytä olla kateellinen, koska se on eteenpäin vievä voima niin kuin Lylynkin ahneudesta, muuten kuin että se on betonoitu joustamattomaksi märkäksi viltiksi. Siitähän poikii kilpailukyvyttömyys ja asumisen kalleus.

Jarmo Lius

Siinä vaiheessa kun yrityksen pitää kilpailla irtisanomisilla ja työehtojen joustavuudella, homma on jo pielessä. Missä Suomen oikea vika?

Kerron oman kokemukseni PK sektorin firman johtajana. 2000-luvun taitteen jälkeen nostin alallaan pienen firman alansa markkinajohtajaksi. Se vaati rohkeutta. Valtavaa henkistä satsausta. Suomessa.

Koska olimme kehittäneet palvelumallin joka erosi edukseen koko EUn alueella, Suomi oli käytännössä vallattu, päätin yrittää siirtymistä kotimarkkinoilta EUn markkinoille. Hain valtion apua yritykselle. Sainko? No en saanut.

Tekesin mukaan Suomessa markkinajohtaja ei voi saada tukea teknologian kehittämiseen. Valtion rahaa kuulemma irtoaa keskitasoisille alan tekijöille tarkoituksena kilpailla meidän, markkinajohtajan kanssa.

Valtio siis toimi robin hood periaatteella. Otti pois menestyjiltä, antoi keskinkertaisuudelle. Loi meille keinotekoista kilpailua kotimarkkinoilla.

Menestyviä lyödään lapiolla päähän. Keskinkertaisuuksia syötetään lusikalla. Verorahoilla.

Vain markkinajohtaja on tarpeeksi vahva pyrkiäkseen uusimme markkinoille. Keskinkertaiset eivät voi menestyä vientimarkkinoilla. Valtio ei tue positiivisen kauppataseen tekijöitä, vaan tuhoaa yrityksiä.

Oletko koskaan tilannut käyntikortteja webistä? Jos olet, sinä tunnet minut. Minä olen se henkilö joka innovoi tämän Suomeen. Enää tuskin kukaan soittaisi painoon tilatakseen kortteja. Nettitilaus on normi.

Seuraajia on maailma tulvillaan. Miltä kuulostaisi jos suomalainen firma olisi ei vain Suomen markkinajohtaja, vaan koko EUn alueen markkinajohtaja? Aivan. Hyvältä. Suomessa se vain ei voi onnistua.

Osmo Putkonen

Suomen kilp.kyky edelleen tosi korkea, mutta firmat eivät pärjää kv.kilpailussa, vienti ei vedä? Siis. firmojemme johto ei osaa tai halua käyttää maamme kilpailukyvyn osatekijöitä (osaamista, innovaatiojärjestelmää, t&k tuloksia,...) hyväkseen jostakin syystä. Kuitenkin firmojen tulokset ja osingonjako viime vuodelta huippuhyvä, johdolle palkkionmaksukyky (bonukset ym.) edelleen ihan ok?!. EIKÖ TÄSSÄ OLE MITÄÄN IHMETELTÄVÄÄ?
Investointi Suomeen vähempi houkuttavaa? Suomifirmojen johdon esimerkki vaikuttaa: jos nekään ei investoi, on jotain vikaa, siis ei kai mekään, ajattelee ulkomaanfirma?
Miksi aina sitten vika on ay:n jäykkyyksien, valtion...? EIkö firmojen johtamisella, tuotteiden/palveluiden kehittämisestä pidättymisestä palkitsevalla firmojen hallitusammattilaisten ohjauksella todellakaan ole mitään vikaa tilanteen syntymiseen ja jo ptkään jatkumiseen?!?

Erkki Krogerus

Kirjoittaja puutui yhteen asiaan, vaikka asioita oli monta, joissa Suomi oli huono:
* miten kauan kestää perustaa yritys, missä Suomen sijoitus on 79.
* miten verot ja tukiaiset kannustavat työntekoon: sija 109.
*kotimarkkinoiden kilpailun intensiivisyys: sija 89.
* palkkojen joustavuus, jossa Suomi on hännän huippu, sijalla 140,
Tähän voisi vielä lisätä viranomaisten lupien saannin kesto olisi siinä Suomi varmasti viimeisenä . Tästä esimerkkeinä ympäristöluvat ja kaivosluvat. Moni kaivosprojekti lykkääntyy vuosilla lupien saannin takia. Esim. Ruotsissa luvat saa helposti ja kohtuullisen nopeasti ja siellä ei poliitikot ole esteenä järkeville ratkaisuille

Seppo Alanen

Toisaalta Hanhikivellä on rakentaminen aloitettu vaikkei lupaa ole. En usko että Ruotsissa onnistusi.
Kaivosteollisuuden esimerkkinä Talvivaara. Onko jarruteltu liiankin vähän vai eikö hanke ollut riittävän järkevä, mene ja tiedä.

Tuure Nyqvist

Joku aika sitten joku vastaavanlainen ilmeisen hyväpalkkainen "asiantuntija" haki "neuvoja" vain muutaman vuosikymmenen takaa, jolloin puuttui lähes kaikkea.

Nyt Aalto-yliopiston professori Paul Lillrank näkee Ruotsin menestyksen johtuvan jo 1800-luvun ratkaisuista.

Kannattanee ensisijaisesti huomioida, että jo nyt tuotetaan riittävästi ja suurelta osin liikaakin lähes kaikkea.

Valistuneilla ja edelleen valistuvilla ihmisillä eivät tarpeet todellakaan lisäänny, vaan päinvastoin vähenevät.

Nykyisen talousmeiningin ylläpitäjä, jatkuva materiaalinen kasvu on tullut tiensä päähän.

Nykyisellä talousmeiningillä jatkaaksemme "meidät" kuluttajat pitää saada kiinnostumaan aineettomista ja samalla energiaa kuluttamattomista hyödykkeistä, jotka kuitenkin työllistävät.

Järkevämpää on kuitenkin kehittää talousjärjestelmää erinäisin glonaalein sopimuksin vastaamaan nykyajan ja tulevaisuuden vaatimuksia.

Ja sitten, varsinkin iso "raha" saa tienata hyvin veroja maksamatta, mutta enemmistöä, juuri toimeentulevia ja köyhempiä vaaditaan tyytymään entistä vähempään.