Lauantai 23.3.2019

Poliitikon pysäyttävä kertomus: ”Elin lapsena häpeän vallassa – arvet ovat ikuisia”

Jaa artikkeli:
Luotu: 
23.10.2015 08:57
  • Kuva: EPA / All Over Press
    Kuva
    Alkoholismi puhuttaa. - Koko lapsuuteni pyöri vanhempieni juomisen salailun ympärillä. Jossain vaiheessa tajusin, että hiljaisuus ja häpeä tappavat. Rehellisyys ja avoimuus pelastavat, kirjoittaa kunnallispoliitikko Sanna Antikainen.
|

Perussuomalainen kunnallis- ja nuorisopoliitikko Sanna Antikainen on kirjoittanut Puheenvuoro-blogiinsa koskettavan avautumisen lapsuudestaan alkoholismin varjossa. Antikainen kertoo liikuttuneensa syvästi kirjailija Susanna Alakosken haastattelusta Helsingin Sanomissa. Alakoski sanoi haastattelussa muun muassa, että yrittäjänä palkkaisi vain alkoholistien lapsia.

- Itkin, koska kirjailija Susanna Alakoski antoi arvon meille jokaiselle alkoholistin lapselle, Antikainen kertoo liikutuksestaan.

- Kahden alkoholistin lapsena totuin jo pienenä, että minua katsottiin oudosti. Eräänä sunnuntaipäivänä naapurin rouva lopetti minun tervehtimisen – äidin ja isän lauantaijuhlat olivat kai olleet liian äänekkäät. Vaikka perheväkivaltaa oli meillä lähes jokainen viikonloppu lähes viidentoista vuoden ajan, poliisit kutsuttiin vain kaksi-kolme kertaa, Antikainen kertoo lapsuudestaan.

- Kirjailija Alakoski kertaa Helsingin Sanomien haastattelussa asioita, jotka pelastivat hänet: opinnot, onni ja hyvinvointiyhteiskunta. Nämä samat pelastivat myös minut. Minut pelasti myös sosiaalityöntekijä, joka uskoi minuun. Se oli paljon nuorelle, joka oli elänyt siihen astisen elämänsä häpeän vallassa, hän jatkaa.

Antikainen on Alakosken kanssa samaa mieltä siitä, että alkoholistien läheiset pitäisi ottaa päätöksentekoon mukaan kertomaan ajatuksiaan Suomen alkoholipolitiikasta.

- Koko lapsuuteni pyöri vanhempieni juomisen salailun ympärillä. Jossain vaiheessa tajusin, että hiljaisuus ja häpeä tappavat. Rehellisyys ja avoimuus pelastavat. Aikuisena päätin, että salailun ja häpeän kierre loppuu, Antikainen kirjoittaa.

- Alkoholistin lapsi ei voi kasvaa arvitta ja nämä arvet ovat ikuisia. Mutta niistä (arvista) voi seurata myös hyvää: ymmärrystä ja tietoa, joita ei kirjoista voi koskaan oppia.

- Puututtehan, jos havaitsette päihdeongelmia lähellänne – saatatte pelastaa useammankin ihmisen hengen. Puhukaa myös kokemuksistanne, ei anneta häpeälle valtaa. Muistetaan myös uskoa lapsiin ja nuoriin, olipa heidän taustansa millainen tahansa. Nimittäin ihminen ei voi koskaan uskoa itseensä ellei kukaan ole ensiksi uskonut häneen, Antikainen muistuttaa.

Alkoholismi on viime päivinä puhuttanut myös Helsingin Sanomien mielipidepalstalla. Muutama päivä sitten kolmannen polven alkoholistiksi esittäytynyt kirjoittaja kertoi omista kokemuksistaan.

Tänään nimimerkillä ”Viinasta viisastunut” kirjoittava nainen kertoo ahdistuneensa lapsena vanhempiensa viikonloppukänneistä, vaikkeivät vanhemmat alkoholisteja olleetkaan.

- Itse olen päättänyt tehdä toisin: en aio ostaa alaikäisille lapsilleni alkoholia enkä ikinä humallu omien lasteni edessä, hän kirjoittaa.

Keskustelua aiheesta Uuden Suomen blogeissa: 
Jaa artikkeli: