Maanantai 19.2.2018

Huolestuttava havainto Suomen 12-vuotiaista: ”Kasvamassa kyynisten nuorten sukupolvi”

Jaa artikkeli:
Luotu: 
10.11.2015 09:47
Päivitetty: 
10.11.2015 10:06
  • Kuva: EPA / All Over Press
    Kuva
    Nykypäivän koululaisista on kasvamassa kyynisiä nuoria. Professorin mukaan merkityksettömyyden tunne voi syntyä koulussa ja laajentua koskemaan koko yhteiskuntaa.

Suomessa kasvaa kuilu nuorten oman osaamisen ja koulun oppimiskäytäntöjen parissa, ja osin tämän seurauksena kasvamassa voi olla myös uudenlainen ”kyynisten nuorten sukupolvi”.

Suomen Akatemia ja psykologian professori Katariina Salmela-Aro antavat tutkimustiedotteessaan harvinaisen ankean kuvauksen suomalaisnuorten ja koulun välisestä ristiriidasta sekä tämän seurauksista. Salmela-Aron johtaman tutkimuksen mukaan lähes puolet 12-vuotiaista suhtautuu kyynisesti koulunkäyntiin. Koulunkäymisen hyötyyn ei uskota.

– He kokevat merkityskatoa suhteessa kouluun ja koulunkäyntiin. Nämä nuoret myös kokevat, että heidän tapansa hyödyntää digitalisaatiota ja uutta tekniikkaa ei vastaa koulujen käytäntöjä. Näin on syntymässä merkityskuilu koulun ja nuorten välille, tutkimustiedotteessa kerrotaan.

Tutkituista nuorista joka neljäs on kyllästynyt kouluun ja "kokee, ettei koulunkäynti voisi vähempää kiinnostaa". Lisäksi joka kymmenes 12-vuotiaista on koulussa uupunut tai stressaantunut.

”Nuoret kokevat ensin merkityksettömyyttä koulussa. Myöhemmin merkityksettömyys voi laajentua koskemaan koko yhteiskuntaa”

Salmela-Aro varoittaa diginuorten ja koulun välisen kuilun seurauksista.

– On kasvamassa kyynisten nuorten sukupolvi. Siihen vaikuttaa myös tämänhetkinen lamaantunut ja negatiivinen ilmapiiri Suomessa. Nuoret kokevat ensin merkityksettömyyttä koulussa. Myöhemmin merkityksettömyys voi laajentua koskemaan koko yhteiskuntaa. Suomella ei ole varaa menettää tätä sukupolvea, hän sanoo.

Professori uskoo silti, että merkitys voidaan luoda ja tuoda takaisin yhdessä.

– Kyyniset voisivat innostua koulunkäynnistä, jos koulujen toimintatavat ottaisivat paremmin huomioon nuorten tarpeita, tavoitteita ja tapoja toimia tämän päivän maailmassa, hän toteaa.

Jos merkitystä ei onnistuta palauttamaan, nuoret suuntaavat koulun sijaan energiansa muualle.

Tutkimustulokset ovat osa Suomen Akatemian Tulevaisuuden oppiminen ja osaaminen -akatemiaohjelman LEAD-hanketta. Tutkimukseen osallistui 759 oppilasta 33:sta Helsingin koulusta. Oppilaat ovat syntyneet vuonna 2000 ja he olivat tutkimuksen teon aikaan 12-vuotiaita.

Jaa artikkeli:

Kommentit

Matti Uusi-Kokko

Tämä oli havaittavissa jo 90- ja 2000-luvulla kun opettajat kätkivät tietokoneet koulun kaappeihin ja pitivät kynsin ja hampain kiinni piirtoheittimistään ja kalvoistaan. Koulumaailma tulee aina 20-30 vuotta nuoria jäljessä ja niin kauan kun näin on, on turha odottaa suurta muutosta tähän asiaan.

Kaarle Akkanen

Nykyinen koulumaailma muutoksineen menee hyvää vauhtia Ruotsin mallin mukaiseksi? Opettajilla ei ole pian mitään muuta tehtävää, kuin olla "sielun" hoitajina ja anella oppilaita pysymään ns. ruodussa? Ei ole ihme se, että jos tässä "sekametelisopassa" tietty osa oppilaista heittää ns. pyyhkeen kehään!?

markku palonen

koulu aikanani oli opetusta käyttäytymiseen ja oppimiseen sosiaaliseen ympärtistöön.Luokka koot olivat suuria ja oppiminen oli silti kaikille samanlaista.
Älytöntä oli pakko-oppiminen joidenkin jokien nimiä pohjoisesta ,etelään ,lesti,kala.. jne.
Samoin uskonto oli ihan roskaa,eipä juuri puhuttu maailman muista uskonnoista,tai kulttuureista.
Koulussa oppi lukemaan ja laskemaan,mutta käytännön kokemuksia ei saanut .Vasta kun päästiin ammatilliseen koulutukseen ja työharjoitteluihin alkoi totuus valkenemaan.Eniten opin työharjoittelussa ja lopuksia töissä.

Carolus Linden

Ehkäpä olisi aiheellista saada nuoret tajuamaan, että Suomessa on koulupakko nimeltä oppivelvollisuus. Koulu tavallaan on pakkolaitos aivan samoin kuin muukin yhteiskunta.
Kolulun merkityksettömäksi kokeminen on varmaankin yhtä vanha ilmiö kuin pakollinen koulunkäynti. Aivan vastaavasti voivat aikuisetkin kokea, että hallituksen toimenpiteet ja eduskunnan säätämät lait ovat merkityksettömiä tai jopa haitallisia.
Myös työelämässä koetaan paljon pakottamista, merkityksettömyyttä ja haitallisuutta.
Kyynisesti suhtautuminen tämänkaltiseen epämukavuuten on aivan luonnollista.
Tämä tutkimus tekee tästä luonnolisesta suhtautumisesta ongelman. Ratkaisuksi esitetään: "...heidän tapansa hyödyntää digitalisaatiota ja uutta tekniikkaa ei vastaa koulujen käytäntöjä". "Kyyniset voisivat innostua koulunkäynnistä, jos koulujen toimintatavat ottaisivat paremmin huomioon nuorten tarpeita, tavoitteita ja tapoja toimia tämän päivän maailmassa,..."
Tämän tutkimuksen mukaan pitäisi siis koulun käytäntöjen perustua siihen miten nuoret hyödyntävät digitaalisatiota ja uutta tenkiikaa tavoissaan toimia tämän päivän maailmassa.
Ongelmaksi varmankin muodostuisi se, että tässä yhtenäisenä käsitetyt ryhmät "nuoret" ja "kyyniset" eivät ole yhtenäisiä toimissaan tämän päivän maailmassa ja käyttäessään digitalisaatiota ja uutta tekniikkaa. Osa nuorista suosii Facebookia, toiset Instagramia, jotukt Snapchatia jne. Lisäksi nämä kommunikaatiotavat ja -mieltymykset ovat uusiutuvia nopeastikin muuttuvia.
Täten ei ole mielekästä asettaa koulun toimintojen perustaksi nuorten tapoja ja mieltymyksiä.
Parempi olisi pyrkiä koulun kasvatuksellisessa toiminnassa saamaan nuoret tajuamaan maailman pakottavuuden ja pyrkiä saamaan heidät ymmärtämään, että ratkaisujen löytäminen siihen suhtautumiseen on yksi edellytys heidän hyvinvointiinsa ja menestykseensä.
Me kaikki kohtaamme tehtäviä, vaikeuksia ja ongelmia. Niistä suoriutuminen riippuu ratkaisevasti siitä, mitä valmiuksia ja kykyjä olemme saaneet ja oppineet.
Opetuksen merkitykselliseksi kokemisen edistämiseksi voisi nykyistä enemmän havainnollistaa sitä, mitä oppimisella saavutetuilla kyvyillä ja valmiuksilla voidaan tehdä ja saavuttaa.
Ratkaisuhakuisessa ja havainnollistavassa toiminnassa voi koulu hyvinkin käyttää digitalisaation ja uuden teknologian tarjoamia mahdollisuuksia. Kuitekin on syytä tähdentää, että ilman opittuja taitoja ja valmiuksia näiden mahdollisuuksien hyödyntäminen jää rajalliseksi.
Kyynisyys on asenne. Merkityksellisyyden puute on kokemus. Kyynisyys ei välttämättä ole este ratkaisuhakuiselle suhtautumisellse ja merkitykselliselle toiminnalle.

Eero Mattila

Nyt eletään 2000 -lukua. Jos oppilaat eivät pidä koulussa käyntiä mielekkäänä, siihen pitäisi reagoida. Opettajien kouluttaminen ja hyvät työehtosopimukset eivät tee koulusta hyvää. Pahoin pelkään että potilas eli oppilas on unohtunut nykyajan pedagogeilta. Koulu on elämää varten ja siellä todellakin pitäisi tarjota vastauksia nykypäivän ongelmiin. Muuten pitäisi lopettaa vapausrangaistus nimeltä oppivelvollisuus.

Osmo Marttila

Väistämätön seuraus kun opiskelun ja koulutuksen todellinen merkitys ja sisältö on hukattu vouhottamalla liiketoimintojen kulloisienkin tarpeiden tyydyttämistä. Digitalisaatio on siitä sairain muoto - toistaiseksi.

Opiskelun, koulutukse, oppimisen tarkoitus on henkilön, yksilön siviystyminen niillä elämän sektoreilla, jotka häntä itseään kiinnostavat, joille hänellä on taipumuksia. Tuon sivuvaikutuksena suntuvät myös liiketoimintojen menestystarinat kaikille kuviteltavissamme oleville aloille ja vielä monille muille jotka vasta odottavat keksijöitään nuoremmista sukupolvista.

Liisa Aaltola

1.) Mistä kirjoittaja päättelee, että korjaamalla koulun opetusmenetelmät 12-vuotiaan mielen mukaisiksi päästään kyynisyydestä? Koska viimeksi on tutkittu 12-vuotiaita? Onko nyt eri tilanne kuin aina ennenkin esiahdistuneen esipuberteetin kanssa?
2.) Jos on eri tilanne kuin aikaisemmin, voisiko johtua siitä että lapset näkevät ympärillään kuinka uutteruus tai korkea koulutus ei takaa työtä ja säädyllistä toimeentuloa.