Maanantai 10.12.2018

Kirjailija tylytti hallituksen ja Suomen: ”Tyhjä tsemppihenki sivistyksen paikalla, luokkayhteiskunta”

Jaa artikkeli:
Luotu: 
26.11.2015 19:55
Päivitetty: 
26.11.2015 20:09
  • Kuva: Teos / Heini Lehväslaiho
    Kuva
    Kirjailija Laura Lindstedt ei iloinnut juhlapuheessaan. Arkistokuva.

Suomen merkittävimmän kirjallisuuspalkinnon saanut Laura Lindstedt käytti Finlandia-juhlapuheensa poikkeuksellisesti.

Lindstedt sanoi heti alkuun, että ilosta huolimatta hänestä ei tunnu relevantilta puhua taiteen merkityksestä. Nykyhetkessä olennaisempaa oli hänen mukaansa puhua solidaarisuudesta, joka ”tuntuu olevan osalle maamme kansalaisista ja päättäjistä täysin vieras käsite”.

– Me elämme yhteiskunnassa, jossa tyhjä tsemppihenki on ottanut sivistyksen paikan, jossa solvaaminen ja väkivallalla uhkailu ovat normaalia kommunikaatiota. Ajattelun tilalla ovat selkäydinreaktiot, argumenttien sijaan lentävät polttopullot, Lindstedt maalasi.

Hetken päästä Lindstedt kertoi näkemyksensä hallituksen toiminnasta.

– Suomen hallituksen tempoileva, mutta ideologisesti tarkoitushakuinen politiikka murentaa turvallisuudentunnetta. Uusliberalistisen ideologian narratiivissa rikkaiden pöydiltä varisevat murut putoavat köyhän suuhun. Nyt perusoikeistolainen hallituksemme haluaa helpottaa hallintarekisterihankkeellaan rikkaiden veroparatiisipuljausta. Ikävä kyllä veroparatiisit ja ne vallanpitäjät, jotka eivät todella taistele verokeitaita vastaan, rapauttavat valtioita, yhteiskuntia, yhteisöjä, joissa ihmiset ovat valmiita rakentamaan yhteistä hyvää, kirjailija totesi.

– Suomea ollaan rakentamassa aivan tietoisesti luokkayhteiskunnaksi. Isoisäni oli torpan poika. Isoisoäitini oli kiertävä sairaanhoitaja. Isoäitini oli puhelinkeskuksen sentraalisantra. Oma äitini oli jo luokanopettaja. Suvussamme uskottiin, ja uskotaan yhä, koulutukseen.

Hän mietti, tarvitseeko ääneen sanoa, ”mitä meidän johtavat poliitikkomme ovat tunkeneet koulutuksen, sivistyksen, tieteen ja totuuden ideaalien paikalle”.

– Sieltä löytyvät huiputus, sumutus, kulutus ja kuristus – kaikki nämä lyhyen tähtäimen näennäisratkaisut, joiden seurauksista myös tulevat sukupolvet joutuvat kärsimään, elleivät päättäjät pian havahdu hereille innovaatiounistaan.

Oneiron-romaanista palkitun Lindstedtin puheesta kertoi aiemmin muun muassa Yle, jonka verkkosivuilta löytyy videotallenne puheesta.

Onko Laura Lindstedt oikeassa arvostelussaan Suomen nykytilasta?

3845 ääntä annettu
Keskustelua aiheesta Uuden Suomen blogeissa: 
Henkilöt: 
Muut asiasanat: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Tapio Pulkkinen

Kiitos. On hyvä, että se kuka saa puheenvuoron sanoo asioita usean miljoonan suomalaisen puolesta. Onhan selvä ettei suuri osa kansalaisista, jotka kärsivät politiikan parissa häärivien rikollisten toimista, saa koskaan ääntään kuuluville.

Eerikki Perälähde

Hallitus elvyttää 10 miljardilla per vuosi ottamalla velkaa. Kirjailija valittaa kurjistamisesta kun on juuri saanut 30.000 euron palkinnon. Joku ei nyt täsmää.
Taistolaisuus on jostain syystä taas nostamassa päätään, lieko kulttuuriväki ymmärtänyt että nyt pitää paukkuja lisätä, kun veronmaksajat eivät enää halua hyysätä heitä vähenevillä tuloillaan.

Jani Miettinen

Niin ja valta-osa tuosta "10" miljardista menee maataloustukiin: kansallinen maataloustuki 2,1 miljardia euroa, EU maataloustuki tuki reilu 1 miljardi euroa plus verotuet, yhteensä noin 4-5 miljardia euroa ja yritystukiin joista suora yritystuki on yli 1 miljardi euroa ja erilaiset verotuet noin 3 miljardia euroa eli yhteensä reilu 4 miljardia euroa.

Yhteisöveron tuotto oli vuonna 2013 vain 4,4 miljardia euroa.

Toiseksi Suomen velkaantumisvauhti on ollut 7 miljardia euroa vuodessa ja tänä vuonna noin 5 miljardia euroa.

Sepetius Kangas

Olisiko pitänyt olla antamatta hänelle palkintoa tuon hänen puheensa johdosta. Näinkin voi ajatella, ettei totuutta sovi sanoa kaikissa tilaisuuksissa. Mutta tämä olisi ollut vähän samaa kuin rahojen sijoittaminen tässä uudessa kehitteillä olevassa hallintatarekisterissä.

Jyrki Paldán

Tuolla logiikallahan Kreikkakin "elvytti" pahimman talouskuripolitiikan aikaan. Samoin tekivät esimerkiksi Portugali, Viro ja Espanja. Tai oikeastaan kaikki EU-maat, jotka ovat harjoittaneet talouskuripolitiikkaa lamassa viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Kerroinvaikutus on taloustieteellinen termi, joka kuvaa suhdetta jolla BKT pienenee kun julkista kulutusta leikataan. Yleisesti ottaen tuo suhde on reilusti yli yhden taantuma-aikaan, ja esimerkiksi Eurokriisin jälkipyykeissä IMF on empiirisesti havainnoinut että tuo suhde on paikoittain ollut jopa yli kaksi. Jokaista leikattua euroa kohden BKT on siis laskenut kahdella eurolla. Tuolloin luonnollisesti talouskuri ja leikkaukset siis nimenomaan kasvattavat velkataakkaa.

Täten koko määritelmäsi on täysin päätön. Jos velkataakan kasvaminen tulkitaan elvytykseksi, on se oikea fiskaalinen elvytys ehkä vähiten "elvytystä". Leikkauspolitiikka ainakin varmuudella on tuon määritelmän mukaan "elvytystä".

Sepetius Kangas

Odota hetkinen ei Roomaakaan päivässä rakennettu. Hallitus on jo hyvän osan siitä kerännyt pienituloisislta, lapsilta, opiskelijolta ja eläkeläisiltä. Kyllä se sinne sinunkin kastiisi ennättää. Vasta lomarahan kimpussa ollaa hyöritty.

Hannu Saarenmaa

Kirjailija on kirotun oikeassa.

Kun joku aika sitten palasin maahan Ruotsissa ja Tanskassa vietetyn 12 vuoden jälkeen, olin järkyttynyt tästä samasta asiasta. Siellä vielä pohjoismainen malli oli voimissaan. Meillä oltiin poissaoloni aikana siirrytty johonkin erilaiseen malliin, jota luonnehtisin "thatcherilaiseksi".

Ruotsi ja Tanska ovat perikapitalistisia, mutta siellä on erilaista. Puhalletaan yhteiseen hiileen ja suositaan kotimaista. "Great society", sosialismia Amerikan malliin.

Suomen vahvuus on kansakunnan homogeenisuus ja yhteinen visio. Sitä murennetaan joka suunnasta. Ei ihme, että meillä menee huonosti. Meillä olisi loistavat edellytykset toteuttaa pohjoismaista mallia. Tuntuu vain, että se hukataan tämän "thatcherilaisen", idean toteuttamiseen, joka ei nojaudu vahvuuksimme.

Tarkoitan, että Rooseveltin ja Johnsonin tapaan julkisen sektorin vastuita pitää kasvattaa. Ei sosiaaliturvan lisäämiseksi, vaan ottaa työttömät kotisohvilta julkiselle sektorille töihin. Julkisen sektorin kustannuksellahan he jo ovat. Ei maksa juuri mitään lisää.

Luin äskettäin jostain artikkelista, että kun julkiselta sektorilta sanotaan väkeä irti, joustojen takia tosiasiallinen säästö on 15 %. Samalla menetetään 100 % heidän työpanoksestaan. Jos tässä on siteeksikään totta, sitä voidaan luonnehtia vain yhdellä tavalla: hölmöläisten peitonjatkoa.

Meillä on vielä matkaa Ruotsin ja Tanskan veroasteisiin ja julkisen sektorin kokoon.

Onko joku puolue, jolla on tällainen ohjelma? En ole havainnut.

Keijo Lindgren

Siellä vielä pohjoismainen malli oli voimissaan.
Suomessa ei pohjoismainen malli ole koskaan ollut kun täällä vaan nahistellaan lakoilla lähes 20 lakkoa vs yksi "pohjoismaihin"verrattuna entisen sovittelija Saloniuksen mukaan.
Hallituksen muodostajat ovat puolestaan kansan äänestämä enemmistö kuten pohjoismaissa Ruotsia lukuunottamatta.

Jyrki Paldán

"Suomessa ei pohjoismainen malli ole koskaan ollut kun täällä vaan nahistellaan lakoilla lähes 20 lakkoa vs yksi "pohjoismaihin"verrattuna entisen sovittelija Saloniuksen mukaan."

Kyllä, Suomi ei todellakaan ole osa Pohjoismaista mallia, koska silloin kun Ruotsissa lasketaan työaikaa kuuten tuntiin, panostetaan koulutukseen ja parannetaan sosiaaliturvaa, Suomessa sanellaan vain pidennyksiä työaikoihin, korotuksia eläkeikään, laskua palkkoihin, sekä leikataan koulutuksesta ja kyykytetään köyhiä(siitä huolimatta että asiasta saatiin jo varoitus Euroopan komissiolta).

Seppo-Juha Pietikäinen

Palkinto alkaa menettää arvostuksensa, jos yksi saa päättää, kuka palkinnon saa. Liikaa vaikuttaa valitsijan oma maailmankatsomus laidasta laitaan. Nyt palkittu menetti varmaan paljon lukijoita. Hän olisi voinut pitää palopuheensa toisaalla, eikä palkintojen jakotilasuudessa.

Matti Toivanen

Uskon että Suomessa voi myös jatkossa kouluttaa itseään sekä järjestää tutkimus laadukkaasti. Tehostaminen ei ole synonyymi laadun heikkenemiselle. Kaikki tutkimus jota nykyisin tehdään ei välttämättä ole yleishyödyllistä ja johon on syytä löytää erilainen rahoituspohja kuin verorahat. Tässä tapauksessa palkinto taidettiin antaa aatteellisten kuin taiteellisten ansioiden perusteella.

Matti Toivanen

uskallan väittää, että esimerkiksi Neuvostoliiton musiikin tutkija ei välttämättä tuota tieteellistä lisäarvoa yhteiskunnalle. On hyvä haastaa jämähtäneitä rakenteita ja vuosikymmenien myötä rakennettuja suojatyöpaikkoja. Vastaisuudessa raha ei riitä vaikka vero% olisi täysi sata eikä keneltäkään tippuisi muruja pöydiltä.

Jyrki Paldán

Noinpa, ja kulutusverot ovat käytännössä regressiivisiä. Uskomatonta että Suomen kymmenistä - ellei sadoista - veroista otsikkoihin pääsee vain se yksi ja ainoa, joka on edes auttavasti progressiivinen(ei, pääomaveron "progressiota" ei lasketa).

Matti Kolehmainen

Onko maanviljelijä, sairaanhoitaja ja puhelinkeskuksen hoitaja ammatteina jotenkin huonompia kuin luokanopettaja tämän Lindstedin mielestä vai mitä hän tarkoittaa? Jos kirjoittaja voisi mennä menneisyyteen ja kysyä tältä torpanpoika sukulaiseltaan, haluaisiko hän alkaa tekemään taksvärkkinsä eri isännälle (valtiolle)? Luulempa hänen vastaavan siihen, että hän haluaisi olla aidosti itsellinen ja saada työnsä hedelmät itsellensä. Nyt yhteiskunnassa ovat suuna päänä tällaiset "isännät", jotka haluavat torppateiltaan "palkansaaja" vaatia lisää taksvärkkipäiviä tehtäväksi. Siis isäntinä heiluvat yhteiskunnan loisjoukko, jotka pitävät itseään sivistyneistönä, joilla on kaikenlaisia unelmia, jotka "torppareiden" tulee toteuttaa heidän puolestaan.

Jani Miettinen

Etkö oikeasti ymmärrä, että hän viittasi hyvinvointivaltion mahdollistamaan sosiaaliseen nousuun?

Se torppari saisi valtiolta niistä taksvärkkipäivistä vastineeksi sosiaaliturvan, koulutuksen ja terveydenhuollon. Isänniltä ei tullut kuin raippaa.

Sepetius Kangas

On toki ja lapsiperheet, eläkeläiset ja sairaat tarvii erikoiskohtelua kohottamalla heidän menojaa jn leikkaamalla heidän tulojaan. Ja ei Suomessa tarvi opiskella koska meillä ei työläisiä tarvita. Työttömäksi jäävät. Jäljella työssä olevia voidaa vielä pikkasen kiristää pidentämällä viikkotuntiaikaa, lyhentämällä lomia. J a lissämää työtahtia. Sekin lyhentä työtätekevä V-käyrää. Eli on yksinomaa hyväksi.

Pauli Smolander

Jos toimeentulo perustuu muiden hankkimiin verovaroihin, ei ehkä pitäisi purra ruokkivaa kättä. Se, että aiemmin oli varaa elättää näitä siipeilijöitä, ei valitettavasti tarkoita sitä, että näin on aina oleva. Nyt on rahat loppu ja velkaakin ihan riittämiin. Tarttee tehdä jotain, ennenkuin loppuu nää palkkiot kokonaan ja ihan muut instanssit sanoo kuka saa mitäkin. En aio ostaa tuota hengentuotetta!

Lasse Liemi

Olen myös kaivannut takaisin hyviä vanhoja aikoja, jolloin ei tunnettu kultaisia kädenpuristuksia/bonuksia ja johtajat saivat ansionsa mukaan palkkaa. Jos johtaja omisti yhtiön ja meni hyvin, hänen omaisuutensa kasvoi, mutta jalat pysyivät maassa. Silloin duunari vielä arvosti johtajaa ja loppupeleissä puhallettiin yhteen hiileen.
Tämän päivän suuryhtiöiden johtajista murto-osa on yhtiönsä pääomistajia. Johtajistoon valikoituu ahneiden valiojoukko. Se näkyy palkoissa/palkitsemisjärjestelyissä/irtisanomispalkkioissa. Näiden pitäisi toimia
kannustimena, mutta koska johtaja ei omista yhtiöstä pätkääkään, hän pyrkii
kaikin keinoin mahdollisimman nopeasti rahoiksi. Vähennetään 10% työntekijöistä ja jo vain tulos näyttää hyvältä pari vuotta. Jos hyvin kävi, saa sievoiset bonukset, jos meni huonosti.. so what, irtisanomispalkkio on muhkea ja kaveripiiristä löytyy uusi mukava työpaikka. Ei mitään väliä vaikka siinä sivussa tehtiin surkeita päätöksiä ja yhtiö meni rapakuntoon.
Olen myös näkevinäni tässä hyvän pohjan luokkayhteiskunnan syntymiselle.
Ainakin meillä alkaa olla muhkea joukko työttömiä. Tärkeimmille talouselämän paikoille meillä on valikoitunut porukkaa mm poliittisin perustein. Mitä siitä voidaan päätellä ?

Kaarle Akkanen

Suomi ei koskaan tule olemaan mikään "tasapäisten" utopia-onnela! Ja hyvä niin. Kukin kykyjensä mukaan! Tämä on realismia, mutta joillekin unelmoiville todellisuus on mahdoton, liian vaikea ajatus. Satumaa on tiettävästi tango, ei mikään arkipäivän fakta!?

Daniel Malinen

Jos on hyvä jääkiekkoilija joka on huono jalkapallossa ja hyvä jalkapalloilija joka on huono jääkiekossa niin onko jääkiekkoilija eriarvoisempi kuin jalkapalloilija koska tämä on huono jääkiekossa vai onko jalkapalloilija eriarvoisempi kuin jääkiekkoilija koska tämä on huonompi jalkapallossa? Kaikki ovat hyviä taidoissaan ja taitojen halutaan olevan tasa-arvoisia keskenään, kenenkään ei haluta kukkoilevan taidoillaan.

Timo-Pekka Mustakallio

Ihan hyvä, että Laura Lindstedt rohkeni ravistella porvarillista idylliä, ja ottaa puheellaan henkilökohtaisen riskin mahdollisena kirjansa heikompana myyntinä, vaikkei 2 minuuttia riitä iskulauseita kummempaan analyysiin maamme nykytilasta. "Chapeau" hänelle, ken uskaltaa näin uhmata valtavirran panssareita kuin se kuuluisa, mutta tuntemattomaksi kiinalainen nuorimies aikoinaan Tiananmen-aukiolla. Maamme - oikeastaan Länsimaat järjestelmäkilvan voitonhuumassa - olemme viimeisen reilun 20 vuoden aikana joutuneet neoliberalismin, neodemokratian harhapolulle, jossa vallalla on tulevaisuuden rakentamisen Arskalle ulkoistanut saalistuskapitalismi ("Raubtierkapitalismus", mm. Helmut Schmidt). Se on yksinkertaisesti huonoa bisnestä, kuormasta syömistä, jos poliittiset aatteet jätettäisiin hetkeksi asioiden ulkopuolelle. Poliittiset aatteet taas, no niin, kiireisen aikamme 2 minuutin keskittymiskyvyllä aatteet taantuvat väistämättä iskulauseiksi - mistä selvänä todisteena ajassa parhaiten elävien poliitikkojemme neuvottomuus, kun asiat ovat alkaneet mennä pahasti pieleen. Systeeminen kriisi on jäänyt ymmärtämättä.

Timo-Pekka Mustakallio

Minusta vapaamielisyys - liberalismi - tarkoittaa lähinnä tiedostamattomuutta missä ollaan ja näkemyksen puutetta minne ollaan menossa, tai miksi ollaan ajauduttu kriisiin (se on siis systeeminen). Ylikoulutetut, ylipukeutuneet ja ylimieliset tytöt ja pojat ovat todellisuudessa aivan hukassa nykyisen kriisin kanssa, sillä raha tai markkinat, väärät ellei harhaiset mittarit eivät anna oikeita signaaleja miten, mitä pitäisi muuttaa. "He eivät ymmärrä, he eivät koskaan ymmärtäneet". Me toimimme mielestäni vastoin suomalaisuuden ydinarvoja palvoessamme neoviisauksia (= ei viisautta laisinkaan), vaikka olisi niin helppoa nöyrtyä ja palata takaisin siihen minkä tiedämme toimivan. Arvostan Laura Lindstedt`iä rohkeudesta puhua epäitsekkäästi, rohkeasti rahallisesta edustaan piittaamatta. Suomi tarvitsisi tällaisia "trolleja" oman tulevaisuuutensa takia... ei Stubbin kaltaisia hattapäitä. Itse "miten se tehdään" ei ole vaikeaa... mutta aika moni ego joutuisi nöyrtymään. Jokainen meistä ymmärtää, että "olin väärässä, erehdyin, pyydän anteeksi" ovat maailman vaikeimpia sanoja. Rohkeat naiset ja miehet, ajattelevat ihmiset, astukoot esiin! Me kumpikin tiedämme. että näitä aitoja, suoraselkäisiä ihmisiä tuskin löytyy enää. Korostaisin vielä kerran, että ei ole kyse politiiikasta ai aatteesta, vaan rohkeista ihmisistä. Juuri nykykulttuuriin peilaten arvostan Laura Lindstedt`in rohkeaa skandalisointia erittäin korkealle: juuri tällaisia IHMISIÄ maamme tarvitsee... ja kipeästi. Audi-miehiä olemme jo nähneet riittämiin, eikö?!?