Keskiviikko 16.1.2019

Kysy Koivisto-kirjasta, Juhani Suomi vastaa

Jaa artikkeli:
Luotu: 
13.2.2008 09:00
Päivitetty: 
13.2.2008 14:00
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
    Kuva
  • Kuva

Valtiotieteen tohtori Juhani Suomen kohuttu kirja Kohti sinipunaa - Mauno Koiviston aika 1986 - 1987 (Otava, 2008) julkaistiin tiistaina. Tänään keskiviikkona 13.2. klo 14.00 - 15.30 Suomi vastaa verkossa uusisuomi.fi:n lukijoiden kysymyksiin aiheeseen liittyen.

Kysymyksiä voi esittää uusisuomi.fi:ssä keskiviikkona klo 9.00 alkaen ja niitä voi jättää kello 15.30:een asti. Tohtori Suomi pyrkii vastamaan mahdollisimman moneen kysymykseen. Vastaamattomat kysymykset poistetaan sivustolta tilaisuuden päätteeksi. Mikäli sama kysymys on esitetty useampaan kertaan, toistetut kysymykset poistetaan.

Kysymyksiä voi esittää kuka tahansa palveluun rekisteröitynyt henkilö. Ne, jotka eivät vielä ole rekisteröityneet, voivat tehdä sen osoitteessa: http://www.uusisuomi.fi/rekisteroidy

Toivottavaa on, että rekisteröityminen tehdään omalla nimellä, mutta nimimerkkiäkin voi käyttää. Tervetuloa mukaan!

Kirjoita kysymyksesi sivun alareunassa olevalle kysymyslomakkeelle.

Jaa artikkeli:

Kommentit

askoniskala

Varsin yleisesti vallitsee käsitys, että Suomen Pankki olisi ollut varsin voimakkaasti hallituksen ja yleensäkin poliittisen johdon ohjailtavissa. Suomen Pankin toiminnassa on keskeinen sija pankkivaltuuskunnalla.

Mihin tällainen käsitys perustuu. Oliko pankkivaltuuskunnassa noina 80 -luvun loppupuolen vuosina suuria erimielisyyksiä rahapoliittisesta linjasta eri jäsenten välillä?

juhanisuomi

On muistettava, että pankkivaltuuskunnan jäsenet koostuivat poliitikoista, joilla kuitenkin harvoin oli raha- ja talouspoliittista kokemusta. Kyllä pankin ohjailu viime kädessä tapahtui muualta kuin pankkivaltuuskunnasta, joka lähinnä toimi päätösten siunaajana.

juhanisuomi

Kunto Kalpaa on käytetty tekstissä lähinnä yhtenä ulkopoliittiseen keskusteluun osallistujana. Tuo joukko oli tuohon aikaan niin vähäinen, että piti löytää tasapainoa aktiivisten nuorten, vasemmistodemarien ja porvarillisten näkemysten välille. Siksi Kunto Kalpa on nostettu tavallaan Max Jakobsonin aisapariksi. Syytä on kuitenkin muistaa, että kysymys on kolumneista, osallistumisesta keskusteluun, jolla ei ole mitään tekemistä taas tutkimuksen teon kanssa, joten ristiriitaa ei vallitse.

mikkotamminen

Mainitsette tämän Koivisto-sarjan edellisen osan Epävarmuuden vuodet esipuheessa kaksi vuotta sitten, että se jäisi sarjan viimeiseksi, koska ”huipulta tuulee liian kovaa”, jonka seurauksena moni Teille etukäteen lähdemateriaalia luvannutkin tuli siihen tulokseen, että ”herran tai pikemminkin herrojen pelko on viisauden alku”. Eilisen perusteella tuuli jatkuu edelleen kovana – ja tiedän, ettette edes odottaneetkaan sen laantuvan – mutta uusi osa Kohti sinipunaa ilmestyi siitä huolimatta. Mikä sai siis mielenne muuttumaan – joidenkin herrainpelon loppuminenko?

juhanisuomi

Joiltakin todella loppui herrainpelko. Kun kerroin, että sarja päättyy, monet henkilöt ottivat yhteyttä ja totesivat, että ainakaan he eivät halua myötävaikuttaa yhden ainoan historiallisen totuuden pönkittämiseen. Sen vuoksi sain materiaalia, itse asiassa enemmän kuin minulla oli aiemmin ollut, ja tämä mahdollisti työn jatkamisen. Jos merkit pitävät paikkansa, Liikasen ja kumppaneiden kannanotot satavat jälleen kerran samaan laariin.

vjm

Kerroitte eräässä haastattelussa nauhoittaneenne salaa keskustelunne Kalevi Sorsan kanssa ja pitävänne nauhoitusta "turvatakeenanne".

Oletteko nauhoittaneet salaa myös keskustelujanne Mauno Koiviston kanssa? Jos, niin missä ovat nauhoitukset?

juhanisuomi

Nauhoitin ja olen nauhoittanut elämäni aikana vain yhden ainoan keskustelun. Tuon keskustelun Kalevi Sorsan kanssa. Sen tein siksi, että Sorsa oli antamassa minulle potkuja lähinnä mielipiteitteni vuoksi. Olin tehnyt pitkän uran ulkoasiainhallinnossa ja putoamassa ilmeisesti tyhjän päälle. Siinä tilanteessa jokainen turvautuu vaikka oljenkorteen. Sitä nauhaa ei ole sen jälkeen tarvittu. Se on edelleen pankkiholvissa. Koiviston kanssa en ole koskaan nauhoittanut ainoatakaan keskustelua, sen sijaan Koivisto tietysti ja tunnetusti sitäkin enemmän. Ei niihinkään nauhoituksiin muiden keskustelijoiden lupaa juuri ole kysytty.

Demagogi

Mikä on käsityksenne, olisiko Suomi kovinkin erilainen ja miten, jos Paavo Väyrynen olisi valittu presidentiksi 1988?

(Etenkin, kun asiaa peilataan Väyrysen väitöskirjaan Åbo Akademista 1988 Suomen ulkopoliitiikasta (Suomen ulkopolitiikka – kansallinen doktriini ja tulevaisuuden ihmiskuntapolitiikka) missä hän ennusti, että Suomen ja Neuvostoliiton väleihin ei tule muutoksia lähitulevaisuudessa, ja että Euroopan integraatio ei tule etenemään).

juhanisuomi

Historiassa ei koskaan pitäisi jossitella. Mutta se tietysti on totta, että jokainen presidenteistämme on kuitenkin muokannut virkaa oman näköisekseen. Niin kauan kuin tasavallan presidentillä oli täydet valtaoikeudet, kuten vielä Koiviston kaudella, tuo presidentin hahmo on luonnollisesti heijastunut myös Suomen oloihin ja kohtaloihin.

YTM-yrittaja

Arvoisa tohtori Suomi,

US:n ote kirjastanne oli mielenkiintoinen, mutta kohtuullisen arvattava näin 50-vuotiaalle, pitkään politiikkaa seuranneelle.

1) tahtoisin kysyä Teiltä, onko saammeko (virallisesti) koskaan tietää presidentti Koiviston osuutta 80-90 -yritystuhonnassa. Silloin Valtionyhtiöt kaappasivat lukemattomia PK-yrittäjien ulkomaanprojekteja. Taustallahan piti olla vallan huippuja.

2) Onko Teillä aavistustakaan, että sama meno jatkuu yhä. PRH vuotaa PK-yrittäjien innovaatiot valtionyritysten hyödynnettäviksi. Samalla yrittäjä ajetaan vararikkoon ja hänestä tehdään yht.kunnan hylkiö. Tämä onnistuu, koska ko. EU-lakeja kunnioiteta Suomessa.

Toivon, että saan vastauksenne. Samalla pyydän, että käyttäisitte arvovaltanne 2)epäkohdan poistamiseksi. Koska muuten innovatiivisuus yrityssektorilta tapetaan täysin. Ne, jotka jatkavat, tekevät sen ulkomailla.

Kunnioittaen

YTM-yrittäjä

juhanisuomi

1. Tiedän, että paraikaa on useilla tahoilla käynnissä selvityksiä ja jopa tutkimuksia nimenomaan tästä aihepiiristä. Eivätköhän ne jotain uutta tule kertomaan! Liikkeellä on sen verran painavia tutkijanimiä.
2. Olen kyllä väärän koivun takaa kuullut tätä samaa ja tunnen suurta sympatiaa yrittäjiä kohtaan yleensä ja erityisesti vaikeuksiin ajettuja yrittäjiä kohtaan.
Valitettavasti kovin paljon tällainen piakkoin eläkkeelle siirtyvä tutkija-virkamiesraasu ei pysty asiaan vaikuttamaan, mutta parhaani yritän.

YTM-yrittaja

Suurkiitos, vastauksestanne, tri Suomi.

Rohkaisevaa huomata, että otitte näinkin raskaaseen tekstiin
kantaa ja annoitte ymmärtää, ettei ihan turhia hölistä.

Rehellisyyteen ja toisten kunnioittamiseen perustuvan kasvatuksen saaneena, yhteiskunnallisia aineita opiskelleena, on hirvittävää huomata miten "koneisto" jyrää sen aktiivisinta kansanosaa.

Toivottavasti täällä banaanivaltiossa nähdään joskus luutien heilivan oikeissa paikoissa, ja lujaa.

Kaikkea hyvää teille!

attila

Kuvaus keskustelusta Sorsan kanssa kertoo kovasta linjasta nimityksissä UM:ssä. Valta nimityksissä jatkui sekä ministereiden että presidentin valtana pitkään, presidentin osalta edelleen. Itse asiassa presidenttivaltaa tulee ainakin 30 vuotta yhteen putkeen.
UM:n ohella myös valtiovarainministeriö on ollut tiukasti demareilla, samoin oikeusministeriö. Onko miehittävä ote virkanimityksissä ollut niin tiukka, että se uhkaa demokratian toteutumista ? Oikeuslaitoksen toimintaa 90-luvulta alkaen on arvosteltu siitä näkökulmasta, että sitä olisi ohjattu sen riippumattomuutta vaarantavasti presidentin ohjeilla tai nimityksillä ( myös Kai Kortteen vaihtaminen oikeuskanslerin tehtävästä) . Onko nimityksissä oikeasti nähtävissä aihetta huoleen ?

juhanisuomi

Nykytilannetta nimitysten osalta tunnen valitettavasti huonommin, koska en ole enää sellaisissa tehtävissä, jossa kuulisin niiden taustoista. Mutta aiemmin meno oli melko hulvatonta, ja kyllä 1970-luvun jälkipuoliskolla ja 1980-luvulla meno monissa ministeriöissä oli melko hulvatonta. Eikä se edes rajoittunut pelkkiin ministeriöihin. Kyllä nimitykset oli voimakkaasti politisoitu.

Demagogi

Anteeksi, että en ole päässyt kirjaanne vielä lukemaan, mutta Radio Suomen haastattelussa tänään aamupäivällä kerroitte, että pankkiongelmat olivat näkyvissä jo vuonna 1986! Kerrotteko te myös tuon kirjassanne?

Jos asia oli jo tapetilla, niin kuka/ketkä on teidän mielestänne vastuussa Holkerin "rakennemuutos"hallituksen lamaan vieneestä talouspoliittisesta ohjelmasta?

juhanisuomi

Kyllä kerron kirjassa nimenomaan pankkiongelmista ja niiden ilmentymistä jo vuonna 1986. Kerron myös sen, että jatko pitkälti juontoi niinkutsutusta vahvan markan politiikasta, jota eteenpäin viemään Harri Holkerin hallitus valjastettiin tasavallan presidentin voimakkaassa ohjauksessa.

askoniskala

Lisäkysymys edellisen kysymyksen aihepiiriin:

Moral Hazard (moraalikato) pankkien luotonannossa oli kiistaton tosiasia, erityisesti SKOP:n johdolla säästöpankkileirissä. Tämä johtui osaksi siitä, että säästöpankkien vakavaraisuussäännökset olivat lievemmät kuin liikepankkien, kuten myös osuuspankkien olivat lievemmät.

Missä vaiheessa mielestänne moral hazard -ilmiö oli havaittavissa tai havaitsiko sitä kukaan (julkisuudessa).

juhanisuomi

Valitettavasti luulen, että tätä moral hazard -ilmiötä ei havaittu silloin, kun olisi pitänyt. Jälkikäteenhän kaikki näyttää aina paljon selvemmältä. Sen tiedän, että erilaiset tutkijaryhmät, jotka tätä aihepiiriä ovat pöyhineet, ovat jo tähän mennessä löytäneet monenmoista kummallista.

askoniskala

SKOP:in eläköitynyt pääjohtaja Matti Ranki muistaakseni esitti varsin kriittisiä arvioita 1985 Suomen Kuvalehden artikkelissa. Juuri kukaan ei ottanut kuuleviin korviinsakaan hänen varoituksiaan, vanha mies, sanottiin.

Myöhemmin hänen seuraajansa ja yksi uuden säästöpankkipolitiikan arkkitehdeistä Matti Ali-Melkkilä teki itsemurhan 1989.

M Eiramaa - tutkija - KNFIJV

Onko tutkimustenne pohjalta näkyvissä viitteitä siihen suuntaan, että maan hallitus ja presidentti olisivat olleet tietoisia siitä, että eraissä vakavastiotettavissa talousasiantuntijapiireissä Neuvostoliiton lähivuosina tulevaa romahdusta pidettiin todennäköisenä jo 1986-1987?

Helsingin Kauppakorkeakoulun talousmaantiedon luennoitsija toisti tämän käsityksensä tuolloin useaan otteeseen Itä-Euroopan luentojaksolla ja perusteli sen erittäin vakuuttavasti monin kuvauksin ja taustatiedoin pitkäaikaisten maassaoleskelujen pohjalta. Hän myös mainitsi, että käsitys on yleisempikin tutkijapiireissä, joskaan sitä ei ymmärretävistä syistä (vielä) mielellään julkisteta.

Mikä on nähdäksenne perustana sille, että Koivisto suhtautui Baltian maiden itsenäistymispyrkimyksiin niin nuivasti, vaikka historiallinen tilaisuus oli monien mielestä ilmeinen ja varsinkin, jos mainittu NL:n romahduskehitys oli tiedossa?

M. Eiramaa, tutkija, KNFIJV
http://rescordis.net/knfijv-carsfi.html

juhanisuomi

Se on totta, että arvostetuissa talousasiantuntijapiireissä ennakoitiin Neuvostoliiton romahdusta jo tuohon aikaan. Senkin tiedän, että ulkoasianministeriön virkamiehet varoittivat maan poliittista johtoa jo syksyllä 1986. Mitä ilmeisimmin näitä varoituksia ei otettu vakavasti, vaan maan johto luotti enemmän omiin tietolähteisiinsä, toisin sanoen Tehtaankadun KGB-vaikuttajiin.
Baltian osalta uskoisin Koiviston menettelyn perustuneen ensisijassa Suomen turvallisuuspolitiikkaa hallinneeseen perinteeseen, 200 prosentin turvallisuusmarginaaliin. Mutta mitä ilmeisimmin taustalla vaikutti myös presidentin suhde pääsihteeri Gorbatshoviin, jota Koivisto mitä ilmeisimmin ei halunnut saattaa hankalaan välikäteen. Varovaisuus kuului perinteisiin, henkilösympatiat taas juontuivat enemminkin Koiviston luonteenlaadusta.

juhanisuomi

Se uudistus, jota oltiin läpiajamassa vuosina 1986-87, oli kuitenkin vain kalpea aavistus siitä, miten perustuslaki alunperin oli suunniteltu uudistettavaksi. Mitä eduskunnan hajotusoikeuteen nimenomaan tulee, kehotan tutustumaan asianomaiseen lakiesitykseen tuolta ajalta. Ei se muutos välttämättä niin hirmuinen ollut.

konservatiivi

Mikä mielestänne oli Koiviston motiivi takertumisessa Gorbatshovin henkilöön? Oliko yhtenä syynä se, että Gorbatshovin kautta Koivisto laski saavansa kansainvälistä näkyvyyttä? Vai oliko taustalla aatteellinen motiivi? Uskoiko Koivisto kenties, että Gorbatshovin johdolla Neuvostoliitto alkaisi muovata kommunismista hitaasti,mutta varmasti jonkinlaista sosialidemokratiaa-ja että Suomella ja SDP:lläolisi tässä tulevaisuudessa jokin suuri rooli joka teksisi siitä vuosikausiksi sisä- ja ulkopoliittisen valtavoiman maassamme ja ehkä nostaisi Suomen maailman silmissä entistäkin suurempaan asemaan "idän ja lännen välisenä välittäjänä","maailman lääkärinä"?

juhanisuomi

Koivisto-Gorbatshov-suhteessa oli mitä ilmeisimmin kysymys ennen muuta henkilökohtaisesta sympatiasta, voimakkaasta sellaisesta. Itse asiassa hyvin samantapainen suhde oli jo ollut syntymässä Koiviston ja Andropovin välille, mutta sammahti sitten Andropovin kuolemaan. Mikään ei viittaa siihen, että taustalla olisi ollut mitään ideologisia syitä, mutta luonnollisesti tuohon aikaan Suomen poliittisilla vaikuttajilla oli taipumus kilpailla Moskovan suosiosta.

Iiro Geselle

Ulla ja Iiro kiittää taas uudesta tiedosta lähihistoriaamme, joka on välttämätön vanhoillisille ja nuorille. Jokainen voi itse valita kirjas itselleen sopivan tulkinnan jos ei luota asiakirjoihin joita olet siteerannut, kiitos Turkista

juhanisuomi

Oikein lämpöiset terveiset Ullalle ja Iirolle. Hyviä ilmoja ja antoisaa aikaa Turkin viehkossa ilmapiirissä! Pidän Iiron lämpimän kutsun edelleen mielessä, jos vaikka tulisi piipahdettua, kun uusi suurlähettiläskin on Ankaraan jo kutsunut.
Lämpimin terveisin
Juhani S.

viirret

Lainaus kirjasta s. 143::

”Tammikuussa (1986) vartiolaiva Silmä turvautui Storklubbenin vesillä pelotuspommituksiin karkottaakseen aluemeren tuntumassa todennäköisesti liikkuneen sukellusveneen. Pian tämän jälkeen kuultiin kaikumittausääniä jo Suomen sisäisiltä aluevesiltä Ahvenanmaan eteläpuolelta. Jälleen turvauduttiin pelotuspommituksiin. Helmikuun alussa Sturklubbenilla tehtiin äänihavaintoja ilmeisesti kahdesta sukellusveneestä, joiden epäiltiin loukanneen Suomen aluevesirajaa. Suoritetun varoituspommituksen jälkeen äänet loittonivat. Toukokuussa tehtiin havaintoja Russarön edustalta jopa Hangon pohjoispuolelta. Samaan aikaan Hankoon oli pyrkimässä neuvostoliittolainen tutkimusalus, jollaisten liikkuminen oli usein kytketty sukellusvenehavaintoihin. Mitään lisänäyttöä ei kuitenkaan saatu, ja alus luotsattiin Hangon satamaan.”

Kysymys: Onko näistä havainnoista ja pelotuspommituksista kerrottu varhemmin missään julkisesti? En ole löytänyt.
(Kesäkuun 1982, lokakuun 1991, elokuun 1992 ja marraskuun 1995 havainnoista MOT-ohjelma kertoi 23.3.1998.)
Jos tammi-helmikuun 1986 havainnot on salattu, niin miksi näin on tehty? Olisi ollut tulenarkaa tietoa Koiviston varhempien sukellusvenelausuntojen jälkeen.

Raimo Viirret
[email protected]

juhanisuomi

Näistä havainnoista, kuten yleensäkään mistään teoksessani mainitsemistani rajavälikohtauksista ei ole aiemmin kerrottu julkisuudessa. Tiedot perustuvat toistaiseksi vielä salaiseen aineistoon.
Talven 1986 havainnot, kuten myöhemmätkin, on salattu lähinnä siksi, että ne koskevat turvallisuuspolitiikkaa, jota koskeva aineisto pääsääntöisesti on Suomessa 25 vuotta salaista. Sotilaalliset dokumentit saattavat olla vielä paljon pidempäänkin.

Demagogi

Pitäisikö Kokoomuksen olla kiitollinen oppositiotaipaleensa päättymisestä Mauno Koivistolle?

Viittaan siihen, että Holkeri oli heti mennyt kertomaan Koivistolle kassakaappisopimuksesta. Oliko Holkeri kielikellona omalta puoleltaan ollut kaupanteossa hallituspaikasta pitkän oppositiotaipaleen jälkeen? (Näin olettaisin poliitikkojen toimivan).

Näkikö Koivisto, että Kokoomuksen hallituspaikka olisi nyt mahdollisuus YYA-fiksaatiosta irtipääsemiseen (tai lieventämiseen) ja tasavertaisen aseman antamiseen Kokoomukselle, kun Neuvostoliitto oli vapautumassa Gorbatsovin johdosta? (Ja kyllähän valtakunta oli täynnä puhetta ettei Kokoomus ikinä hallitukseen pääse).

Käyttikö Koivisto sittenkin vain vaalituloksen tuomaa tulosta ja asemaansa vain puoluepoliittisen tasavertaisuuden toteuttamiseen? Ja siksi "junttasi" Kokoomuksen hallitukseen. Ilman muita tarkoitusperiä.

juhanisuomi

Kokoomus olisi päässyt hallitukseen, olisi syntymässä ollut sitten sinipuna- tai porvarillinen koalitiohallitus. Kokoomus oli valitsijan asemassa, ja siitä se saa kiittää ensisijaisesti omaa vaalivoittoaan. Toissijaisesti myös muiden porvaripuolueiden hyvää menestystä, joka johti siihen, että eduskunnasta tuli porvarisenemmistöinen paikkaluvuin 124-76.
Harri Holkeri asetti tavoitteensa korkealle jo varhain pyrkiessään kokoomuksen presidenttiehdokkaaksi (kilpaileviakin ehdokkaita oli koko joukko). Samaan aikaan hän ilmoitti haluavansa ryhtyä myös pääministeriksi, joten kyllä hän oli mukana sinipunaprosessin alkutahdeista lähtien.
Kyllä kokoomuksen roolin Koiviston suunnitelmissa saneli ennen muuta hänen oma jälleenvalintansa turvaaminen vuoden 1988 presidentinvaaleissa ja toissijaisesti pyrkimys saada SDP siten mukaan uuteen hallitukseen sen kokemasta massiivisesta vaalitappiosta huolimatta.
Kyllä kokoomuksella oli Koivistolle vain välinearvo. Kuvaavaa on, että kun kokoomuksen puheenjohtaja Suominen vaati, että hallitustunnusteluissa tunnusteltaisiin ensin porvarihallituksen mahdollisuutta, Koivisto ilmoitti, että ellei hänen asettamansa järjestys sovi Suomiselle, kokoomus voi jäädä hallituksen ulkopuolelle ja hän muodostaa punamultahallituksen.

Demagogi

Kiitos jälleen vastauksesta!

Kun ajatellaan Koivistoa yksityishenkilönä, niin lienee ymmärrettävä kenen tahansa kannalta, että pyrkii säilyttämään asemansa jos ei ole pyrkimässä korkeammalle. Koivisto oli korkeimmillaan.

Kun taas Koiviston emäpuolue oli SDP, niin kai hänellä oli automaattisesti sympatiseerausta sitä kohtaan ja halusi sen mukaan. Eli Kokoomus joka tapauksessa hallitukseen - piti vain saada DEMARIT mukaan, kuten sanoitte, ja tämä sitten varmistaisi Koiviston seuraavan kauden. OK.

Mutta, näin rannalta katsoen mielestäni tuo kaikki on jokseenkin luonnollista päivänpolitiikkaa ja hyvin loogista. Se ehkä olisi sitten ollut enemmän pelitaitoa vaativaa, jos Koivisto olisikin juoninut porvarihallituksen omien tarkoitusperiensä ajamiseksi!

Jää jotenkin vielä sellainen kaiku, että Koivisto oli tuolloin talouspoliittisen asiantuntemuksensa huipulla (omasta mielestään) ja tekemässä jotain "suurta" johon päästettäisiin mukaan vain Kokoomus ja SDP? Eikä Keskustalle sallittaisi menestystä Suomen muuttumisesta Japaniksi?

juhanisuomi

Vaikka uuden hallituksen tärkeäksi tehtäväksi määriteltiinkin vakaan markan politiikan ajaminen ja toteuttaminen, niin toistaisin vielä kerran, että presidentin motiivit juontuivat ensisijaisesti hänen omista jatkohaaveistaan ja niiden turvaamisesta.

Heikki Pulkkinen

Ostin kirjan aamupäivällä enkä ole ennättänyt lukea vielä kovin pitkälle :)

Mitä mieltä Sinä olet nykyisestä turvallisuuspoliittisesta keskustelusta, johon esipuheessa viitattiin mainion Paavo Haavikko-sitaatin ohessa?

Kiitokset töistäsi tähän saakka ja parhainta tsemppiä jatkoon.
Heikki J. Pulkkinen
Lahti

juhanisuomi

Nykyisestä turvallisuuspoliittisesta keskustelusta sanoisin, ettei oikein tiedä, itkeäkö vai nauraa. Keskustelijoilta tuntuu puuttuvan tietoja, mutta asenteita ja mielipiteitä on sitäkin enemmän ja koko ajan puhutaan toinen toisensa ohi.
Kiitokset vain toivotuksista. Se auttaa aina jaksamaan.

roh

Mainitsitte jossain, että Puolan kriisin aikaan 1980-luvun alussa oli tehty UM:ssä selvitys, miten jatketaan elämää siitä, kun NL menee panssareilla Puolaan palauttamaan järjestyksen.
- Missä tämä asiakirja on?
- Onko se salainen?

Tein itse tuolloin SDP:n kentällä havainnon, että valmistelut tuon odotettavissa olevan miehityksen nielemiseksi, olivat pitkällä.
-rh

juhanisuomi

En muista, että olisin puhunut juuri tuollaisesta selvityksestä. Sen sijaan olen kertonut, että ulkoministeriö lähetti kaksi diplomaattia Varsovaan tutkailemaan tilannetta juuri siinä vaiheessa, kun Neuvostoliiton mahdollisen miehityksen arveltiin alkavan. Heidän tehtävänään oli arvioida, onko miehityksen uhka todellinen ja tulisiko siihen varautua ja sillä tavoin ikäänkuin ulkopuolisina täydentää meidän Varsovan-suurlähettiläämme raportointia. Olin itse toinen noista diplomaateista, ja muistan sen pelottavan tunnelman Varsovasta. Me teimme asiasta tarvittavat raportit. Ne ovat ulkoasiainministeriön arkistossa ja tällä hetkellä jo vapaasti käytettävissä tutkimustarkoituksiin.

Tuula Hölttä

Oletteko tietoinen Suomen Pankin interventioista (=rahan osto ja myynti) ja yli yön koroista, joilla se ohjaili sekä pankkien talletuksille maksamaa että pankkien luotoista perimää korkoa? Pankeillahan ei ollut oikeutta kieltäytyä näistä operaatioista, ja se vaikutti oleellisesti sekä lainojen että talletusten korkotason muodostumiseen.

Onko mahdollista, että liitätte kirjoihinne joskus myös kaivatut lähdeviitteet, jolloin kirjat saavat tieteellisemmän "statuksen"?

Hyvää alkavan vuoden jatkoa!

juhanisuomi

Olen tietoinen interventioista ja myöskin mainitsemistanne koroista. Itse asiassa kerron näistä asioista muun muassa kuvatessani valuuttapakoa Suomesta keväällä ja uudelleen elokuussa 1986. Näitä asioita käsitellessäni olen monta kertaa harmitellut sitä, että minulla on kansantaloudessa vain cum laude -arvosana, koska tämän aihepiirin tutkiminen olisi todella hedelmällistä ja mielenkiintoista.
Ja vielä lähdeviitteistä. Jos Koivisto-sarjan ensimmäisestä osasta otetaan uusi painos, minulla on jo mahdollisuus liittää siihen lähdeviitteet. Asiakirjojen salaisuusaika kulkee näet tällä hetkellä jo vuodessa 1984. Monet kriitikot koettavat ratsastaa näillä puuttuvilla lähdeviitteillä, siitä huolimatta, vaikka lähdeviitteet eivät milloinkaan välttämättä tee kirjasta vielä tutkimusta. Viime aikoina Suomessa on julkaistu monia teoksia, jopa pari väitöskirjaa, jotka pullistelevat lähdeviitteitä, mutta ovat siitä huolimatta kaukana tieteestä. Itse olen tehnyt tiedettä runsaat 40 vuotta, ja siinä ajassa kehittyy jo sellainen kunniantunto, ettei lähteiden väärästä käytöstä ainakaan halua jäädä kiinni. Nyt olenkin näille tuoreille kriitikoille todennut, että epäillessään tämän kolmannen osan lähdeviitteitä, he voivat lähteä tarkistamaan ensimmäisen osan tekstin pitävyyttä, koska kaikki arkistot ovat nyt heille avoinna. Siis ei muuta kuin ikävään arkistojen penkomiseen! Rohkenen epäillä, että virheitä eivät löydä, vaikka halua varmasti olisi.
Kiitokset toivotuksista ja hyvää alkanutta vuotta sinnekin päin.

FM

Lämpimät kiitokset tekemästäsi suuresta palveluksesta isänmaalle poliittisen historian tutkimuksen saralla.

On erittäin tärkeää, että Koiviston aikaakin aletaan tarkastella muustakin näkökulmasta kuin pelkästään hänen itsensä haluamastaan /SDP:n harjoittamasta "virallisesta" näkökulmasta. Nythän esimerkiksi lukion historian kirjat antavat Koiviston kaudesta kuvan, mikä pohjautuu täysin hänen omiin muistelmiinsa.

Teitä syytetään jostain syystä puolueellisuudesta ja millon mistäkin, ja etenkin tätä edellisen kirjan julkaisemisen yhteydessä sorruttiin mielestäni todellisiin epäasiallisuuksiinkin ( Paavo Lipponen) Historian tulkinta on aina subjektiivista, se pitäisi näiden syyttelijöidenkin tietää. Vastustajiltasi voidaankin kysyä ovatko Rautkallio ja Lehtinen sitten puolueettomia Kekkostustutkijoita.

Uusinta kirjaasi en ole lukenut, mutta tuot esille todella mielenkiintoisia yksityiskohtia. Muun muassa Tshernobyl ( Väyryseltä saatiinkin jo vahvistus Koiviston puuttumisesta peliin) ja sukellusvene-episodi vuodelta 1986 ovat erittäin mielenkiintoisia minulle täysin uusia välikohtauksia. Siitä olisi kiintoisaa saada tietää enemmänkin. Samoin Koiviston Gorbatshov-suhteesta ja mahdollisista aattellisista motiiveista. Pienenä ajatusleikkinä voisi pohtia, miten Koivisto olisi pärjännyt 1960-luvulla Neuvostoliiton suuruuden aikana.

juhanisuomi

Kiitokset vain kiitoksista. Ne lämmittävät aina. Mitä arvosteluun tulee, on muistettava, että nyt liikutaan ajassa, jonka kaikki vaikuttajat ovat edelleen keskuudessamme, monet jopa aiempaa merkittävämmissä tehtävissä. Siksi heillä on tarve kuvata itse omaa toimintaansa ymmärrettävässä valossa: "tein aina parhaani, ja vain isänmaan etu oli johdattajanani".
Ajatusleikit ovat aina houkuttelevia, mutta akateemiset opettajat aikanaan pelottelivat meidät nuoret jatko-opiskelijat karttamaan moisia fantasioita. Liekö oppi mennyt perille.

Markus

Hei,

Tuomioja kertoi kotisivuillaan, että hän keskusteli Antti Satulin kanssa Alpo Rusia koskevasta vakoiluepäilystä. Tuomiojan mukaan Satuli oli saanut tiedon Juhani Suomelta, joka tutki asiaa Suojelupoliisin pyynnöstä.

Onko asia tosiaan näin, vai muistaako Tuomioja oman etunsa mukaisesti?

Suora lainaus alla:
"En ole missään vaiheessa puuttunut Alpo Rusia koskeneiden vakoiluepäilyjen käsittelyyn enkä ole niitä jälkeenpäinkään halunnut kommentoida, en myöskään siltä osin kun mielenkiinto on kohdistettu siihen miten Rusi-epäilyt ovat tulleet julkisuuteen. Nyt Turun Sanomat on verkkolehdessään 8.6. aiheettomasti vetänyt minutkin juttuun väittämällä, että olisin kertonut Rusi-epäilystä ulkoministeriön silloiselle valtiosihteerille Antti Satulille. Kuten STT tänään on kertonut, on käräjäoikeus äskeisessä Rusin vahingonkorvausoikeudenkäynnissä katsonut, että Satulilla on ollut ministeriön korkeimpana virkamiehenä lainmukainen oikeus saada asia tietoonsa. Tiedon hän oli saanut asiaa Suojelupoliisin pyynnöstä selvittäneeltä Juhani Suomelta. Minä puolestani sain Supon päälliköltä kuulla ensimmäisen kerran Rusi-epäilyistä syksyllä 2001, jolloin minulle samalla kerrottiin että myös Suomi ministeriössä tietää asiasta. Valtiosihteeri Satuli oli hänen ohellaan ainut henkilö ministeriössä, jonka tiesin tietävän asiasta ja jonka kanssa asiasta myös keskustelin. Minustakin olisi ollut outoa, jos ministeriön korkein virkamies ei olisi tiennyt tai edes saanut tietää asiasta.
8.6. 2007"

(Päiväys on huvittava - kirjoitus on julkaistu 8.12.2007)

juhanisuomi

Tutkin paljastunutta luvatonta tietojen luovutusta DDR:lle edesmenneen valtiosihteerin Antti Satulin määräyksestä . Tehtävänäni oli analysoida se materiaali, joka oli luovutettu, lähinnä sen vaarallisuusaste ajatellen Suomen turvallisuusetuja. Jouduin tehtävään, koska olin pitkään hoitanut sosialististen maiden kenttää ja koska olin myös toiminut yhdyshenkilönä UM:n ja Supon välillä. Minun tehtävänäni oli vain analysoida aineiston vaarallisuutta ja raportoida siitä ainoastaan ja vain valtiosihteeri Antti Satulille. Mahdollista vuotajaa, luovuttajaa tai "yhteistoimintamiestä" koskevat tutkimukset hoidettiin Suojelupoliisissa, ja minulla ei ollut mitään tekemistä niiden asioiden kanssa.

juhanisuomi

Suomen Pankki on aina ollut sellainen linnake, ja se on varjellut esimerkiksi arkistomateriaaliaan niin mustasukkaisesti, että on vaikeata mennä sanomaan mitään siellä vallinneesta asiantuntemuksesta. Täytynee kuitenkin lähteä siitä, että kun herra antoi viran, hän antoi myös järjen.
Mitä markkinoiden vapauttamiseen tulee, se aloitettiin väärästä päästä vapauttamalla ensin ulkomaiset pääomaliikkeet ennen kotimarkkinoita ja lyhytaikaiset ennen pitkäaikaisia. Mutta tämä tietysti on tällaista jälkijättöistä tutkimustietoa.

juhanisuomi

Kyllä Kalevi Sorsan asema oli erittäin vahva 1980-luvun loppupuoliskollakin. Vaikka hän luopuikin puolueen puheenjohtajuudesta välittömästi sinipunahallituksen syntymisen jälkeen, hänen vaikutusvaltansa hallituksessa oli hänen salkkuaan huomattavasti merkittävämpi. Nimitys Suomen Pankkiin antoi lisäglooriaa, ja viime vaiheessa hän nautti voiton hedelmät vielä eduskunnan puhemiehenä. Hän oli ehdottomasti omiensa silmissä Mauno Koiviston luonnollinen seuraajaehdokas.

ahven

Koiviston tapaa toimia hallituksen muodostamisen yhteydessä 1987 on pidetty julkisuudessa kuin itsestään selvästi jotenkin moraalisesti korkeammalla tasolla olevana kuin porvarijohtajien toimia kassakaappisopimuksineen. Minua se on aina suuresti ärsyttänyt, koska juuri Koivistohan se sivuutti normaalit proseduurit. Mitä mieltä te olette tästä moraalista puolesta?

juhanisuomi

Palauttaisin mieleen sen, mitä Koivisto totesi pian presidentin virkaan astuttuaan, kun hänelle esitettiin julkisesti toivomus, että hän nostaa kokoomuksen hallitukseen. Hänen mielestään moinen ehdotus osoitti omituista suhtautumista presidentin valtaoikeuksiin. Hän totesi, että hallitus ei synny luontevalla tavalla, jos presidentti kertoo, mitkä puolueet siihen tulee ottaa mukaan. Eduskunnan enemmistön muodostavien puolueiden tulee sopia siitä keskenään eikä suinkaan niin, että presidentti kertoo niille, mitä niiden rauhaan kuuluu.
Vuotta myöhemmin Koivisto vielä korosti, että Suomen tasavallan presidentillä ei ole olemassa sisäpoliittista roolia.
Ainakin näiden periaatteiden yli Koivisto käveli keväällä 1987 mennen tullen.