Keskiviikko 16.1.2019

Suurlähettiläs Aleksander Rumjantsevin haastattelu uusisuomi.fi:ssä

Jaa artikkeli:
Luotu: 
11.10.2007 15:19
  • Kuva: Jussi Aalto
    Kuva
    Venäjän Helsingin-suurlähetystön 3. lähetystösihteeri Irina Naletova (vas.), suurlähettiläs Aleksander Rumjantsev, toimittaja Jarmo Koponen ja päätoimittaja Markku Huusko

Päätoimittaja Markku Huusko:
Ymmärretäänkö Suomessa riittävästi Venäjän ulkopolitiikkaa?
Suurlähettiläs Aleksander Rumjantsev:
– Kysymys on hankala. Päivittäisessä avioelämässä saatetaan törmätä uutisiin, vaikka pariskunnalla on takanaan jo vuosikymmenien yhteinen taival.

– Venäjä ja Suomi ovat kuuluneet yli sadan vuoden ajan samaan valtioon, Venäjän keisarikuntaan. Suomen oikeudet olivat vahvemmat kuin millään muulla Venäjän osalla. Vietämme tänä vuonna Suomen itsenäisyyden 90-vuotisjuhlia. Tätä taustaa vasten suomalaisilla on pitkä kokemus Venäjän ulkopolitiikan ymmärtämisessä.

Toimittaja Jarmo Koponen:
Minkä asioiden kehittyminen on tärkeää maittemme välisten suhteiden kannalta?
– Venäjän ja Suomen raja on 1 300 kilometriä pitkä. Avainasemassa on lähi- ja raja-alueyhteistyö. Tunnen hyvin Venäjän pohjoiset alueet, erityisesti Murmanskin. Tiedän henkilökohtaisesti, minkälaisia ongelmia yhteistyössä on havaittu. Olen matkustanut paljon Suomessa ja käynyt kaikilla kansainvälisillä rajanylityspaikoilla. Tiedän ongelmista, joista yksinkertaisin esimerkki on 50 kilometrin rekkajono rajalla. Vaalimaalla on käynnissä rekkaparkin rakentaminen.

- Sähköisen tullauksen kehittämisessä on jo tehty yhteistyötä. Luotettavina pidettyjen lastien tiedot lähetetään etukäteen sekä Suomen että Venäjän tulliviranomaisille sähköisessä muodossa. Tällaisen tullauksen etuna on se, että tullauksen läpäisseet kontit selvitetään rajalla pelkällä napin painalluksella.

– Venäjän kielen asemaa on parannettava Suomessa ja suomen kielen asemaa Venäjällä. Suomalaisyritysten enemmistö haluaisi palkata venäjän kieltä taitavia, mutta heistä on pulaa. Tiedämme tämän johtuvan siitä, että Suomessa on kaksi virallista kieltä. Globalisaation vahvistuessa jokaisen pitää osata jotain eurooppalaista kieltä. Neljännen kielen opiskeluun jää vähän mahdollisuuksia.

– Olen puhunut paljon professori Arto Mustajoen kanssa. Opetus pitäisi aloittaa jo kouluissa varhaisessa vaiheessa, jotta tiettyyn tasoon päässeet opiskelijat voivat valita ensimmäiseksi kielekseen venäjän.

– Sama koskee suomen kieltä Venäjällä. Otimme viime vuonna kaikki Pietarin yliopistosta valmistuneet töihin Venäjän Helsingin-suurlähetystöön. Olemme palkanneet opiskelijoita myös Petroskoista. Suomen taitajien työllistymisprosentti on korkea. Suomea osaavia tarvitaan myös muualla kuin raja-alueilla. Tästä esimerkkinä on Stora Enso, jonka paperitehtaiden rakennustöissä tarvitaan suomen kielen osaajia.

– Suomi, Suomi, Suomi – kumppanuutemme ulottuu myös syvälle Venäjälle.
Koponen: Haluaisin jatkaa kansallisuusteemaa – onko Viron venäläisten ja Suomessa asuvien venäläisten välillä jotain analogiaa?

– En olisi uskonut, että näen eläessäni tilanteen, jossa tuhannet ihmiset saavat asiakirjan, jossa annetaan ymmärtää, että et ole kukaan. En voi ymmärtää tällaista ihmisarvoa alentavaa asennetta. Miten näin on voinut käydä ihmisille, jotka ovat eläneet koko elämänsä Virossa ja siellä jopa syntyneet.

– Minun optimismini puhuu sen puolesta, että Viron nykyiset ongelmat syntyperäisten virolaisten ja venäjäkielisten välillä selvitetään.
Entä jos ajattelemme venäjää puhuvia Suomessa. Mikä heidän asemassaan huolestuttaa Teitä?

–Suomessa asuvilla maanmiehillämme ja venäjänkielisillä ylipäätään on Suomen kansalaisuus tai oleskelulupa, ja he ovat päättäneet asua Suomessa. En näe tässä yhteydessä mitään suuria periaatteellisia ongelmia. Olemme olleet huolestuneita yksittäisistä oikeustapauksista, ihmisoikeuksien kunnioittamisesta ja tasa-arvosta. Asiat on hoidettu yhteisymmärryksen hengessä.

Tässä kysymyksessä oli taustalla myös se, että Venäjällä on joulukuussa vaalit. Onko odotettavissa, että nationalistiset ja protektionistiset äänenpainot vahvistuvat vaalikampanjassa?

– Vaalien alla retoriikassa korostuvat kaikenlaiset sävyt. Hyvin erilaisista kysymyksistä aletaan puhua painokkaasti. Keskusteluista tulee kärjistyneitä ja tunneperäisiä. Venäjällä on yli 150 kansallisuutta. Venäjällä on toteutettu omaa internationalismia koko sen tuhatvuotisen kristillisen historian ajan.

– Käytän Venäjällä puhuessani hyvänä esimerkkinä Suomea, jossa ovat virallisina kielinä suomi ja ruotsi. Vaikka ruotsinkielisiä on vain viisi prosenttia, ovat teidän katukilpennekin molemmilla kielillä.

Huusko: Ymmärretäänkö kansainvälisesti se, että vaaleihin liittyvät kansallismieliset puheet ovat sisäpoliittista retoriikkaa?
– Venäjä tuomitsee johdonmukaisesti kaiken kansankiihotuksen. Vaalikampanjassa voi tulla esiin nationalistia mielipiteitä. Venäjä taistelee näitä ilmiöitä vastaan. Kansallisuuksien vastaisten erimielisyyksien lietsominen on Venäjän lakien vastaista.

Koponen: Miten suhtaudutte kansainväliseen terrorismiin? Suomessa Nato-yhteistyötä puolustellaan muun muassa sillä, ettei suuria poliisioperaatioitakaan voida tehdä liittoutumatta ja ilman kansainvälisten joukkojen yhteistyötä. Eikö Venäjällä voida nähdä Natoa laajempana yhteistyöfoorumina?
– Niin Venäjä kuin Suomi tekevät yhteistyötä Naton kanssa. Konkreettiset yhteistyömuodot Suomi valitsee itse.

Huusko: Onko Venäjällä ja Natolla yhteinen käsitys siitä, mikä on kansainvälistä terrorismia?
– Kysymys muotoillaan mielestäni Yhdistyneissä Kansakunnissa. Maailmassa on sovittu, että YK määrittelee yhteiset kysymykset.

Koponen: Voiko Venäjästä tulla Naton jäsen?
– Nato on edelleenkin ensisijaisesti sotilaallinen organisaatio. Jos organisaatio on sotilaallinen, on arvioitava, ketä vastaan se toimii. Tällä hetkellä me olemme todistamassa sitä, että yksi Naton jäsenvaltio, USA, rakentaa Tshekkiin ja Puolaan ohjuspuolustusjärjestelmää. Järjestelmä voidaan periaatteessa suunnata myös Venäjää vastaan. Meidän sotilaamme ovat esittäneet huolensa tutkajärjestelmän kehittämisestä.
– Venäjän presidentti Vladimir Putin on ehdottanut, että Azerbaidzhanissa sijaitseva Neuvostoliiton rakentama, nykyisin Venäjän vuokraama tutka-asema voitaisiin ottaa yhteiskäyttöön. Tutka valvoisi juuri sitä aluetta, jota varten USA on muka rakentamassa uutta tutkajärjestelmää. Neuvotteluja Gabalan tutka-asemasta on käyty, mutta toistaiseksi ne ovat olleet tuloksettomia.
– Venäjä ei voi pyrkiä Naton jäseneksi niin kauan kuin sotilasliitto on nykyisen kaltainen. Venäjä ei voi olla rakentamassa järjestelmiä, jotka voivat uhata sen omaa turvallisuutta.

Huusko: Miten suhtaudutte Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyshakemukseen?
– Kysymys on Suomen sisäisestä asiasta. Yksi ulkomaanedustustojen ensimmäisiä periaatteita on olla puuttumatta isäntämaan sisäisiin asioihin. Siksi en sano mitään enempää.

Koponen: Suomalaisia ja virolaisia huolestuttavat Itämeren öljykuljetukset ja merenalainen kaasuputki Viipurista Saksaan. Tämän vuoksi pitäisikin tehostaa ympäristöyhteistyötä. Onko Venäjä halukas osallistumaan tähän yhteistyöhön?
– Venäjä on kiinnostunut yhteistyöstä, mutta virolaiset eivät antaneet meidän tehdä edes tarpeellisia tutkimuksia kaasuputken reitin valintaan liittyvistä ympäristönäkökohdista. Yhteistyötä tehdään ennen kaikkea Suomen kanssa. On aivan selvää, että säiliöaluksia ja kaasuputkea hallinnoiva teollisuus on kiinnostunut ympäristönsuojelusta.
– Otetaan esimerkki ydinenergian alalta. Venäjän ydinvoimaloiden seurantatulokset esitetään Suomen viranomaisille täydellisinä. Vastavuoroisesti Venäjä saa Suomen Säteilyturvakeskukselta tiedot Suomen ydinvoimaloiden käytöstä.

Huusko: Onko suomalaisten syytä olla huolestuneita Venäjän ydinvoimaloiden turvallisuudesta?
– Suomen Säteilyturvakeskuksen tekemien arvioiden mukaan ei ole olemassa mitään syytä epäillä, että Venäjän ydinvoimaloiden käytössä olisi ongelmia. Asiantuntijatasolla ei anneta vääriä tietoja voimaloiden kunnosta. Suomen lähialueiden voimalat eivät ole sen huonommassa kunnossa kuin suomalaiset.

Koponen: Onko Venäjä kiinnostunut tarjoamaan Suomelle sen kuudetta ydinvoimalaa?
– Periaatteessa muutama projekti olisi tarjottavissa. Kysymys on siitä, minkälainen konsepti rakennetaan. Edellisen tarjouskilpailun aikana minulta kysyttiin, miksi Venäjä ei ole tarjonnut voimalaa. Tuolloin kyse oli sitä, että Venäjällä ei ollut tarjota sopivaa reaktoria.
– Siemensin tarjoaman 1 600 megawatin kaltaista reaktoria Venäjä ei voinut tarjota. Olkiluodon voimalaksi ehdotimme 1 000 megawatin voimalaa. Toimitimme vastaavat voimalat viime vuonna Kiinaan.

Huusko: Olisitteko te selvinneet Olkiluodon ydinvoimalan rakentamisesta aikataulussa?
– Ydinvoimalan rakentaminen on monimutkainen prosessi. Aikataulusta myöhästytään aina vuodesta puoleentoista.
Suomessa syntynyt tilanne on siis aivan normaali?
– En dramatisoisi tilannetta. Normaaliksi en voi tilannetta nimittää, sillä osapuolet ovat ottaneet kantaakseen velvoitteita, ja nyt niitä ei täytetä. Projektin alussa puhutaan aina eri kieltä. Yhteisen kielen löytäminen vie aikaa.

Koponen: Minun viimeinen kysymykseni on: Kuka on Venäjän seuraava presidentti?
– Hän, jonka Venäjän kansa valitsee.

Paikat: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

M Eiramaa - tutkija - KNFIJV

Mielenkiintoista. Taas noita koepalloja pienelle luoteiselle naapurille...

Tarkastellaanpa asioita toisen tuoreen Venäjä-asiantuntijan puheen valossa:
http://www.yle.fi/uutiset/ulkomaat/nakokulma/id72076.html

Venäjän ulkopolitiikan asiantuntija, entinen apulaisulkoministeri Andrei Fedorov sanoo mm. :
<cite>Emme tule pitämään Suomeen yhteyttä Brysselin kautta, kuten emme pidä yhteyttä Saksaankaan Brysselin kautta. Tulemme jatkamaan aloitteiden eli koepallojen käynnistämistä Suomen kautta. Suomen ja Venäjän välisten suhteiden kannalta on tärkeää, että Suomen ulkopoliittinen linja jatkuu ennustettavana.--
Suomi ei tarvitse Natoa, Nato tarvitsee Suomea--Suomen liittyminen Natoon ei olisi sotilaallisesti mikään ongelma, mutta se osoittaisi psykologisesti, että luottamus puuttuu. -- Kaikki on muodollisesti erittäin hyvin. Kahdenväliset suhteet ovat 10 tai sata kertaa tärkeämmät kuin suhteet EU-jäsen Suomeen. </cite>

- Siis meitä pidetään koekaniinina ja pelinappulana. Taas noita koepalloja pienelle luoteiselle naapurille. Uskomatonta muuten, että se sama heitto, mikä varsinaisena sammakkona ei-ilmeisesti-vahingossa pääsi Rumjantsevin kurkusta venäläisfasistien Voiton päivän eli Länsi-Euroopan ja EU:n Eurooppapäivän aikaisten Tallinnan vandaalimellakoiden päivinä, toistuu nyt tässä haastattelussa. Venäjänkielisten asema Suomessa huolestuttaa vähän niinkuin Viron sudeettivenäläistenkin legitiimi valloittajanoikeus saavutettuna etuna Neuvosto-Eestin alueella...

MUTTA: tarvitsemme rakentavaa ja kaikkia osapuolia arvostavaa ja kaikkien intressit huomioonottava asennetta. Siksi liitän tähän linkin oman ehdotukseeni siitä, miten kaavaillun Itämeren kaasuputkihankkeen luovalla uusvastuunjaolla voidaan lisätä kaikkien ympäristö- ja sotilaspoliittista turvallisuutta ja samalla parantaa Venäjän, EU:n ja Suomen suhteet lopultakin normaaleiksi ja hyviksi:

http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/1577-ita-eurooppa-huolissaan-venajan-en...

M. Eiramaa, tutkija, KNFIJV
http://rescordis.net/knfijv-carsfi.html