Perjantai 18.1.2019

Tutkija: Tätä miestä ”ei kukaan halua muistaa” – Järjettömistä murhista vaiettiin Suomessa

Jaa artikkeli:
Luotu: 
27.1.2016 13:48
  • Kuva: Wikipedia
    Kuva
    Lauri Kara, joka johti sisällissodassa hyvinkääläistä punaisten osastoa. Historiantutkija Marko Paavilaisen mielestä Kara on yksi Suomen rikoshistorian pahimmista murhamiehistä.
|

Faktakulma

Sotasurmat Suomessa vuonna 1918

Sisällissodan taisteluissa kaatui yhteensä yli 9000 henkeä, joista noin 5200 oli punaisia.

Teloitetuksi joutui lisäksi yli 7000 punaista ja noin 1400 valkoista.

Vankileireillä kuoli 11 600 punaista, mutta vain muutama valkoinen.

Kaikkiaan vuoden 1918 sodassa kuoli yli 36 000 ihmistä, joista 27 000 oli punaisia.

Lähde: Suomen sotasurmat 1914–22

Filosofian tohtori, Helsingin yliopiston Suomen historian dosentti Marko Paavilainen kirjoittaa teoksessaan ”Murhatut veljet” (Siltala 2016) yhdestä ”Suomen rikoshistorian pahimmista murhamiehistä” Lauri Karasta ja tämän johtamasta punaisten eliittijoukosta sisällissodan alkupäivinä vuonna 1918.

Paavilainen on tutkinut Vihdissä 1.2.1918 tapahtuneita surmatöitä ja siellä surmatuksi tulleita veljeksiä, Valter, William ja Ivar Thométa. Vihdissä surmattiin tuona päivänä 17 valkoista, joukossa kuuluisa veljeskolmikko, joista Valter ja Ivar olivat arkkitehtejä ja William metsänhoitaja.

Thomén veljesten joukko, johon kuului heidän lisäkseen muitakin, yritti paeta punaisesta Helsingistä valkoisten puolelle liittyäkseen valkoisten riveihin.

Vihdissä punaiset ottivat heidät kiinni ja heitä kuulusteltiin. Heidän kuolemakseen koitui Lauri Karan johtama punakaartilaisten ”lentävien osasto”, joka tuli Vihtiin Hyvinkäältä ja otti vangittujen tilanteen hoitaakseen. Paavilaisen mukaan Karan osaston tekemät surmatyöt Vihdissä olivat ”klassisia joukkomurhia”.

– Surmattavat laitettiin riviin ja ammuttiin yhteislaukauksella. Sotilaallisesti kokemattomat ja kouluttamattomat nuoret punakaartilaiset osoittivat teloitusryhmässä kylmäpäisyyttä ja äärimmäistä kuuliaisuutta johtajalleen, sillä surmaajat joutuivat kapealla maantiellä katsomaan uhriaan silmiin, ja mikäli laukaus ei ollut kuolettava, heidän täytyi tappaa kituvat lähietäisyydeltä ampumalla tai pistimellä, Paavilainen kirjoittaa.

– Hyvinkään lentävät oli niin kurinalainen joukko, että sen jäsenet vaikenivat surmatöistä. Moni sisimmissään ymmärsi, miten vakaviin rikoksiin oli syyllistynyt ja vaikeni tekemisistään itseään suojellakseen. Lentävät tiesivät yhtälailla, ettei heidän teoilleen herunut pienintäkään ymmärrystä vallankumousjohdolta: heitä ei ollut määrätty murhaamaan ja ryöstämään puolustuskyvyttömiä vaan torjumaan vallankumoukseen kohdistuvia todellisia uhkia. Punaisten eliittiysikkönä sotaan lähtenyt Hyvinkään lentävä osasto muuttui Lauri Karan johdolla murharyhmäksi ja rosvojoukoksi, joka kävi sotaa omien mieltymystensä mukaisesti kuuntelematta sen enempää paikallisia vallankumouksen johtomiehiä kuin Helsingistä annettuja ohjeita. Niin pöyristyttävältä kuin se kuulostaakin, tilaisuus teki heistä murhaajia – ja vieläpä välittömästi, kun voimankäyttöön ilmaantui mahdollisuus, Paavilainen kirjoittaa.

”Lentävät tiesivät, ettei heidän teoilleen herunut pienintäkään ymmärrystä vallankumousjohdolta: heitä ei ollut määrätty murhaamaan ja ryöstämään.”

Paavilaisen mukaan punaisten tekemät veriteot huolettivat vallankumousjohtoa jo helmikuun alkupuolella. Punaisten johto puuttuikin ylilyönteihin ohjeistamalla vankien inhimillisestä kohtelusta ja uhkaamalla oikeustoimilla vankeja surmanneita.

– Sota teki Lauri Karasta yhden Suomen rikoshistorian pahimmista murhamiehistä, mutta mihinkään sadistisuuteen hän ei miehineen sortunut. Heidän murhatyönsä olivat

julmia, järjettömiä ja tunteettomia, mutta toteutukseltaan ”tavanomaisia” teloituksia. Karan miehet eivät kiduttaneet vankejaan. Pistimiä he käyttivät ainoastaan henkitoreissaan kituvien ammuttujen kärsimysten lopettamiseksi. Surmattujen ryöstäminen oli toki irvokasta, mutta toisaalta tapa oli ja on yhä yleinen kaikilla sotatantereilla, Paavilainen kirjoittaa.

Vallankumousjohdon ohjeistuksista huolimatta Karan osasto jatkoi Paavilaisen mukaan tekojaan.

Paavilaisen mukaan Lauri Karan oletetaan kuolleen taistelussa Venäjällä lokakuussa 1919. Hänet julistettiin kuolleeksi vuonna 1935.

– Yksi Suomen kansalaissodan hurjimmista ja verisimmistä punapäälliköistä painui nopeasti unohduksiin. Kenelläkään ei ollut haluja muistella häntä saati vaalia hänen muistoaan, Paavilainen kirjoittaa.

– Lauri Karan lentävään osastoon kuuluneiden nuorukaisten kohtalo oli kova, sillä noin puolet heistä ammuttiin kenttäoikeuden päätöksellä Hyvinkään valtauksen jälkeisissä puhdistuksissa toukokuussa. Ne, jotka säilyttivät henkensä, mutta jäivät myöhemmin kiinni, joutuivat aikanaan valtiorikosoikeuteen tuomittaviksi, Paavilainen kertoo kirjassaan.

Faktakulma

Sotasurmat Suomessa vuonna 1918

Sisällissodan taisteluissa kaatui yhteensä yli 9000 henkeä, joista noin 5200 oli punaisia.

Teloitetuksi joutui lisäksi yli 7000 punaista ja noin 1400 valkoista.

Vankileireillä kuoli 11 600 punaista, mutta vain muutama valkoinen.

Kaikkiaan vuoden 1918 sodassa kuoli yli 36 000 ihmistä, joista 27 000 oli punaisia.

Lähde: Suomen sotasurmat 1914–22

Jaa artikkeli:

Kommentit

Mikko Mäkitalo

Kyllä rikolliset maanpetturitki armahdettiin runsaslukuisesti.

30.10.1918
Armahdus enintään neljän vuoden tuomion saaneille punaisille. 30 500 armahdettiin ehdonalaisesti.

7.12.1918
Toinen armahdus. Enintään kuuden vuoden tuomion saaneet punaiset laskettiin ehdonalaiseen vapauteen.
Muihinkin tuomioihin lievennyksiä. Valkoiset saivat syytesuojan, amnestian.

19.06.1919
Valtionhoitaja Mannerheim vapautti kaksitoista kansanedustaja ja 2000 muuta vankia.

30.1.1920
Noin 2600 vankia vapaaksi. 40 000:lle entiselle punavangille annettiin kansalaisoikeudet takaisin.

20.1.1921
Noin 200 punavankia vapautettiin. Venäjälle paenneita armahdettiin.

21.5.1921
Jälleen valtionrikosoikeuksissa tuomittujen armahdus. Sen jälkeen vankeja oli syksyllä jäljellä noin 1000 henkeä.

7.12.1923
Uusi armahduslaki, jota ennen vankien määrä n. 500.

23.10.1925
Armahduslaki, jonka jälkeen vankeja n. 200.

18.5.1927
Väinö Tannerin sosialidemokraattinen hallitus teki viimeisen armahduslakiesityksen.
Jäljelläolevat n. 50 vankia vapautettiin.

Raimo Laine

Kurjaahan tuo oli. Tosin eversti Hans Kalm ei ottanut lainkaan punavankeja vaan kaikki teloitettiin saman tien. Keski-Suomessakin ammuttiin kerralla 40 antautunutta aseseetonta punikkia. Kalm palkittiin myöhemmin johtamaan Viroa vapauttaneita Pohjan Poikia.

Mikko Mäkitalo

Suomen vasemmisto on luonut valtiopetokseen syylistyneen rosvojoukon tekosista ylevän Disney-version, jossa pahat Nottinghamin seriffin koirankuonolaisjoukot lopulta murskaavat murha Kustaan johdolla ylevät Robin Hoodit ja Marian-neidot. Jopa kautta maan ihmisiä suurimittaisesti ja valikoimatta surmannut espanjantauti on laskettu osaksi valkoisten terroria.

Seriffin joukkojen kaatuneet ja Robinin kaappauksen alkulöylyissä tapattamat 1700 ihmistä eivät tässä sadussa merkitse mitään. Ei edes se, että Robin W. Kuusinen pakeni Munkki Tuckeineen Venäjälle mukanaan Seriffin ja koko valtakunnan rahat ja hyökkäsi sotajoukkojen kera vuonna 1939 uusimaan yritystään tarkoituksenaan tulla Suomen Neuvostotasavallan Rikhard Leijonamieleksi.

Tätä Disney-versiota vasurit nyt markkinoi, brändää, sillä vasemmisto petaa jo etukäteen vuotta 2018, jolloin satuversio onkin jo alkanut korvautua totuudella. Totuudella, että Suomen Sosialidemokraattista Puoluetta ei tässä maassa muisteta Forssan edistykselistä kokouksesta 1903, vaan vuoden 1918 verilöylystä ja valtiopetoksesta.

Eero Laine

Kaikki tappaminen, ennen ja nyt, on pahasta ja tuomittavaa. Valkoiset tappoivat kymmenkertaisesti ja saivat anteeksi, mikä ei tee punaisten tekoja ei tuomittaviksi. Kirjailija ja juristi Jarkko Tontti kirjoittaa kirjassaan Koti, uskonto ja isänmaa, että jos Mannerheim eläisi, hän olisi kansanmurhasta syytettynä Haagissa.

Esko Kotilainen

Hienoa että ,Usari on yhtäkkiä alkanut kirjoittamaan paljon,ja eri asioista-Onko journalistit vaihdettu,vai onko kato lukioista aiheuttanut muutoksen,en tiedä.Joka tapauksessa se on positiivista edistystä,vielä kun vain pidätte poissa polittispuolueellisen kannanoton päivänpolttaviin uutisiin.No,itse asiaan,tämä Kara ei ollut mitenkään ainutlaatuinen ryhmänä,näitä oli useita,eri puolilla Suomea,ja koko sisällissota syttyi juuri tälläisten rosvojoukkojen toiminnasta,vasemmiston tukemalla aseiden yleisellä jaolla,esim.Helsingissä.No,koetus tuli tehtyä,ja tulos oli selvä,eikä kannata surra hävijäjän kohtaloa,sotahan on julmaa.Ikävä kyllä että merkit viittaavat siihen suuntaan että,kohta kokeillaan uudestaan.Vasemmisto pyrkii kokoamaan joukkoja jopa ulkomailta turvakseen,mutten usko oikein heidän luotettavuuteen.Saas,nährä.

Matti Loikkanen

Jatkosodan jälkeen kasvaneena jäi sellainen mielikuva, että valkoiset tekivät kaiken pahan Suomen sisällisodassa. Tämä johtui tietysti siitä, että Yleisradia ja TV olivat äärivasemmiston hallussa. Oli hella vuolijokea, oli eino s repoa, ym, ym radion johdossa, joka tuotti vain "edistyksellistä" ohjelmaa. Punaisesta terrorismista ei puhuttu, koska suomalaiset punaiset eikä NL sitä sallineet. - ei ollut YYA-hengen mukaista.

Punaisia kuoli sisällisodassa paljon enemmän kuin valkoisia, mutta suurin osa punaisista kuoli näkään ja tauteihin vankileireillä. Johtuiko tämä valkoisten vihasta punaisia kohtaan, vai pelkästä huonosta järjestyksestä leireillä tai voittajien välinpitämättömyydesta. Vai tiesikö valkiset minkälista valtaa Lenin tovereineen harjoitti NLssa ja halusivat estää bolsevistien tulon Suomeen?

Maininnan arvoista on, että punavankeja armahdettiin nopeasti ja paljon. Jotkut vapautetut valittiin välittömästi Eduskuntaan. Tällästa ei ole paljon maailman historiassa.

Suuri mysteeri on myös miksi työväestö nousi kapinaan. Heidän melkein kaikkiin vaatimuksiin - mm. 8-tuntinen tyaika - oli jo suostuttu ennen sisällisodan puhkeamista. Haluttiinko "kalavelka maksaa kaloina"?

Kiitos USlle tästä artikkelista.

Esko Kotilainen

Jenni Tammiselle kiitokset,olet hieno journalisti,jatka samaan tapaan,kaivamalla epäkohtia,tuomalla esiin,uutisoimalla,mutta juuri puoluettomasti,äläkä sorru valtavirran vietämäksi ajopuuksi.Silloin sinusta tulee journalisti isolla J:llä.Olet ehkä Usarin pelastus,kun ei esim.Hesaria enää kehtaa lukea,kun tulee niin huono mieli.

Tapio Mäkeläinen

Sukuni on syvimmmästä Hämeestä ja kaikki tämä on nähty ja kuultu. On järjetöntä nostaa näitä asioita enää esiin. Tunnen asian erittäin hyvin ja kenelläkään ei ole puhtaita papereita. Typerä artikkeli ja en käsitä miksi se on julkaistu.

Lauri Kiiski

Punaterrori kesti yli vuoden, ennen kun ensimmäinen varsinainen kahakka käytiin Viipurin itäpuolella Kärängässä, jolloin suojeluskunta iski punaisten panssarijunan kimppuun.

Varsinkin Viipuri ja Itä-Suomi kokivat punaterrorin ensivaiheet, josta on kyllä kirjoitettu, mutta varsin vähän. Ne kirjat, mitä on olemassa, ovat keräilyharvinaisuuksia.

Lauri Kiiski

Punaterrori kesti yli vuoden, ennen kun ensimmäinen varsinainen kahakka käytiin Viipurin itäpuolella Kärängässä, jolloin suojeluskunta iski punaisten panssarijunan kimppuun.

Varsinkin Viipuri ja Itä-Suomi kokivat punaterrorin ensivaiheet, josta on kyllä kirjoitettu, mutta varsin vähän. Ne kirjat, mitä on olemassa, ovat keräilyharvinaisuuksia.

Eero Länsiluoto

Kiitokset Mikko Mäkitalolle ansiokkaista kirjoituksista! Armahdusluettelo on arvokasta tietoa. Samoin Matti Loikkaselle kiitokset!
Tämä punikkien romantisointi ja marttyrisointi on täysin muuten käsittämätöntä paitsi nk kulttuuripiirien 1970-luvulla omaksuman YYA-asenteen vuoksi, joka ei maailman muututtuakaan katoa.
Myöskään sitä ei juurikaan tuoda esiin, että SDP:n johdosta irroittautuneet punakaartit käynnistivät bolsevikkien yllyttäminä aseellisen kapinan venäläisillä aseilla vastoin SDP:n enemmistön tahtoa. SDP:n enemmistö ajoi vähäväkisten asiaa parlamentaarista tietä.