Keskiviikko 24.7.2019

Ilkeä kaksoisvaikutus iskee 1980–1995 syntyneisiin suomalaisiin: ”Kohtuutonta”

Luotu: 
15.3.2016 16:40
Päivitetty: 
15.3.2016 16:54
  • Kuva: EPA / All Over Press
    Kuva
    Niin sanotun Y-sukupolven edustajat olivat lapsia, kun edellisen laman leikkaukset koettelivat lapsiperheitä. Nyt Y-sukupolvi on itse perheenpään roolissa, ja jälleen taantuma on johtanut lapsiperheiltä leikkaamiseen. Arkistokuva.
|

Vuosina 1980–1995 syntyneet eli niin sanottu Y-sukupolvi on kovilla. Heihin iskee kaikkein pahimmin epäoikeudenmukainen kaksoisvaikutus, kun nyt tehtävien leikkausten lisäksi samaan aikaan kummittelevat yhä 1990-luvun laman jäänteet. Näin arvioi Uudelle Suomelle Mannerheimin Lastensuojeluliiton johtava asiantuntija Esa Iivonen.

Y-sukupolvi nousi keskusteluun, kun kansainvälisesti ja myös Suomessa todettiin sen olevan sukupolvien välisten tuloerojen häviäjä. Iivonen toteaa, että taloudellinen taantuma koskettaa monia Y-sukupolven edustajia nyt jo toista kertaa, sillä nyt aikuiset sukupolven edustajat olivat lapsia 1990-luvun laman aikaan.

Nyt käynnissä olevassa taloustilanteessa Y-sukupolveen ja heidän perheisiinsä iskevät esimerkiksi varhaiskasvatusleikkaukset.

– Lisäksi Y-sukupolvea koskettaa kaksoisvaikutus: samaan aikaan kun taloudelliset vaikeudet kasvavat, tältä samalta ryhmältä etuuksia leikataan. Eli ne ihmiset, jotka kärsivät eniten, niiltä myös leikataan eniten. Se on sosiaalisesti epäoikeudenmukaista ja kohtuutonta, Iivonen sanoo Uudelle Suomelle.

– Taloudellinen taantuma on vielä voimakkaampi nyt kuin 90-luvulla, sillä leikkaukset ylittävät 90-luvun mittasuhteet, Iivonen huomauttaa.

Lue myös: Tuloromahdus: 1980–1995 syntyneiden ”petos” totta Suomessakin – ”Suuret ikäluokat pelastivat nahkansa”

Tuloeron Y-sukupolven ja sitä vanhempien sukupolvien välillä nosti hiljattain esiin myös Suomen Pankki. Suomessa ilmiö koskee jo 1970-luvulla syntynyttä X-sukupolveakin, huomautti sosiologian professori Terhi-Anna Wilska Uuden Suomen haastattelussa.

Iivonen varoittaa ”Suomen suunnasta”, kun uusia leikkauksia nyt tehdään.

– Suomessa syntyvyys laskee tänä vuonna kuudetta vuotta peräkkäin. Perhepolitiikalla on tärkeä merkitys lapsi- ja perhemyönteisen yhteiskunnan rakentamisessa. Suunta ei näytä hyvältä. Koulutusleikkausten ja varhaiskasvatuksen leikkausten ja maksukorotusten lisäksi lapsilisän indeksisidonnaisuus lakkautettiin, vaikka lapsilisää leikattiin juuri 8 prosentilla ja lapsilisän taso on 30 prosenttia pienempi kuin vuonna 1994. Myös kotihoidon tuen taso on huomattavasti pienempi kuin 20 vuotta sitten, Iivonen kirjoittaa MLL:n sivuilla julkaistussa blogikirjoituksessa.

Iivonen oli mukana hiljattain mukana lapsiperheköyhyyttä käsittelevässä seminaarissa, josta kertoo blogissaan myös oppositiopuolue vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Outi Alanko-Kahiluoto.

Kahiluoto käy läpi karua listaa toimista, joilla lapsiperheiden tilannetta on heikennetty Suomessa.

– Perheen pienituloisuuden taustalta löytyy työttömyyttä, pätkätöitä ja heikkoa koulutusta. Perhe voi olla köyhä vanhempien töissä käynnistä huolimatta. Esimerkiksi ilta-ja viikonlopputöitä tekevä kaupan alan työntekijä tienaa vain noin 1600 euroa netto. Kun siitä maksaa kovaa vuokraa, ei elämiseen paljon jää. Usein tingitään lasten harrastuksista, Alanko-Kahiluoto kirjoittaa.

Alanko-Kahiluoto myös toteaa, että Suomessa köyhyys periytyy, ”mikä tarkoittaa huono-osaisuuden ylisukupolvistumista”.

– Käytettävissä olevilla tuloilla mitattuna taloudelliset resurssit eivät ole alle 35-vuotiailla kotitalouksilla juurikaan nousseet tasosta, joka heidän vanhemmillaan oli saman ikäisenä. Vanhempiin ikäluokkiin verrattuna nuorten kotitalouksien elintaso on heikentynyt tuntuvasti, Suomen Pankki toteaa.

Myös Alanko-Kahiluoto suuntaa katseensa 1990-luvun lamaan ja sen oppeihin.

– Lasten edellytyksiä selvitä laman yli on heikennetty monilla eri päätöksillä ikään kuin viime lamasta ei olisi opittu mitään. --- 1990- ja 2000-luvuilla koululaisten terveystarkastuksia vähennettiin, neuvolan perhevalmennuksia karsittiin, lapsiperheiden kotipalvelut ajettiin alas, päivähoidon henkilöstöä karsittiin, nuorisotyötä ja lasten kerhotoimintaa vähennettiin. Nyt maksetaan kalliisti näistä väärin kohdennettuista säästöistä. On arvioitu, että yhden nuoren syrjäytyminen maksaa yhteiskunnalle miljoona euroa, Alanko-Kahiluoto kirjoittaa.

Myös seminaarissa puhuneet Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n asiantuntijat vaikuttavat olevan samoilla linjoilla. THL:n tutkimuspäällikkö Minna Salmen seminaariesityksessä todetaan, että 1990-luvun laman opetukset pitää ottaa vakavasti.

– Säästöt lasten hyvinvoinnin kustannuksella eivät ole kustannustehokkaita, Salmi toteaa.

– Julkisen talouden kestävyysvajeen korjaaminen lapsiperheiden kustannuksella ei ole sosiaalisesti kestävä ratkaisu, hän myös linjaa.Erikoistutkija Tiina Ristikari THL:stä kertoi seminaarissa laajan, vuonna 1987 syntyneitä koskevan tutkimuksen tuloksista. Ristikarin mukaan tänä päivänä tilanne on sen, että hyvinvointi eriytyy ja pahoinvointi kasautuu. Peruspalvelut lapsiperheille ovat Ristikarin mukaan riittämättömät.

Muut asiasanat: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Carolus Linden

Tämä kaksoisvaikutus on käsitteenä hieman teennäinen. Kai myös sotiemmme aikaiset lapset kokivat kaksoisvaikutuksia sodan ja sitä seuranneen vakautuksen johdosta. Silti pystyttiin elintasoa ja muita olosuhteita parantavaan toimintaan. Nyt heidän asemaansa eläkeläisinä kohdistuu kolmansia vaikutuksia.
Y-sukupolven, kuten kaikkien muidenkin kansalaisten, hyvinvoinnin perustana on Suomen taloudellinen tilanne . Tämän tilanteen parantamiseksi ollaan juuri tekemässä erinäisiä toimia. Toivottavaa on että ne tilannetta myös parantavat.

Pauli Vuorio

Miten vaikeaa se on määrätyillä tahoilla ymmärtää, että Suomi on vajoamassa suohon?
Ei ketään, ei edes Suomi voi elää velaksi kuinka kauan tahansa. Joskus se tulee maksun aika, Suomella se on nyt eikä viidestoista päivä. Käytännössä se tarkoittaa, että kaikkien on tingittävä jostakin sukupolveen katsomatta. Näkisin myös mielelläni, että suurpääoman omistajat osallistuisivat näihin talkoihin vähän suuremmalla osuudella.

Carolus Linden

Vaikka onkin suotavaa, että suurpääoman omistajat osallistuvat talkoihin surremmalla osuudella , on kuitenkin niin, että suurpääomankin sijoittaminen on investointi. Jos sen ei katsota olevan Suomessa kannattavaa, tehdään sekin investointi, kuten teollisuudenkin investoinnit jossain muualla.

Mikko Lehto

"Perhe voi olla köyhä vanhempien töissä käynnistä huolimatta. Esimerkiksi ilta-ja viikonlopputöitä tekevä kaupan alan työntekijä tienaa vain noin 1600 euroa netto. "
Tällä summalla opiskelijan pitää elää 3-4 kk. Jos tienaisin sen verran kuukaudessa olisin rikas! t. Opiskelija

Jaana Stenberg

Sana perehe tarkoittaa , että siihen kuuluu muitkin, kuin yksi ihminen. 1600€ eurolla, kun elättää lapsia, maksaa vaatteet, harrastukset, ostaa ruoat, terveydenhuoltomenot yms. Niin kyllä siinä saa aika taikuri olla, että sen saa riittämään. Ihan ei voi verrata opiskelijaa ja perhettä noihin tuloihin. T. Kaksi lasta kasvattanut 1600€ tuloilla

Esa Auramäki

Täytyy todeta, että tämä talouksien taloudellisen tilanteen luokittelu sukupolvien mukaan kuullostaa kovin kummalliselta. Itse olen syntynyt muutama vuosi ns. "suurten ikäluokkien" jälkeen ja olen kyllä itse saanut ponnistella turvatakseni itselleni säällisen vanhuuden. Kunnassamme oli onneksi kunnallinen keskikoulu ja oma lukio, joka mahdollisti alkuopinnot Opintolainalla pääosin opiskeltiin, pienenä lisänä opintoraha. Ja sitten, kun valmistuin v. 1977, töitä ei tuntunut löytyvän vaikka mun opinnoissa oli tietojenkäsittelyoppia ja taloustieteitä. No sit inttiin ja sen jälkeen onneksi löytyi töitä. Jokseenkin koko työurani tein määräaikaisia töitä. Eka ns. vakituinen ( toistaiseksi) paikka n. 60-vuotiaana. Ja eipä nuo palkatkaan ole ylemmästä yliopistotutkinnosta (ekonomi) huolimatta päätä huimanneet. Sinänsä ei mulla nyt erityisemmin ole valittamista. Kohta pääsen ihan kohtuulliselle eläkkeelle. Niinkuin moni muukin minun ikäpolveni (hyvin samanlaisen historian läpikäynyt) edustaja. Mutta jotenkin tuo narina Y-sukupolven kurjuudesta kuullostaa aika tavalla "pupulta". Senkin sukupolven sisällä on hyvin monenlaisia kohtaloita ja ihan erilaisessa maailmassa ja ihan erilaisella elintasolla ovat nuo Y-ihmiset eläneet. Kaiken lisäksi monet heistä vielä perivät melkoisia omaisuuksia.

Timo Virtanen

Taidan olla sitten sitä äö sukupolvea, kun en ole itse saanut sitä yhteiskunnan varhaiskasvatusta, eikä lapsenikaan. Siis puoli-ilmaiseksi. Siitä huolimatta olen kyennyt itseni elättämään ja lapsenikin kasvattamaan. Isäni oli kansakoulun käynyt, itse olen hankkinut opistotason koulutuksen ja poikani yliopistotason tutkinnon. Kumma juttu, että nuristaan. Avuttomiako ollaan nykyisin ? Vai peruskoulun rasitusko nyt näkyy ?

Tarja Laakso

Jaa että 1990-luvun lapset kärsivät - entäs sitten me, jotka maksoimme ne 1990-luvun pankkikriisin aiheuttamat kustannukset ja sen jälkeen olemme saaneet maksaa niistä monista hyvinvointipalveluista, jotka ovat auttaneet näitä 1990-luvun lapsia, mutta joista me itse emme ole saaneet mitään. Ja lisäksi olemme keränneet eläkerahastoa, mutta nyt kerrotaan, ettei meille siitä eläkkeitä pidä maksaa, että nuo 1990-luvun lapset aikanaan saisivat eläkkeet eikä heidän tarvitsisi maksaa eläkemaksuja (tosin se on kyseenalaista, koska todellisuudessahan niitä peritään maksimimäärä, jotta eläkevakuutusyhtiöiden johtajat saisivat bonuksensa ja valtaa, kun eläkerahastot vain paisuvat ja paisuvat).

Lauri Koskinen

Totuus nyt vain on, ettei suuret ikäluokat maksaneet tarpeeksi eläkemaksuja. Elinajanodotteen huitoessa naisilla jo 100 vuotta, ei rahastojen tuotot riitä kaikkien eläkkeisiin. Kun nyt töissäkäyvien eläkemaksut menevät kokonaan eläkkeisiin, eikä mitään jää rahastoihin sijoitettavaksi, ei tälle y-sukupolvelle jää eläkettä ollenkaan ja he kuitenkin maksavat suurempia eläkemaksuja kuin kukaan aiemmin.

Lisäksi 90-luvun laman kustannukset olivat todella pienet verrattuna nykyiseen tilanteeseen ja huima apu tuli kiivaasta talouskasvusta, joka söi velkaa useita prosentteja vuosittain. Nyt ei ole odotettavissa talouskasvua moneen vuoteen ja myös kokonaisverotusaste on korkeampi kuin koskaan. KaIken kaikkiaan y-sukupolven tulevaisuudennäkymät ovat paljon huonommat kuin vaikka 60-luvulla, vaikka elintaso onkin huomattavasti parempi.

Keijo Vilenius

Nykyinen valtaa pitävä, sodan jälkeen syntynyt sukupolvi on luovuttanut vanhempiensa pelastaman valtion EU:n pyramidi huijaukseen pikavoittojen toivossa. Kansa kärsii ja syyttelee toisiaan kun muutama kaveri nauraa matkalla uuteen työpaikkaansa Brysseliin.

Pasi Salmi

Väestötieteellisesti tarkasteltuna suurten ikäluokkien ja 50-luvun alussa syntyneiden poliittinen vaikutus päätöksen tekoon on hyvin merkittävä, eikä sitä pidä missään määrin vähätellä. Palaan siihen myöhemmin. Sodan jälkeinen talouskasvu perustui Läntisessä Euroopassa 1980-lukuun asti kolmeen asiaan 1. markkinatalousjärjestelmään, jossa ohjaustaloudella pyrittiin välttämään tyhjää täynnä olevat talouskuplat, jälleenrakennusbuumi ja suuret ikäluokat (näitä piikkejä syntyi eri puolilla Eurooppaa 40-luvulta alkaen 60-luvulle asti). Ja näillä oli eräänlainen kertymäfunktion kaltainen vaikutus eli kasaava vaikutus. esim. talouteen ja politiikkaan. Tällä järjestelmä oli melko turvallinen, koska työn ja yhteiskunnan rakentamisen tarve oli valtava ja se loi myös posiitivisen maailmankatsomuksen, joka kuitenkin aika nopeasti haihtui Suomessa Kasinotalouden jälkimaininkeihin.

Tästä kasaavasta vaikutuksesta johtuen suuret ikäluokat vaikuttivat merkittävästi polittikan tekoon, jota voi tarkastella näin jälkeenpäin aikatapatumajanalla. Yksinkertaisesti voidaan sanoa, että sitä myötä kun tämä väestöpiikki ikääntyi niin politiinen järjestelmä myötäili tämän väestöryhmän tarpeita. Hyvä esim. on 1970-80-luvulla tehdyt sosiaalituudistukset lapsiperheille ja ns. sopimukselliset etuusjärjestelmät. Kukaan ei silloin puhunut niiden kalleudesta yhteiskunnan näkökulmasta. 1990-luvulla lama-ajan leikkaukset kohdistuivat ensi sijaiset muihin ryhmiin kuin 39-48 ikäisiin. Eläkkeiden indeksileikkaukset (jossa sen suurin vaikutus kohdistui 1910-20 luvuilla syntyneisiin, joiden työeläke jäi hyvin pieneksi eläkeuudistuksen myöhästymisen vuoksi 1960-luvulla), opintotuki ja koulutusleikkaukset jne.. Myöhemmin suurille ikäluokille luotiin eläkejärjestelmään ns. superkertymä, joka nyt otetaan pois, kun piikki on siirtynyt ajallisesti seuraavaan vaiheeseen.

Yksikään poliittinen puolue ei pystynyt eikä oikein tohtinut puuttua työelämän toimintaan ennenkuin suuret ikäluokat olivat eläkkeellä. Kilpailukykysopimusta ei voitu toteuttaa ennenkuin poliittisesti vaikutusvaltaisin joukko oli siirtynyt tämän poliittisen muutostarpeen ulkopuolelle. Nyt kun suuret ikäluokat ovat eläkkeellä, on poliittiseen ohjelmaan tullut eläkeindeksitaiton poistaminen.

Väestödemokrafian näkökulmasta, kun huomioidaan poliittinen ja ympäristösuojelullinen näkökulma, tasoinen, vähäinen väestönkasvu vakauden kannalta parempi kuin väestöpiikkinen syntyminen.