Torstai 13.12.2018

Erikoistutkijalta viesti Suomelle tv:ssä – ”Venäjä ottanut isoja riskejä ja onnistunut”

Jaa artikkeli:
Luotu: 
29.4.2016 12:59
  • Kuva: EPA / All Over Press
    Kuva
    Erikoistutkija Sinikukka Saaren mielestä Venäjä halusi hiljattaisella Suhoi-hävittäjien uhittelullaan Itämerellä näyttää ilmavoimiensa vahvuutta ja kertoa, että Venäjä voi estää pääsyn kyseiselle alueelle. Ohessa Yhdysvaltain laivaston ottama kuva Suhoi-hävittäjästä, joka lensi erittäin lähellä yhdysvaltalaisalusta aiemmin huhtikuussa.
|

Ulkoministeriön erikoistutkija, Venäjän-tuntija Sinikukka Saari arvioi eilen Ylen A-Talkissa, että Venäjä on hyvin pitkäjänteisesti tuonut esiin tyytymättömyytensä rooliinsa Euroopan turvallisuusympäristössä.

Saaren mielestä on harhaanjohtavaa väittää, että nykyinen kiristynyt turvallisuuusilmapiiri johtuu vain Ukrainan tapahtumista.

– Mikään ei alkanut Ukrainasta. Venäjän kehitys oli jo alkanut paljon sitä ennenkin, se oli vain kulminaatiopiste, Saari sanoi.

Hänen mukaansa Venäjällä koetaan, että nykyinen arvaamaton strategia on onnistunut.

– Venäjä on ottanut paljon isompia riskejä kuin aiemmin, voimalla yrittänyt työntää viestiään läpi, ja tietyssä mielessä onnistunut siinä. Venäjällä nähdään, että he ovat aidosti parantaneet asemiaan maailman näyttämöllä, Saari sanoi.

Hän arvioi myös, että Venäjä hakee selkeästi uutta vahvempaa roolia sille strategisesti tärkeillä Itämeren ja Mustanmeren alueilla. Saaren mielestä Venäjä halusi hiljattaisella Suhoi-hävittäjien uhittelullaan Itämerellä näyttää ilmavoimiensa vahvuutta ja kertoa, että Venäjä voi estää pääsyn kyseiselle alueelle.

Saaren mukaan Venäjän toimia leimaa arvaamattomuus.

– Tehdään jotain mitä kukaan ei osaa odottaa, tehdään se nopeasti, tehdään se tehokkaasti, hän kuvasi.

Saaren mielestä Suomikin joutuu pohtimaan sitä, että mahdollinen konflikti ei välttämättä ole enää nykyään sotilaallinen, vaan ”harmaa alue sodan ja rauhan välillä tulee kasvamaan”.

– Siinä Suomen omat toimet todella keskeisessä asemassa, siinä ei Nato-jäsenyyskään välttämättä auta, Saari sanoi.

Tämä tarkoittaa hänen mukaansa sitä, että Suomen pitää jatkossakin pitää huolta alueellisesta sotilaallisesta puolustuksestaan, varautua hybridiuhkiin, kehittää viranomaisyhteistyötä ja -viestintää ja tiedottaa sotilaallisista harjoituksista.

Saaren mielestä Itämeren sekä Venäjän ja lännen välinen kiristynyt ilmapiiri kertoo meneillään olevasta, suuremmasta murroksesta, jossa osapuolet hakevat roolejaan. Saaren mukaan nyt haetaan sitä, millä korvataan ”Neuvostoliiton jälkeisen aikakauden” säännöt.

Lue myös: Historioitsija syyttää SDP:tä Nato-sotkusta: ”Nyt Suomi saattaa olla liemessä”

Henkilöt: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Osmo Marttila

Juu, on Venäjä onnistunut säilyttämään pääsynsä valtamerille sekä Mustalla Merellä että Itämerellä.
Ei kai nyt kukaan vakavissaan kuvittele että Venäjä antaa katkaista yhteytensä elintärkeille kulku ja kauppareiteille ilman sotaa?
Eihän kuvittele, eihän?
Aivan.
Noiden yhteyksien katkaisuyritykset ovat selvä halu ja tendenssi saada sota aikaiseksi.

Mika Riikonen

Venäjä käytti tilaisuutensa - siis Obaman heikkouden - täysimääräisesti hyväkseen.

Nyt Venäjältä kuuluu Trumpia kehuvia kannanottoja. Ilmeisesti siellä pelätään, että Trumpista voisi todellakin tulla USAn presidentti.

Venäjä on ottanut arvaamattoman toiminnan työkalukseen. Se siis tekee liikkeitä, joita ympäröivä naapurusto ei ollenkaan odottaisi sen tekevän. Samaan aikaan Suomessa on vallalla käsitys "ettei Venäjä meitä uhkaa". Yllätys olisi täydellinen...

Hannu Riikonen

Itämerta koskevat kommentit uusien aseiden tuomisesta Venäjän toimesta, ja jopa ydin ja neutroni aseilla uhkailu on otettu ihmetellen Venäjän puheita.
Mutta isossa kuvassa kun USA tuo kyseisen aluksen,Alus risteilee aivan paljon puhun Kaliningradin asekeskistymän edestä.

USS Donald Cook (DDG-75) is an Arleigh Burke-class guided missile destroyer in the United States Navy.
Joka pystyy laukaisemaan ydinkärjillä varustettuja risteily ohjuksia , ei aiheuta minkäänlaisia huomioita ydinaseista.

Timo Virtanen

Jos ja kun saksalaiset halusivat vapauden itselleen, ei venäläisille imperialisteille siitä mitään tarvitse maksaa. Natoon liittyneet maat ovat tehneet sen täysin omasta halustaan ja itsenäisesti. Venäläiset pysykööt omassa maassaan. Itämeri pitäisi saada rauhanmereksi, jossa Venäjän agressiivinen voimapolitiikka muita itsenäisiä itämerenvaltioita kohtaan pitää minimoida.

Escobaristo Halainen

Eiköhän se Nato ole laajennut pelkästään sen takia että entiset NL:n miehittämät pienet naapurivaltiot halusivat jatkossa pysyä itsenäisinä ja hakivat siksi turvaa Natosta. Ja tekivät sen anomuksensa liittyä Natoon ihan itse, ei jenkkien toivomuksesta. Vuosikymmenien nöyryytys neukkujen alaisuudessa lienee opettanut jotain.

Timo-Pekka Mustakallio

Sinikukka Saari oli A-Talkissa varsin rasittava sikäli, että hän toisti linjauskollisesti vain Lännen narratiivia. Oikeastaan vain Heinäluomaa olisi osittain voinut kompata... ei paljoa häntäkään. Missä ihmeen kollektiivisissa harhoissa me elämmekään?

Venäjä olisi 1990-luvulla ja vielä 2000-luvunkin alussa ollut yhteistyöhaluinen Lännen kanssa - siis niin Eurooppa, jonka kanssa Venäjällä oli merkittävää kauppaa, kuin myös Yhdysvallat, vaikka se rikkoi jo silloin asetelmia kuin norsu porsliinikaupassa ikään. Ei löytynyt enää pitkän linjan valtiomiehiä kuten Bush vanhempi hyvine sisäpiireine, vaan rempseä villi-Billy syvältä Etelästä, jonka vaimo päästi Bushin karkoittaman neocon-sakin takaisin pesiytymään hallintoon myyräntyötään tekemään.

Todellinen skisma alkoi vasta "Dubya"-Bushin presidenttikaudella, kun tuo herra omissa maailmanherruus-houruissaan (ei sitä voi kirjoittaa auki kauniimmin) tölvi niin Putinia henkilökohtaisesti kuin Venäjääkin - monet kerrat, ja monin eri tavoin. Ihan itse "meidän joukkue" tämän sopan keitti: Yhdysvallat erinomaisuutensa ja hegemonin harhoissaan, ja Eurooppa typeränä perävaununa... kun se ei parempaan pysty.

Mielestäni Venäjä on toiminut varsin johdonmukaisesti: ennalta arvaamattomasti vain sellaisille, jotka eivät kulje avoimin silmin eivätkä arvaa ennalta... mutta mikäs johtaja se sellainen on, joka ei yritä kurkistaa mitä huominen voikaan tuoda mukanaan. Tottakai se vastasi, kun Länsi kärtti vaikeuksia: aika näppärästihän Lännen umpityperä seikkailu Ukrainassa meni umpilukkoon, ja aika näppärästi Venäjä kerää satoa Lännen täysin edesvastuuttomasta toiminnasta islamistisessa maailmassa (millä on syvät juuret juuri edellä mainitussa neokonservatiivi-liikkeessä ja sen Israel-jengassa).

Ajauduttuaan umpikujaan Yhdysvallat häiriköivät nyt Suomen naapurustossa - itse asiassa Suomessa, kun ajattelemattomat menivät päästämään sen helmaamme kiinni. Tottakai se tekee niin: ei NATO:lla ole aikomusta (eikä kykyäkään) tuoda mitään merkittäviä joukkoja Baltiaan, vaan Suomi-Ruotsin on ajateltu vuodattavan vertaan kunhan se on saanut riidan aikaiseksi - oletettavasti Kaliningradista.

Ainut oikea strateginen linja olisi pitää NATO herran nuhteessa olemalla avaamatta sille ovea edes raolleen - kuten PV:n natottajafraktio nyt on valvomatta jätettynä tehnyt. Ei sen takia, että Suomi olisi suomettunut, tai että me erityisesti rakastaisimme Venäjää - vaan ihan kansallisen etumme mukaisesti. Itämerestä ei saa tulla NATO-sisämerta, koska siitä tulee silloin väistämättä seuraava Venäjän reuna-alue minkä Yhdysvallat suistavat kaaokseen. Tämä kaaos on yhtä tehokas mutta paljon halvempi taktiikka kuin maiden miehittäminen, eli veisi niin Suomen kuin Ruotsinkin toimintakyvyn - taktiikka, mitä Yhdysvallat ovat jo onnistuneesti noudattaneet 1990-luvun lopusta asti.

Yhdysvaltain suunnitelmat saada maailma sekaisin ovat yksiselitteisesti psykopaattisia (ei ole kauniimpaa sanaa, so sorry), vaan se lepertelee taitavasti ja jakaa lupauksia jotka ovat terveellä järjellä katteettomiksi havaittavia. Tositilanteessa se ei tietenkään lähde kuskaamaan sotajoukkojaan Atlantin takaa - voimme todeta Kuwait-vapautuksesta ja Irak-sodasta, että edes kohtuullisten joukkojen siirtämiseen menee kuukausia. Eurooppa taas on haluton, ja tosiasiassa kyvytönkin, tulemaan apuun jos Itämerellä kärhämöidään.

Joojoo, mutta viides artikla...? Sen sanamuoto lupaa kokoustelua hetimiten, mutta ei mitään muuta. Puheita kyllä riittää... ne ovat halpoja sanoja, tyhjää helinää. "Et sitten tullutkaan vaikka lupasit?!" - "Weeell, sorry, olitpa herkkäuskoinen maalaistollo. Have a nice day". Jo varhaisteini tajuaa, ettei läntinen suurvalta tuo ainuttakaan arvokasta sotalaivaansa Itämeren kylpyammeessa tuhannen päreiksi ammuttavaksi, tai puolen miljardin lentokoneitaan (per kpl!) alumiiniromuksi muokattavaksi. Me itse saamme taas luvan lapioida virheidemme seuraamukset pois, itkeä ja lapioida, uskokaa pois.

Carolus Linden

Oikea lienee havainto, että on aihetta kyseenalaistaa Naton motiivit, mahdollisuudet, kyvyt ja halu Suomen auttamiseksi tehokkaalla tavalla konfliktin sattuessa.
Saatta olla vaikea löytää Suomen liitymisen Natoon tuovan sille muuta hyötytä kuin, että se edesauttaa pyrkimyksiä saatta Venäjän asevarustelu sellaisiin mittoihin, että maa ajautuu ahdinkoon asevarustelun taloudellisten seurausten takia.
Tällaiset pyrkimykset eivät varmaankaan ole Suomen kannalta yhtä toivottavia kuin Naton kannalta.
Nämä kaksi seikkaa voisi paremmin ottaa näkyviin ja huomioon Suomessa, kesusteltaessa Natoon liitymsiestä ja sen eduista.

Timo-Pekka Mustakallio

Totta, Suomen NATO-jäsenyyden takia epävakaaksi muuttuva 1.340km raja olisi uusi ja vaikea pala Venäjän puolustettavaksi - juuri kuten Sinä kirjoitat se pakottaisi itäisen naapurimme varustelukierteeseen, johon sillä ei vastustajiaan selvästi pienempänä kansantaloutena nytkään, kuten ei Neuvostoliitonkaan aikaan, olisi varaa.

Käänteisesti myös Suomen pitäisi lisätä sotilasmenojaan merkittävästi (NATO-jäsenmaksun ja hallintokulujen lisäksi, jotka ovat tositilanteessa lähinnä haaskattua rahaa), samalla kun menetämme hyvän - varsin merkittävän - kauppakumppanin. Miksi ihmeessä tällaiseen kilpajuoksuun täytyisi lähteä - vieläpä sen takia, että meidän kumppanimme Euroopassa ja USA:ssa ovat rikkoneet rauhaa, itse luoneet epävakaan tilanteen myös meidän kulmilla (aiheutettuaan sekasortoa jo muualla)?

Meidän täytyy osoittaa selkärankaa seisomalla vakaasti kuin peruskallio kaiken maailman kuohunnan keskellä, olemalla luotettavia ja luottavaisia. SE on ihmisten/maiden välisessä kanssakäynnissä aina kovaa valuuttaa: pysyvä arvo jonka säilyttämiseksi kannattaa nähdä suurtakin vaivaa. Onneksi suuri enemmistö suomalaisista lukeutuu tähän vakaaseen porukkaan, eikä ole sinnikkäiden pölynimurikauppiaiden vietävissä.

Timo-Pekka Mustakallio
Vastaus kommenttiin #11

Hetkinen itelles :)

EMU on epävakaa muttei vielä ole sortunut. Itämeren sotilaallinen tilanne on epävakaa muttei vielä ole johtanut aseelliseen välikohtaukseen. Idioomista "juna meni jo" johdettuna nuo kehitykset ovat jo liikkeellä, eli "menivät". Näillä asioilla on oma liikevoimansa jota ei ihan helpolla pysäytetä - ei ainakaan nykyisessä ilmapiirissä, missä ajattelu on sumentunut, symbolit ovat ohittaneet tosiasiat, luokattu ylpeys ohjaa toimintaa järjen sijaan.

"Questions direct thought, and thought directs action": kysymykset ohjaavat ajattelua, ja ajattelu ohjaa tekoja.

NATO-asiassa Länsi (Suomikaan) ei nyt osaa kysyä oikeita kysymyksiä, eikä siksi myöskään osaa toimia oikein. NATO on kerta toisensa jälkeen pettänyt Venäjän esimerkiksi NATO-Venäjä – neuvostossa: onko siksi mikään ihme, ettei Venäjä enää voi luottaa NATO:on, vaan kokee sen uhaksi?! Länsi vehkeili vastoin sovittua Georgian kanssa, ja järjesti (kansainvälisen oikeuden vastaisesti) vallankaappauksen Ukrainassa: vastaisiko Venäjä siis säyseästi, jos NATO laajenisi nyt vielä Suomeen-Ruotsiinkin? No ei tietenkään: kaasu- ja öljyhanat Suomeen menisivät kiinni, rajan yli tulisi pakolaisten tsunami, ja rimpuillessa joutuisimme velkavankeuteen New Yorkin Shylock`eille. Finis Finlandiae.

Suomelle viisain politiikka on... odottaa em. hetkinen.

Markku Lehto
Vastaus kommenttiin #12

Olisiko niin, että Venäjä näkee uhkaksi sen, että Venäjän naapurimaat hakeutuvat turvallisuutensa takaamiseksi Naton jäseneksi. Näin Venäjän näkee, että se ei enää voi perinteisellä yksi-kerrallaan -strategialla painostaa pieniä naapurimaitaan tahtonsa alle.

Toinen asia on Venäjän kyltymätön halu näyttää olevansa yhä se voittajavaltio, joka se oli USA:n ja Iso-Britannian rinnalla toisen maailmansodan jälkeen, hintaan mihin tahansa. Sillä miten kotimaassa menee, ei ole merkitystä, kunhan suurvaltastatus palautetaan. Jos siinä muutama kaupunki Itä-Ukrainassa menee tuusan nuuskaksi ja muutama tuhat ihmistä kuolee ... so what.

Ja sitten ihmetellään miksi Venäjän naapurit liittyvät Natoon. Mutta että länsimaiden on vaikeaa ymmärtää tätä venäläistä logiikkaa, ei ole mitään uutta.

Timo-Pekka Mustakallio
Vastaus kommenttiin #14

Olet liian yksioikoinen. Moni naapurimaa ylläpitää asiallisia ellei jopa lämpimiä suhteita Venäjään. Toisissa - Baltia, Puola - sokealla venäjävihalla on NL-ajan taustansa (Stalin ei ollut viisas isäntä), ja sillä ratsastaminen on oiva keino päästä kiinni poliittiseen valtaan. NATO-sopimukset taas ovat, kuten nimikin sanoo, sopimuksia: voimme taittaa peistä ikuisuuteen asti kumpi puski ja kumpi veti sopimukseen. Kummallakin osapuolella on näissä tapauksissa ollut kaunansa Venäjää kohtaan, ja ne ovat löytäneet toisensa. Mitä kummaa siinä on? Ei mitään.

Sinun seuraava argumenttisi on silkkaa panettelua. Venäjällä ei ole ollut "pöksyjä" (siis talousvoimaa) esittää suurvaltaelkeitä, vaan päinvastoin se on ollut hyvinkin säyseä ja yhteistyöhaluinen jälleenrakennusvaiheensa ajan - jopa niin, että vahvistuminen näytti jääneen USA:n "tutkan alle": se kuvitteli auvoisissa harhoissaan olevansa ylivoimainen, ja olevansa vapaa tekemään miten lystäsi. Paluu maan pinnalle 2014 lähtien on ollut ikävä herätys Lännelle: Krim lähti, ja samalla ovenavauksella lähti logiikka Lännen yritykseltä saada Ukraina haltuunsa. "Eihän tässä näin pitänyt käydä?!".

Öljyn korkea hinta on toki auttanut Venäjän kehitystä, mutta mielestäni Putin ansaitsee ammatillista arvostusta maansa comeback`ista: puolitoista vuosikymmentä Jeltsinin ajan sekasorrosta nykyisin varsin napakasti toimivaksi suurvallaksi (koko, sotilaskyvyt) on saavutus. Länsi on omaksi vahingokseen aliarvioinut vastapeluriaan, ja Putin-Venäjä on taktikoinut taitavasti, iskenyt kipeästi jos Länsi on osaamattomuuttaan jättänyt siihen mahdollisuuden. Näin ei olisi tarvinnut olla - esimerkiksi Ukraina-keikautuksesta on tullut Lännelle taloudellinen myllynkivi ja tikittävä aikapommi - jos "meidän joukkueemme" olisi toiminut laillisesti ja viisaasti. Ukraina-erehdys maksanee vielä rankkaa poliittista hintaa: "truth will out" (Shakespeare), eli meidän täytyy alkaa puhua totta Janukovitshin kaatamisesta ennen kuin kurja tilanne voi alkaa ratketa.

Mielestäni nykyinen vastakkainasettelu on höperöä. Emme vielä tiedä miten Fed`in ja EKP:n setelipainoelvytys-eksperimentti lopulta päättyvätkään: asiantuntijoiden lausunnot eivät lupaile hyvää. Mielestäni Suomen olisi Euroopan jättikriisin varalta järkevää tiivistää Pohjoismaiden yhteistyötä - SE on meidän viiteryhmämme, ei suinkaan Keski- saatikka Etelä-Eurooppa. Tämän ohessa liittoutumattomalla, puolueettomalla ja rehdillä Suomella olisi hyviä mahdollisuuksia avata markkinoita paitsi Venäjän myös monien muiden kanssa missä kauppasuhteet ovat vielä heiveröisiä - vaikkapa islamistinen maailma, jonka eksperttejä pakolaiskriisi on tuonut Suomeen. Lisätukijalat eri ilmansuuntiin voivat olla pelastus jos QE-eksperimentti räjähtää silmille - ja joka tapauksessa perinteisellä tavalla oikeaa, rauhanomaista politiikkaa. Meillä on nyt liikaa huonoja ystäviä.

Markku Lehto

"Tämä tarkoittaa hänen mukaansa sitä, että Suomen pitää jatkossakin pitää huolta alueellisesta sotilaallisesta puolustuksestaan, varautua hybridiuhkiin, kehittää viranomaisyhteistyötä ja -viestintää ja tiedottaa sotilaallisista harjoituksista."

Juuri näin , vaikka Suomi kuuluisikin Natoon. Ja kun Suomella on nämä asiat kohtuullisen hyvin kohdallaan, se nähdään Natossa positiivisena asiana ajatellen Suomen Nato -jäsenyyttä.

Ei tule myöskään vähätellä Suomen asevelvollisuusjärjestelmää. Sen ansiosta Suomella on noin 600 000 - 650 000 hyvän sotilaskoulutuksen saanutta toimintakykyistä reserviläistä. Tällä on varmasti Naton näkökulmasta oma merkityksensä.

Kim Serrano

avonaisia kysymyksiä on laajalti enemmän kuin järkeviä ja lopullisia vastauksia..se on se syy nyt miksi kansa on hukassa tai ainakin osa kansasta..ja tuntuu että myöskin kaksi suurvaltaa on tuuli ajolla..itänaapurissa on jonkunlainen liikehdintää jo tapahtunut pois siviili hallinnolta..ja syitä voi etsiä joka puolelta missä yleisesti käsitellään venäjän asioita maan ulkopuolelta..kaikissa mahdollisissa neuvottelu pöydissä..missä venäjää ei pidetä suvereenina suurvaltana..TASAVERTAISENA neuvottelu kumppanina.keskustellen ja diplomatian turvin...psykologisesti kun venäjän kansalaiset nyt on päässyt katselemaan heidän omien sotavoimien saavutuksia..niin vaikka niissä kuvastuukin se sodan karmeus ja mielettömyys niin silti taustalta löytyy viehättävä ajatus että kyllä mekin osaamme..ja sen myötä kansalaisten itse tunto...uho...on kasvanut.. ja kuinka pitkään se määräävä hallinnon osa on nykyhallinnon käsissä niin ei ole huolta..mutta tilanne elää..
ja näissä Nato keskusteluissa ainakin täällä somen osalta unohdetaan kokonaan että suomella on olemassa oma armeija ja paras apu meille on pitää itse huoli puolustuksesta ruotsin kanssa olevan valtio liiton (puolustus liiton ) turvin
tarvitaan välittömästi massiivisia kertaus harjoituksia..ja ne pidetään ruotsin ja suomen omilla miehistöillä..mahdollisimman nopeasti niitä valtioiden välisiä sopimuksia..ja saman aikaisesti suomen ja ruotsin EU ulkorajoille... kylttejä missä on eu tunnukset ja eu:n lippu ja ..teksti..Note: this is the European Union's external border no trespassing..(ei kauttakulkua ).siis ruotsi suomen ulkorajoille.tämä riittää normaali oloissa...mutta tilanne elää koko aika..siitä huolimatta..tosi vaikea olisi uskoa että me olisimme ensimmäinen kohde tapahtui mitä tahansa kun pidämme itse huolta alueestamme rajojemme sisä puolelta..vahva usko siihen että saamme olla rauhassa niin kauan kun meidän alueeltamme ei ole uhkaa niin ei meitäkään uhata..
kansalaisen näkökulmasta mistä kaikki alkoi..huom ilman sotilas tiedustelua..Ukrainassa hallinto (rikkaat älymystö) riisti köyhää kansaa ja saivat sitten Maidanille kunnon rähinän lännen avulla josta ollut pitkään ja tulee olemaan seurauksia..itä ukraina ei tule vuosikymmeniin muuttumaan miksikään..krimistä puhumattakaan..jos halutaan säilyttää rauhaa ja luoda yhteisille neuvotteluille mahdollisuus..niin ensimmäisenä näistä pakoitteista pitäisi luopua..ne ovat oman osansa jo tehneet..
ja olisi hyvä pitää mielessä että jos tämä sodaksi asti niin tuskin on paikkaa euroopassa missä joku voisi säilyä hengissä..
ja voihan olla niin että uhittelu jatkuu muutaman vuosi kymmentä ja tulee taas kausi että joku muu asia on enemmän tapetilla kuin uhittelut..joten kieli keskelle suuta ja ei ainakaan provosointia harrasteta..
tää on kinkkinen kysymys..tilanne on fifty-sixty..ja tilanne elää...joten huomenna kirjoitan siitä miksi suomen pitäisi liittyä natoon..vaakassa on vain kaksi kuppia..joko..tai..

Tapani Moilanen

Venäläiset ovat sisämaakansa,jolla ei ole vapaata yhteyttä kuin Murmanskista Atlantille ja Vladivostokista Tyynelle valtamerelle.Tasankomaakansat on aina pelänneet valloittajia ja haluavat rakennella etupiiriään valtakuntansa rajoille.Pienet ja suuremmat kahnaukset valtakunnan rajoilla pitää kansan hereillä ja isänmaallisuuden korkealla vaikka omassa maassa asukkaat elävät joka päivä sekavia aikoja.