Maanantai 20.11.2017

Nato-ihmetykselle selitys: ”Lähdetään soitellen sotaan, jos homma alkaa kansanäänestyksellä”

Jaa artikkeli:
Luotu: 
31.5.2016 10:46
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
    Kuva
    Teija Tiilikaisen mukaan myös Suomen ulkopoliittisen johtamisen järjestelmä on sellainen, että ennen kansanäänestystä tarvittaisiin ulkopoliittisen johdon linjaus asiaan. – On vähän kuin soitellen sotaan lähtemistä, jos koko homma alkaisi kansanäänestyksellä, koska silloin meillä ei olisi myöskään muiden Nato-maiden kantoja asiaan saatavissa, hän sanoo Uuden Suomen haastattelussa.
|

Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen kertoo Uudelle Suomelle, että mahdollisen Nato-jäsenyydestä järjestettävän kansanäänestyksen tekemistavasta ei ole päätetty mitään Suomessa eikä Ruotsissa eikä siitä ”ole mitään mustaa valkoisella”.

Oppositiopuolue SDP:n kansanedustaja Satu Taavitsainen ihmetteli blogissaan eilen Tiilikaisen perjantaina Nato-seminaarissa esittämää arviota kansanäänestyksen toteuttamisesta.

Lue lisää Puheenvuorosta: Satu Taavitsainen: Natoon liittymiselle ei ole perusteita

Tiilikainen arvioi, että Suomessa valtionjohto ensin päättäisi hakea Nato-jäsenyyttä ja neuvottelisi sopimuksen Naton kanssa, ja vasta sen jälkeen seuraisi neuvoa antava kansanäänestys siitä, hyväksytäänkö sopimus. Ruotsissa taas saatettaisiin ensin järjestää kansanäänestys ja vasta sitten neuvotella sopimus Naton kanssa. Taavitsainen kysyi, kuka on päättänyt, että Suomessa toimittaisiin näin. Tiilikainen vastaa Taavitsaisen ihmettelyyn:

– Ei voi sanoa, että näin se menisi, koska vasta sitten, kun päätettäisiin, että asiaa lähdetään viemään eteenpäin, sinetöitäisiin se muoto [miten kansanäänestys tehdään]. Tämä perustuu lähinnä taustapohdintoihin ja keskusteluihin joita meillä [Nato-selvityksen tekijöillä] oli ja sitten ehkä vähän Suomen omiin käytäntöihin. Suomessa kansanäänestysinstrumentin käyttö on ollut vähäistä. Minun olisi vaikea kuvitella sellaista tilannetta, jossa näin valtavia ulkopoliittisia, turvallisuuspoliittisia asioita lähettäisiin edistämään ilman, että valtionjohto olisi linjannut niistä kantaansa.

Tiilikaisen mukaan myös Suomen ulkopoliittisen johtamisen järjestelmä on sellainen, että ennen kansanäänestystä tarvittaisiin ulkopoliittisen johdon linjaus asiaan.

– On vähän kuin soitellen sotaan lähtemistä, jos koko homma alkaisi kansanäänestyksellä, koska silloin meillä ei olisi myöskään muiden Nato-maiden kantoja asiaan saatavissa, Tiilikainen huomauttaa.

Kaikkien Nato-maiden on hyväksyttävä parlamenteissaan Naton uudet jäsenet, minkä Tiilikainen ottaakin esille.

– Muut Nato-maat ovat ratkaisevia, koska niiden pitää hyväksyä tämä ajatus Suomen tai Ruotsin jäsenyydestä, ja se on saatavissa vasta siinä yhteydessä, kun haetaan virallisesti jäsenyyttä.

Tiilikaisen mukaan Ruotsissa saatettaisiin Suomea todennäköisemmin kysyä asiaa ensin kansalta, mutta ei Ruotsissakaan välttämättä näin tehtäisi. Tiilikaisen mukaan Ruotsissa on käytetty useampaa tapaa järjestää kansanäänestys.

– Ruotsissa asia on enemmän auki, Tiilikainen sanoo.

Venäjä vaikuttaisi Suomen kansaan? Entä turvatakuut?

Tarvitaanko kansanäänestystä Nato-jäsenyydestä lainkaan? Tähän kysymykseen Tiilikainen tai työryhmän Nato-selvitys ei ota kantaa. Kokoomuksen puheenjohtajaehdokkaat ovat todenneet, ettei kansanäänestystä välttämättä tarvittaisi. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö linjasi viikonloppuna kansanäänestyksen puolesta. Lue lisää: Kokoomuksen ”Nato-uho” ihmetyttää – ”Vastuutonta”

Oppositiopuolue RKP:n kansanedustaja, entinen puolustusministeri Stefan Wallin on vahvasti sitä mieltä, että kansanäänestystä ei pitäisi järjestää.

Wallin sanoo Uudelle Suomelle olevansa huolissaan siitä, että kansanäänestystä edeltävän ajanjakson aikana Suomeen vaikutettaisiin ulkopuolelta.

Wallin uskoo, että Venäjä käyttäisi hybridikeinoja vaikuttaakseen kansalaismielipiteeseen.

– On suorastaan vaarallista, että ulkoistettaisiin vaikuttamisen mahdollisuus, Wallin sanoo.

Wallinin mielestä Nato-jäsenyydestä päättäminen on puhtaasti valtionjohdon ja viime kädessä kansan valitseman eduskunnan asia. Myös Wallin kaipaa valtionjohdolta selvää kantaa asiaan.

Tiilikainen toteaa, järjestettiinpä kansanäänestystä tai ei, Suomi on haavoittuvaisessa asemassa sen ajanjakson, joka kuluu päätöksestä hakea jäsenyyttä siihen, kun jäseneksi tullaan. Tämä aikaväli voi olla jopa 18 kuukautta.

– Yleinen ajatus on se, että Naton viidennen artiklan mukaiset turvatakuut tulevat voimaan vasta sitten, kun uusi jäsenmaa liittyy Natoon, Tiilikainen sanoo.

Nato-selvityksessä pohditaan, voitaisiinko jännittyneessä turvallisuustilanteessa Suomelle ja Ruotsille luoda ”fast track” (nopea kaista) Natoon liittymiselle. Tällöin turvatakuut voisivat tulla voimaan jo jäsenyyttä hakiessa, mutta Tiilikaisen mukaan tämä edellyttäisi muiden Nato-maiden poliittista suostumusta asiaan.

– Ja jos kävisikin sitten niin, että jonkun syyn, esimerkiksi kansanäänestyksen takia ei tulisikaan uutta jäsentä, niin tilanne olisi tavattoman hankala, Tiilikainen pohtii.

Tällaista ”fast track” -ennakkotapausta ei Tiilikaisen mukaan ole olemassa.

Stefan Wallin arvioi, että Suomen valtionjohto ei ole kokenut ajankohdan olevan nyt sopiva liputtaa selvästi Nato-jäsenyyden puolesta tai sitä vastaan. Tietokirjailija Risto Uimonen arvioi tänään Ylen Ykkösaamussa, että valtionjohto välttyy keskustelemasta itse asiasta eli Nato-jäsenyydestä, kun keskustelu pyörii esimerkiksi kansanäänestyksessä.

Lue lisää: Nato-arvio radiossa: Suomen johto ”välttyy sanomasta, mitä mieltä todellisuudessa on”

Wallin toteaa, että lähivuosina on tulossa ainakin ”kolme rastia”, jolloin tulee mahdollisuus ottaa Natoon selvä kanta: presidentinvaalit alkuvuonna 2018, Ruotsin eduskuntavaalit syksyllä 2018 ja Suomen eduskuntavaalit vuonna 2019.

Nykyiseltä Juha Sipilän (kesk.) hallitukselta Wallin ei odota uusia linjauksia.

Arvio Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista julkaistiin huhtikuun lopulla. Työryhmässä olivat Tiilikaisen ohella suurlähettiläät Mats Bergquist ja Rene Nyberg sekä Kansainvälisen strategisten tutkimusten instituutin (IISS) ja Geneven turvallisuuspolitiikan keskuksen (GCSP) puheenjohtaja François Heisbourg.

Lue lisää: Nato-raportti julki: Suomen jäsenyydestä vakava kriisi Venäjän kanssa

Lue myös: Kansanedustaja hämmästyi: ”Kuka on päättänyt, että Nato-äänestys hoidettaisiin Suomessa näin?”

Keskustelua aiheesta Uuden Suomen blogeissa: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Kaarle Akkanen

Kansanäänestys on turha. Hallituksella ja kansanedustajilla on tarvittava tieto ja kyky tehdä ko. päätös. Kansanäänestys menisi ns. sirkukseksi tässä kysymyksessä? Tunteet velloisivat laidasta laitaan ja mutu-tieto jylläisi itse asian jalkoihinsa.

Hannu Mononen

Ei pidä paikkaansa.

Nato ei todellakaan hyväksy uutta jäsentä sotilasliittoon, ellei jäsenyydellä ole kyseisen valtion kansan laaja tuki, mutta Nato ei edellytä kansanäänestystä -- eduskunnan enemmistöpäätös kelpaisi Natolle aivan yhtä hyvin.

Reijo Siipola

Nykyisessä Nato-keskustelussa näyttää jo unohtuneen taannoinen mielipidetutkimus, jonka mukaan enemmistö kansasta äänestäisi hallituksen esittämän Nato-päätöksen puolesta, olipa se liittymistä vastaan tai liittymistä esittävä. Tuo tutkimus epäsuorasti paljasti myös sen yllättävän asian, että media ei voi täysin hallita kansan mielipidettä.

Timo Nenonen

Demokratia näyttää olevan joillekin ihmisille täysin vieras ja kummallinen asia. Olisihan se tosiaankin paha asia ,jos äänestäjät saisivat ihan itse päättää, mitä haluavat.
Outoa päättelyä tältä Tiilikaiselta.

Carolus Linden

Vielä senkin jälkeen, kun turvatakuut tulevat voimaan, kestää kai jonkinaikaa ennenkuin niillä on käytännöllistä merkitystä. Siinä haavoittuvassa asemassa ololla voi olla jonkinmoinen merkitys, joka kai pitäisi pystyä ottamaan huomioon päätöksiä tehtäessä.
Tilanne on sikäli erikoinen, että Suomessa odotellan Ruotsin ratkaisuja, vaikka geopoliittistan syiden johdosta Suomen ratkaisut luultavasti ovat käytännössä Ruotsille merkityksellisemmät kuin mitä Ruotsin ratkaisut ovat Suomelle.

Nita Hillner

Natojäsenyydestä kansanäänestys? Mielestäni sitä ei pitäisi järjestää, koska se olisi Suomelle vaarallista. Jos kansa äänestäisi ei, olisimme nykyistäkin haavoittuneemmassa tilanteessa. Tämän jälkeen olisimme selkeästi Venäjän etupiiriä, emme enää tavallaan kuuluisi länteen, ainakin muut läntiset maat kohtelisivat meitä itäblokkiin kuuluvana maana. Ihmettelen presidentti Niinistön linjausta, hänen täytyy valtion päämiehenä tietää, mitä siitä voisi Suomelle seurata.

Mielestäni ulkopolitiikasta vastaa presidentti, hallitus ja eduskunta. Näillä tahoilla pitäisi olla se tietämys, mitä tarvitaan päätösten tekemiseen. Presidentti Niinistö ja poliitikot eivät voi sysätä vastuutaan kansalaisille. Se osoittaisi pelkuruutta.

Markku Lehto

Kuinkahan moni nuoremman sukupoleven kansanedustajista on valmistautunut siihen, että heidä pitää ympäripyöreiden fraasien sijasta katsoa tosiasioita silmiin ja tehdä kovia päätöksiä ? Toki tämä edellyttää myös tosiasioiden tuntemista ja tunnustamista. Oma tarinansa ovat sitten taas ne veteraanikansaneudustajat, joista osa elää vielä YYA -aikakauden hengessä. MuTu:illa , mielikuvilla ja idealismeilla ei näiden asioiden käsittelyssä ole sijaa.

Sehän olisi naapurille melkoinen valttikortti, jos Suomen kansa äänestäisi ensimmäiseksi, ennen asian perusteellista käsittelyä ja sopimusneuvotteluita, Natoon liittymistä vastaan. Silloinhan kuvio menisi kuten Ukrainassa, jossa Venäjällä oli Maidanin tapahtumien jälkeen omasta mielestään täysi oikeus "auttaa" ukrainalaisia heidän oikeudetonta hallintoa vastaan.

Markku Lehto

Näin on. Tuntuu vain siltä, että edes kaikki kansanedustajat, rivikansalaisista puhumattakaan, eivät ole tietoisia mitä perustuslain 8. luvun 93 § , 94 § ja 95 § pykälissä sekä 4. luvun 53 § sanotaan.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731

Se taitaa olla vähän niin kuin tuo Pohjois-Atlantin sopimuksen teksti, jota kaikki asiaan kovastikin kantaa ottaneet eivät tunnu lukeneen.
http://www.finlandnato.org/public/default.aspx?nodeid=31556&contentlan=1... , klikkaa sivun alkupuolella oleva pdf -tiedosto "Pohjois-Atlantin sopmimus, epävirallinen suomennos".

Markku Lehto

Teija Tiilikaisen lausunnosta toteaisin: Voiko tuota selvemmin sanoa, niin kuin Teija Tiilikainen asian väänsi rautalangasta.

Jos kansanäänestys pidettäisiin ennen Nato-sopimuksen neuvotteluita, niin se olisi vähän niin kuin menisin talokaupaan ja sanoisin että minä ostan talon ja kaupat lyötäisiin lukkoon ja vasta sen jälkeen ruvettaisiin neuvottelemaan minkälaisen talon minä haluaisin.

Jos tämän hetkistä keskustelua neuvoa-antavasta kansanäänestyksestä seuraa, niin tulee mieleen, että pitäisikö sitten ensin äänestää siitä mistä äänestetään ja sen jälkeen äänestää milloin äänestetään ja sitte kolmannen kerran äänestettäisiin varsinaisesta asiasta.... mitä se nyt olikaan.

Ja niin kuin monesti ennenkin , Nato -asia, joka on ratkaisevan tärkeä päätös Suomen turvallisuuspolitiikan kannalta, halutaan taas sotkea puolueiden väliseen sisäpoliittiseen nokitteluun. Eikös sitä voisi harjoittaa vaikka SoTe-sopan ja KiKy-sopan alueella ? Suomen turvallisuudessahan kysmys meidän itsenäisyytemme kannalta yhteisestä asiasta poliittisen kentän laidasta laitaan.

Markku Lehto

Tulee mieleen, että minkälaista kulissien takaista painostusta Suomea kohtaan jo tällä hetkellä kohdistetaan ja minkälainen maskirovka on jo käynnissä ? Mitenkähän tämä vaikuttaa niihin johtavassa asemassa olevien kantoihin ja päätöksiin sekä julkisiin lausuntoihin, jotka näistä asioista oikeasti tietävät ? Kaikesta meille ei kerrota ja ehkä onkin hyvä niin. Kaikkeahan ei voi kailottaa maailmalle, vaikka aina joskus sitäkin on suomalaisessa ulkopolitiikassa tehty.

Rivikansalainen voi vain yrittää päätellä, missä mennään. Esimerkiksi se kuvio, joka pyöräytettiin ennen tasavallan presidentin keväistä vierailua presidentti Putinin luona Moskovassa. Siinä piruetissahan Venäjän ulkoministeri Lavrov halusi, muutama päivä ennen Niinistön vierailua, tavata suomalaisen kansanedustajan Erkki Tuomiojan. Miksi Lavroville ei kelvannut Suomen ulkoministeri tai Suomen suurlähettiläs Moskovassa ? No sitä meille ei kerrota, eikä meille kerrota mitä Lavrov sanoi Tuomiojalle ja mitä Tuomioja mahdollisesti kertoi Suomessa jollekin muulle. Kukaan ei tietenkään estä rivikansalaista itse ajattelemasta asiaa.

Mutta eihän se ole uutta, että itänaapuri saattaa joskus käyttää protokollasta poikkeavia lähestymistapoja merkittävissäkin asioissa.

Hyvän vertailukohdan tämän ajan tilanteen arviointiin voi saada lukemalla J.K.Paasikiven kirjan "Toimintani Moskovassa ja Suomessa 1939 -1941". Siinä on perusteellista pohdintaa pienen Suomen asemasta suurvaltojen välissä ja koventuvassa pelissä. Paasikivellä oli konkreettista kokemusta tästä. Tämä pohdinta taitaa olla edelleen ajankohtaista.

Mikko Punkari

Tiilikainen siis esittää, että toimitaan kuten 1939 ja annetaan valmistelu (= päätöksenteko) taholle, mikä ei ole mitenkään demokraattisessa kontrollissa. Kun Paasikivi neuvotteli NL:n kanssa Moskovassa 1939 mahdollisuudesta torjua Saksan hyökkäys Leningradiin, joutui hän toteamaan, että hänellä ei ole oikeutta sopia mistään. Suomen armeijan ja joidenkin äärioikeistolaisten taholta sotaan lähteminen olikin jo sovittu ja siihen ei sopinut kyseinen NL:n toivomus. Kaikki tietävät mitä siitä seurasi - sota. Ehkä Suomen kansa sen verran viisastui tuosta, että tällaiset Tiilikaisen puheet kuitataan hölynpölynä. Äärioikeistolaiset voimat ovat aina halunneet vaimentaa kansan äänen ja päättää asiat omissa looseissaan yksin. Näin demokratian toteutumista pitää jatkuvasti valvoa.

Markku Lehto

Kirjassaan, Toimintanin Moskovassa ja Suomessa 1939 - 1941, Paasikivi analysoi perusteellisesti Stalinin ja Molotovin kanssa käymiensä neuvotteluiden kokemusten pohjalta pienen maan asemaa suuren vallan kyljessä. Paasikivi kuvaa konkreettisesti ja yksityiskohtaisesti kuinka onnettomat neuvotteluasemat Suomella oli syksyllä 1939 Neuvosto-Venäjän vaatiessa Suomea luovuttamaan aluieitaan Neuvostoliitolle. Suomi oli yksin eikä sotilaallisesta avusta ollut tietoakaan, mutta kylläkin hyväntahdon eleitä ja sympatiaa yhdeltä jos toiseltakin suunnalta. Samanlainen tilanne oli sitten Talvisodan jälkeen kun Paasikivi oli neuvottelemassa rauhansopimuksen soveltamisesta Moskovan rauhan pohjalta. Molotov saneli, Paasikivi päivitteli ja perääntyi pakon edessä. Siinä ei kansainvälisellä lainsäädännöllä eikä länsimaisella logiikalla ollut mitään tekemistä.

Lainaus Paasikiven kirjasta, Luku X, Sota:

"Kantani - minun, entisen vanhasuomalaisen - oli kyllä Helsingissä tunnettu. Oli koetettava välttää ristiriitaa. Oli tehtävä erimielisyyttä herättäneissä kysymyksissä, myös tukikohdasta ( Hanko , kirj.huomautus ) , vastaehdotuksia ja koetettava löytää sovitteluratkaisu. Neuvotteluissa voi kyllä sanoa jyrkän "ei", jos on takana riittävästi voimaa, tässä tapauksessa aseellista voimaa. Mutta sitä meillä ei ollut. Pelasimme pienelle kansalle vaarallista uhkapeliä"
Lähde: J.K. Paasikivi, Toimintani Moskovassa ja Suomessa 1939 - 1941, WSOY,Juva 1979, s. 117.

Timo-Pekka Mustakallio

Totta :)

EU on epävakaassa tilassa, ja se voi olla kuukauden sisään kasvokkain olemassaolonsa lopun kanssa. Eurokriisi ei ole löytänyt ratkaisua, vaan EKP:n setelipaino pitää Euroa nyt pystyssä. EU/USA:n ryöstöretki Ukrainaan on päättynyt surkeaan umpijuntturaan, ja arvaamattoman tappiollinen vetäytymisvaihe saattaa olla vielä edessä. Yhdysvallat ovat saammassa uuden hallinnon - kahden kandidaatin poliittinen linja poikkeaa nykyisestä, kun taas kolmas saattaa joutua vetäytymään kisasta joutuessaan leivättömän pöydän ääreen. Maailma ympärillämme on potentiaalisesti suuressa murrosvaiheessa.

Olisi täysin pähkähullua tällaisessa tilanteessa ottaa ulko- ja sotilaspoliittisesti riskialtis ja tuntematon uusi "liikkuva osa" mukaan toimintaamme häiritsemään - vieläpä sellainen, mikä VARMUUDELLA johtaa naapurisovun häiriintymiseen. Juuri tässä historiallisessa tilanteessa (kenties katastrofissa) äkkiliikkeitä pitäisi välttää, mielellään jopa vetäytyä sisäänpäin - löytää vahvuutemme taas suomalaisuudesta.

Miksi UPI ylipäänsä on olemassa, jos se tuottaa pelkkää "bittisaastetta" (toimistojen paperisaasteen nykyaikaistettu versio)?

Rauno Kujala

Siis että mitä ??....Tiilikainen ja muut Nato-intoilijat eivät näytä tajuavan, että Suomessa kuuluu noudattaa Suomen perustuslakia. He väheksyvät kansaa ja toimivat kansan selän takana noudattamatta lakia. Sanoisin, että Suomeen on pesiytynyt maanpetoksellista ainesta ihan poliittista johtoa myöten. Suomessa kaikuu taas suomettumisen äänet....ja oikeen kunnolla. Nyt ei syynä ole entisten aikojen tapaan NL, vaan Usa. Suomeen pitää perustaa välittömästi perustuslakituomio-istuin, koska Suomi on vaarassa lännen asiamiesten takia, jotka on pesiytyneet hallinnon rakenteisiin.

Iiro Koppinen

Presidentti Niinistö vähän hötkyili kansanäänestys-hurskastelulla. Toinen, joka taas ei hötkyile on ex-ulkoministeri, joka vastusti EEC:tä, EU:ta, euroa, Natoa jne jne. Oliko muuten Tanskassa, Norjassa, Montenegrossa, Baltiassa kansanäänestykset? En muista.

Timo Uotila

Olen sitä mieltä, että kansanäänestys ei sovellu Nato-ratkaisun pohjaksi, ei edes neuvoa-antava kansanäänestys, joka vain jakaisi kansan vaarallisella hetkellä.

Parasta on antaa ratkaisu tasavallan presidentille ja eduskunnalle ulkoasiainvaliokunnan kautta. Presidentti ja hallitus eivät ole sopivia tekemään ratkaisua, koska oppositio jäisi silloin oppositioksi myös ulko- ja puolustuspolitiikassa.

Mielestäni Nato-optio on hyvä muistutus Venäjälle siitä, että Suomea kuuluu kohdella sivistyneesti. Nato-option toimivuus on varmistettava etukäteen läntisten suurvaltojen kautta. Ei pidä luottaa Naton jäsenmaiden sekalaiseen joukkoon. Siellä on jäsenenä mm. Kreikka, joka varustautuu ennen kaikkea toista Nato-maata Turkkia vastaan - ja etsii tukea "ikuisesta ystävästään" Venäjästä, joka on jopa ryhtynyt käyttämään kreikkalaisia kirjaimia...

Jari Kuuluvainen

Lainaus Suomen perustuslaista: 8 luku
Kansainväliset suhteet
93 §
Toimivalta kansainvälisissä asioissa

Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Eduskunta hyväksyy kuitenkin kansainväliset velvoitteet ja niiden irtisanomisen sekä päättää kansainvälisten velvoitteiden voimaansaattamisesta siltä osin kuin tässä perustuslaissa säädetään. Sodasta ja rauhasta presidentti päättää eduskunnan suostumuksella.

Valtioneuvosto vastaa Euroopan unionissa tehtävien päätösten kansallisesta valmistelusta ja päättää niihin liittyvistä Suomen toimenpiteistä, jollei päätös vaadi eduskunnan hyväksymistä. Eduskunta osallistuu Euroopan unionissa tehtävien päätösten kansalliseen valmisteluun sen mukaan kuin tässä perustuslaissa säädetään.

Ulkopoliittisesti merkittävien kannanottojen ilmoittamisesta muille valtioille ja kansainvälisille järjestöille vastaa ministeri, jonka toimialaan kansainväliset suhteet kuuluvat.
94 §
Kansainvälisten velvoitteiden ja niiden irtisanomisen hyväksyminen

Eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat muutoin merkitykseltään huomattavia taikka vaativat perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan hyväksymisen. Eduskunnan hyväksyminen vaaditaan myös tällaisen velvoitteen irtisanomiseen.

Kansainvälisen velvoitteen tai sen irtisanomisen hyväksymisestä päätetään äänten enemmistöllä. Jos ehdotus velvoitteen hyväksymisestä koskee perustuslakia tai valtakunnan alueen muuttamista taikka Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävää toimivallan siirtoa Euroopan unionille, kansainväliselle järjestölle tai kansainväliselle toimielimelle, se on kuitenkin hyväksyttävä päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä. (4.11.2011/1112)

Kansainvälinen velvoite ei saa vaarantaa valtiosäännön kansanvaltaisia perusteita.

- Ei sanaakaan mistään kansanäänestyksestä.
- Päättäjiltä on löydyttävä rohkeutta toimia, ja tehdä tarvittavat päätökset isänmaan edun mukaisesti.
- Suomen kansa on ulkoistanut (eli valinnut edustajat eduskuntaan) tärkeiden päätösten tekemisen ja antanut mandaatin eduskunnalle ja kansanedustajille sekä edelleen maan hallitukselle, joiden tehtävänä on hankkia paras mahdollinen tieto asioista, ja toimia sen mukaisesti.
- Voi vain kuvitella mitä voisi seurata kansanäänestyksestä tällaisessa asiassa. Ulkopuolista vaikuttamista, painostusta, riitoja, ym. Perustuslainlaatijat ovat ymmärtäneet lakia laatiessa, että kansanäänestys näissä tapauksissa ei ole oikea tapa.